Lue keskustelun säännöt.
Anopin käytös mietityttää
19.12.2023 |
Anopilla on vaikeita sairauksia, jotka ovat entistä enemmän alkaneet rasittamaan psyykettä. Vaikka aviomies on apuna, niin perheemme on alkanut saamaan katkeria viestejä siitä, kuinka kuolee pettyneenä ja surullisena, kun emme vieraile tai soita, vaikka itse eivät vieraile meillä ja muutoinkin yhteydenpito on yksipuolista ja keskittyy aina enemmän ja vähemmän anopin sairauksiin ja kurjuuteen. Tapaamiset eivät ole siis koskaan kovin hilpeitä ja varsinkaan kevyitä, jonka vuoksi etäisyyttä on jouduttu ottamaan. Saimme nyt joulukortin, joka oli osoitettu pelkästään lapsellemme, ei siis aikuisille ollenkaan. Tämä kortti tuli sen jälkeen, kun olimme kertoneet viettävämme aaton keskenämme, mutta vierailevamme myöhemmin joulun aikaan. Joulut olleet aina yhtä taistelua ja pettymystä, jos emme ole olleet aattona anopin luona.
Mitä olette mieltä tästä käytöksestä? Miten siihen pitäisi suhtautua?
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nykyään hieman vaivaa se, että vanhemmat eivät koskaan kertoneet sairauksistaan, eivätkä vaittaneet niistä. "Valitus" oli päivän askareiden jälkeen sellaista, että kylläpä nyt väsyttää tai että selkään koskee, mutta oikeista sairauksista ei puhuttu. Jälkikasvun olisi hyvä tietää, josko suvussa on perinnöllisiä sairauksia tai jotakin vakavampaa.
En ole kyllä koskaan omista vaivoistani kertonut lapsilleni. Olen nyt 74 vuotias ja terveenä olen saanut olla. Milloin minun aikani tulee, että alan vaivoillani rasittamaan aikuisia lapsiani, terveisin mummo
Se on hienoa että vanhukset ovat monet hyvin terveitä ja jaksavia. Kaikki eivät kuitenkaan ole kun eivät ole kaikki nuoretkaan ihmiset.
Itse tiedän olevani äärimmäisen rasittava liikuntavammani kanssa. Itsekseni pärjään hyvin mutta että viishenkisen perheen passaisin viikonloppuna, sitä en jaksa. Ehkä olen se valittava mummo kun on rajallisuutensa myönnettävä. Ja tulee kyllä joskus kerrottuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniät ne täällä eivät ole yhtään minäkeskeisiä. Vanhuus ja sairaudet ovat ikäviä katsottavia, elämän toki pitäisi olla iloa, valoa , riemua, jaksava rahakas anoppi ja uuttera lastenvahti.
Onko kukaan koskaan oikeasti kuullut yhdenkään miniän valittavan, olevan hankala tai vaikea luonne?
Miksi lapsiperheen pitäisi sen anopin pillin mukaan tanssia? Miksi sen pienen lapsen joulun pitäisi olla mummun vaivojen kuuntelua ja mummun passiivisaggressiivisten hyökkäysten väistelyä?
No kun ei tule anopin kanssa toimeen, ei kestä häntä eikä kestä sairautta ja vanhuutta pysyy sieltä anoppilasta pois. Ihan niin helppoa. Ei vastaa puheluihin ja laittaa estot. Ehkä se anoppikin itse asiassa väsyy niihin pieniin ja ärtyy ja kivutkin tuntuvat pahemmilta.
Mistä johtuu oletus että ikääntyneen mummin riemu on kolme 2- 8 - vuotiasta joulun pyhät riekkumassa ja narisemassa?
Tuo ruikitus on niin tylsää luettavaa keskustelusta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniät ne täällä eivät ole yhtään minäkeskeisiä. Vanhuus ja sairaudet ovat ikäviä katsottavia, elämän toki pitäisi olla iloa, valoa , riemua, jaksava rahakas anoppi ja uuttera lastenvahti.
Onko kukaan koskaan oikeasti kuullut yhdenkään miniän valittavan, olevan hankala tai vaikea luonne?
Miksi lapsiperheen pitäisi sen anopin pillin mukaan tanssia? Miksi sen pienen lapsen joulun pitäisi olla mummun vaivojen kuuntelua ja mummun passiivisaggressiivisten hyökkäysten väistelyä?
