Voisitko seurustella kovapalkkaisen henkilön kanssa, jolla ei olisi aikaa sulle?
Kaikki aika menisi töihin. Olisi keskivertoaihmistä enemmän töistä per vk. Myös harrastukset menisi edellesi. Yhteistä aikaa teillä olisi 0-1 krt viikossa muutaman tunnin ajan, josta senkin viettäisitte pääosin nukkuen.
Kommentit (95)
Minulla ei ole aikaa miehelle, jolla ei ole koskaan aikaa minulle.
Se on niin yksinkertaista.
Harrastuksetkin menisivät edelleni, mitä h...ittoa. Mihin arvoisa aloittaja muka kaipaa ja tarvitsee suhdetta, näyttääkseen vähemmän homppelilta ja/tai epäilyttävältä työkuvioissa? Kaikki mulle heti nyt koska olet Suuri ja Kovapalkkainen Menestyjä? Entäs se kumppani, hänen tarpeillaan ja toiveillaan ei ilmeisesti ole sinulle yhtään mitään väliä. Oma napa ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi.
Tykkään kyllä olla paljon yksin, en seurustelisi takiaisenkaan kanssa, mutta tollanen rahaa palvova työnarkomaani tuntuu kaikinpuolin sellaselta tyypiltä, josta tuskin voisin missään elämässä tykätä.
Tämä. Ihmisellä pitää olla muutakin arvoja ja elämänsisältöä kuin työ ja rahan tahkoaminen. Varmasti joo saa ihan kivan elintason, mutta koska ehdit ja ylipäätään voit nauttia siitä? Ja jossain välissä kone hyytyy kuitenkin koska ihmistä ei ole luotu elämään jatkuvassa ylikuormituksessa ja stressitilassa.
Minun puolisoni ei ole missään stressitilassa eikä ylikuormituksessa ollut koskaan sillä hän on saanut vain käydä lepäämässä kotona silloin kun on ollut töitä ja minä olen hoitanut kodin kokonaan. Ei olla hankittu rasitteitakaan liikaa mistä emme yhdessä olisi selviytyneet.
Omalle kohdalle olisi aikalailla täydellistä jos näkisi (intensiivisesti) vain 1-3 kertaa viikossa tms. Toisen naama alkaisi vituttamaan pienemmällä todennäköisyydellä, kun ei olisi sitä, ettei voi olla hetkeäkään omassa rauhassa. Joka käänteessä joku kysymys, mitä teet, mikä toi on, kuka toi on, mitä ajattelet, pestään hampaat yhdessä, käydään paskalla yhdessä jne. Tappohelteet, pakko nukkua lusikassa kumminkin& ripustautumisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi.
Tykkään kyllä olla paljon yksin, en seurustelisi takiaisenkaan kanssa, mutta tollanen rahaa palvova työnarkomaani tuntuu kaikinpuolin sellaselta tyypiltä, josta tuskin voisin missään elämässä tykätä.
Tämä. Ihmisellä pitää olla muutakin arvoja ja elämänsisältöä kuin työ ja rahan tahkoaminen. Varmasti joo saa ihan kivan elintason, mutta koska ehdit ja ylipäätään voit nauttia siitä? Ja jossain välissä kone hyytyy kuitenkin koska ihmistä ei ole luotu elämään jatkuvassa ylikuormituksessa ja stressitilassa.
Minun puolisoni ei ole missään stressitilassa eikä ylikuormituksessa ollut koskaan sillä hän on saanut vain käydä lepäämässä kotona silloin kun on ollut töitä ja minä olen hoitanut kodin kokonaan. Ei olla hankittu rasitteitakaan liikaa mistä emme yh
Mutta olette tainneet tutustua vaiheessa, jossa miehesi ei ollut yhtä työorientoitunut kuin nykyisin? Aloittajan tapauksessa herättää suurta ihmetystä se, että mihin väliin hän pystyisi änkemään toisen ihmisen kanssa seurustelun. Tai seurustelun. Kerran viikossa pikaisesti näkeminen ei oikein ole laskettavissa sellaiseksi, tapailua enemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi.
Tykkään kyllä olla paljon yksin, en seurustelisi takiaisenkaan kanssa, mutta tollanen rahaa palvova työnarkomaani tuntuu kaikinpuolin sellaselta tyypiltä, josta tuskin voisin missään elämässä tykätä.
Tämä. Ihmisellä pitää olla muutakin arvoja ja elämänsisältöä kuin työ ja rahan tahkoaminen. Varmasti joo saa ihan kivan elintason, mutta koska ehdit ja ylipäätään voit nauttia siitä? Ja jossain välissä kone hyytyy kuitenkin koska ihmistä ei ole luotu elämään jatkuvassa ylikuormituksessa ja stressitilassa.
