Näin kaupungilla hirveää lapsen kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

muistan kun teininä jouduin hakemaan pikkusiskoa päiväkodista ja aina se oli enemmän tai vähemmän kiukuttelua. Kerran ei suostunut millään istumaan pulkassa, muttei jaksanut kävelläkään, joten jäi jalkakäytävälle makaamaan X muotoisena ja huutamaan. Yritin houkutella pulkan kyytiin ja lopulta paloi vaan proppu ja lähdin kävelemään. Eipä mennyt aikaakaan kun takaa alkoi kuulua kuomien läpsyttelyä ja hengästynyttä itkuista tursaamista. Loppumatkaksi pulkka kelpasi kun oli ensin juossut itsensä hengähdyksiin. Kivitä nyt ap.

Munkin pikkusisarukset kokeili tätä. Eivät koittaneet toistamiseen. Pahimmat taistelut käytiin kuitenkin kouluikäisenä, kun pikkusisko sai päähänsä ettemme voi lähteä kouluun samaan aikaan ja samaa matkaa. Sitä riitaa ja tappelua, välillä jätimme hänet yksin huutamaan keskelle tietä. 

Vierailija kirjoitti:

Istukaa te vaikka kolme tuntia lumihangessa neuvottelemassa niiden 4-vuotiaidenne kanssa tai kantakaa niitä vaikka kouluikäisiksi asti. Siinäpä lapsi oppii että aina saa tehdä mitä tahtoo tai sitten äiti tai isi kantaa. Mutta turha sitten ihmetellä kun se kouluikäinen tekee samaa ja omaa edelleen sen 4-vuotiaan käytöksen.

No mun pikkusisko oli tällainen tapaus. Kaikki ne kerrat kun se pienenä perseili menemään, sen annettiin perseillä ja vinkua mielensä mukaan, ja tämä kostautui meille sisaruksille myöhemmin koulutiellä. Koska rajoja ei oppinut uhmaikäisenä, niin haki niitä ala-asteella. Rajattoman lapsen kasvattaminen sisarusvinkkelistä oli ihan kamalaa, koska se kostautui meille aikuisten silmien ulottumattomissa. 

Syntyvyydenlaskun yksi lieveilmiö on muuten tämä, että lapsettomien kaikkitietävien määrä lisääntyy eksponentiaalisesti ja tekee lapsiperheiden oloista sietämätöntä sillä viisastelullaan. Tähänkin tilanteeseen olisi toinen lapsia saanut suhtautunut pienemmällä dramatiikalla, mutta minkäs teet, kun kokemuspohja ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyydenlaskun yksi lieveilmiö on muuten tämä, että lapsettomien kaikkitietävien määrä lisääntyy eksponentiaalisesti ja tekee lapsiperheiden oloista sietämätöntä sillä viisastelullaan. Tähänkin tilanteeseen olisi toinen lapsia saanut suhtautunut pienemmällä dramatiikalla, mutta minkäs teet, kun kokemuspohja ei riitä.

näinhän se on. Tämä joka kehottaa kantamaan uhmaikäistä kainalossa ympäri kyliä, ei ole selvästikään koskaan tilannetta itse kokenut. Omalta kohdalta voin kertoa, että vajaa 15 kiloisen koiran kantaminenkin käy raskaaksi kun se rimpuilee, eikä siitä saa kunnon otetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten lapselle on sanottu aiemmin 27 kertaa, että pitää lähteä, mutta ei ole totellut. Ja lopulta vanhemmat lähteneet, odottaen että lapsi tulee perässä.

