Anopin käytös mietityttää
Anopilla on vaikeita sairauksia, jotka ovat entistä enemmän alkaneet rasittamaan psyykettä. Vaikka aviomies on apuna, niin perheemme on alkanut saamaan katkeria viestejä siitä, kuinka kuolee pettyneenä ja surullisena, kun emme vieraile tai soita, vaikka itse eivät vieraile meillä ja muutoinkin yhteydenpito on yksipuolista ja keskittyy aina enemmän ja vähemmän anopin sairauksiin ja kurjuuteen. Tapaamiset eivät ole siis koskaan kovin hilpeitä ja varsinkaan kevyitä, jonka vuoksi etäisyyttä on jouduttu ottamaan. Saimme nyt joulukortin, joka oli osoitettu pelkästään lapsellemme, ei siis aikuisille ollenkaan. Tämä kortti tuli sen jälkeen, kun olimme kertoneet viettävämme aaton keskenämme, mutta vierailevamme myöhemmin joulun aikaan. Joulut olleet aina yhtä taistelua ja pettymystä, jos emme ole olleet aattona anopin luona.
Mitä olette mieltä tästä käytöksestä? Miten siihen pitäisi suhtautua?
Kommentit (174)
Christiiina kirjoitti:
Onko ap sun anoppi eläkkeellä, että olisiko hänellä aikaa tulla käymään teillä?
Munkin faija on jo vuosia ollut eläkkeellä, silti hän on sitä mieltä, että minä, kokopäivätyössä käyvä ihminen, joka asun 140km päässä, joudan aivan hyvin käyttämään viikonloppuja siihen, että käyn kylässä hänen luonaan, ettei vaan hänen itsensä tarvitsi lähteä kotoaan mihinkään
On ollut sairauseläkkeellä vuosikymmeniä. Aikaa on, ehkä liikaakin. Hänen mielestä on naurettava ajatus, että he tulevat vanhempina ihmisinä luoksemme. Haluaa siis, että tulemme vain heille. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Myös joinain arki-iltoina mieheni on ajanut edestakaisin monta tuntia, koska hänen vanhempansa eivät ole halunneet naapurilta vaan mieheltäni apua lumitöissä. Haluaa myös, että soittelemme, koska se on lapsien eikä vanhemman tehtävä pitää yhteyttä.
t. AP
Suoraan sanottuna, onpa epäkiitollinen anoppi. Ai hän kuolee surkeana ja epäonnisena? Eikös hän ole kuitenkin saanut aviomiehen, lapset, lapsenlapset ja varmaan ollut terveenä/toimintakykyisenä enimmän osan elämästään? Ketuttaa tollanen turha uhriutuminen. Sairastaminen on rankkaa, tiedän sen omasta kokemuksesta. Mutta se ei ole niin rankkaa, kun on hyviä asioita elämässä kuten läheiset. Niitä ei kannata ajaa pois omalla huonolla käytöksellä.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Onko ap sun anoppi eläkkeellä, että olisiko hänellä aikaa tulla käymään teillä?
Munkin faija on jo vuosia ollut eläkkeellä, silti hän on sitä mieltä, että minä, kokopäivätyössä käyvä ihminen, joka asun 140km päässä, joudan aivan hyvin käyttämään viikonloppuja siihen, että käyn kylässä hänen luonaan, ettei vaan hänen itsensä tarvitsi lähteä kotoaan mihinkään
On ollut sairauseläkkeellä vuosikymmeniä. Aikaa on, ehkä liikaakin. Hänen mielestä on naurettava ajatus, että he tulevat vanhempina ihmisinä luoksemme. Haluaa siis, että tulemme vain heille. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Myös joinain arki-iltoina mieheni on ajanut edestakaisin monta tuntia, koska hänen vanhempansa eivät ole halunneet naapurilta vaan mieheltäni apua lumitöissä. Haluaa myös, että soittelemme, koska se on lapsien eikä vanhemman tehtävä pitää yh
Tosi kiva ihminen. Ei selvästi tajua äidin ja mummon roolia. Lapset ja lapsenlapset ei ole olemassa vain palvellakseen häntä. Vanhemman tulee pitää huolta jälkikasvustaan, kunnes tulee se aika ettei oikeasti kykene enää mihinkään kun sairastuu esimerkiksi Alzheimeriin.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Onko ap sun anoppi eläkkeellä, että olisiko hänellä aikaa tulla käymään teillä?
