Joulupuukeräys vähävaraisille lapsille, käsittämättömiä lahjatoiveita

Vierailija kirjoitti:

Joululahjakeräyksin pyritään varmistamaan, ettei yksikään lapsi jäisi lahjatta. Halutaan ilahduttaa lapsia, mutta myös lahjoittajia. Jos toiveet ovat kalliita, ne lähes varmasti jäävät toteutumatta. Tulee mieleen, että kalliin toiveen esittäjä ei ole lahjansaannissaan keräyslahjan varassa. Miksi hän siis osallistuu?

Miksi kalliin toiveen esittäjä ei voi olla keräyslahjan varassa? Itse ajattelen, että monesti ne lapset saa jotain hyvin halpoja lahjoja mummoilta ja vanhemmilta ja nämä keräyslahjat voi olla se ainoa mahdollisuus saada joku oikeasti vähän arvokkaampi ja kovasti toivottu lahja kuin itse tehdyt villasukat tai konvehtirasia. Se kallis lahja on jotain, mitä omat vanhemmat tai sukulaiset ei pysty ikinä ostamaan eikä hinnan edes tarvitse olla satoja euroja noista lahjatoiveiden yläpäästä. Varmaan niitäkin perheitä on, joissa tämä keräyslahja on oikeasti se ainoa lahja, mutta epäilen että suurella osalla avun piiriin kuuluvista ei ole asiat ihan näin onnettomasti. Sitäpaitsi kaikki kalliit lahjatoiveet eivät jää toteuttamatta, joka vuosi niitä kalliitakin lahjoja noihin ostetaan vaikka kaikki lahjapuun toiveet eivät toki toteudu.

Vasemmiston horinat menneet läpi äänestäjille ja luulevat työssäkäyvien olevan rikkaita, jotka ovat jostain ihme syystä velkaa työttömille. Koko ajan annetaan ymmärtää, että työssäkäyvä on etuoikeutettu ja siitä pitää maksaa näille yhteiskunnan uhreille. Sosiaaliturvan/etuuksien ja nettopalkan välinen ero on usein aika pieni. Ei tavallisella keskiluokkaisella työntekijällä ole varaa mihinkään luksustuotteisiin. Harvan lapsi pelaa lätkää tai harrastaa ratsastusta, asioita joita työttömät vaativat ja vinkuvat lapsilleen muiden maksamina. Harvan lapsella on myöskään 150e tennareita. 

Olen niin kyllästynyt tähän vinkumiseen ja vaatimiseen, että olen todella tyytyväinen kaikkiin leikkauksiin. Joka aamu on herättävä töihin ja palkka riittää loppujen lopuksi vain asunnon maksamiseen ja hyvin perustason elämään. Siitä hyvästä saa kuulla, että on etuoikeutettu ja pitäisi antaa omistaan vielä lisää näille kotona makoilijoille. Nämä makoilijat eivät ansaitse euron euroa muiden rahoista. Menkää töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joululahjakeräyksin pyritään varmistamaan, ettei yksikään lapsi jäisi lahjatta. Halutaan ilahduttaa lapsia, mutta myös lahjoittajia. Jos toiveet ovat kalliita, ne lähes varmasti jäävät toteutumatta. Tulee mieleen, että kalliin toiveen esittäjä ei ole lahjansaannissaan keräyslahjan varassa. Miksi hän siis osallistuu?

Miksi kalliin toiveen esittäjä ei voi olla keräyslahjan varassa? Itse ajattelen, että monesti ne lapset saa jotain hyvin halpoja lahjoja mummoilta ja vanhemmilta ja nämä keräyslahjat voi olla se ainoa mahdollisuus saada joku oikeasti vähän arvokkaampi ja kovasti toivottu lahja kuin itse tehdyt villasukat tai konvehtirasia. Se kallis lahja on jotain, mitä omat vanhemmat tai sukulaiset ei pysty ikinä ostamaan eikä hinnan edes tarvitse olla satoja euroja noista lahjatoiveiden yläpäästä. Varmaan niitäkin perheitä on, joissa tämä keräyslahja on oikeasti se ainoa l

Ei ole monen työssäkäyvänkään lapsella mitään Guccin laukkuja tai AirPodeja. On se jännä, miten ilmaiseksi pitäisi nyt saada jo kalliita tuotteitakin. Tämä opettaa suoraan lapselle sen, että itse ei tarvitse tehdä mitään. Aikuisena voi makoilla sohvalla, joku muu käy töissä ja maksaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhä lapsi ei saa toivoa merkkituotetta joululahjaksi? Kenelle ne merkkituotteet = oletetusti hyvä laatu, on sitten tarkoitettu? Pitääkö köyhän toivoa vain jotain, mitä saa Tokmannilta? Ja mikä on sen hirvittävän satasen ja neljänkympin ero? 60 euroa. Se sama minkä laitatte kun käytte syömässä ostostenne lomassa.