Silloin lapsi otetaan kainaloon ja kannetaan. Olen itse joutunut tekemään sen monta kertaa. Jopa kaksosille. 

olen se joka teininä joutui pikkusiskon kanssa vääntämään. Itsellä painoa 45 kiloa ja uhmiksella se kymmenkunta. Nostat sen pulkkaan ja lähdet vetämään niin kuuluu vaan tumps ja ilkeää naurua ja tyhjä pulkka kolisee perässä. Neljännellä kerralla alkaa jo oikeasti sapettaa, varmaan aikuistakin alkaisi. Kyllä pennun on opittava, ettei koko maailma pyöri hänen oikkujensa ympärillä, ei niillä päivähoidossakaan ole aikaa yhden kanssa neuvotella loputtomiin. Tajuatko kuinka paljon muut vanhemmat ja ammattikasvattajat inhoaa noita va

Öh, kenelleköhän tässä nyt vastaat? Et ainakaan minulle, joka ottaa neuvottelematta kiukuttelevat muksut kanto-otteeseen ja joka ei myöskään ole nykyisen neuvottelukasvatuksen kannattaja. 

Plus mun kaikki lapset on nykyään ihania teinejä ja aikuisia, vaikka kolmea neljästä on pitänytkin leikki-iässä välillä napata kainaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyydenlaskun yksi lieveilmiö on muuten tämä, että lapsettomien kaikkitietävien määrä lisääntyy eksponentiaalisesti ja tekee lapsiperheiden oloista sietämätöntä sillä viisastelullaan. Tähänkin tilanteeseen olisi toinen lapsia saanut suhtautunut pienemmällä dramatiikalla, mutta minkäs teet, kun kokemuspohja ei riitä.

näinhän se on. Tämä joka kehottaa kantamaan uhmaikäistä kainalossa ympäri kyliä, ei ole selvästikään koskaan tilannetta itse kokenut. Omalta kohdalta voin kertoa, että vajaa 15 kiloisen koiran kantaminenkin käy raskaaksi kun se rimpuilee, eikä siitä saa kunnon otetta.

Niin, ei mulla olekaan kuin 4 lasta, joista kolmea on joutunut nappamaan kainaloon useasti. Pahimmillaan kaksoset. Toinen toiseen ja toinen toiseen kainaloon talvella toppahaalareineen päivineen. Yksi menisikin superhelposti "painikanto-otteella", jos sillä nousee pieni aikuinenkin. Skill issue.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyydenlaskun yksi lieveilmiö on muuten tämä, että lapsettomien kaikkitietävien määrä lisääntyy eksponentiaalisesti ja tekee lapsiperheiden oloista sietämätöntä sillä viisastelullaan. Tähänkin tilanteeseen olisi toinen lapsia saanut suhtautunut pienemmällä dramatiikalla, mutta minkäs teet, kun kokemuspohja ei riitä.

näinhän se on. Tämä joka kehottaa kantamaan uhmaikäistä kainalossa ympäri kyliä, ei ole selvästikään koskaan tilannetta itse kokenut. Omalta kohdalta voin kertoa, että vajaa 15 kiloisen koiran kantaminenkin käy raskaaksi kun se rimpuilee, eikä siitä saa kunnon otetta.

Jaa kyllä minä olen lukuisat kerrat kantanut sitä uhmaikäistä joten hyvin tiedän millaista se on. Mun lapset oli toki pienikokoisemmasta päästä, eivätkä painaneet kuin ehkä n 15kg. Enkä minä nyt sentään ympäri kaupunkia sitä lasta kantanut, miksi olisinkaan, kyllä se kiukku yleensä hetken päästä helpottaa ja kävely taas sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyydenlaskun yksi lieveilmiö on muuten tämä, että lapsettomien kaikkitietävien määrä lisääntyy eksponentiaalisesti ja tekee lapsiperheiden oloista sietämätöntä sillä viisastelullaan. Tähänkin tilanteeseen olisi toinen lapsia saanut suhtautunut pienemmällä dramatiikalla, mutta minkäs teet, kun kokemuspohja ei riitä.

näinhän se on. Tämä joka kehottaa kantamaan uhmaikäistä kainalossa ympäri kyliä, ei ole selvästikään koskaan tilannetta itse kokenut. Omalta kohdalta voin kertoa, että vajaa 15 kiloisen koiran kantaminenkin käy raskaaksi kun se rimpuilee, eikä siitä saa kunnon otetta.

