Lue keskustelun säännöt.
Mietitkö koskaan ketään nuorena kuollutta?
Kommentit (102)
Mietin vuosi sitten elämänsä päättänyttä serkkutyttöäni.
Emme tunteneet viimevuosina kovin hyvin, hoidin häntä pienenä ja olisin halunnut alkaa tutustumaan nyt teininä paremmin uudestaan, katsoa minkälainen aikuinen sieltä alkaa kasvamaan.
Veljeni sairastui ja kuoli myös viimevuonna, hoidin veikan saattohoidon ja kokoajan mielessäni oli että kun tästä elämäntilanteesta päästään yli niin, yritän alkaa järjestämään kunnolla aikaa serkkutytölle.
Veli kuoli ja kaksi päivää myöhemmin 16v serkkuni ampui itsensä.
En saanut tarpeeksi aikaa kummankaan kanssa.
Myös yksi kolmekymppinen serkkuni kuoli muutama vuosi sitten ampumavälikohtauksessa.
Näin hänet päivää ennen kaupungilla vähän matkan päässä jouluostoksilla, mutta ajattelin että ehdin kuiyenkin nähdä hänet ennen joulua, etten nyt jaksa juosta perään.
Opin näistä, että jos mielessäsi on joku ihminen, ja ajattelet että pitäisi ottaa yhteyttä, kysyä mitä kuuluu, yrittää järjestää aikaa ja tutustua ihan oikeasti, niin tee se heti. Ei huomenna tai ensiviikolla tai sittenkin hetki tuntuu sopivalta. Tee se nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin usein 32 vuotiaana kuollutta isääni, kaverin kohtuun kuollutta vauvaa, rintasyöpään kuollutta ystävää, moottoripyräonnettomuudessa kuollutta työkaveria, ja jostain ihmeellisestä syystä usein mielessä on Espoossa muutamia(?) vuosia sitten ulosajossa kuollut pariskunta joka kuvasi toilailujaan Periscopeen.
Muistaako joku muu tämän?
Oli ehkä heinäkuuta, lähtivät yöllä ostamaan tupakkaa tms., kumpikin hirveässä kännissä/aineissa.
Asun siinä ulosajopaikan lähellä, ja kuljen usein samaa reittiä. Joka kerta muistelen heitä. Näin sen Periscope-videon, enkä saa sitä ilmalentoa mielestäni. Säälittää ja harmittaa kuinka jotkut hukkaavat elämänsä aineisiin ja lopulta sitten tappavat itsensä tahallaan tai vahingossa. Kaius taisi olla pojan nimi, tyttö ehkä Miia tai Milla (-Maria?).
Joo niitä norjalaisia siskoksia ja sitä pientä vauvaa.
Serkkuni kuoli parikymppisenä hevosonnettomuudessa. Olimme lapsena tosi läheisiä. Vieläkin kaipaan häntä.
Sitä koulukaverin pari vuotta sitten ampumaa 12- vuotiasta mietin aina silloin tällöin 😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin yhtä koulukaveriani, joka meni junan alle tyttöystävän jätettyä. Äitinsä oli vielä terveydenhuollon ammattilainen, joka varmasti olisi voinut järjestää apua, jos vain poika olisi pyytänyt. Nuorena sitä luulee, ettei voi elää ilman jotakuta toista, mutta sehän ei ole totta. Naisia/miehiä on maailma täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulusurmassa kuollutta tuttua, oli vasta 16v. Olin vähän nuorempi kun se tapahtui ja tuntui oudolta kun täytin itse 16v, sitten 18v, ja nyt olen kaksi kertaa vanhempi kuin mitä hän sai elää. Se ihminen jää ikäänkuin elämään muistoissa ikuisesti sen ikäisenä, vaikea edes kuvitella millainen hänestä olisi voinut tulla ja se on harmi. Ajattelen hänen perhettään usein.
Vierailija kirjoitti:
Mietin yhtä koulukaveriani, joka meni junan alle tyttöystävän jätettyä. Äitinsä oli vielä terveydenhuollon ammattilainen, joka varmasti olisi voinut järjestää apua, jos vain poika olisi pyytänyt. Nuorena sitä luulee, ettei voi elää ilman jotakuta toista, mutta sehän ei ole totta. Naisia/miehiä on maailma täynnä.
Voi olla että siellä taustalla on ollut paljon muutakin, ero sitten ehkä ollut se viimeinen niitti. Suurinosa nuorista ei päätä päiviään ensirakkauden päättymisen tähden. Mt-ongelmat voivat kuitenkin johtaa siihen että pienemmätkin pettymykset on vaikeita sietää ja käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri ennenkuin näin tämän aloituksen, muistelin Idolsissa ollutta Mia Permantoa. Ja Vilja-Eerikaa muistelen usein. Mandi Lampi on myös jäänyt mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yhtä koulukaveriani, joka meni junan alle tyttöystävän jätettyä. Äitinsä oli vielä terveydenhuollon ammattilainen, joka varmasti olisi voinut järjestää apua, jos vain poika olisi pyytänyt. Nuorena sitä luulee, ettei voi elää ilman jotakuta toista, mutta sehän ei ole totta. Naisia/miehiä on maailma täynnä.
