Lue keskustelun säännöt.
Näin kaupungilla hirveää lapsen kohtelua.
18.12.2023 |
Kävelytiellä vastaan tuli aika nopeasti kävelevä pariskunta, mies ja nainen, työntäen vauvaa vaunuissa. Itse menin vastakkaiseen suuntaan ja jatkoin matkaani heidän ohitseen. 20-30 metriä kauempana juoksi pieni lapsi, ehkä 3- tai 4-vuotias, aivan punaisena ja huohottavana. Hän huusi keuhkojensa täydestä väsynyttä hätähuutoa: "Äiti! Äiti odota! Isi! Odottakaa! Odottakaa mua!"
Se lapsi oli juossut itsensä aivan henkihieveriin, mutta vanhempia ei näkynyt ollenkaan kiinnostavan. Porhalsivat siellä pitkän matkaa edessä päin vauvansa kanssa, eivätkä näkyneet edes tietävän, että toinen lapsi taistelee parhaillaan fyysisen suorituskykynsä äärirajoilla pitääkseen itsensä turvassa vanhempien kanssa, välttääkseen joutumasta hylätyksi.
Lähdin seuraamaankin lasta, kun ajattelin, että ei tuo pariskunta voi olla hänen vanhempansa, mutta lähimailla ei ollut muitakaan aikuisia. Mutta ennen kuin ehdin saavuttaa lapsen, niin hän juoksikin sen pariskunnan kiinni ja he näyttivät sitten olevankin hänen perheensä. Mahtoi vanhempia harmittaa, että joutuivat pysähtymään liikennevaloihin, eivätkä päässeet hylkäämään lastaan niiden toiselle puolelle >:(
Tuli niin paha mieli sen pienen lapsiraukan puolesta. Miten pelottavaa se onkaan, kun joutuu pelkäämään eksyvänsä vanhemmistaan - eivätkä nämä reagoi avunhuutoihisi millään tavalla. Olisi pitänyt sanoa niille ääliöille jotain, mutta koko tilanne meni niin nopeasti ohi, etten ehtinyt edes miettiä, mitä noin hirveästä käytöksestä voisikaan sanoa.
Kommentit (84)
Istukaa te vaikka kolme tuntia lumihangessa neuvottelemassa niiden 4-vuotiaidenne kanssa tai kantakaa niitä vaikka kouluikäisiksi asti. Siinäpä lapsi oppii että aina saa tehdä mitä tahtoo tai sitten äiti tai isi kantaa. Mutta turha sitten ihmetellä kun se kouluikäinen tekee samaa ja omaa edelleen sen 4-vuotiaan käytöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kans luulen, että myös pahoinpitelevät lasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä kans luulen, että myös pahoinpitelevät lasta.
Siis myös fyysisesti ja seksuaalisesta eikä vain henkisesti. Myöhemmin sitten vielä taloudellisesti.
Lapsen kanssa tuntikausia neuvottelijat ja lapsen tahdon mukaan tekevät ne vasta tyhmiä on.
No, aineksen näkee nykylapsista.
Vierailija kirjoitti:
Istukaa te vaikka kolme tuntia lumihangessa neuvottelemassa niiden 4-vuotiaidenne kanssa tai kantakaa niitä vaikka kouluikäisiksi asti. Siinäpä lapsi oppii että aina saa tehdä mitä tahtoo tai sitten äiti tai isi kantaa. Mutta turha sitten ihmetellä kun se kouluikäinen tekee samaa ja omaa edelleen sen 4-vuotiaan käytöksen.
Ihan osaa kouluikäinen käyttäytyä ja kävellä reippaasti, vaikka ei ole uhkailtu hylkäämisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä ihmeen muovipussissa elää nämä joiden mielestä se että lapsi jää kiukutellessaan 20 metriä vanhemmistaan jälkeen mutta juoksee vanhemmat kiinni on lapsen hylkäämistä?
Ei sitä lasta mihinkään toiselle puolelle kaupunkia tiettömien taipaleiden taakse oltu jätetty itkemään yksin itkuntuhruisilla silmillään.
😅hyvä että olit valppaana ja tulit tänne sanomaan. Mitäpä sitä toisten asioihin puuttumaan paikan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa tuntikausia neuvottelijat ja lapsen tahdon mukaan tekevät ne vasta tyhmiä on.
No, aineksen näkee nykylapsista.
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys. Väestön ÄO laskee sukupolvesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istukaa te vaikka kolme tuntia lumihangessa neuvottelemassa niiden 4-vuotiaidenne kanssa tai kantakaa niitä vaikka kouluikäisiksi asti. Siinäpä lapsi oppii että aina saa tehdä mitä tahtoo tai sitten äiti tai isi kantaa. Mutta turha sitten ihmetellä kun se kouluikäinen tekee samaa ja omaa edelleen sen 4-vuotiaan käytöksen.
Ihan osaa kouluikäinen käyttäytyä ja kävellä reippaasti, vaikka ei ole uhkailtu hylkäämisellä.