Niin, ei mulla olekaan kuin 4 lasta, joista kolmea on joutunut nappamaan kainaloon useasti. Pahimmillaan kaksoset. Toinen toiseen ja toinen toiseen kainaloon talvella toppahaalareineen päivineen. Yksi menisikin supe

Ja kannat potkivaa ja riehuvaa yli 20 kiloa painavaa lasta satojen metrien matkan? Minkälainen ote sulla on?

Lapsissa on varmasti eroja mikä toimii kenellekin. Toiset alkaa kävellä kun neuvottelee, toisille se syliin ottaminen on rangaistus ja toisille taas palkinto, joillekin toimii tuo että lähtee kävelemään, toiset ahdistuu siitä liikaa tai saattaa sännätä ihan muualle. Mun esikoinen esim olisi mennyt ihan lukkoon tuollaisesta, ja kuopus taas ois voinut kimmota kiukkupäissään mihin tahansa ilmansuuntaan, joten lapsi kainaloon oli ainoa vaihtoehto. Ei oo tarvinnut kouluikään asti kantaa, kyllä tuommoiset uhmakohtaukset jäi siihen uhmaikään. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan oli kiire porsimaan lisää liikakansoitusta.

Ei olisi vahinkoa tullut, jos sinuakaan ei olisi porsittu. Säälin vanhempiasi, kun tuollaisen tyhjäpään saivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyydenlaskun yksi lieveilmiö on muuten tämä, että lapsettomien kaikkitietävien määrä lisääntyy eksponentiaalisesti ja tekee lapsiperheiden oloista sietämätöntä sillä viisastelullaan. Tähänkin tilanteeseen olisi toinen lapsia saanut suhtautunut pienemmällä dramatiikalla, mutta minkäs teet, kun kokemuspohja ei riitä.

näinhän se on. Tämä joka kehottaa kantamaan uhmaikäistä kainalossa ympäri kyliä, ei ole selvästikään koskaan tilannetta itse kokenut. Omalta kohdalta voin kertoa, että vajaa 15 kiloisen koiran kantaminenkin käy raskaaksi kun se rimpuilee, eikä siitä saa kunnon otetta.

Niin, ei mulla olekaan kuin 4 lasta, joista kolmea on joutunut nappamaan kainaloon useasti. Pahimmillaan kaksoset. Toinen toiseen ja toinen toiseen kainaloon talvel

Välillä mietin miten mielikuvituksettomia ihmiset on. Esim tässä tilanteessa ei keksitä muita vaihtoehtoja kuin jättää lapsi ja marssia taakseen vilkuilematta eteenpäin tai jäädä jumimaan. Tai jos tartteekin syystä tai toisesta kantaa lasta niin ei tule mieleen että välillä voi vaikka pysähtyä lepäämään ja laskea lapsen maahan jos ei jaksa kantaa yhtämittaa koko matkaa?

Hei tässä oli kyse kolmevuotiaasta, pienestä lapsesta. Kyllä sen kokoista jaksaa kantaa, joku 25kg kouluikäinen on jo tosiaan hankala, mutta sen ikäisen kanssa nyt harvemmin tuollaista tilannetta tuleekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyydenlaskun yksi lieveilmiö on muuten tämä, että lapsettomien kaikkitietävien määrä lisääntyy eksponentiaalisesti ja tekee lapsiperheiden oloista sietämätöntä sillä viisastelullaan. Tähänkin tilanteeseen olisi toinen lapsia saanut suhtautunut pienemmällä dramatiikalla, mutta minkäs teet, kun kokemuspohja ei riitä.

näinhän se on. Tämä joka kehottaa kantamaan uhmaikäistä kainalossa ympäri kyliä, ei ole selvästikään koskaan tilannetta itse kokenut. Omalta kohdalta voin kertoa, että vajaa 15 kiloisen koiran kantaminenkin käy raskaaksi kun se rimpuilee, eikä siitä saa kunnon otetta.

