Olemme kolmen viikon ajan käyneet miehen kanssa kahvilla,keilamassa ym ja ehdin jo vähän ihastua. Nyt kävi ilmi että mies tapaillut muita

No me olimme exän kanssa  seurustelleet puoli vuotta kun aloin ihmetellä miksei anna Facebokissa merkitä itseään kanssaan parisuhteeseen eikä laita meistä yhteiskuvia jne, Selvisi sitten että käytännössä asui jonkun yh-äidin rivarikämpässä ja leikki isäpuolta lapselle. Kiinni jäätyään mies puolusti itseään sanomalla että suhde oli ollut vain minun päässäni. No se se yh:kin jätti sen sitten,hah!

Noista kannattaa puhua heti. Oon tapaillu ihmisiä, joiden kanssa tapaillessa tapailtiin muita, mut oon tapaillu myös ihmisiä, jotka keskittyy yhteen kerrallaan. 

Mut parisuhteeks tapailu muuttuu vasta kun siitä on keskusteltu ja molemmat niin haluaa. Jos tapailu kestää esim yli puol vuotta ilman seurusteluks muuttumista niin yleensä niistä ei seurustelu suhdetta tuukkaan. 

Mä oon ite seurustellu 3 kertaa vakavasti ja niiden kaikkien yhdistävä tekijä on ollu, että muiden tapailu on loppunu heti kun on tavattu ja 2 näistä on muodostunu seurusteluks jo alle 2kk kohdalla. Yhdessä kesti, mut se johtu musta. Vasta kun muutettiin yhteen suostuin sanomaan ääneen että seurustellaan, vaikka toisia siinä ei ollutkaan ja "rakastan sua" oli sanottu aikoja sitten 

Sellaisia ne nykyajan tapailut on. Ei kahvittelu, keilaamassa käynti tms. ole oikein vielä seurustelua tai lupausta tulevasta, vaan kevyttä tapailua ja tutustumista, vaikka siihen kuuluisikin käsi kädessä kävelyä ja suutelua. Itsekin tapailisin tuossa vaiheessa vielä muita, koska miehet nyt muuttaa mieltään niin nopsaan.

Koeta ensi kerralla tuoda heti alussa esiin, että et tapaile kuin yhtä kerrallaan ja haluat miehenkin toimivan samoin. 

"Takertuva ja harhainen". No huh. Et enää tapaa sitä kyllä, jos noin sua kutsui. Karmivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin olen kokenut parhaaksi että sovitaan yhdessä jos ollaan suhteessa ja seurustellaan eikä tapailla muita. Jos mitään ei ole sovittu, niin silloin molemmat voivat tehdä mitä haluavat. Ihan selkeä homma. 

Ihan sama vaikkei mitään olisi sovittu. Jo pelkästään se, että kokee tarvetta vielä tapailla muita olisi itselleni se merkki, ettei tästä tule suhdetta syntymään. 

Tästä olen vähän eri mieltä. Ei se muiden tapailu tietenkään kivaa ole sen toisen osapuolen näkökulmasta mutta jos ollaan tapailtu vasta muutam viikko, niin ei silloin tunneta vielä juuri ollenkaan ja ymmärrän että haluaa antaa vielä muillekin mahdollisuuden tutustua. Ei se välttämättä ole varsinainen tarve tapailla muita vaan se että haluaa katsoa muitakin vaihtoehtoja ja pystyä tekemään järkevän valinnan jo

Mikä ihmeen tutustumismania tuo on, että pitää sitten samanaikaisesti yrittää tutustua moneen. Yksi kerrallaan ja sitten kohti seuraavaa jos ei kiinnosta. Ei kellään luulis olevan noin kiire löytää kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Näköjään ihmiset tutustuvat ja ihastuvat/rakastuvat erilaista tahtia. Minä rakastuin mieheeni ensi silmäyksellä, tapailin häntä kaksi viikkoa ja kolmannella jo muutimme yhteen. Ehkä vähän poikkeustapaus tämä mutta sen oikean kyllä tunnistaa aika nopeasti.

Ehkä mies aisti, ettet ole kuin vähän ihastunut, kun homma ei edennyt kävelyä ja keilailua pidemmälle kummankaan osalta. 

Kolmessa viikossa yhteenmuutto kuulostaa persoonallisuushäiriöltä ja/tai talousongelmilta.

-ohis

Kolmessa viikossa ei aleta seurustella kenenkään kanssa. Mies tekee siinä ihan oikein, että tapailee muitakin. Ette ole parisuhteessa, te deittailette. Deittaillessa tavataan monia ihmisiä, että löytyy se sopiva. Se prosessi on todellakin sitä, että ihmisitä vertaillaan ja heidän sopivuuttaan itselle ja omaan elämään. Tunteiden kehittyminen kestää pitkän aikaa eikä muutamassa tunnissa

Voi sua reppanaa. Koeta pärjäillä 🤗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikainen situationship. Miehet haluavat nykyisin parisuhteen edut ilman parisuhteen vastuita. Miksi hän seurustelisi kanssasi ja sitoutuisi sinuun, kun sinulta saa parisuhteen edut ilmankin?

