Muita, joille kauppaan lähtö ottaa koville?

Tuttuja on mukava tavata. Ostat vaan ne sukkahousut jostain muualta. Kyllä sen kaikki tietää, ettei ne vaimollesi tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te kaupassa käynti ongelmaiset pystytte käymään töissä?

Me osaamme kuitenkin kirjoittaa yhdyssanat yhteen, toisin kuin te, joilla ei ole kaupassa käymisen kanssa minkäänlaisia haasteita. 

Ei älykkyysosamäärä tai kyvykkyys työhön ole yhteydessä vapaa-ajalla tapahtuvaan kaupassa käymisen välttelyyn

Minulla on lukihäiriö, sori siitä. Kärkkäästä vastauksesta päätellen upposi ja kolahti.

Mua ahdistaa käydä kaupassa 90% kerroista. Ehkä joku sosiaalinen ahdistus. Noina päivinä Wolttaan tai sinnittelen niillä mitä kotona on, tai pakotan itseni lähikauppaan. Välillä on sosiaalinen, iloinen ja ulospäinsuuntautunut olo, jolloin käyn kaupassa ja jopa kiertelemässä keskustassa muuten vaan, läppää lentää tutuille tai tuntemattomille ja on jotenkin smuutimpi fiilis, ja tuntuu että kaikki vaan menee itsestään tosi hyvin. Oispa aina semmoinen fiilis. 

Minäkään en tykkää ruokakaupassa käymisestä, vaikka ei ole mitään pelkoa tuttuihin törmäämisestä. Mies hoitaa meillä isommat ostokset ja minä en oikein osaisikaan, ellen saisi valmista listaa. Itse kun teen lähinnä täydennysostoksia, niin vaikea on päättää mitä ostaisi ja jos jotain leipääkin haluaa, niin aina ei löydy mieluista ja sitten on vaikea päättää, mitä ottaisi, kun vaihtoehtoja on paljon ja mikään ei oikein nappaa. Monissa tuotteissa on liikaa valikoimaa, mikä tekee päättämisen vaikeaksi.

Paremmin viihdyn jossain rautakaupan tyyppisessä, missä etsitään kotiin tai mökille jotain tarpeellista tarviketta tai työkalua tai mitä milloinkin. Huonekalukaupatkin ovat jees, jos huonekaluille on tarvetta. Mutta kyllä tuollainen kaupoissa kiertely aina uuvuttaa ja ostoskierroksen jälkeen on kyllä loppupäivän todella väsynyt eikä jaksa tehdä mitään muuta. Ehkä juuri tämän takia vältän viimeiseen asti enkä todellakaan harrasta mitään hupishoppailua, koska siitä ostosreissusta toipuminen vie niin kauan.

Ostan kerralla monen päivän ruoat. Kesällä saatan mennä polkupyörällä kauppaan joka päivä. Muina aikoina käyn vain tekemässä pakolliset ostokset ja kun ruoka on loppumassa niin syön mitä kaapeista löytyy. Syön hätävaran pois ja ostan uuden hätävaran kun taas käyn kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en tykkää ruokakaupassa käymisestä, vaikka ei ole mitään pelkoa tuttuihin törmäämisestä. Mies hoitaa meillä isommat ostokset ja minä en oikein osaisikaan, ellen saisi valmista listaa. Itse kun teen lähinnä täydennysostoksia, niin vaikea on päättää mitä ostaisi ja jos jotain leipääkin haluaa, niin aina ei löydy mieluista ja sitten on vaikea päättää, mitä ottaisi, kun vaihtoehtoja on paljon ja mikään ei oikein nappaa. Monissa tuotteissa on liikaa valikoimaa, mikä tekee päättämisen vaikeaksi.

Paremmin viihdyn jossain rautakaupan tyyppisessä, missä etsitään kotiin tai mökille jotain tarpeellista tarviketta tai työkalua tai mitä milloinkin. Huonekalukaupatkin ovat jees, jos huonekaluille on tarvetta. Mutta kyllä tuollainen kaupoissa kiertely aina uuvuttaa ja ostoskierroksen jälkeen on kyllä loppupäivän todella väsynyt eikä jaksa tehdä mitään muuta. Ehkä juuri tämän takia vältän viimeiseen asti enkä todellakaan

