Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko seurustella kovapalkkaisen henkilön kanssa, jolla ei olisi aikaa sulle?
23.12.2023 |
Kaikki aika menisi töihin. Olisi keskivertoaihmistä enemmän töistä per vk. Myös harrastukset menisi edellesi. Yhteistä aikaa teillä olisi 0-1 krt viikossa muutaman tunnin ajan, josta senkin viettäisitte pääosin nukkuen.
Kommentit (95)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskitypä työhösi, et sinä muuta elämää tarvitse. Ostat sitten tienesteilläsi "rakkautta" viidelläsadalla tunti ja jätät perinnön valtiolle.
No itse voin jos sydän on kultaa, ja sielujen yhteys.
Olen onnekas että olen löytänyt jo omani. Tosin; huono palkka ja harvoin nähdään, mutta en koskaan ole tavannut pyyteettömämpää ja myötätuntoisempaa sielua.
Äiitiä ja isääni lukuunottamatta.
Vastaus En.
Seurustelin kerran tuollaisen tyypin kanssa jolla oli työpaikan muuttumisen takia yleensä n 2-3h /vko aikaa minulle ja sekin yleensä umpi väsyneenä arki-iltaisin. Siihen loppui koko suhde. Tämä sillä erotuksella kysymykseen, että hän oli aina myös ihan pa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, riittäisi ihan hyvin muutama tunti viikossa parisuhdeaikaa ja yhdessä nukkumista. Olen todella introvertti, oikeastaan erakko, mutta kaipaisin silti jonkinlaista fyysistä läheisyyttä ajoittain. Arkipäivät menee töissä ja viikonlopput pääosin harrastusten ja omien juttujen parissa.
Aloituksen kaltainen mies olisi unelma, kun ei minulla itselläkään olisi halua nähdä kumppania kovin usein. Vielä kun asuttaisiin eri osoitteissa niin se olisi täydellistä.
Et vissiin lapsiakaan oo hankkimassa?
Arvasit oikein. En halua hankkia lapsia enkä edes lemmikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän minulle merkitsee se mitä työtä kyseinen tyyppi tekee. Se kertoo hänen arvoistaan eniten.
No tällee 53v pitkään yksin olleena voisin kuvitellakin että jos mies ois muuten ihan mukava ja viihdytään yhdessä niin tuo kombinaatio voisi olla ihan ok, että tapaillaan satunnaisesti ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Se että olisiko rikas, en tiedä mitä se minuun vaikuttaisi. Ehkä jos maksaisi illalliset, vk loppureissut tai kerta vuoteen välimeren matkan niin mikäpä ettei. En oikeasti ehkä jaksaisikaan sitä että pitää olla kokoajan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, riittäisi ihan hyvin muutama tunti viikossa parisuhdeaikaa ja yhdessä nukkumista. Olen todella introvertti, oikeastaan erakko, mutta kaipaisin silti jonkinlaista fyysistä läheisyyttä ajoittain. Arkipäivät menee töissä ja viikonlopput pääosin harrastusten ja omien juttujen parissa.
Aloituksen kaltainen mies olisi unelma, kun ei minulla itselläkään olisi halua nähdä kumppania kovin usein. Vielä kun asuttaisiin eri osoitteissa niin se olisi täydellistä.
Ota huomioon että et sinä olisi se joka päättää milloin tavataan vaan tuo "kumppani" jota et näe koskaan
Pystyisin kyllä sopeutumaan hänen aikatauluihinsa, koska omani on niin joustava, kunhan tapaamiset ei olisi millään yön pikkutunneilla. Meillä on töissä liukuva työaika ja teen töitä pääosin etänä. Harrastukseni eivät ole aikaan sidottuja. Muuta elämää minulla ei ole.
Miksi ihmeessä tuollainen ihminen edes haluaa parisuhteen jos se on pelkkä pakollinen paha? Parisuhteessa ollaan koska rakastetaan toista ja halutaan viettää tämän kanssa aikaa, jos edes siihen ei kykene niin on parempi olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuon tapainen tilanne menossa. Mä vielä itse sanoin miehelle, kun treffailtiin, että olen itsenäinen nainen, jolla on vähän vapaa-aikaa. En tiedä onko aikaa seurustella.
Päätettiin kokeilla. Ihan tapailtiin alkuun lenkillä, lounailla, työn merkeissä, iltakemuissa.. Nykyään multa löytyy aikaa kuskailla häntä lentokentälle ja takas. Reissaa paljon Koreassa.
Hän asuu keskeisellä paikalla, mä syrjemmässä.. olemme viettäneet paljon öitä hänen luonaan. Tapaamme 2-3 kertaa viikossa. Tääkin on aika sovittelun ja sumplimisen kanssa.
Nyt on reilu vuosi kulunut ja hän kysyi kesällä, että muutanko hänen luokseen. Saisin sitä sisustaa hänen rahoillaan. Siellä nyt lähinnä on sänky, sohva ja ruokapöytä. Pari matkalaukkua ja pukuja. Todella kolkko, kylmä ja kaikuva.