Me kaikki naiset olemme samanlaisia ja haluamme sen perinteisen parisuhteen?

Olisi hienoa, jos tapailijat tunnistaisivat toisensa, niin muiden ei tarvitsisi osallistua näihin ryhmäsessioihin.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Kolmessa viikossa ei aleta seurustella kenenkään kanssa. Mies tekee siinä ihan oikein, että tapailee muitakin. Ette ole parisuhteessa, te deittailette. Deittaillessa tavataan monia ihmisiä, että löytyy se sopiva. Se prosessi on todellakin sitä, että ihmisitä vertaillaan ja heidän sopivuuttaan itselle ja omaan elämään. Tunteiden kehittyminen kestää pitkän aikaa eikä muutamassa tunnissa

Näin minäkin tulkitsen (olettaen, että kyse ei ole esim. voimakkaasti uskonnollisista, joilla lähtökohtaisesti on tiukempi seula näissä asioissa). Jos itselle pussailu ja käsi kädessä kävely julkisella paikalla merkitsee noin vahvasti ja varmuudella parisuhteessa olemista, niin sitten varmaankin kannattaa keskustella ja varmistaa asia sen potentiaalisen kumppaniehdokkaan kanssa ennen pussailemista ja sopia samalla, että tämän jälkeen ei enää tapailla muita. 

Minä kuljen ihan kavereidenikin kanssa joskus käsi kädessä kadulla. Se ei merkkaa itselleni yhtään mitään. Samoin sinkkuna ollessani saatoin pussata ihan kaveria jossain tilanteessa ilman, että asiassa oli mitään seksuaalista. Ihmisillä on niin erilaisia toimintamalleja ja käsityksiä näistä asioista, että siksi pitäisi keskustella ja varmistaa aina ne näkemykset henkilökohtaisesti, eikä vain olettaa, että muilla on sama ajatusmaailma kun itsellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään ihmiset tutustuvat ja ihastuvat/rakastuvat erilaista tahtia. Minä rakastuin mieheeni ensi silmäyksellä, tapailin häntä kaksi viikkoa ja kolmannella jo muutimme yhteen. Ehkä vähän poikkeustapaus tämä mutta sen oikean kyllä tunnistaa aika nopeasti.

Ehkä mies aisti, ettet ole kuin vähän ihastunut, kun homma ei edennyt kävelyä ja keilailua pidemmälle kummankaan osalta. 

Kolmessa viikossa yhteenmuutto kuulostaa persoonallisuushäiriöltä ja/tai talousongelmilta.

-ohis

Sitähän se on. AP:lla tuntuu olevan kova kiire hankkia mahdollisia ongelmia sen sijaan että tapailisi rauhassa ja katsoisi minkä kanssa on tekemisissä. Mies antoi jo yhden punaisen lipun, mutta hän ei tee väärin kun tapailee muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikainen situationship. Miehet haluavat nykyisin parisuhteen edut ilman parisuhteen vastuita. Miksi hän seurustelisi kanssasi ja sitoutuisi sinuun, kun sinulta saa parisuhteen edut ilmankin?

Me kaikki naiset olemme samanlaisia ja haluamme sen perinteisen parisuhteen?

Olisi hienoa, jos tapailijat tunnistaisivat toisensa, niin muiden ei tarvitsisi osallistua näihin ryhmäsessioihin.

-ohis

Sitä tunnistamistapaa kutsutaan keskusteluksi. Kaikkea sillä ei voi toki välttää, kun ihmiset valehtelee. Mutta itse olen päässyt aika pitkälle kun olen jo ennen treffäjä keskustelut asian läpi. 

Itse ihastun hitaasti, eikä ensimmäinen tai viideskään tapaaminen välttämättä kerro mistään. Tämän vuoksi olen usein tapaillut sinkkuna ollessani useita samanaikaisesti, ennen kuin olen löytänyt sellaisen, joka tutustumisen myötä tuntuu omalta ja hyvältä.

Olen ollut tästä täysin avoin. Ja sanonut myös, että minun kanssani seurustellaan vasta sitten, kun siitä on yhdessä sovittu. Siihen saakka molemmat ovat vapaita tekemään mitä halauavat, kenen kanssa haluavat.

Tästä huolimatta minun on yhtäkkiä annettu ymmärtää olevani parisuhteessa, täysin ääneenlausutun vastaisesti ja minulta kysymättä. Täysin rajatonta toimintaa.

Jos ei yhteistä tulevaisuutta ole suunniteltu eikä edes seksiä harrastettu, on suhteessa oleminen aika rohkea oletus näinä päivinä.

En itse halua satuttaa ketään, minkä vuoksi sanon ääneen omat ajatukseni asiasta. Kumminkaan päin ei ole kauhean reilua olettaa, että toinen jakaa samat toimintatavat tai lukee ajatuksia. Olemme erilaisia. Niin kauan kuin ei tietoisesti valehtele toiselle, jättäisin nimittelyt ja muiden moraalin arvioimiset väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään ihmiset tutustuvat ja ihastuvat/rakastuvat erilaista tahtia. Minä rakastuin mieheeni ensi silmäyksellä, tapailin häntä kaksi viikkoa ja kolmannella jo muutimme yhteen. Ehkä vähän poikkeustapaus tämä mutta sen oikean kyllä tunnistaa aika nopeasti.