Satasen ja neljänkympin toiveen ero on kohtuullisuus. Tai jonkun toisen köyhän lapsen lahja. Tai olkoon vaikka lahjoittajan ostosten lomassa syömässä käyminen (vaikka epäilen vahvasti, että kukaan käyttää kuusi kymppiä ateriaan kesken ostosreissun). Hän on kuitenkin itse sen kuusikymppisen tienannut eikä keneltäkään kerjännyt.

Sehän on niin että ketään ei pakoteta keräykseen osallistumaan ja jokainen antaa sen verran minkä kohtuulliseksi katsoo. Jos ei löydy sopivaa lahjaa, niin moneen keräykseen voi tehdä rahalahjoituksen tai ostaa ihan omavalintaisen lahjan. Jollekin satanen hyväntekeväisyyteen ei ole niin justiinsa, jonkun mielestä neljäkymppiä on ehdoton yläraja lahjalle. Ostettiin kaksi lahjaa miehen kanssa tänä vuonna keräykseen, käytettiin kumpaankin 60-70e. Jos se merkkituote on se juttu mikä tuo lapselle suurta iloa ja mitä ei muuten saa, niin ei kai se ole meiltä pois kun kerran vapaaehtoisesti osallistutaan. Omia lapsia ei toki ole ja kahden ihmisen tuloista tuo nyt ei meidän taloutta kaada.

Poimin puusta toiveet: hygieniatarvikkeita sekä toinen: kengät lapselle. Nämä hankin uskon ja toivon että menevät perille. 

"Ei ole monen työssäkäyvänkään lapsella mitään Guccin laukkuja tai AirPodeja. On se jännä, miten ilmaiseksi pitäisi nyt saada jo kalliita tuotteitakin. Tämä opettaa suoraan lapselle sen, että itse ei tarvitse tehdä mitään. Aikuisena voi makoilla sohvalla, joku muu käy töissä ja maksaa kyllä."

Ei onnistunut lainaus, ja ei ole monella työssäkäyvällä noita tuotteita, ei ole itselläkinään. En nyt ota kantaa siihen mitä saa pyytää ja mitä ei ja onko enemmän ok ostaa joku kallis lahja X kuin kallis lahja Y, mutta minusta näissä keskusteluissa tulee ikävästi esille ajatus, että jos saa hyväntekeväisyydestä jotain kalliimpaa kerran vuodessa niin sitten on ihminen pilalla ja oppii ettei tarvitse mitään tehdä. Ikään kuin se muu vuosi ei sitten olisi sitä kituuttamista ja selviytymistä. Jos ei ole köyhyyttä kokenut, niin ei tiedä sen kuluttavuudesta ja siitä, miten se vääristää ajattelua kun normaalitkin asiat tuntuu luksukselta ja nyt kuitenkin puhutaan lapsille menevistä lahjoista, ei aikuisten ihmisten tuista.



Tässä on hyvä juttu iltasanomissa tuosta vastaanottajapuolelta näihin kalliisiin lahjoihin liittyen: https://www.is.fi/perhe/art-2000010058923.html

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun tulisi ostaa jollekin tuntemattomalle teinille satojen eurojen lahja, kun en ostaisi sellaista itsellenikään/omalle lapsellenikaan?

Ei tule tai tarvitse ostaa yhtään mitään. Mikään ei velvoita. Tämän keskustelun pointti on se, että saako vähävarainen lapsi toivoa kallista lahjaa. 

Ei saa. Toteavat julmat aikuiset. Ei saa toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yhteydessä kouluun, siitä ei ole mitään hyötyä. Siellä on keskusteltu, että erilaisuuden takia ei saa kiusata. Homma on suorastaan oksettavaa. Myös opettaja itse syrjii "erilaisia" ja eri tavoin itseään ilmaisevia lapsia.

