Joulupuukeräys vähävaraisille lapsille, käsittämättömiä lahjatoiveita

Vierailija kirjoitti:

Iltalehdessä joulupukkina toimiva mies kertoi, ettei ole koskaan nähnyt joulupuulahjan olevan lapsen ainoa lahja.

Yleensä niitä lahjoja on vuori ja se keräyslahja hukkuu sinne sekaan.

Pyydetään, kun on mahdollisuus pyytää ja ilmaiseksi saa

Vaikea usko että se kallis puhelin hukkuisi sekaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan toive tuollaisessa lahjapuussa ja se oli halvin mahdollinen puhelin. Sitä, että olisin sen oikeasti saanut, pidin kuitenkin erittäin epätodennäköisenä vaihtoehtona. Silti toivoin jonkun varakkaan ja hyväsydämisen ihmisen näkevän mun toiveen ja samalla tajuavan, että olen ahkera ja eteenpäin pyrkivä tyttö, jota olisi jopa järkevää auttaa. Sen jälkeen olen tehnyt niin paljon töitä unelmieni eteen, että tänä jouluna joku onnekas lapsi saa multa toivomansa puhelimen:) 

Mutta kun sitä ei pelkästä lahjatoiveesta kukaan voi tajuta, onko toiveen takana ahkera tyttö, vai kenties vähemmän ahkera äiti, vai onko koko tyttöä edes olemassakaan (kun Hopesta on kerran kyse).

Kaikki lapset eivät ole kilttejä ja ahkeria, eikä tällaisessa lahjakeräyksessä se ole koko homman pointtikaan. Ei lahjoja jaeta vain "tarpeeksi hyville" lapsille, eikä se ole kilpailu. Mutta siksi koko hommassa kannattaisi ollakin kohtuus. Kilpailuakin epäreilumpaa on lahjaruletti, jossa toinen voi voittaa 1000 euroa ja toinen ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko teille "hyväntekijöille" hyvä joulumieli, kun osa lapsista toivoo näissä keräyksessä esim hammastahnaa tai hanskoja? Tietääpä köyhä paikkansa ja varakkaammalle hyvä joulumieli, kun saa poloista auttaa hyvää hyvyyttään.

Ne vanhemmat ruvetkoon itse kakaroidensa hyväntekijöiksi ja menköön töihin tienaamaan itse sitä rahaa josta kenties saa säästöliekillä kersalleen sen kalliin lahjan mitä toinen on vailla. Ei ole niiden hyväntekijöiden tehtävä lahjoa niitä millään useamman sadan luksuspaketilla. Moni varmastikin mielellään toteuttaa kohtuutoiveen, ehkä toisenkin, omien varojensa mukaan joka ei tänä päivänä välttämättä ole mikään millä hirveästi juhlis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko teille "hyväntekijöille" hyvä joulumieli, kun osa lapsista toivoo näissä keräyksessä esim hammastahnaa tai hanskoja? Tietääpä köyhä paikkansa ja varakkaammalle hyvä joulumieli, kun saa poloista auttaa hyvää hyvyyttään.

Ne vanhemmat ruvetkoon itse kakaroidensa hyväntekijöiksi ja menköön töihin tienaamaan itse sitä rahaa josta kenties saa säästöliekillä kersalleen sen kalliin lahjan mitä toinen on vailla. Ei ole niiden hyväntekijöiden tehtävä lahjoa niitä millään useamman sadan luksuspaketilla. Moni varmastikin mielellään toteuttaa kohtuutoiveen, ehkä toisenkin, omien varojensa mukaan joka ei tänä päivänä välttämättä ole mikään millä hirveästi juhlis. 

Niin ja pitäisi jokaisen aikuisen tajuta, että jos lapsia hankkii niistä pitää pystyä myös huolehtimaan. Monilla vähävaraisilla on huollettavia yli omien resurssien. Ei yhteiskunnan tehtävä ole heistä huolehtia.

