Muita, joille kauppaan lähtö ottaa koville?

Ei kaupassa käynti mikään ihana kokemus ole. Se vain on tehtävä. Jos sitä alkaa analysoida, silloin sekin alkaa muuttua ylitsepääsemättömäksi.

Senkun menee vaan. Voihan siellä kirjastossakin tulla joku vastaan joka puhuu.Ja miksi aloittaja menee kirjastoonkaan?

Mulla on vaikeuksia edes lähteä ulos, en jaksa edes pukea päivävaatteita.

Teen eniten netin kautta ruokatilauksen, tsägällä käyn hakemassa, usein saavat tuoda.

Tätä se on kun diagnoosi on vaikea masennus, inhoan myös ihmisiä.

Täällä kans yksi joka inhoaa kaupassa käyntiä. Olen introvertti joten sekin vaikuttaa asiaan. Mä kuulun myös siihen joukkoon ihmisiä jotka piilottelevat hyllyjen välissä jos näkevät jonkun ärsyttävän tutun. Siellä sit piilotellaan ja kyttäillään et milloin se ärsyttävä ihminen lähtee ja välillä pitää sit puikkelehtia siellä hyllyjen välissä ja samalla pitäisi yrittää tehdä niitä ostoksia.

Yrität olla mahdollisimman nopea. Kauppalappu mukana. Kuitenkin yritän katsoa samalla vähä tarjouksia. Vältellä ihmisiä, mutta samalla yrität olla normaali ettei naapurusto luule, että olet joku ihan seko. 

Tosielämän sotapeliä tuo kaupassa käynti. 

Toinen päivä kuumeessa. 38. Joten ei mennä ei. 

Hinnat ottaa päähän, tomaattikilo nykyään tuplaten kalliimpaa kuin about 4 vuotta sitten, sama muutkin hinnat. Kaupassa on silti pakko käydä, en viitsi tomaattitarhuriksikaan ruveta. Pimeä vuodenaika ahistaa, mitään ei oikein jaksaisi, pakko vaan silti jaksaa. Aurinkoisena päivänä maailma näyttääkin sitten paljon valoisammalta ja taas jaksaa, kaupoissakin jaksaa kierrellä.

Kamalaa. Onneksi mies käy kaupassa. Mä en mee.

Vierailija kirjoitti:

"Voit tehdä kauppareissuistasi hauskempia pukeutumalla joka kerta erilaiseen valeasuun ja samalla vältät tuttavillesi pukeutumisen. Kokeile esimerkiksi erilaisia peruukkeja, tekopartoja ja silmälaseja. Myös musliminaisten suosima burka voi olla kätevä tähän tarkoitukseen."

Tää oli hauska vinkki, mitähän pikkukaupungissa ihmiset sanoisi jos pukeutuisin tekopartaan ja silmälaseihin? Tunnistaisko ne kuitenkin ja heti olis somessa juoruja? Pitäisi kai hankkia niin hyvät parrat ja peruukit, ettei kukaan tunnistaisi mitenkään. Ja mitä sitten vaikka tunnistaisikin, mulla ei ole alaikäisiä lapsiakaan, eikä nykyään millään pääse hoitoonkaan. Eli kukaan ei soittaisi ambulanssia ja valkotakkisia miehiäkään meikäläistä hakemaan, hih hih. Toivonkin joulupukilta tekopartaa ja peruukin joululahjaksi tänä vuonna :)

Mitä jo Miehes jättää sut? Miten sä sitte pärjäät? En tarkota vaan että jättää, vaan jos vaikka kuolee, niinku mulle kävi?

Aloittajalla on sosiaalisia estoja ja arvelee et täältä sais vertaistukea. 

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään käydä ruokakaupassa. Pidän jopa kassalle jonottamisesta. Kiva katsella ihmisiä ympärillä ja moikkailla tuttuja. 

Että sä olet sairas!!!

Ihan normaali suomalainen on eikä mitään sosiaalisia estoja.

Mulla on tapana juoda pannullinen kahvia ja mennä rakko täynnä sinne pyörimään. Tulee hoidettua nopeasti ostokset.

Tai sitten juon pienet kännit ja napit korville. Sillä tavoin kykenee jopa puolituntia laahustamaan hyllyjen välejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään käydä ruokakaupassa. Pidän jopa kassalle jonottamisesta. Kiva katsella ihmisiä ympärillä ja moikkailla tuttuja. 

Että sä olet sairas!!!

Ei niinkään. Kun on tarpeeksi ahdistunut ja kyllästynyt siihen, niin sitä hyppää alas kielekkeeltä sen syleilyyn.