Niin, ei mulla olekaan kuin 4 lasta, joista kolmea on joutunut nappamaan kainaloon useasti. Pahimmillaan kaksose

 

Tai sitten pidetään kiinni siitä, että kävelykykyinen lapsi kävelee itse. Ja kun aikuinen sanoo, että nyt mennään niin silloin mennään, eikä kiukutella. Aikuisella on siihen varmaan syynsä -on kiire kotiin laittamaan ruokaa, vaihtamaan pienemmän vaippa, on kurja keli ja seisoskellessa paleltuu, ollaan muiden tiellä siinä keskellä tietä puhaltamassa sen aikaa että jaksaa taas lähteä kantamaan lasta joka "ei halua kävellä just nyt".

Missä vanhemman auktoriteetti kysyy moni tänä päivänä. Samalla ollaan itse nakertamassa sitä auktoriteettia kun viedään kasvattajalta aivan kaikki keinot pois jotenkin lasta vahingoittavina. Niin kun esim jäähynurkka; ei vaan pysty käsittämään miksi se olisi huono ajatus poistaa huonosti käyttäytyvä lapsi tilanteesta, jossa hän ei pysty säätelemään tunteitaan ja toimintaansa, jäähylle. 

Nykyisin suositellaan, että rajat asetetaan sanoittamalla. Uhkailu ja pelottelu ei ole hyväksi lapselle.

Eikö teillä hyvät ihmiset ole mitään suhteellisuudentajua?



Jos lapsi ei ole yhteistyökykyinen, niin "heippa mä meen nyt" voi olla toimiva tapa saada hänet yhteistyökykyiseksi. Mutta sitten kun lapsi tulee järkiinsä, lähtee perään ja pyytää odottamaan, niin miksei aikuinen voisi pysähtyä ja odottaa, tai edes hiljentää omaa nopeuttaan? Lapsi on jo tulossa, hän alkoi totella, hän aikoo nyt käyttäytyä. Miksi siis täytyy jatkaa lapsen kiusaamista ja pelottelua hylkäämistä teeskentelemällä, kun aikuinen sai jo lapselta sen, minkä halusi? Mitä aikuinen saa enää sillä, että jatkaa lapsen rankaisemista sen jälkeen, kun tämä oppi jo läksynsä? Sadistista mielihyvää? Vahingoniloa? Koston?



Tuossa tilanteessa oli KAKSI vanhempaa läsnä. Lapsi ei ollut "tajunnut virhettään" ja "joutunut vähän kiirehtimään askeleitaan", vaan hän oli täydellisen hädissään ja joutui juoksemaan itsensä henkihieveriin aivan punaisena ja huohottavana. Vanhemmat kävelivät toisen aikuisenkin mielestä "aika nopeasti", eikä pieni leikki-ikäinen olisi saanut juostua heitä kiinni, jos heidän ei olisi ollut pakko pysähtyä liikennevaloihin.



Miettikää nyt vähän, millaista on valo-ohjattujen risteysten ympäristössä. Sitten miettikää, minkä pituiselta 25 metrin uima-allas näyttää. Se ei ole kaupunkiliikenteessä mikään pieni matka tuon ikäiselle lapselle. Tuollaisella välimatkalla lapsi voisi helposti eksyä, jos vanhemmat kääntyvät nurkan taakse pois näkyvistä ja hukkuvat ihmismassan tai autojen taakse. 