Minusta tuo touhu on jo vähän s.yrjintää niitä ei-niin-köyhiä lapsia kohtaan. Mikä oikeus pelkästään köyhillä on ripustaa haaveensa puuhun, eikö kaikilla ole yhtälainen oikeus unelmoida ja haaveilla hintalapusta riippumatta?? Jos kerran saa toivoa ihan mitä tahansa. Itsekin voisin oman toivomusunelmani puuhun ripustaa

Vierailija kirjoitti:

Kevät kun koittaa niin päästään taas haukkumaan hääparien lahjatoiveita. Aivan vääränlaisia. Miten ne kehtaavat.

Sitä pitäisi olla kiitollinen seitsemästä kahvinkeittimestä, mummon rikkinäisestä lautasesta ja seitsemästätoista leivänpaahtimesta josta kuuluu hassunhauska sävelmä kun leipä on valmis.

Voisiko joku selittää, mikä siinä oikein suututtaa jos joku ihmisillä toiveita. Moni ostaa tyytyväisenä vaikka kuinka kalliita lahjoja täyttämään ihmisten kaappeja. Mutta hirveä volina alkaa heti jos lahjan saaja kertoo mitä haluaisi tai tarvitsisi.

Tämä sama ilmiö näkyy auttamisessa. On hirveän työlästä antaa sellaista apua mitä toinen tarvitsee, vaikka ensin olisi innolla tarjottu apua. Paljon mieluummin annetaan sellaista apua mitä toinen ei tarvitse, tai josta on vain haittaa.

Lahja on lahjan antajan valitsema asia, jonka hän kokee lahjan saajalle tärkeäksi taikka tarpeelliseksi. Lahja annetaan vapaaehtoisesti, koska sen haluaa antaa. 

 

Lahjalista poistaa lahjan alkuperäisen ajatuksen. Se ikään kuin edellyttää lahjan hankkimista, eli se antaminen ei ole enää vapaaehtoista. Mikäli toiveet ovat vielä varsin hintavia, ymmärrän hyvin ihmetyksen. 

 

Kaikkein noloin on pankkitilin numero kutsussa. Kun kutsuu ihmisiä juhlimaan kanssaan, on se osallistuminen ja läsnäolo tärkeintä. Tosiasiassa ne häät on tosi p€rseestä oleva juhla, jotka eivät todellakaan ole kivat vieraille. Ne on sellaiset väkinäiset bileet, missä yritetään pitää hauskaa väkisin. Kun siitä riemusta vielä odotetaan hintavaa lahjaa taikka muhkeaa summaa pankkitilille, en yhtään ihmettele kutsusta kieltäytyvien valintaa. 

 

Sama juttu se on joululahjoissakin. Aito lahja lähtee lahjan antajan aloitteesta. Tällaisia lahjatilauksia en ymmärrä. 

Minä epäilen, että Hopen henkilökunta tekee nuo kalliit toiveet itselleen muka lapsien toiveina. Eikös Jope jäänyt juuri kiinni kymmenien tuhansien kavalluksista

Vierailija kirjoitti:

Noista pyynnöistä huomaa että siellä on kasvamassa vahvasti seuraava tuilla elävä sukupolvi. Lapsille opetetaan että kun itsellä ei ole varaa, niin pyydetään niitä maksamaan joilla on. Ja kun muut maksavat niin pyydetään vain parasta, kun siihen ollaan oikeutettuja. Näissä perheissä tehtäisiin lapsille palvelus kun heitä opetettaisiin haaveilemaan siitä että heillä on joskus niin hyvä koulutus, työ ja palkka että heillä on varaa ostaa itselleen ja lapsilleen tällaiset tavarat. Sen sijaan että heitä opetetaan haaveilemaan siitä että joku tuntematon ostaisi sen heille.

Anna miehelle kala ja ruokit hänet päiväksi. Opeta hänet kalastamaan ja ruokit hänet loppuelämäksi