Lue keskustelun säännöt.
Oma puhumattomuus parisuhteessa
08.09.2023 |
Oikeastaan kaikissa kolmessa pitkässä parisuhteessani on tullut miehiltä palautetta, että puhun liian vähän. Siis ei edes mitään parisuhteen ruotimista, vaan arkista juttelua. En vain jaksa jutella. Puhun, jos on toimitettava joku asia. Joskus vitsailen. Ei ole tarvetta puhua koko ajan.
Nykyinen mies usein "tenttaa", tai siltä se ainakin tuntuu. Saattaa kysyä "mitä mietit?", "Miltä nyt tuntuu?", "Mitä suuressa mielessäsi liikkuu?", vaikka monesti en edes mieti mitään. Kuvittelee kai, että olen syvällisempi. Tuntuu, että hänen mieliksi pitää keksiä puhuttavaa, vaikka itselleni puhuminen ei anna mitään. Joskus pahalla tuulella ollessaan hän on sanonut ahdistuvansa hiljaisuudestani ja siitä, että hänen pitäisi hoitaa kaikki puhuminen. Mutta kun ei pitäisi, mulle olisi ihan ok olla hiljaa.
Pitäisikö hiljaisen ihmisen olla sinkku?
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole sinkku niin ei tarvitse puhua.
Vierailija kirjoitti:
Mikset puhu?
En kai prosessoi asioita ääneen tai suoltamalla kaikkia ajatuksia ulos. En näe puhumisen tarkoitusta.
Surullista. Sinun on varmasti keskimääräistä vaikeampi löytää pysyvä kontakti ja rakkaus. Puheen kautta, kommunikoimalla, luodaan ja syvennetään suhdetta. Et ehkä siis anna tarpeeksi kumppanillesi, jotta suhde kestäisi pitkään.
Puhuminenkin on taito, jota voi kehittää. Parisuhteen hyväksi voisit miettiä, olisitko valmis sellaiseen. Onko sulla puoliso, joka olisi sen arvoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on ollut vääriä kumppaneita. Kun kohtaa sellaisen jonka kanssa voi olla vaan hiljaa ilman että kumpikaan kysyy toisen ajatuksista mitään eikä kumpikaan koe hiljaisuutta vaivaannuttavaksi niin bingo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko hengissä?
Miten niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle naisena yksi parisuhteen suola on hyvät keskustelut ihan arkisista jutuista laajempiin sfääreihin. Vaikea kuvitella parisuhdetta ilman keskustelua. Mitä se sitten on, pelkkää panemista? 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppendaali puppendaali keskustelu ylös
Oletko miettinyt autismikirjon diagnoosia? En sano tätä mitenkään ilkeyttäni, vaan ihan uteliaisuudesta. Tapa jolla kuvailet kokemustasi, ja toisaalta se, että et tunnu ymmärtävän mitä verbaalinen kommunikaatio saattaisi merkitä toiselle, ja millaista yhteyttä hän sillä hakee, viittaisi ehkä vähän siihen. Puhuminen on usein sellainen tunnejuttukin, jonka avulla luodaan suhdetta toiseen. Ilmaistaan mistä tykätään, mistä ei, mitä mielessä tapahtuu, millainen ihminen olet. Kun toinen ei pääse siihen kiinni, niin voi tuntua aika yksinäiseltä olla toisen seurassa. Et ehkä itse saa puhumisesta mitään irti, mutta entä se toinen ihminen, jonka kanssa rakennat suhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Sinun on varmasti keskimääräistä vaikeampi löytää pysyvä kontakti ja rakkaus. Puheen kautta, kommunikoimalla, luodaan ja syvennetään suhdetta. Et ehkä siis anna tarpeeksi kumppanillesi, jotta suhde kestäisi pitkään.
Puhuminenkin on taito, jota voi kehittää. Parisuhteen hyväksi voisit miettiä, olisitko valmis sellaiseen. Onko sulla puoliso, joka olisi sen arvoinen?
Minusta hiljaisuus syventää suhdetta enemmän kuin tyhjän puhuminen. Introverttina oli ihanaa löytää mies, jonka kanssa voi olla läsnä samassa tilassa, mutta hiljaa. Ensimmäinen parisuhde, jossa toisen seura ei kuormita. - eri
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut vääriä kumppaneita. Kun kohtaa sellaisen jonka kanssa voi olla vaan hiljaa ilman että kumpikaan kysyy toisen ajatuksista mitään eikä kumpikaan koe hiljaisuutta vaivaannuttavaksi niin bingo.
Tämä kuulostaa aidosti helvetiltä. Mitä järkeä edes olla suhteessa? Seksi? Sitäkin harrastetaan sitten silmät kiinni tai seinää tuijottaen. Ei kiitos.
Hiljaisuudessa viihtyvä kaunis nainen on monen miehen unelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut vääriä kumppaneita. Kun kohtaa sellaisen jonka kanssa voi olla vaan hiljaa ilman että kumpikaan kysyy toisen ajatuksista mitään eikä kumpikaan koe hiljaisuutta vaivaannuttavaksi niin bingo.
Tämä kuulostaa aidosti helvetiltä. Mitä järkeä edes olla suhteessa? Seksi? Sitäkin harrastetaan sitten silmät kiinni tai seinää tuijottaen. Ei kiitos.
Minulle taas jatkuvasti puliseva puoliso olisi helvetti, todella raskasta Seuraa.
Ei siinä ole mitään vikaa, jos ei tarve ole koko ajan jutella jostain kumppaninsa kanssa. Meillä on kumppanin kanssa välillä hyvinkin hiljaista eikä se ole ongelma, eletään ihan täydessä harmoniassa. Toisina päivinä taas jutellaan paljon enemmän. Ongelmia voi toki tulla, jos kumppaneilla on liian erilaiset tarpeet asian suhteen.
Ei tarvitse olla mikään tyhjänpälättäjä, välimuotojakin on. Itse olen avoin nainen, joka tykkää syvällisistä keskusteluista. Miten sinuun sitten tutustuu, miten mies pääsee koskaan todelliseen sisimpääsi? Itseäni ahdistaa sisäänpäinkääntyneet ihmiset, heistä ei koskaan tiedä mitä todella ajattelevat. Sisäänpäinkääntyneisyydestä voi opetella pois, ehkä taustalla jokin trauma.
Mikset puhu?