Voi olla että siellä taustalla on ollut paljon muutakin, ero sitten ehkä ollut se viimeinen niitti. Suurinosa nuorista ei päätä päiviään ensirakkauden päättymisen tähden. Mt-ongelmat voivat kuitenkin johtaa siihen että pienemmätkin pettymykset on vaikeita sietää ja käsitellä.
Ja joillekin se rakkaus on vain niin suuri asia. Sen varaan on laitettu niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras muistelubiisi koskaan. Eric Clapton kirjoitti sen poikansa Conor Claptonin kuoltua neljävuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vuosi sitten elämänsä päättänyttä serkkutyttöäni.
Emme tunteneet viimevuosina kovin hyvin, hoidin häntä pienenä ja olisin halunnut alkaa tutustumaan nyt teininä paremmin uudestaan, katsoa minkälainen aikuinen sieltä alkaa kasvamaan.
Veljeni sairastui ja kuoli myös viimevuonna, hoidin veikan saattohoidon ja kokoajan mielessäni oli että kun tästä elämäntilanteesta päästään yli niin, yritän alkaa järjestämään kunnolla aikaa serkkutytölle.
Veli kuoli ja kaksi päivää myöhemmin 16v serkkuni ampui itsensä.
En saanut tarpeeksi aikaa kummankaan kanssa.
Myös yksi kolmekymppinen serkkuni kuoli muutama vuosi sitten ampumavälikohtauksessa.
Näin hänet päivää ennen kaupungilla vähän matkan päässä jouluostoksilla, mutta ajattelin että ehdin kuiyenkin nähdä hänet ennen joulua, etten nyt jaksa juosta perään.
Opin näistä, että jos mielessäsi on joku ihminen, ja ajattelet että pitäisi ottaa yhteyttä, kysyä mitä kuuluu, yrittää järjestää aikaa ja tutustua ihan oikeasti, niin tee se heti. Ei huomenna tai ensiviikolla tai sittenkin hetki tuntuu sopivalta. Tee se nyt.
Juuri näin. Meillä on loppuelämä aikaa voi tarkoittaa hyvinkin lyhyttä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin moniakin sellaisia, jotka kuolivat esim. koulustani, naapurustosta jne. Kun monet ihmiset keski-ikäisinä pelkäävät tai inhoavat vanhenemisen merkkejä, mietin niitä jotka kuolivat alle 10-vuotiaana ja alle 20-vuotiaana. Vanheneminen ulkonäkö yms muutoksineen on etuoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yhtä koulukaveriani, joka meni junan alle tyttöystävän jätettyä. Äitinsä oli vielä terveydenhuollon ammattilainen, joka varmasti olisi voinut järjestää apua, jos vain poika olisi pyytänyt. Nuorena sitä luulee, ettei voi elää ilman jotakuta toista, mutta sehän ei ole totta. Naisia/miehiä on maailma täynnä.
Voi olla että siellä taustalla on ollut paljon muutakin, ero sitten ehkä ollut se viimeinen niitti. Suurinosa nuorista ei päätä päiviään ensirakkauden päättymisen tähden. Mt-ongelmat voivat kuitenkin johtaa siihen että pienemmätkin pettymykset on vaikeita sietää ja käsitellä.
Ja joillekin se rakkaus on vain niin suuri asia. Sen varaan on laitettu niin paljon.
Mikä taas implikoi sitä että kyseisellä henkilöllä ei ole terve suhde parisuhteisiin/rakkauteen tai sitten henkilön elämässä ei yksinkertaisesti ole muuta mistä kokea merkityksellisyyttä (sillä hetkellä). Eli taustalla on luultavasti muitakin isoja vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mietin yhtä koulukaveriani, joka meni junan alle tyttöystävän jätettyä. Äitinsä oli vielä terveydenhuollon ammattilainen, joka varmasti olisi voinut järjestää apua, jos vain poika olisi pyytänyt. Nuorena sitä luulee, ettei voi elää ilman jotakuta toista, mutta sehän ei ole totta. Naisia/miehiä on maailma täynnä.
Kyllähän periaatteessa jokaiselle on tuhansittain sopivia kumppaneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yhtä koulukaveriani, joka meni junan alle tyttöystävän jätettyä. Äitinsä oli vielä terveydenhuollon ammattilainen, joka varmasti olisi voinut järjestää apua, jos vain poika olisi pyytänyt. Nuorena sitä luulee, ettei voi elää ilman jotakuta toista, mutta sehän ei ole totta. Naisia/miehiä on maailma täynnä.
Kyllähän periaatteessa jokaiselle on tuhansittain sopivia kumppaneita.
Asennevamma on, että mies ei apua pyydä, varsinkaan mielenterveysasioissa. Se on heikkoutta.
Ysärin alusta on jäänyt mieleen lukion ekaluokalla ollut rinnakkaisluokkalainen, joka kuoli leukemiaan. Lukion kolmannella taas yksi kaveri seurusteli jonkun aikaa erään tytön kanssa. Tämä tyttö sitten veti itsensä kaulakiikkuun hieman sen jälkeen, kun heidän suhteensa kariutui. Nämä joskus tulevat mieleen.
Kyllä, rakas ystäväni menehtyi rajun syövän takia. Lapset jäi täysin hullulle, norsun annoksia mömmöjä vetävälle kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä nauttivalle (joo se ei kärsi siitä, muut kyllä) psykopaatti-narsistihullulle joka vihaa lapsiaan.