Ehkä mies aisti, ettet ole kuin vähän ihastunut, kun homma ei edennyt kävelyä ja keilailua pidemmälle kummankaan osalta. 

Kolmessa viikossa yhteenmuutto kuulostaa persoonallisuushäiriöltä ja/tai talousongelmilta.

-ohis

Sitähän se on. AP:lla tuntuu olevan kova kiire hankkia mahdollisia ongelmia sen sijaan että tapailisi rauhassa ja katsoisi minkä kanssa on tekemisissä. Mies antoi jo yhden punaisen lipun, mutta hän ei tee väärin kun tapailee muita.

Tosin ap ei ollut kolmessa viikossa muuttamassa yhtään mihinkään, vaan ehtinyt jo huomata olevansa osa tapailurinkiä. Harva sellaisessa haluaa olla. 

-ohis

Muuten ihan ok -vinkkejä, mutta kaikki tuntuu nyt ohittavan sen, että ne on kulkeneet julkisesti käsi kädessä.



Miksi ihmeessä olla käsi kädessä jos ei halua näyttää muille että seurustelee tai ainakin ehkä haluaa pian ilman että kumpikaan on "harhainen"?



Jos näen että ihmiset pussailee kadulla, niin se nyt voi olla vielä jotain vähemmän vakavaa, ehkä välillä seksiäkin.



Mutta jos käsi kädessä halutaan kulkea niin silloin ollaan kyllä muutakin kuin joku satunnainen seksisuhde. Vähintääkin hyviä ystäviä pitää olla jos käsi kädessä halutaan kulkea, mutta silloinkin vähän outoa aikuisilta ihmisiltä jos ei mitään muuta ole kuin ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin olen kokenut parhaaksi että sovitaan yhdessä jos ollaan suhteessa ja seurustellaan eikä tapailla muita. Jos mitään ei ole sovittu, niin silloin molemmat voivat tehdä mitä haluavat. Ihan selkeä homma. 

Ihan sama vaikkei mitään olisi sovittu. Jo pelkästään se, että kokee tarvetta vielä tapailla muita olisi itselleni se merkki, ettei tästä tule suhdetta syntymään. 

Ei välttämättä. Itse tapasin peräkanaa kaksi huipputyyppiä ja olisin aivan hyvin voinut deittailla molempia, mutta koska tunsivat toisensa niin se olisi ollut liian outoa. Niinpä deittailin vain toista ja olen hänen kanssaan yhä, yli 20 vuotta myöhemmin. Eli ei ollut kyse siitä, ettei mieheni olisi ollut tarpeeksi kiinnostava suhteeseen, vaan siitä, että sattumalta toinen yhtä kiinnostava tuli vastaan pari viikkoa myöhemmin. 

Minä tapailin kesällä tällaista sankaria. Kovasti oli kihloja ostamassa ja vietettiin yötolkulla aikaa toistemme luona. Kuitenkin kävi ilmi, että Tinder on tulilla eikä puhettakaan että olisi edes halunnut keskustella sen sulkemisesta että voisimme keskittyä vain toisiimme tutustumiseen. Juu adios vaan sillekin pellelle. 

Mulle myös muiden tapailu olisi turn off. Osalle asia on ok, mut mulla menisi fiilis ja kiinnostus.

Ap:n tapauksessa hyvä vaan, että paljastui näin alussa mikä on miehiään. Jos tuo epäselvyys muiden tapailusta yms olisikin vielä puhuttavissa niin silti, mitä tuo takertuvaksi, saati harhaiseksi, haukkuminen on? Noin vahvat ilmaisut tuollaisesta asiasta? Onko se takertumista jos haluaa suhteen missä ei ole muita? Mutta mitä harhaista siinä on?

Kirjoittamaton sääntö vuonna 2023 taitaa olla ettei treffit ole = kosinta?

Ihan hyvä keskusteluaihe voisi olla millainen sinä olet treffailija ennen kuin olettaa suhteen laadusta yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikainen situationship. Miehet haluavat nykyisin parisuhteen edut ilman parisuhteen vastuita. Miksi hän seurustelisi kanssasi ja sitoutuisi sinuun, kun sinulta saa parisuhteen edut ilmankin?

Me kaikki naiset olemme samanlaisia ja haluamme sen perinteisen parisuhteen?

Olisi hienoa, jos tapailijat tunnistaisivat toisensa, niin muiden ei tarvitsisi osallistua näihin ryhmäsessioihin.

-ohis

Olisi myös hienoa, että ihminen avaisi suunsa ja kertoisi heti alussa, että ei sitten tapaile muita, eikä hyväksy toisenkaan tapailevan. Olen itsekin ihan perinteisen parisuhteen kannalla, mutta en todellakaan oleta parin viikon deittailun jälkeen, että kyse on vakavasta sitoutumisesta. Siinä vaiheessa tutustutaan vasta, että olisiko tässä ainesta vakavampaan suhteeseen.