Hienoa alistua isoihin jonoihin ja seistä tuijottaa ihmisiä. Imeytyä siihen soossiin. Haistella ja kuulla ihmiset. Voit selvästi haistaa stressin, kun jonottajilla on kiire pois. Tuttujen näkeminen on parasta, koska ne hiljaiset hetket. Ne täyttyy vain odotuksella. Odottamalla milloin sanotaan moi ja hei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään käydä ruokakaupassa. Pidän jopa kassalle jonottamisesta. Kiva katsella ihmisiä ympärillä ja moikkailla tuttuja. 

Että sä olet sairas!!!

Ei niinkään. Kun on tarpeeksi ahdistunut ja kyllästynyt siihen, niin sitä hyppää alas kielekkeeltä sen syleilyyn.

Hienoa alistua isoihin jonoihin ja seistä tuijottaa ihmisiä. Imeytyä siihen soossiin. Haistella ja kuulla ihmiset. Voit selvästi haistaa stressin, kun jonottajilla on kiire pois. Tuttujen näkeminen on parasta, koska ne hiljaiset hetket. Ne täyttyy vain odotuksella. Odottamalla milloin sanotaan moi ja hei.

Käytän tuosta syntyneen ahdistusenergian ja morkkikset siiivoiluun.

Olen alkanyt tykätä kaupastakäynnistä enemmän, kun tuli kerää & skannaa. Pääsee nopeammin kaupasta pois, kun kassalla jonottamisen saa skipattua. Jos oikein ärsyttää silti, katson onko noutoaikoja verkkokaupassa, se on paljon halvempaa kuin kotiintoimitus.

Juu, ihan viho viimeistä puuhaa. Jos joskus vois mennä "shoppailemaan", niin mielenkiinto lopahtaa heti, kun siellä ryysiksessä yrittää hoitaa asioitaan. Meille tulee ruuat kauppakassilla nykyään. Välttelen kauppoja mahd paljon.

Pakollisille vaateostoksille lähtö on kuin lähtisi manalaan. En tiedä miksi, mutta viivyttelen sitä mahdollisimman pitkään.

Kassajonossa kiroilen mielessäni edessä olevia hitureita ja hintalapun unohtaneita. Käytän mielessäni painokelvottomia ilmaisuja.

Ymmärrän ap. Itselläkin samoja tuntemuksia, kun on pakko lähteä kauppaan pitää tsempata, laittaa kivat vaatteet päälle, tukka hyvin ja käynti reipas. Mitään palautuspulloja ei voi ottaa mukaan reissuun, (ei edes limsapulloja) kun naapuri vaikka näkee.

Sitten reippaasti kotoa ja myymälään, katse hyllyyn ja ulos. Joku tulee ja haluaa puhua miten on lunta tullut ja pitää kolata. Sanon että nyt piti mennä vaikkei oikeasti ollut mitään kiirettä. 

Täällä taitaakin kirjoitella uusavuttomat, itserakkaat, mielialasairaat ym-sellaiset epänormaalit köyhät. Pitäkää ihmiset itsestänne huolta, ulkoilkaa, nauttikaa elämästä, iloisella mielellä on helpompi elää. 

Minä! Rahan puute on suurin syy. Ahdistaa kauppakäynnit. Nyt on vasta 19. päivä tätä kuuta ja euroja joutuu venyttämään. Kaikki on niin kallista. Vältin eilen kauppaan menon, kun keitin illalla riisipuuron ja mansikkakiisseliä. Aamulla oli lapsille jukurtit, minä söin kaurapuuroa. Minulla on jo isot lapset, ei alakoululaisia enää.

Kävin tänään töiden jälkeen kaupassa, ostin arkijuuston, kurkun, pikkutomaatteja, perunoita, porkkanoita, klementiinejä, omenoita, nakkeja, raejuustoa, 3 litraa maitoa, 4 jukurttipikaria, ruisleipää, paahtoleipää, 2 pakettia jauhelihaa, spagettia, lihaliemifondia, suolaa, leivinpaperia, vessapaperia. Ennen kassaa ahdistus vain kasvoi!. Mielestäni en millään tavalla tuhlannut, ihan tavalliset ostokset 3 päivän ruokiin. Melkein 60€ meni. Minulla on jemmassa äidiltäni 50€ jouluherkkuihin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ne menee ihan tavallisiin joulun ajan ruokiin, eikä mihinkään herkkuihin, koska tilin tilanne on niin heikko.