Ei se ole mitään hylkäämisellä uhkailua jos 4-vuotiaalle sanoo että tule sitten perässä ja lapsi jää parikymmentä metriä vanhemmistaan kun jää aluksi hankeen huutamaan. Miten ne joiden mielestä se on lapsen hylkäämistä vie lapsia harrastuksiin tai puistoonkaan? Eikö lapsi saa jalkapallossakaan liikkua yli 20 metrin päähän äidistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten lapselle on sanottu aiemmin 27 kertaa, että pitää lähteä, mutta ei ole totellut. Ja lopulta vanhemmat lähteneet, odottaen että lapsi tulee perässä.
Silloin lapsi otetaan kainaloon ja kannetaan. Olen itse joutunut tekemään sen monta kertaa. Jopa kaksosille.
olen se joka teininä joutui pikkusiskon kanssa vääntämään. Itsellä painoa 45 kiloa ja uhmiksella se kymmenkunta. Nostat sen pulkkaan ja lähdet vetämään niin kuuluu vaan tumps ja ilkeää naurua ja tyhjä pulkka kolisee perässä. Neljännellä kerralla alkaa jo oikeasti sapettaa, varmaan aikuistakin alkaisi. Kyllä pennun on opittava, ettei koko maailma pyöri hänen oikkujensa ympärillä, ei niillä päivähoidossakaan ole aikaa yhden kanssa neuvotella loputtomiin. Tajuatko kuinka paljon muut vanhemmat ja ammattikasvattajat inhoaa noita vanhempia, jotka on opettaneet lapsensa niin sanotusti sanoittamaan ja keskustelemaan, ts prinsessoiksi/prinsseiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeen muovipussissa elää nämä joiden mielestä se että lapsi jää kiukutellessaan 20 metriä vanhemmistaan jälkeen mutta juoksee vanhemmat kiinni on lapsen hylkäämistä?
Ei sitä lasta mihinkään toiselle puolelle kaupunkia tiettömien taipaleiden taakse oltu jätetty itkemään yksin itkuntuhruisilla silmillään.
Hylkäämisellä uhkailu, ei hylkääminen. Ja ei, en pidä tuota mitenkään kamalana kasvatusvirheenä, parempi tuo on kuin se että tosiaan annetaan tahto läpi kaikessa. Ihan toimivaahan tuo on, varsinkin jos ei pinna meinaa kestää lapsen kiukuttelua niin on varmasti pienempi paha jättää jälkeen kuin alkaa huutaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen ottanut kiukuttalevan lapsen kainalooni ja kantanut pois tilanteesta. Nämä lapsen hylkääjät kantavat seuraukset sitten reilun 10 vuoden kuluttua. Ovat kyllä niin tyhmiä, että eivät sittenkään ymmärrä vastuutaan.
Joo, nämä ovat näitä ihmisiä, jotka kuittaavat huonot kasvatusmenetelmänsä jollain viisaudella tyyliin "pieni lapsi, pienet murheet, iso lapsi, isot murheet".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vanha lapsi? Jos hän on tiineenä niin ei välttämättä jaksa juosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istukaa te vaikka kolme tuntia lumihangessa neuvottelemassa niiden 4-vuotiaidenne kanssa tai kantakaa niitä vaikka kouluikäisiksi asti. Siinäpä lapsi oppii että aina saa tehdä mitä tahtoo tai sitten äiti tai isi kantaa. Mutta turha sitten ihmetellä kun se kouluikäinen tekee samaa ja omaa edelleen sen 4-vuotiaan käytöksen.
Ihan osaa kouluikäinen käyttäytyä ja kävellä reippaasti, vaikka ei ole uhkailtu hylkäämisellä.
Ei se ole mitään hylkäämisellä uhkailua jos 4-vuotiaalle sanoo että tule sitten perässä ja lapsi jää parikymmentä metriä vanhemmistaan kun jää aluksi hankeen huutamaan. Miten ne joiden mielestä se on lapsen hylkäämistä vie lapsia harrastuksiin tai puistoonkaan? Eikö lapsi saa jalkapallossakaan liikkua yli 20 metrin päähän äidistä?
Onhan se nyt herranen aika aivan eri asia jättää iloinen lapsi harrastukseen, kuin kävellä tyynesti pois päin kun lapsi huutaa ja itkee perään. Tosin, minusta on ihan ok tehdä noin joskus, kunhan ei ihan jatkuvasti uhkaa jättää lapsensa jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten lapselle on sanottu aiemmin 27 kertaa, että pitää lähteä, mutta ei ole totellut. Ja lopulta vanhemmat lähteneet, odottaen että lapsi tulee perässä.
Silloin lapsi otetaan kainaloon ja kannetaan. Olen itse joutunut tekemään sen monta kertaa. Jopa kaksosille.
Ai joku 15-20 kg 4-vuotias?
Ja lapsi oppii että kiukuttelulla pääsee kannettavaksi. Jeaah.
Toivottavasti et ole oikeasti sitä mieltä, että et aikuisena naisena jaksaisi kantaa 20 kg lasta muutamaa sataa metriä?
Ei kukaan voi olla noin heikko, eihän?