Munkin faija on jo vuosia ollut eläkkeellä, silti hän on sitä mieltä, että minä, kokopäivätyössä käyvä ihminen, joka asun 140km päässä, joudan aivan hyvin käyttämään viikonloppuja siihen, että käyn kylässä hänen luonaan, ettei vaan hänen itsensä tarvitsi lähteä kotoaan mihinkään
On ollut sairauseläkkeellä vuosikymmeniä. Aikaa on, ehkä liikaakin. Hänen mielestä on naurettava ajatus, että he tulevat vanhempina ihmisinä luoksemme. Haluaa siis, että tulemme vain heille. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Myös joinain arki-iltoina mieheni on ajanut edestakaisin monta tuntia, koska hänen vanhempansa eivät ole halunneet naapurilta vaan mieheltäni apua lumitöissä. Haluaa myös, että soittelemme, koska se on lapsien eikä vanhemman tehtävä pitää yh
Jos anoppisi on ollut sairas vuosikymmenet, niin hän tuskin on noihin sairauksiinsa ihan heti kuolemassa. Meille selvisi jossain vaiheessa, että sairas anoppimme oli tosiasiassa eläkkeellä mt-syistä.
Ehkä se vielä selvennyksenä, että kyseessä on alle 80-vuotias anoppi.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Onko ap sun anoppi eläkkeellä, että olisiko hänellä aikaa tulla käymään teillä?
Munkin faija on jo vuosia ollut eläkkeellä, silti hän on sitä mieltä, että minä, kokopäivätyössä käyvä ihminen, joka asun 140km päässä, joudan aivan hyvin käyttämään viikonloppuja siihen, että käyn kylässä hänen luonaan, ettei vaan hänen itsensä tarvitsi lähteä kotoaan mihinkään
On ollut sairauseläkkeellä vuosikymmeniä. Aikaa on, ehkä liikaakin. Hänen mielestä on naurettava ajatus, että he tulevat vanhempina ihmisinä luoksemme. Haluaa siis, että tulemme vain heille. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Myös joinain arki-iltoina mieheni on ajanut edestakaisin monta tuntia, koska hänen vanhempansa eivät ole halunneet naapurilta vaan mieheltäni apua lumitöissä. Haluaa myös, että soittelemme, koska se on lapsien eikä vanhemman tehtävä pitää yh
Olen myös sitä mieltä että aikuisten lastem tehtävä on se soitteleminen. Ne vanhat kiitenkin soittavat väärään aikaan, liian usein, puhuvat vääristä asioista.
Työssäkäyvät voivat valita ajankohdan. Olen tehnyt lapsille selväksi, minä en soita heillepäin etten häiritse. Jos jotain mainitsemisen arvoista on, laitan viestin. Esim kun jouduin menemään ensiapuun, sieltä laitoin ryhmäviestin, minut leikataan yöllä.
Vierailija kirjoitti:
Onko feikkialoitus
Trollitehtailijan tuotosta vaikuttaisi olevan.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vanhus valittaa joka ikinen vuosi, että on varmaan viimeinen joulu. Se on silkkaa manipulointia.
Mun äitini aloitti tuon, kun täytti 60. Eli 36 vuotta sitten. Omat lapseni tietävät, että mä en olisi enää pitkään aikaan jaksanut sukujouluja. Mutta kun joka joulu saattaisi olla mun äitini viimeinen joulu. Tänä vuonna sitten päädyttiin siihen, että mun lapseni viettävät joulua ihan kotonaan ja minä 62v yksin. Tästäkin nyt sitten tuli vähän sanomista muun suvun kesken eli kun tämä saattaa olla äitini viimeinen joulu. Totesin siihen vaan, että niin saattaa olla myös mun viimeinen jouluni, joten vietän joulun tällä kertaa kuten itse haluan :D
No...kai se pitäs jaksaa kuunnella ja kuunnellaankin vanhusta, mutta kun omassa elämässäkin on tarpeeksi murheita, ei aina jaksa, se ärsyttää. Varsinkin kun ei ole vastavuoroista ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Onko ap sun anoppi eläkkeellä, että olisiko hänellä aikaa tulla käymään teillä?