No kun ei tule anopin kanssa toimeen, ei kestä häntä eikä kestä sairautta ja vanhuutta pysyy sieltä anoppilasta pois. Ihan niin helppoa. Ei vastaa puheluihin ja laittaa estot. Ehkä se anoppikin itse asiassa väsyy niihin pieniin ja ärty
Lue aloitus. Anoppi suuttunut, kun pojan perhe ei vietä aattoa anopin luona. Nyt puhut jostain ihan muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniät ne täällä eivät ole yhtään minäkeskeisiä. Vanhuus ja sairaudet ovat ikäviä katsottavia, elämän toki pitäisi olla iloa, valoa , riemua, jaksava rahakas anoppi ja uuttera lastenvahti.
Onko kukaan koskaan oikeasti kuullut yhdenkään miniän valittavan, olevan hankala tai vaikea luonne?
Miksi lapsiperheen pitäisi sen anopin pillin mukaan tanssia? Miksi sen pienen lapsen joulun pitäisi olla mummun vaivojen kuuntelua ja mummun passiivisaggressiivisten hyökkäysten väistelyä?
No kun ei tule anopin kanssa toimeen, ei kestä häntä eikä kestä sairautta ja vanhuutta pysyy sieltä anoppilasta pois. Ihan niin helppoa. Ei vastaa puheluihin ja laittaa estot. Ehkä se a
No ihan sama resepti. Ei mene, ei pidä enää yhteyttä, estot puhelimiin. Palauttaa sen lapselle lähetetyn joulukortin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniät ne täällä eivät ole yhtään minäkeskeisiä. Vanhuus ja sairaudet ovat ikäviä katsottavia, elämän toki pitäisi olla iloa, valoa , riemua, jaksava rahakas anoppi ja uuttera lastenvahti.
Onko kukaan koskaan oikeasti kuullut yhdenkään miniän valittavan, olevan hankala tai vaikea luonne?
Miksi lapsiperheen pitäisi sen anopin pillin mukaan tanssia? Miksi sen pienen lapsen joulun pitäisi olla mummun vaivojen kuuntelua ja mummun passiivisaggressiivisten hyökkäysten väistelyä?
No kun ei tule anopin kanssa toimeen, ei kestä häntä eikä kestä sairautta ja vanhuutta pysyy sieltä anoppilasta pois. Ihan niin helppoa. Ei vastaa
Miten niin ei kestä anopin sairautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniät ne täällä eivät ole yhtään minäkeskeisiä. Vanhuus ja sairaudet ovat ikäviä katsottavia, elämän toki pitäisi olla iloa, valoa , riemua, jaksava rahakas anoppi ja uuttera lastenvahti.
Onko kukaan koskaan oikeasti kuullut yhdenkään miniän valittavan, olevan hankala tai vaikea luonne?
Miksi lapsiperheen pitäisi sen anopin pillin mukaan tanssia? Miksi sen pienen lapsen joulun pitäisi olla mummun vaivojen kuuntelua ja mummun passiivisaggressiivisten hyökkäysten väistelyä?
No kun ei tule anopin kanssa toimeen, ei kestä häntä eikä kestä sairautta ja vanhuutta pysyy sieltä anoppilasta
Niinhän täällä on kerrottu ettei kukaan kestä sairaita ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Jouluna etenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniät ne täällä eivät ole yhtään minäkeskeisiä. Vanhuus ja sairaudet ovat ikäviä katsottavia, elämän toki pitäisi olla iloa, valoa , riemua, jaksava rahakas anoppi ja uuttera lastenvahti.
Onko kukaan koskaan oikeasti kuullut yhdenkään miniän valittavan, olevan hankala tai vaikea luonne?
Miksi lapsiperheen pitäisi sen anopin pillin mukaan tanssia? Miksi sen pienen lapsen joulun pitäisi olla mummun vaivojen kuuntelua ja mummun passiivisaggressiivisten hyökkäysten väistelyä?
No kun ei tule anopin kanssa toimeen, ei kestä häntä eikä kestä sairautta ja vanhuutta pysyy sieltä anoppilasta pois. Ihan niin helppoa. Ei vastaa
Onko sulla kaikki ihan hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniät ne täällä eivät ole yhtään minäkeskeisiä. Vanhuus ja sairaudet ovat ikäviä katsottavia, elämän toki pitäisi olla iloa, valoa , riemua, jaksava rahakas anoppi ja uuttera lastenvahti.