Ja ettekö te oikeasti tiedä, miten PELOTTAVAA pienelle lapselle on, kun vanhempi ei reagoi häneen? Se, jos vanhempi nauraisi ilkeästi ja sanoo; "mitäs minä sanoin", tuntuu kurjalta ja häpäisee lapsen. Jos vanhempi huutaa, että "mitäs sinä penska et totellut", niin lapsi tulee surulliseksi, häpeää itseään ja säikähtää huutavaa vanhempaa. Mutta kun vanhempi ei reagoi millään tavalla, vaikka lapsi huutaa hädissään keuhkojensa kyllyydestä... Se on hyvin todennäköisesti kaikista pelottavin asia, mitä lapselle tulee tapahtumaan ensimmäisten 15 elinvuotensa aikana.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä hyvät ihmiset ole mitään suhteellisuudentajua?



Jos lapsi ei ole yhteistyökykyinen, niin "heippa mä meen nyt" voi olla toimiva tapa saada hänet yhteistyökykyiseksi. Mutta sitten kun lapsi tulee järkiinsä, lähtee perään ja pyytää odottamaan, niin miksei aikuinen voisi pysähtyä ja odottaa, tai edes hiljentää omaa nopeuttaan? Lapsi on jo tulossa, hän alkoi totella, hän aikoo nyt käyttäytyä. Miksi siis täytyy jatkaa lapsen kiusaamista ja pelottelua hylkäämistä teeskentelemällä, kun aikuinen sai jo lapselta sen, minkä halusi? Mitä aikuinen saa enää sillä, että jatkaa lapsen rankaisemista sen jälkeen, kun tämä oppi jo läksynsä? Sadistista mielihyvää? Vahingoniloa? Koston?



Tuossa tilanteessa oli KAKSI vanhempaa läsnä. Lapsi ei ollut "tajunnut virhettään" ja "joutunut vähän kiirehtimään askeleitaan", vaan hän oli täydellisen hädissään ja joutui juoksemaan itsensä henkihieveriin aivan punaisena

Samaan kiinnitin huomiota, että olisihan tuon saman asian voinut tehdä vähän inhimillisemminkin. Itse ainakin vastaavissa tilanteissa olen kyllä heti pysähtynyt ja odottanut kun lapsi on lähtenyt juoksemaan perään, ja sit on päästy jatkamaan eteenpäin. Mutta ap nyt varmaan näki vain hyvin pienen hetken josta teki päätelmänsä, joten ei voida tietää millainen tilanne tosiasiassa on ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä hyvät ihmiset ole mitään suhteellisuudentajua?



Jos lapsi ei ole yhteistyökykyinen, niin "heippa mä meen nyt" voi olla toimiva tapa saada hänet yhteistyökykyiseksi. Mutta sitten kun lapsi tulee järkiinsä, lähtee perään ja pyytää odottamaan, niin miksei aikuinen voisi pysähtyä ja odottaa, tai edes hiljentää omaa nopeuttaan? Lapsi on jo tulossa, hän alkoi totella, hän aikoo nyt käyttäytyä. Miksi siis täytyy jatkaa lapsen kiusaamista ja pelottelua hylkäämistä teeskentelemällä, kun aikuinen sai jo lapselta sen, minkä halusi? Mitä aikuinen saa enää sillä, että jatkaa lapsen rankaisemista sen jälkeen, kun tämä oppi jo läksynsä? Sadistista mielihyvää? Vahingoniloa? Koston?



Tuossa tilanteessa oli KAKSI vanhempaa läsnä. Lapsi ei ollut "tajunnut virhettään" ja "joutunut vähän kiirehtimään askeleitaan", vaan hän oli täydellisen hädissään ja joutui juoksemaan itsensä henkihieveriin aivan punaisena

ihanaa dramatisointia kun lyhyellä havainnolla todetaan että vekara oli muka aivan henkihieverissä ja aivan punaisena vielä. Ehkä se mukula oli jo väsyttänyt ja punastuttanut itsensä uhmakohtauksella. Ei terve lapsi juoksemalla kuole ja nelivuotiaat pääsee juoksemaan nopeammin kuin aikuinen kävelee. Pientä dramatiikkaa tässä. Kävelytie kuulostaa aika turvalliselta paikalta ja aikuiset odotti liikennevaloissa. Kyllä normaalit lapset selviää tällaista elämän pienistä vastoinkäymisistä ehjinnahoin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät ehkä sitä tajua että lapsi joutuu ottamaan paljon enemmän askelia kuin aikuiset pysyäkseen vauhdissa mukana. Olen sortunut itsekin tähän joskus lasten kanssa liikkuessa. Tuo asia pitää ajatella. Tottakai tuossa olisi pitänyt aikuisten hidastaa vauhtia ja odottaa lasta. Olisiko ollut tilanne että on ollut kova kiire jonnekin?