Ja vielä haluan lisätä, että ihan yhtä uuvuttavaa on nettishoppaaminen. Ehkä se on se vaihtoehtojen tutkiminen ja valitseminen. Monet kerrat on ostokset jääneet tekemättä, kun vaihtoehtojen selvittäminen ja niihin perehtyminen vie kaikki voimat. Jos se on itselle joku uusi juttu (niin kuin nyt syksyllä ilmeni, että tarvitaan hiirenloukkuja) niin siinä on kauhea opiskelu ja selvittäminen, mikä on hyvä ja mistä niitä saa ja vaihtoehtoja on paljon. Myös verkkokaupan käyttöliittymä voi olla niin kauhea (esim. Sokoksella aiemmin, en tiedä onko nyt parantunut kun taloon on tullut asiansa osaava UI designer) että se saa ihan raivon partaalle ja ostokset jää tekemättä. Jos selviääkin siitä verkkokaupan prosessista ja tilaa kolme eri tuotetta, niin sitten ne saapuvat kolmessa eri lähetyksessä kolmena eri päivänä. Kuka piru jaksaa tuollaista!?

Onpa hyvä aloitus! Itse juuri tässä keräilen voimia kauppakierrokselle lähtemisen suhteen Tsemppiä minulle ja muille kauppakärvistelijöille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla ei ole yhtään kavereita, ystäviä tai tuttuja, niin ei tarvitse joutua puhumaan kenenkään kanssa. Ja myös nämä itsepalvelukassat ovat taivaanlahja!

T: erakko.

Joo, oikeastaan on aika erikoista, että kaikilla näillä mammoilla, jotka eivät ihmisistä pidä, on niin paljon tuttuja kuitenkin, että heitä pitää joka kauppareissulla moikata. 

 

Elämä on ihmeellistä. Itselläkin on paljon näitä moikkaajia, vaikka en yhdenkään kanssa ole tekemisissä, koska olen yksinviihtyvä erakkoluonne. Moikkaamiset johtuu monista eri syistä, esim. siitä, että naamani on ollut julkisuudessa ja siitä, että olen käynyt monissa paikoissa ja tullut ns. hyvänpäiväntutuksi ihmisten kanssa eli sellaiseksi, jota tervehditään, mutta ei sen kummempaa.

Jotkut saattavat moikata hajamielisyyksissään, kun näkevät tutun naaman. Ehkä vasta jälkeenpäin tajuavat, miksi naama näytti tutulta ja sitten heitä hävettää, kun moikkasivat vierasta ihmistä. Tuollaiset kohtaamiset, kun joku tulee vastaan, menee niin nopeasti, että siinä ehtii vain tajuta, että joku näyttää tutulta, mutta ei ehdi vielä oikein kaivella muistista, onko se joku oikeasti tuttu vai onko se joku, jonka on vaikka työmatkalla nähnyt bussissa moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en tykkää ruokakaupassa käymisestä, vaikka ei ole mitään pelkoa tuttuihin törmäämisestä. Mies hoitaa meillä isommat ostokset ja minä en oikein osaisikaan, ellen saisi valmista listaa. Itse kun teen lähinnä täydennysostoksia, niin vaikea on päättää mitä ostaisi ja jos jotain leipääkin haluaa, niin aina ei löydy mieluista ja sitten on vaikea päättää, mitä ottaisi, kun vaihtoehtoja on paljon ja mikään ei oikein nappaa. Monissa tuotteissa on liikaa valikoimaa, mikä tekee päättämisen vaikeaksi.

Paremmin viihdyn jossain rautakaupan tyyppisessä, missä etsitään kotiin tai mökille jotain tarpeellista tarviketta tai työkalua tai mitä milloinkin. Huonekalukaupatkin ovat jees, jos huonekaluille on tarvetta. Mutta kyllä tuollainen kaupoissa kiertely aina uuvuttaa ja ostoskierroksen jälkeen on kyllä loppupäivän todella väsynyt eikä jaksa tehdä mitään muuta. Ehkä juuri täm

Olisiko sinun mahdollista saada joku tukihenkilö?