Onko kukaan koskaan oikeasti kuullut yhdenkään miniän valittavan, olevan hankala tai vaikea luonne?
Miksi lapsiperheen pitäisi sen anopin pillin mukaan tanssia? Miksi sen pienen lapsen joulun pitäisi olla mummun vaivojen kuuntelua ja mummun passiivisaggressiivisten hyökkäysten väistelyä?
No kun ei tule anopin kanssa toimeen, ei kestä häntä eikä kestä sairautta ja vanhuutta pysyy sieltä anoppilasta
Valittaminen on mukavampaa kuin katkaista ongelmansa eli katkaista suhteet ongelmansa aiheuttajaan.
Meilläkin vanhus valittaa joka ikinen vuosi, että on varmaan viimeinen joulu. Se on silkkaa manipulointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäkää se anoppi omiin oloihinsa. Älkää pitäkö mitään yhteyttä, alkää soittako sille tai vierailko sen luona, ja jos se soittaa niin sanokaa että nyt on paha paikka, soitellaan toiste. Ei toisten sairauksista tms tarvitse välittää. Hankkikoon anoppi vaikka kissan ja jutelkoon sitten sille. Lapsillekin kannattaa puhua että anopilla käymistä olisi hyvä välttää. Kummasti helpottuu teidän elämä kun heivaatte sen pois elämästänne.
Vierailija kirjoitti:
Tiettyyn rajaan asti voi yrittää ymmärtää jatkuvaa sairauksista jauhamista, saattaa olla sille sairaalle koko elämän sisältö. Mutta kiristäminen sillä, että minä nyt kuolen katkerana kun lapsi perheineen ei laita elämäänsä pyörimään mummin sairastamisen ehdoilla on todella alhaista. Ja tämmöisen tapauksen lapsenlapsena voin kertoa, että mikään taipuminen ja toiveiden noudattaminen ei tule ikinä riittämään. Aina on silti kaikki nurinpäin.
Ap:n anopin passiivisaggressiivinen käytös kuulostaa huolestuttavalta. Vaikka toinen on kuinka sairas tahansa, niin ei sitä tarvitse silti omaa elämäänsä määrättömästi ankeuttaa.
Niin minustakin tämä on tuntunut kohtuuttomalta, että viestittelee, että kun pian kuolee (ollut jo yli 10 vuotta pian kuolemassa), niin ehkä sitten ymmärrämme. On ollut ns. viimeisiä jouluja ja viimeisiä kesiä, jonka vuoksi pitäisi tajuta olla enemmän heillä. Sanonut, että jos kuolee nyt niin kuolee surullisena ja pettyneenä. Mielestäni kamala asia sanoa näin omalle lapselleen, joka hänestä välittää ja on auttanut ja tukenut monin tavoin. Se, että haluamme suojella itseämme ottamalla välillä etäisyyttä, niin sekin pitäisi ymmärtää.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vanhus valittaa joka ikinen vuosi, että on varmaan viimeinen joulu. Se on silkkaa manipulointia.
Pitäisi asiansa järjestää, tehdä kuolinsiivous, tehdä valtakirjoja mutta mites hoidat kun lapset ja miniät ei halua tiedostaa , yrittävät välttää tosiasioita ja kieltäyryä ajattelemasta, että vanha ihminen etenkin voi kuolla koska tahansa kun niin tekevät nuoretkin.
Kai se kuitenkin monella vanhuksella on mielessä koska on oma vuoro kun on tutut saatellut hautausmaalle. Puolisonkin ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiettyyn rajaan asti voi yrittää ymmärtää jatkuvaa sairauksista jauhamista, saattaa olla sille sairaalle koko elämän sisältö. Mutta kiristäminen sillä, että minä nyt kuolen katkerana kun lapsi perheineen ei laita elämäänsä pyörimään mummin sairastamisen ehdoilla on todella alhaista. Ja tämmöisen tapauksen lapsenlapsena voin kertoa, että mikään taipuminen ja toiveiden noudattaminen ei tule ikinä riittämään. Aina on silti kaikki nurinpäin.
Ap:n anopin passiivisaggressiivinen käytös kuulostaa huolestuttavalta. Vaikka toinen on kuinka sairas tahansa, niin ei sitä tarvitse silti omaa elämäänsä määrättömästi ankeuttaa.