Entä jos hän nauttii työstään? Pitääkö hylätä työnteko, jotta parisuhteen toinen osapuoli saa haluamansa?
Yhteinen todella vähäinen aika olisi lähinnä toisen nukkumisen katselemista?? Ei kiitos minulle. Olen niin aktiivinen ja sporttinen ihminen, että en jaksaisi tuollaista. Tyhjän saa muuten pyytämättäkin.
En halua parisuhdetta, joka on vankila. Haluan puolisoni olevan onnellinen ja jos hän on onnellinen tehdessään töitä, niin en ajattele, että se on minulta pois.
Työttömille miehille on näköjään mahtavat parisuhdemarkkinat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi.
Tykkään kyllä olla paljon yksin, en seurustelisi takiaisenkaan kanssa, mutta tollanen rahaa palvova työnarkomaani tuntuu kaikinpuolin sellaselta tyypiltä, josta tuskin voisin missään elämässä tykätä.
Tämä. Ihmisellä pitää olla muutakin arvoja ja elämänsisältöä kuin työ ja rahan tahkoaminen. Varmasti joo saa ihan kivan elintason, mutta koska ehdit ja ylipäätään voit nauttia siitä? Ja jossain välissä kone hyytyy kuitenkin koska ihmistä ei ole luotu elämään jatkuvassa ylikuormituksessa ja stressitilassa.
Entä jos hän nauttii työstään? Pitääkö hylätä työnteko, jotta parisuhteen toinen osapuoli saa haluamansa?
Mutta sen toisen pitäisi hylätä toiveet kunnollisesta parisuhteesta? Eikä tuollaista ap:n ehdottamaa mallia edes voi sanoa seurusteluksi vaan kepeää ja sitoumuksetonta tapailuahan se on. Kyllä varmaan sellaiseenkin joku halukas on olemassa, sitoutumiskammoinen esimerkiksi.
Miten seurustellaan jos ei koskaan tavata? Ja miksi nukkuisin tuntemattoman kanssa muutaman tunnin viikossa? Outo kompa.
Vierailija kirjoitti:
En halua parisuhdetta, joka on vankila. Haluan puolisoni olevan onnellinen ja jos hän on onnellinen tehdessään töitä, niin en ajattele, että se on minulta pois.
Työttömille miehille on näköjään mahtavat parisuhdemarkkinat.
Miten pystyt ylläpitämään suhdetta henkilöön joka on aina töissä? Tai miten te ylipäätään tutustuisitte toisiinne, kun työnarkomaanilla ei ole koskaan aikaa muulle kuin sille työlle.
Kummasti vain niillä kovapalkkaisilla näyttää se puoliso ja perhe olevan, eli väittäisin että se raha menee kyllä niillä vaimoillakin kaiken muun edelle.
jos suurituloinen pitkiä päiviä tekevä mies ei kelpaisi, niin tuollahan olisi vapaana iso määrä lääkäreitä jne. Joten valehdelkaa vain itsellenne.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti vain niillä kovapalkkaisilla näyttää se puoliso ja perhe olevan, eli väittäisin että se raha menee kyllä niillä vaimoillakin kaiken muun edelle.
jos suurituloinen pitkiä päiviä tekevä mies ei kelpaisi, niin tuollahan olisi vapaana iso määrä lääkäreitä jne. Joten valehdelkaa vain itsellenne.
Aloittajako se siellä?
Vierailija kirjoitti:
Kummasti vain niillä kovapalkkaisilla näyttää se puoliso ja perhe olevan, eli väittäisin että se raha menee kyllä niillä vaimoillakin kaiken muun edelle.
jos suurituloinen pitkiä päiviä tekevä mies ei kelpaisi, niin tuollahan olisi vapaana iso määrä lääkäreitä jne. Joten valehdelkaa vain itsellenne.
Jutun pointti on se että nämä lääkärit yms. ovat tutustuneet vaimoihinsa jo opiskeluaikana. Aloittajan tarjoilemassa esimerkissä hän olettaa, että ihan vieras eli vasta tavattu ihminen hyppäisi kylmiltään epätavalliseen ja melko etäiseen "suhteeseen" jossa ei ole aikaa läheisyydelle eikä kiireettömille jutusteluhetkille. Alkaisitko itse seurustella jonkun random vastaantulijan kanssa ilman sen kummempia tutustumisseremonioita? Koska sitä tässä ap:n esimerkissä käytännössä tarjotaan. Meillä kun ei ole perinteitä järjestettyihin avioliittoihin.
Viihdyn yksin ja arvostan vapauttani. Voisin hyvin alkaa "suhteeseen", jossa tavattaisiin vain kerran viikossa. Toki tämän tapaamisen pitäisi silloin sisältää läheisyyttä ja yhdessä oloa eikä pelkkää nukkumista.