Mitä tästä voidaan päätellä? Aika tyhmä porukka lisääntyy? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyydenlaskun yksi lieveilmiö on muuten tämä, että lapsettomien kaikkitietävien määrä lisääntyy eksponentiaalisesti ja tekee lapsiperheiden oloista sietämätöntä sillä viisastelullaan. Tähänkin tilanteeseen olisi toinen lapsia saanut suhtautunut pienemmällä dramatiikalla, mutta minkäs teet, kun kokemuspohja ei riitä.

näinhän se on. Tämä joka kehottaa kantamaan uhmaikäistä kainalossa ympäri kyliä, ei ole selvästikään koskaan tilannetta itse kokenut. Omalta kohdalta voin kertoa, että vajaa 15 kiloisen koiran kantaminenkin käy raskaaksi kun se rimpuilee, eikä siitä saa kunnon otetta.

Niin, ei mulla olekaan kuin 4 lasta, joista kolmea on joutunut nappamaan kainaloon useasti. Pahimmillaan kaksose

Lapsia on erilaisia. Jotkut saattaa vaikka lähteä juoksemaan autotielle uhmassaan..

Vierailija kirjoitti:



ihanaa dramatisointia kun lyhyellä havainnolla todetaan että vekara oli muka aivan henkihieverissä ja aivan punaisena vielä. Ehkä se mukula oli jo väsyttänyt ja punastuttanut itsensä uhmakohtauksella. Ei terve lapsi juoksemalla kuole ja nelivuotiaat pääsee juoksemaan nopeammin kuin aikuinen kävelee. Pientä dramatiikkaa tässä. Kävelytie kuulostaa aika turvalliselta paikalta ja aikuiset odotti liikennevaloissa. Kyllä normaalit lapset selviää tällaista elämän pienistä vastoinkäymisistä ehjinnahoin.

Höpö höpö. Lapsen kasvojen värin näkee yhdellä silmäyksellä, ja siinä on ihan selkeä ero, että huutaako lapsi vihaisena ja kiukkuisena, vai hädissään ja peloissaan. Ja se lapsi selvästi ei päässyt juoksemaan vanhempiaan kiinni. Jos olisi päässyt, niin kenenkään ohikulkijan ei olisi tarvinnut lähteä huolestuneena seuraamaan lasta.



"Äiti, isi, odottakaa" ei ole mitään uhmahuutoa, vaan noilla sanoilla lapsi ilmaisee tarvitsevansa vanhempiaan pysähtymään, koska hän ei pysy heidän perässään ja pelkää joutuvansa vanhemmistaan eroon. Nuo kolme sanaa ovat niin perustavaa tarvesanastoa, että 3-vuotias osaa kyllä käyttää niitä jo tarkoituksenmukaiseen kommunikointiin. Ne eivät ole mitään tyhjänpäiväistä jokeltelua, jota lapsi tekisi ihan vain huvikseen ilman mitään syytä.



Ihan sama, vaikka tätä tilannetta olisi edeltänyt maailmanhistorian suurin uhmakohtaus. Ihan sama, vaikka lapsi olisi edellisellä viikolla rikkonut television, edellisvuonna kaatanut kiisselit pitkin lattioita, ja ollut vielä vaikea synnyttääkin. Jos lapsi juoksee hädissään perässäsi, anellen sinua pysähtymään, niin sinä pysähdyt.