En mäkään tykkää kaupassa käymisestä. Aiemmin vielä lähikaupassa (pieni K-Market) oli ihan älyttömän huono valikoima ja tuotteet usein heikkolaatuisia. Joten piti lähteä kauppakeskukseen. Ensin katsoa bussiaikataulut, sitten mennä pysäkille ja bussilla perille. Siellä sitten kiertää talvivaatteet päällä isossa marketissa kärryjen kanssa. Ja kun kassajonossa muisti, että ai perhana, maito unohtui, kävellä taas "kilometri" marketin toiseen päähän maitokaapeille. Sen jälkeen retuuttaa ostokset bussipyskille ja bussissa kotiin. Ryhdyinkin sitten tilaamaan Citymarketista kerran viikossa kotiinkuljetuksella. Useampi vuosi meni näin kunnes nyt tämän vuoden alussa lähikaupan kauppias vaihtui ja valikoima on paljon parempi ja tuotteetkin tuoreempia. Nyt tilaan kotiinkuljetuksella enää kerran kuukaudessa kaikki painavat (kissanhiekat, kivennäisvesipakkaukset yms) ja käyn pari kertaa viikossa kävellen tossa lähikaupassa. Koirani syö vain yhtä purkkiruokaa ja uusi kauppias ystävällisesti pitää huolen siitä, että sitä koiranruokaa niillä on aina. 

Jos kaupassakäynti on vaikeaa, niin mitenhän ne jotka on myös töissä siellä! Niille kuuluu samat paskat kuulutukset, ja sen lisäksi heidänkin tarvii käydä kaupassa. Järkyttävää.

KIva kun on muitakin, aikoinaan sattunut surullinen ja traumaattinen juttu. Ihmiset tulee vielä näinä päivinäkin tenttaamaan. En ole moneen kuukauteen käynyt tällä paikkakunnalla ruokakaupasssa. Onnekseni mies hoitaa ostokset. 

Ensinnäkin tavarapaljous ärsyttää. Ja toisekseen kaupankäynti itsessään. Se on ok jos ostaa raaka aineita ja jalostaa siitä tuotteen. Mutta se että vedetään välistä, niin ärsyttää. Ja mä tosiaan joudun käymään kaupassa myös töissä.

Kaupassa ärsyttää lapsiperheet, joidenka kakarat huutaa ja mellastaa. Onneksi on nuo kaupan kotiinkuljetukset.

Ottaa koville hintojen näkeminen. Käyn hakemassa ruokajaosta ruokani niin ei tarvitse käyttää itse rahaa ja voi välttää kaupat. Ihmiset ei minua häiritse kaupassa tai ruokajonossa.

Ymmärrän täysin tuon tunteen. Todella pienellä paikkakunnalla kun asuu aina tuntuu, että joku pyrkii juttusille, ja yleensä vielä juoruamaan, mitä en siedä. Kuulitkos mitä Sirkka, tai tiedätkös mitä Antti... En kuullut enkä tiedä, eikä kiinnostakaan kuulla tai tietää.

Kun oli vaikea masennus, kaupassa oli mahdoton käydä. Nyt on täysi vaikeus  ymmärtää, miksi näin oli. Jotenkin pelkäsin kaikkea, tietämättä miksi. Oli vaikea lääkärillekin selittää... mieli loi uhkakuvia, olo oli turvaton vailla mitään näkymää kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa käydä kaupassa 90% kerroista. Ehkä joku sosiaalinen ahdistus. Noina päivinä Wolttaan tai sinnittelen niillä mitä kotona on, tai pakotan itseni lähikauppaan. Välillä on sosiaalinen, iloinen ja ulospäinsuuntautunut olo, jolloin käyn kaupassa ja jopa kiertelemässä keskustassa muuten vaan, läppää lentää tutuille tai tuntemattomille ja on jotenkin smuutimpi fiilis, ja tuntuu että kaikki vaan menee itsestään tosi hyvin. Oispa aina semmoinen fiilis. 

Voisiko olla kaksisuuntainen mielialahäiriö? Sitä lääkäri ehdotti mulle, kun kertoilin runoilustani yms taiteellisuudesta...

Mä tykkään käydä kaupassa :) mulla on omat lempikauppani, rakkain on lähikauppa mutta välillä kiva käydä niissä muissa lemppareissani. Ruokaostosten tekeminen on kivaa, toki hinnat vtuttaa mutta silti tykkään. 

Inhoan käydä kaupassa - koska kaikki on Suomessa KALLISTA. Pienituloisena kaupassa käynti on ahdistavaa. Käyn siellä harvoin ja nopeasti. Haen samat halvat tuotteet ja poistun nopeasti pois. Käyn töissä, mutta ilmeisesti työtäni ei arvosteta, koska palkkani on pieni. Tärkeintähän Suomessa on maksaa näille turhille paperinpyörittäjille sun muille muka tärkeille isoa palkkaa.