Ajatusta kohta puoli vuotta pyöritellyt. Joulu on huomenna. Mä lähden vanhemmilleni, hän piipahtaa veljensä perheen luona. Pyysi, että tulisin yöksi kaupunkiin, hän pitää maanantain täysin vapaana.
Huom! En ole aiheesta kiukutellut, edes keskustellut. Olisko ajanpuute häntäkin alkanut vaivaamaan.
Maanantai vapaata ei ole. Hän tekee aasialaisten kanssa duunia. Huijaa itseään, jos kuvittelee voivansa pitää täysin vapaata.
Olin aikeissa ottaa asiat puheeksi seuraavan kerran, kun tavataan useamman tunnin kaksin. Taitaa mennä loppiaisen yli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noilla spekseillä voi syntyä seurustelua, koska aikaa sille ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuon tapainen tilanne menossa. Mä vielä itse sanoin miehelle, kun treffailtiin, että olen itsenäinen nainen, jolla on vähän vapaa-aikaa. En tiedä onko aikaa seurustella.
Päätettiin kokeilla. Ihan tapailtiin alkuun lenkillä, lounailla, työn merkeissä, iltakemuissa.. Nykyään multa löytyy aikaa kuskailla häntä lentokentälle ja takas. Reissaa paljon Koreassa.
Hän asuu keskeisellä paikalla, mä syrjemmässä.. olemme viettäneet paljon öitä hänen luonaan. Tapaamme 2-3 kertaa viikossa. Tääkin on aika sovittelun ja sumplimisen kanssa.
Nyt on reilu vuosi kulunut ja hän kysyi kesällä, että muutanko hänen luokseen. Saisin sitä sisustaa hänen rahoillaan. Siellä nyt lähinnä on sänky, sohva ja ruokapöytä. Pari matkalaukkua ja pukuja. Todella kolkko, kylmä ja kaikuva.
Ajatusta kohta puoli vuotta pyöritellyt. Joulu on huomenna. Mä lähden vanhemmilleni, hän piipahtaa veljensä perheen luona. Pyysi, ett
Siis mies on kiireinen vai sinä kerta oot niin itsenäinen?? Aiotko suostua muuttoon,
En. Valitsinkin miehen, jonka prioriteetti on olla perheensä kanssa. Vietämme tosi paljon aikaa yhdessä perheenä (meillä on pieni lapsi).
Miksi seurustelisin, tai millä järjellä voisin sanoa "seurusteluksi" sellaista, elämää, jossa ei olisi koskaan yhteistä aikaa?
En tiedä puhutaanko tässä alkuvaiheen lapsettomien seurustelusta, mutta se on aivan erilaista kuin niiden joilla on lapsiperhe. Useamman lapsen perheessä vähintään toinen vanhempi on koko ajan kiinni lapsissa. Toisen täytyy harrastaa yksin, jos ei harrasta lasten ja puolison kanssa yhdessä ja pienten lasten kanssa kaikki ei vielä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, riittäisi ihan hyvin muutama tunti viikossa parisuhdeaikaa ja yhdessä nukkumista. Olen todella introvertti, oikeastaan erakko, mutta kaipaisin silti jonkinlaista fyysistä läheisyyttä ajoittain. Arkipäivät menee töissä ja viikonlopput pääosin harrastusten ja omien juttujen parissa.
Aloituksen kaltainen mies olisi unelma, kun ei minulla itselläkään olisi halua nähdä kumppania kovin usein. Vielä kun asuttaisiin eri osoitteissa niin se olisi täydellistä.
Ota huomioon että et sinä olisi se joka päättää milloin tavataan vaan tuo "kumppani" jota et näe koskaan
Pystyisin kyllä sopeutumaan hänen aikatauluihinsa, koska omani on niin joustava, kunhan tapaamiset ei olisi millään yön pikkutunneilla. Meillä on töissä liukuva työaika ja teen töitä pääosin etänä. Harrastukseni eivät ole aika
Eli olisit aina käytettävissä kun tämä toinen niin vaatii? Ja muulloin hän ei ole sinun käytettävissäsi? Missä itsekunnioituksesi on? Kovasti kehut olevasi itsenäinen vaan mitenköhän on.
En voisi.
Tykkään kyllä olla paljon yksin, en seurustelisi takiaisenkaan kanssa, mutta tollanen rahaa palvova työnarkomaani tuntuu kaikinpuolin sellaselta tyypiltä, josta tuskin voisin missään elämässä tykätä.
Alue: Aihe vapaa
En todellakaan.
Eikö seksityöläiset suostu myymään sulle vai miksi jonkun pitäisi elämänsä pilata työnarkomaniasi takia?
Naiset tienaa omat rahansa, eivätkä ole ahneita tolvanoita kuten sinä. Käärinliinassa ei ole taskuja.