Munkin faija on jo vuosia ollut eläkkeellä, silti hän on sitä mieltä, että minä, kokopäivätyössä käyvä ihminen, joka asun 140km päässä, joudan aivan hyvin käyttämään viikonloppuja siihen, että käyn kylässä hänen luonaan, ettei vaan hänen itsensä tarvitsi lähteä kotoaan mihinkään
On ollut sairauseläkkeellä vuosikymmeniä. Aikaa on, ehkä liikaakin. Hänen mielestä on naurettava ajatus, että he tulevat vanhempina ihmisinä luoksemme. Haluaa siis, että tulemme vain heille. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Myös joinain arki-iltoina mieheni on ajanut edestakaisin monta tuntia, koska hänen vanhempansa eivät ole halunneet naapurilta vaan mieheltäni apua lumitöissä. Haluaa myös, että soittelemme, kosk
Tätäkin olen pohtinut, että tästä olisi kyse, mutten tietenkään ole siitä kysynyt. Sairastelu on ollut vaihtelevaa ja on ollut aidosti vakaviakin aikoja. Tilanne on vaan kestänyt yli 10 vuotta. En halua vähätellä kenenkään sairauksia ja kokemusta, mutta kieltämättä on tullut tunne, ettei kaikki ole sitä mitä kerrotaan. Ja vaikkei olisi niin vakavasti sairas kuin kertoo ja millaiseksi on luonut perheensä dynamiikan, niin enpä sille oikein voi myöskään mitään kuin että yritämme olla lähtemättä mukaan siihen ja antamalla tilaa muillekin keskusteluissa ja tapaamisissa.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Onko ap sun anoppi eläkkeellä, että olisiko hänellä aikaa tulla käymään teillä?
Munkin faija on jo vuosia ollut eläkkeellä, silti hän on sitä mieltä, että minä, kokopäivätyössä käyvä ihminen, joka asun 140km päässä, joudan aivan hyvin käyttämään viikonloppuja siihen, että käyn kylässä hänen luonaan, ettei vaan hänen itsensä tarvitsi lähteä kotoaan mihinkään
On ollut sairauseläkkeellä vuosikymmeniä. Aikaa on, ehkä liikaakin. Hänen mielestä on naurettava ajatus, että he tulevat vanhempina ihmisinä luoksemme. Haluaa siis, että tulemme vain heille. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Myös joinain arki-iltoina mieheni on ajanut edestakaisin monta tuntia, koska hänen vanhempansa eivät ole halunneet naapurilta vaan mieheltäni apua lumitöissä. Haluaa myös, että soittelemme, kosk
Me olemme taas painottaneet vanhemmille läheisillemme, että aina saa ja pitää soittaa, jos mitään on. Ovat tärkeimpiä ihmisiä kuitenkin meille. Pätee myös sisaruksiin. Jos ei pystytä vastaamaan, niin soitetaan kyllä takaisin hetimmiten.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Onko ap sun anoppi eläkkeellä, että olisiko hänellä aikaa tulla käymään teillä?
Munkin faija on jo vuosia ollut eläkkeellä, silti hän on sitä mieltä, että minä, kokopäivätyössä käyvä ihminen, joka asun 140km päässä, joudan aivan hyvin käyttämään viikonloppuja siihen, että käyn kylässä hänen luonaan, ettei vaan hänen itsensä tarvitsi lähteä kotoaan mihinkään
On ollut sairauseläkkeellä vuosikymmeniä. Aikaa on, ehkä liikaakin. Hänen mielestä on naurettava ajatus, että he tulevat vanhempina ihmisinä luoksemme. Haluaa siis, että tulemme vain heille. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Myös joinain arki-iltoina mieheni on ajanut edestakaisin monta tuntia, koska hänen vanhempansa eivät ole halunneet naapurilta vaan mieheltäni apua lumitöissä. Haluaa myös, että soittelemme, kosk
Kyllä sitä nyt kahdeksankymppisen vielä pitää hoitaa lastensa lapset, siivota lapsiensa kodit, antaa rahaa kun ketran lapsia on hankkinut. Ei vanhuus ole syy laiminlyödä vanhuuttaan.
Minunkin äitini 88 v käyttää sähköistä pyörätuolia mutta vie lapsemme , 1- 5 vuotiaat leikkikentälle ja ulkoiluttaa ne.
(Tuo jälimmäinen keskustelusta jossa joku kertoi pyörätuolimummon 90 v ulkoiluttavan lastensa lasten pienet lapset, ei saa jäädä kiikkutuoliin. )
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vanhus valittaa joka ikinen vuosi, että on varmaan viimeinen joulu. Se on silkkaa manipulointia.
