Näin kaupungilla hirveää lapsen kohtelua.

Kävelytiellä vastaan tuli aika nopeasti kävelevä pariskunta, mies ja nainen, työntäen vauvaa vaunuissa. Itse menin vastakkaiseen suuntaan ja jatkoin matkaani heidän ohitseen. 20-30 metriä kauempana juoksi pieni lapsi, ehkä 3- tai 4-vuotias, aivan punaisena ja huohottavana. Hän huusi keuhkojensa täydestä väsynyttä hätähuutoa: "Äiti! Äiti odota! Isi! Odottakaa! Odottakaa mua!"



Se lapsi oli juossut itsensä aivan henkihieveriin, mutta vanhempia ei näkynyt ollenkaan kiinnostavan. Porhalsivat siellä pitkän matkaa edessä päin vauvansa kanssa, eivätkä näkyneet edes tietävän, että toinen lapsi taistelee parhaillaan fyysisen suorituskykynsä äärirajoilla pitääkseen itsensä turvassa vanhempien kanssa, välttääkseen joutumasta hylätyksi.



Lähdin seuraamaankin lasta, kun ajattelin, että ei tuo pariskunta voi olla hänen vanhempansa, mutta lähimailla ei ollut muitakaan aikuisia. Mutta ennen kuin ehdin saavuttaa lapsen, niin hän juoksikin sen pariskunnan kiinni ja he näyttivät sitten olevankin hänen perheensä. Mahtoi vanhempia harmittaa, että joutuivat pysähtymään liikennevaloihin, eivätkä päässeet hylkäämään lastaan niiden toiselle puolelle >:(



Tuli niin paha mieli sen pienen lapsiraukan puolesta. Miten pelottavaa se onkaan, kun joutuu pelkäämään eksyvänsä vanhemmistaan - eivätkä nämä reagoi avunhuutoihisi millään tavalla. Olisi pitänyt sanoa niille ääliöille jotain, mutta koko tilanne meni niin nopeasti ohi, etten ehtinyt edes miettiä, mitä noin hirveästä käytöksestä voisikaan sanoa.