Harrastan cross-fitia. Meillä on ihan yleinen harjoitus kantaa painopalloa ns farmeri-otteella 100-200 m matkan. Osa naisista kantaa 20 kilon palloa, osa 30 kg. MUTTA, tämä pallo asettuu kämmenien varaan kuppiin ja nojaa lantioon temppuilematta ja rimpuilematta. Voin sanoa että 20 kiloa rimpuilevaa lasta muutama sata metriä on jo sen verran kova suoritus, että tervetuloa meidän cross-fit yhteisöön! Olet varmasti lahjakkuus muissakin lajeissamme!
Oman kokemuksen perusteella 3 vuotias juoksee yleensä pidemmälle kuin vanhempansa, eli jaksamisesta ei mukana pysyminen jää kiinni.
Ymmärrän aloittajan huolestuneisuuden. Olen itse 3-vuotiaiden vanhempana kenties jonkun mielestä jopa "stressi-Erkki", sillä tuon ikäiset lapset osaavat myös olla äärimmäisen vilkkaita ja impulsiivisia ja itsesuojeluvaistokaan ei ole välttämättä paras mahdollinen, jolloin tulee otettua varman päälle. Tästä on kyllä riidelty miehen kanssa monet kerrat, sillä hän saattaisi olla juuri se, joka uskaltaisi kääntää selkänsä ja luottaa, että kyllä se pikkuinen tulee perässä. Mä en vaan pysty, en tiedä onko meidät kasvatettu eri tavalla. Kyllä itsekin juoksentelin pienenä kaduilla ja ties mitä, joten en usko mitenkään ylihuolehtivaista kasvatusta saaneeni. En tiedä johtuuko se sitten mitä kaikkea elämässä on tullut vastaan, lukenut enemmän huoliuutisiakin, kiinnittänyt huomioita epäkohtiin ja autojen kiihdyttämisiin ja ehkä myös vaan eri tavalla lukenut ja tulkinnut lasta omalla vaistollani.
Eli kun joku täällä sanoi, että kyllä lapsi perässä tulee, niin jos aloittajan mielestä vanhemmat eivät kääntäneet katsettaan lapseen edes risteystä lähestyessä, niin kyllä olisin itsekin ollut huolissani...kun olen jo vähemmästäkin. Onhan nykyään monissa paikoissa myös nopeasti kiitäviä skuutteja. Syystäkin lapset yleensä saatetaan päiväkotiin ja esikouluunkin vielä. Lapsi ehkä voisi löytää kotiin, lapsi ehkä sisäistää jotain sääntöjä, mutta ei..tuon ikäisen lapsen itsesuojeluvaisto ja käsitys esimerkiksi kuoleman mahdollisuudesta on hataralla pohjalla. Toki sitä voisi aiheuttaa trauman silläkin, että alkaa puheella selittelemään koko ajan liikenteessä että toi auto voi viedä sulta jalat ja kädet jne. Varo, varo, varo... Mieluummin kuin niin, tekisin kuitenkin niin, että pitäisin lapsen käsivarren mitan päässä ainakin ja juttelisin ja muistuttaisin ajoissa vaikka että tuolla on risteys ja liikennevalot ja tekisin siitä liikennevalojen odottelusta hauskan ja opettavaisen kokemuksen.
Ei nyt please aikaisteta lapsuuden päättymistä yhtään enempää ja juoksuteta perässä. Mutta kyllä, ymmärrän myös vanhempien stressin ja uhma-/tahtoikään liittyvät haasteet. Siirtymä rattaista kävelyyn ei ole suoraviivaisinta ja maahan heittäytymisiä saattaa tulla. Se vaatii pitkää pinnaa. Joku ehdotti syliin kaappaamista. Sekään ei ole kovin hyvä idea, jos lapsi tottuu siihen, mutta vähemmän huono kun jättää perään juoksemaan.
Tässä paljon riippuu paikasta. Meillä nuorimmainen usein valittaa, ettei jaksa kävellä bussipysäkille, vaikka muuten virtaa piisaa. Usein tekisi mieli vain jatkaa matkaa, mutta koska reitti kulkee vilkasliikenteisen tien vieressä, ei se useinkaan ole vaihtoehto. Monesti ei auta muu kuin nostaa lapsi kainaloon ja jatkaa matkaa, vaikka toisaalla toimisin ihan samoin kuin vanhemmat tuossa ap:n kuvaamassa tilanteessa.
Minä kans luulen, että kyseessä on just se tilanne että lapsi on vetänyt itkupotkuraivarit tai muuten vaan heittäytynyt jalattomaksi, ja vanhemmat on käyttäneet tätä hyvin perinteistä "heippa, me mennään nyt"-kasvatusmenetelmää. Mikä ei tokikaan ole varsinaisesti suositeltava tapa nykyaikana, mutta ei nyt sentään kauheaa rääkkäystäkään, eiköhän ne vanhemmat ois joka tapauksessa odottaneet siinä liikennevalojen kohdalla. Itse en kyllä huudattanut lapsiani noin, vaan kannoin sitten sylissä, mutta huutavan, potkivan lapsen kantaminen pidempiä matkoja ei kyllä ole ihan kevyttä.