Mun äitini aloitti tuon, kun täytti 60. Eli 36 vuotta sitten. Omat lapseni tietävät, että mä en olisi enää pitkään aikaan jaksanut sukujouluja. Mutta kun joka joulu saattaisi olla mun äitini viimeinen joulu. Tänä vuonna sitten päädyttiin siihen, että mun lapseni viettävät joulua ihan kotonaan ja minä 62v yksin. Tästäkin nyt sitten tuli vähän sanomista muun suvun kesken eli kun tämä saattaa olla äitini viimeinen joulu. Totesin siihen vaan, että niin saattaa olla myös mun viimeinen jouluni, joten vietän joulun tällä kertaa kuten itse haluan :D
Tässäkin tilanteessa anoppi aloitti tämän viimeinen joulu -jauhamisen noin 60-vuotiaana. Kaipa se on jokin rajapyykki. Elämä on tosiaan niin arvaamatonta, ettei kukaan tiedä mikä on se viimeinen joulu. Siksi tämä anopin näkökanta on mielestäni vinksallaan.
Rohkea päätös ja varmasti oikea. Hyvää joulua sinulle!
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vanhus valittaa joka ikinen vuosi, että on varmaan viimeinen joulu. Se on silkkaa manipulointia.
Mun äitini aloitti tuon, kun täytti 60. Eli 36 vuotta sitten. Omat lapseni tietävät, että mä en olisi enää pitkään aikaan jaksanut sukujouluja. Mutta kun joka joulu saattaisi olla mun äitini viimeinen joulu. Tänä vuonna sitten päädyttiin siihen, että mun lapseni viettävät joulua ihan kotonaan ja minä 62v yksin. Tästäkin nyt sitten tuli vähän sanomista muun suvun kesken eli kun tämä saattaa olla äitini viimeinen joulu. Totesin siihen vaan, että niin saattaa olla myös mun viimeinen jouluni, joten vietän joulun tällä kertaa kuten itse haluan :D
Tässäkin tilanteessa anoppi aloitti tämän viimeinen joulu -jauhamisen noin 60-vuotiaana. Kaipa se on jokin rajapyykki. Elämä
Meidän suvussa kuoli äkillisesti nuori ihminen parikymppisenä. Tämän äiti ohitti vain että "elämä jatkuu". Mutta jaksaa kauhistella kun esim. tutuilla elämän loppupäässä olevilla vanhuksilla on todettu syöpää tai muuta vastaavaa.
Koettakaa nyt herrantähden miniät ja lapset ymmärtää, jos anoppi on vuosien myötä käynyt sairaalloiseksi. HÄN EI ENÄÄ JAKSA HÖSSÖTTÄÄ KAIKKIEN JOULUASIOIDEN KANSSA!
Ei vanha ihminen jaksa isoja vierailuja ja yöpymisiä eikä totu nuoren polven kaikkiin uusiin tapoihin ja kotkotuksiin.
Yksi ihan keskeinen asia on ruokanirsoilut. Vanhan ihmisen pitäisi hankkia hyvin monenlaisia tarjottavia ja rahat on
tiukilla. Yökyläilyt rasittavat kivulloista vanhaa ihmistä.
Olen itse eläkeläinen, ja puhun omista kokomuksistani.
Vierailija kirjoitti:
Koettakaa nyt herrantähden miniät ja lapset ymmärtää, jos anoppi on vuosien myötä käynyt sairaalloiseksi. HÄN EI ENÄÄ JAKSA HÖSSÖTTÄÄ KAIKKIEN JOULUASIOIDEN KANSSA!
Ei vanha ihminen jaksa isoja vierailuja ja yöpymisiä eikä totu nuoren polven kaikkiin uusiin tapoihin ja kotkotuksiin.
Yksi ihan keskeinen asia on ruokanirsoilut. Vanhan ihmisen pitäisi hankkia hyvin monenlaisia tarjottavia ja rahat on
tiukilla. Yökyläilyt rasittavat kivulloista vanhaa ihmistä.
Olen itse eläkeläinen, ja puhun omista kokomuksistani.
Tässä ap:n tapauksessa kyse olikin siitä, että he EIVÄT ole menossa anoppilaan jouluksi. Anoppi taas olisi halunnut, että he tulevat.
AP: "Tässäkin tilanteessa anoppi aloitti tämän viimeinen joulu -jauhamisen noin 60-vuotiaana. Kaipa se on jokin rajapyykki. Elämä on tosiaan niin arvaamatonta, ettei kukaan tiedä mikä on se viimeinen joulu. Siksi tämä anopin näkökanta on mielestäni vinksallaan.
