Mietitkö koskaan ketään nuorena kuollutta?
Kommentit (102)
Mietin usein Anne Frankin ja hänen perheensä kohtaloa.
Muistan, miten pienenä mietin, että voisin tehdä mitä vaan, jos hän ja perheensä olisi saanut elää.
Vaikkakin hän kuoli 15 vuotta ennen syntymääni.
En silloin ymmärtänyt yhtään juutalaisvainoja - enkä ymmärrä vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Mietin aika ajoin ystävääni, joka kuoli reilu parikymppisenä n. 20v sitten.
Mulla sama. Oli mun teiniaikojen yksi läheisimmistä ystävistä. Joskus mietin mitä kaikkea hän ei kokenut kun kuoli. Oli fiksu kuin mikä. Miten olisi reagoinut sosiaalisen median nousuun ja kaikkeen mitä tässä välillä on tapahtunut. Mietin myös, että oltaisiin tekemisissä ja muisteltaisiin yhdessä nuoruuttamme.
Siskoa joka kuoli yliannostukseen 25v. Samoin kaveria joka teki itsemurhan 24-vuotiaana.
Mietin parhaillaan. Eräs läheinen kuoli pari kuukautta sitten 32-vuotiaana, aivan liian varhain.
Joskus, sukulaistyttöä joka kuoli 15v.
Mietin. On karmeaa ajatella, ovatko ehkä kadotuksessa. Eivät tietääkseni uskoneet mihinkään tuonpuoleiseen.
Mietin välillä erästä kaveria, joka tappoi itsensä reilu kymmenen vuotta sitten. Oon sen jälkeen pyrkinyt eroon samasta toksisesta yhteisöstä, johon hän omista arvosteluistaan huolimatta kuului ja joka myötävaikutti hänen kuolemaansa.
Joskus muutamia luokkakavereitani. Paljon meni potentiaalia hukkaan, oman käden kautta lähtivät nuoruuden kuohuissa.
Sukulainen, samassa koulussa ollut joka oli ilkeä, näyttelijöitä ja muusikoita.
Mietin, useitakin:
Idolsiin osallistunutta Mia Permantoa
Jätkäsaaressa viime kesänä menehtyneitä nuoria
MFF-blogin Lauraa
Ketään heistä en henkilökohtaisesti tuntenut, mutta monesti tulee mietittyä heitä ja miten kaikki olisi nykyään, jos asiat olisi menneet toisin. Jostain syystä nämä kohtalot on jääneet mieleen pyörimään.
Kyllähän tuota omaa lasta tulee muisteltua varsinkin syntymäpäivän ja kuoleman aikoihin.
Laura Heija. En voi uskoa että nainen jolla oli kaikkea, t appoi itsensä. Minulla ei ole mitään ja epäonnistuin itsem urhayrityksessäni saman vuonna kun Laura onnistui.
"...miten kaikki olisi nykyään, jos asiat olisi menneet toisin."
Tällaisella jossittelulla herkästi kiusaa itseään, jos itsarin tehneet ovat olleet läheisiä ja asioita ei saa enää korjattua heidän kanssaan. Oli karu asia hyväksyä se, että on myös ihmisiä, jotka tahallaan yrittävät ajaa toisia itsemurhaan ja ylpeilevät yhä sillä, että heidän henkinen väkivaltansa on siihen aikaisemminkin riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
"...miten kaikki olisi nykyään, jos asiat olisi menneet toisin."
Tällaisella jossittelulla herkästi kiusaa itseään, jos itsarin tehneet ovat olleet läheisiä ja asioita ei saa enää korjattua heidän kanssaan. Oli karu asia hyväksyä se, että on myös ihmisiä, jotka tahallaan yrittävät ajaa toisia itsemurhaan ja ylpeilevät yhä sillä, että heidän henkinen väkivaltansa on siihen aikaisemminkin riittänyt.
Itsemurha tehdään aina toisten ihmisten takia.
Tämä on vanha ketju, vuodelta 2023, mutta voin vastata kysymykseen: kyllä. Tyttäreni teki itsemurhan 26-vuotiaana enkä minä selviä siitä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Laura Heija. En voi uskoa että nainen jolla oli kaikkea, t appoi itsensä. Minulla ei ole mitään ja epäonnistuin itsem urhayrityksessäni saman vuonna kun Laura onnistui.
Sinä et voi tietää mitä hänellä oli ja mitä hänellä ei ollut.
Ajoittain tulee mieleen 15-vuotiaana mopolla sillalta tippunut koulukaverini. Kuoli siihen paikkaan.
Oli kiva ja fiksu tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...miten kaikki olisi nykyään, jos asiat olisi menneet toisin."
Tällaisella jossittelulla herkästi kiusaa itseään, jos itsarin tehneet ovat olleet läheisiä ja asioita ei saa enää korjattua heidän kanssaan. Oli karu asia hyväksyä se, että on myös ihmisiä, jotka tahallaan yrittävät ajaa toisia itsemurhaan ja ylpeilevät yhä sillä, että heidän henkinen väkivaltansa on siihen aikaisemminkin riittänyt.
Itsemurha tehdään aina toisten ihmisten takia.
Tämä on vanha ketju, vuodelta 2023, mutta voin vastata kysymykseen: kyllä. Tyttäreni teki itsemurhan 26-vuotiaana enkä minä selviä siitä koskaan.
Tavallaan, kyllä. Tosin vaikeasti masentunut voi päättää elämänsä syyttämättä päätöksestään muita (puhun omasta kokemuksesta). Jossain elämän kriisissä tehty itsemurha jättää ikuiset arvet monen mieleen, ja väitän, että moni itsari olisi vältetty sillä, että siihen päätyneellä olisi ollut lähellä joku, jolle olisi voinut puhua asioista.
En koskaan unohda sitä tyttöä, joka laittoi livelähetyksen hirttaytymisestään ja sitä, kun pimentyneellä pihalla kuului miten hänen äitinsä kutsui häntä, mutta ei nähnyt häntä puussa.
Mietin ja kaipaan usein isoveljeäni, joka kuoli 20-vuotiaana.