Niin minustakin tämä on tuntunut kohtuuttomalta, että viestittelee, että kun pian kuolee (ollut jo yli 10 vuotta pian kuolemassa), niin ehkä sitten ymmärrämme. On ollut ns. viimeisiä jouluja ja viimeisiä kesiä, jon
Todella rajua manipulointiahan tuo on. Jotkut ihmiset tekevät kuolemaa vuosikymmenet, kun taas oikeasti sairaat osaavat nauttia jokaisesta päivästä, jonka saavat elää. Näin se vain menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiettyyn rajaan asti voi yrittää ymmärtää jatkuvaa sairauksista jauhamista, saattaa olla sille sairaalle koko elämän sisältö. Mutta kiristäminen sillä, että minä nyt kuolen katkerana kun lapsi perheineen ei laita elämäänsä pyörimään mummin sairastamisen ehdoilla on todella alhaista. Ja tämmöisen tapauksen lapsenlapsena voin kertoa, että mikään taipuminen ja toiveiden noudattaminen ei tule ikinä riittämään. Aina on silti kaikki nurinpäin.
Ap:n anopin passiivisaggressiivinen käytös kuulostaa huolestuttavalta. Vaikka toinen on kuinka sairas tahansa, niin ei sitä tarvitse silti omaa elämäänsä määrättömästi ankeuttaa.
Niin minustakin tämä on tuntunut kohtuuttomalta, että viestittelee, että kun pian kuolee (ollut jo yli 10 vuotta pian kuolemassa), niin ehkä sitten ymmärrämme. On ol
Otetaan 80 v vanhus. Minkälaisella vaivalla hän on oikeasti sairas?
Onko ap sun anoppi eläkkeellä, että olisiko hänellä aikaa tulla käymään teillä?
Munkin faija on jo vuosia ollut eläkkeellä, silti hän on sitä mieltä, että minä, kokopäivätyössä käyvä ihminen, joka asun 140km päässä, joudan aivan hyvin käyttämään viikonloppuja siihen, että käyn kylässä hänen luonaan, ettei vaan hänen itsensä tarvitsi lähteä kotoaan mihinkään
Kai sitä itse kukin muuttuu vanhana hieman hössähtäneeksi ja sitä pitää ymmärtää tiettyyn rajaan. Moni vanhus myös ajattelee että ei lähde jouluna omasta kodistaan minnekään, mutta ei osaa samalla tavalla ajatella että lapset ja lapsenlapset asuvat jo omissa kodeissaan yhtä lailla. Kokevat että vain se lapsuuden koti on oikea koti ja tie kulkee vain yhteen suuntaan.
Sairauksista kertominenkin on ihan normaalia, mutta jos se on ainoa keskustelunaihe vuosikausiin ja muut kuulumiset sivuutetaan, niin onhan se raskasta. En ole koskaan ihan ymmärtänyt, etä mehustellaan kaikkien tutun tuttujenkin sairaudet, myös sellaisten jota vanhus ei edes ole koskaan tavannut mutta jostain vain kuullut, että tuollaisellakin ihmisellä on jotain sairautta. Ja sitten lastenlasten pitäisi jaksaa näitä kuunnella.
Kumpi saa jouluna puhua vaivoistaan, vanhus jolla tahdistin, polvet särkee, verenpainetta, diabetes vaiko miniä migreenistään, stressistään, lapsen allergioista, korvista?
Vai saisivatko kumpikin kertoa kuulumisensa lääkärikäynneistään?
(Tosin tietysti VHH ruokavalio parantaisi vanhuksen vaivat😏) kunhan kysyn, en ole tuo vanhus vaan 92 v veljeni.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin laitan joulukortit vain lapsenlapsille.
Koska eivät heidän vanhempansa laittele kortteja ollenkaan, siis eivät kenellekään, lasten iloksi laitan kauniin ja iloisen kortin heille.
Hyvin tuntuu riittävän suusanallinen hyvän joulun toivotus puhelimessa.
Jos äiti ei saa lapselleen kertoa voinnistaan onkohan miniä siinä asiassa ihan oikeassa?
Sit tulee kuolema yllätyksenä kun miniä vaatii anoppia leikkimään tervettä ja vaikenemaan sairauksistaan.
Ai sieltä tuli heti yksi passiivis-aggressiivinen anoppi puolustamaan toista.
Miksi lapsiperheen pitäisi sen anopin pillin mukaan tanssia? Miksi sen pienen lapsen joulun pitäisi olla mummun vaivojen kuuntelua ja mummun passiivisaggressiivisten hyökkäysten väistelyä?