Rohkea päätös ja varmasti oikea. Hyvää joulua sinulle!
t. AP"
Mä luulen, että tuossa iässä monia alkaa pelottaa se, että ikääntyy ja joutuukin jonain päivänä viettämään joulunsa yksin tai kahdestaan puolisonsa kanssa. Joulu ei tunnu joululta, jos joutuu vaan tuijottamaan sitä toista ryppynaamaa. Tai peilistä omaa ryppynaamaansa. Tavallaan takerrutaan omiin lapsiin ja lapsenlapsiin ja saadaan joulutunnelma heistä. Ei haluta, että lapsilla ja lapsenlapsilla olisikin ihan omat jouluperinteensä.
Jos mun vanhemmat ovat vielä elossa, ensi vuonna saavat sitten tulla meille. Nyt menevät mun siskolleni. Ei tarvitse viettää joulua kahdestaan. Mutta mä en ensi vuonnakaan aio järjestää sukujoulua vaan ainoastaan mun vanhemmilleni joulun. Olen jo niin monet sukujoulut järjestänyt, että en jaksa enää. Heinäkuussa mulla kotona sattui iso vesivahinko ja oli viikko aikaa tyhjentää koko asunnon alakerta. Silloin mietin, pitäisikö vuokrata joku varasto, mihin saan olohuoneen huonekalut. Päätin kuitenkin heittää kaikki huonekalut pois. Mukaanlukien ison ruokapöydän, jonka ääreen suku mahtui. Ostin tilalle uuden ruokapöydän, jonka ääreen mahtuu puolet siitä mitä vanhan pöydän ääreen mahtui. Ei siis enää isoja sukujouluja eikä muitakaan isoja sukujuhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Onko ap sun anoppi eläkkeellä, että olisiko hänellä aikaa tulla käymään teillä?
Munkin faija on jo vuosia ollut eläkkeellä, silti hän on sitä mieltä, että minä, kokopäivätyössä käyvä ihminen, joka asun 140km päässä, joudan aivan hyvin käyttämään viikonloppuja siihen, että käyn kylässä hänen luonaan, ettei vaan hänen itsensä tarvitsi lähteä kotoaan mihinkään
On ollut sairauseläkkeellä vuosikymmeniä. Aikaa on, ehkä liikaakin. Hänen mielestä on naurettava ajatus, että he tulevat vanhempina ihmisinä luoksemme. Haluaa siis, että tulemme vain heille. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Myös joinain arki-iltoina mieheni on ajanut edestakaisin monta tuntia, koska hänen vanhempansa eivät ole halunneet naapurilta vaan mieheltäni apua lumitöissä. Haluaa myös, että soittelemme, kosk
Koska asuvat kauempana ja suhtautuvat vierailuihin ja lähtemisiin miten suhtautuvat, niin ei heistä ole näinä vuosina ollut minkäänlaista apua tai tukea arjessa vastavuoroisesti meille. Eivät ole edes tarjonneet sitä, koska anopin sairaudet vievät kaikkien voimavarat. Ehdotettu on, että ottaisivat apuja ja kotisairaanhoito kävisi kartoittamassa tilanteen, mutta eivät koe kuitenkaan olevansa NIIN huonossa kunnossa. Raskaita vuosia on varmasti enenevässä määrin tulossa eritoten miehelleni.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Onko ap sun anoppi eläkkeellä, että olisiko hänellä aikaa tulla käymään teillä?
Munkin faija on jo vuosia ollut eläkkeellä, silti hän on sitä mieltä, että minä, kokopäivätyössä käyvä ihminen, joka asun 140km päässä, joudan aivan hyvin käyttämään viikonloppuja siihen, että käyn kylässä hänen luonaan, ettei vaan hänen itsensä tarvitsi lähteä kotoaan mihinkään
On ollut sairauseläkkeellä vuosikymmeniä. Aikaa on, ehkä liikaakin. Hänen mielestä on naurettava ajatus, että he tulevat vanhempina ihmisinä luoksemme. Haluaa siis, että tulemme vain heille. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Myös joinain arki-iltoina mieheni on ajanut edestakaisin monta tuntia, koska hänen vanhempansa eivät ole halunneet naapurilta vaan mieheltäni apua lumitöissä. Haluaa myös, että soittelemme, kosk
Mun anopin mielestä lapset ja lapsenlapset ovat olemassa vain hänen oikkujensa toteuttamiseksi. Myös lasten puolisot kuuluvat käskytettävien joukkoon. Kovasti on yksinäistä ja paha mieli, kun kukaan ei tottele.
Miniä mitätöi anopin vaivat koska on joku psyykkinen este ymmärtää sairauksia.