Voisitko seurustella kovapalkkaisen henkilön kanssa, jolla ei olisi aikaa sulle?

Mitä annettavaa aloittajalla olisi kumppanikandidaatille, jotta tämä viitsisi ryhtyä osa-osa-aikaiseen seurustelusuhteeseen juuri hänen kanssaan? Oletko poikkeuksellisen älykäs, sivistynyt, karismaattinen, varakas ja supliikki maailmanmies joka kykenee hurmaamaan ihmisen kuin ihmisen tuosta vaan. Jos et niin unohda koko juttu. 

Mites semmoisen kanssa seurustelee jos hänellä ei ole aikaa seurustella. Eli ei onnistu.

En. Siksi valitsinkin perusmiehen. Hassua on ollut huomata, miten vanhat treffikumppanit ovat saavuttaneet paljon työelämässä, mutta ei käy kyllä kateeksi koska se vaatii puolisolta usein niin paljon joustoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi. 

Tykkään kyllä olla paljon yksin, en seurustelisi takiaisenkaan kanssa, mutta tollanen rahaa palvova työnarkomaani tuntuu kaikinpuolin sellaselta tyypiltä, josta tuskin voisin missään elämässä tykätä. 

Tämä. Ihmisellä pitää olla muutakin arvoja ja elämänsisältöä kuin työ ja rahan tahkoaminen. Varmasti joo saa ihan kivan elintason, mutta koska ehdit ja ylipäätään voit nauttia siitä? Ja jossain välissä kone hyytyy kuitenkin koska ihmistä ei ole luotu elämään jatkuvassa ylikuormituksessa ja stressitilassa. 

Minun puolisoni ei ole missään stressitilassa eikä ylikuormituksessa ollut koskaan sillä hän on saanut vain käydä lepäämässä kotona silloin kun on ollut töitä ja minä olen hoitanut kodin kokonaan. Ei olla hankittu rasitteitakaan liikaa mistä emme yh

Tuo olis mulle juuri se ongelma: "olen hoitanut kodin kokonaan". Huhhuh!

Not

Up

Pitääkö kumppanin olla aseksuaali koska ap:n skenaariossa ei puhuta minkäänlaisesta fyysisestä läheisyydestä. Aikuinen tuskin haluaa tai kaipaa täysin platonista suhdetta, kaverit ja ystävät kun ovat erikseen ja seurustelupartneri erikseen. Se että kerran viikossa nukuttaisiin yhdessä ilman mitään muuta actionia kuulostaa teinien ekalta seurustelusuhteelta.  

Haluaisin kuulla aloittajalta hyvät perustelut sille, että mitä toinen osapuoli hyötyisi tästä jutusta? Olet kovapalkkainen tyyppi jolle työ ja harrastukset menevät aina ja poikkeuksetta muun edelle; ei kuulosta oikein houkuttelevalta meikäläisen korviin. Mitäs sitten jos toiselta osapuolelta ei myöskään enää liikenisi sinulle aikaa? Tunnut pitävän itsestäänselvyytenä, että hän olisi aina sinun käytettävissäsi kun sinä haluat.  

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla aloittajalta hyvät perustelut sille, että mitä toinen osapuoli hyötyisi tästä jutusta? Olet kovapalkkainen tyyppi jolle työ ja harrastukset menevät aina ja poikkeuksetta muun edelle; ei kuulosta oikein houkuttelevalta meikäläisen korviin. Mitäs sitten jos toiselta osapuolelta ei myöskään enää liikenisi sinulle aikaa? Tunnut pitävän itsestäänselvyytenä, että hän olisi aina sinun käytettävissäsi kun sinä haluat.  

Tällöin tulisi ero. Tuskin ap alkaisi joustamaan

En. Ja kovapalkkaisuus ei minulla ole koskaan edes ollut toiveena kumppanille, juuri siksi että se usein tarkoittaa jatkuvaa joustamista ja hänen työnsä ehdoilla elämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi. 

Tykkään kyllä olla paljon yksin, en seurustelisi takiaisenkaan kanssa, mutta tollanen rahaa palvova työnarkomaani tuntuu kaikinpuolin sellaselta tyypiltä, josta tuskin voisin missään elämässä tykätä. 

Tämä. Ihmisellä pitää olla muutakin arvoja ja elämänsisältöä kuin työ ja rahan tahkoaminen. Varmasti joo saa ihan kivan elintason, mutta koska ehdit ja ylipäätään voit nauttia siitä? Ja jossain välissä kone hyytyy kuitenkin koska ihmistä ei ole luotu elämään jatkuvassa ylikuormituksessa ja stressitilassa. 

 

Entä jos hän nauttii työstään? Pitääkö hylätä työnteko, jotta parisuhteen toinen osapuoli saa haluamansa?

Ei tietenkään, mutta silloin pitää etsiä sellainen kumppani, jolle työkeskeisyys ja minimaalinen yhteinen aika on ok. Kenenkään ei tarvitse joustaa tai muuttua.

Erosin eksästä, kun uppoutui täysin vaan työhönsä ja rahan tekemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

En ja en muutenkaan olisi hyvin tienaavan kanssa. Sellainen on mua ylemmällä tasolla. Olen pienipalkkainen ja mies on pienipalkkainen.

Normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen ei tunne, että kumppani on häntä ylemmällä tasolla vain siksi, että hän tienaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kummasti vain niillä kovapalkkaisilla näyttää se puoliso ja perhe olevan, eli väittäisin että se raha menee kyllä niillä vaimoillakin kaiken muun edelle. 



jos suurituloinen pitkiä päiviä tekevä mies ei kelpaisi, niin tuollahan olisi vapaana iso määrä lääkäreitä jne. Joten valehdelkaa vain itsellenne.

Toisaalta myös pienituloisilla ja keskituloisilla miehillä on puolisot ja perheet. Itse tunnen yhden naisen, joka on naimisissa lääkärin kanssa. Myös nainen on urakeskeinen, hän oikeastaan jopa suorittajatyyppi. Elämä on täysin aikataulutettua, ja perheen yhteistä aikaa on todella vähän. Nainen on perfektionisti ja tällä asenteella hoitaa myös kodin. Heille tuo tuntuu sopivan, mutta itse arvostan sitä, että on paljon aikaa olla yhdessä, ja että elämä on rennompaa, kotityöt jaetaan eikä kaikkea tarvitse aikatauluttaa miehen työaikojen mukaan. Itse arvostan myös samaa arvomaailmaa, eli jos se mainittu kovapalkkainen mies on vaikka oikeistolainen, niin en haluaisi suhdetta hänen kanssaan. Minulla merkitsee molemminpuolinen seksuaalinen vetovoima, se että tykkään olal toisen kanssa, että sovitaan persoonien puolesta yhteen, aj että elämäntyylit ja arvomaailmat osuvat yksiin. Siinäpä nuo kriteerit.

"Tuo olis mulle juuri se ongelma: "olen hoitanut kodin kokonaan". Huhhuh!"





Sama juttu. Tuo olisi itselleni lähestulkoon huonoin mahdollinen diili ikinä.