Ikävä kuulla. Luokat voivat olla hyvin erilaisia keskenään. Ilman opettajan aktiivista ohjausta (ja joskus siitä huolimatta) "johtohahmot" vaikuttavat paljon luokan "arvoihin". Toki voivat olla hyviäkin esimerkkejä. Omista lapsistani osalle eivät merkit merkitse mitään. Tärkeintä on, että tavara/vaate on toimiva ja mielestään kivan näköinen/värinen. Osa taas olisi tiettyjen -vaihtuvien- merkkien perään ja selvästi silloin tarpeena on kuulua porukkaan ja toisaalta "erottua" ja "näyttää". Yhden kaveriporukassa oli muutama miljonäärin lapsi. Eli lapsi pääsi näkemään ylellistä asumista uima-altaineen ja kuntosaleineen, hienoja autoja, kuulemaan eksoottista lomamatkoista, kalliista harrastuksista yms. Mutta tässä onnistuttiin kanavoimaan tilanne niin, että lapsi hakeutui töihin koulun ohessa heti, kun ikä salli. Ja sitten, kun joutui itse rahat tienaamaan ja vapaa-aikaa siihen käyttämään, ei jokaista euroa halunnutkaan käyttää merkkeihin. Tuli olennaisempia tavoitteita kuten säästäminen ajokorttiin, harrastukseen, asuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vasemmiston horinat menneet läpi äänestäjille ja luulevat työssäkäyvien olevan rikkaita, jotka ovat jostain ihme syystä velkaa työttömille. Koko ajan annetaan ymmärtää, että työssäkäyvä on etuoikeutettu ja siitä pitää maksaa näille yhteiskunnan uhreille. Sosiaaliturvan/etuuksien ja nettopalkan välinen ero on usein aika pieni. Ei tavallisella keskiluokkaisella työntekijällä ole varaa mihinkään luksustuotteisiin. Harvan lapsi pelaa lätkää tai harrastaa ratsastusta, asioita joita työttömät vaativat ja vinkuvat lapsilleen muiden maksamina. Harvan lapsella on myöskään 150e tennareita. 

Olen niin kyllästynyt tähän vinkumiseen ja vaatimiseen, että olen todella tyytyväinen kaikkiin leikkauksiin. Joka aamu on herättävä töihin ja palkka riittää loppujen lopuksi vain asunnon maksamiseen ja hyvin perustason elämään. Siitä hyvästä saa kuulla, että on etuoikeutettu ja pitäisi antaa omistaan vielä lisää näille kotona makoil

Ei sun tarvi antaa ja ei sulla edes ole mitään annettavaakaan, molemmakaan tapaa.

"Hyväntekeväisyyshän" on ihan vääristynyt, hyvintoimeentulevien keino jeesustella, kun auttavat poloisia köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli myös 17v pojan lahjakorttitoive ruokakauppaan 😥Tekisi mieli hankkia, kunhan tietäisi että menee perille, eikä vääriin käsiin.

Taitaa olla vanhempien toive. Jos hankit kortin, niin katso että on edes sellainen jolla ei saa tupakkaa tai alkoholia.

Muistaakseni millään lahjakortilla ei saa ostaa alkoholia tai tupakkatuotteita. Tietenkin ruokaostoksilta säästyneet rahat voi sitten käyttää päihteisiin jos on kamala ihminen

Joulupuukeräyksessä lahjan kattona on 70 euroa.Voihan se olla että joku yritys käyttää sen verotuksellisena arvona antaessaan lahjan, vaikka sen kalliimman puhelimen, sillä köyhälle teinipojalle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun tulisi ostaa jollekin tuntemattomalle teinille satojen eurojen lahja, kun en ostaisi sellaista itsellenikään/omalle lapsellenikaan?

Missä sanotaan, että juuri sinun pitäisi? Jollakulla toisella siihen on helposti varaa, annetaan hänen hoitaa homma. Tämä ei ole silleen pakollista hommaa tämä hyväntekeväisyys, älä ota henkilökohtaisesti. 

Pitää laittaa toi aktiivisuusranneke korvan taakse seuraavaa vuotta varten! Sopisi teinipojalle, jolle en osaisi kunnon lahjaa keksiä.

Onneksi meilläpäin ei ole näkynyt Hopen kuusia jossa 2-vuotias "toivoo" ipadiä

Vierailija kirjoitti:

Joulupuukeräyksessä lahjan kattona on 70 euroa.Voihan se olla että joku yritys käyttää sen verotuksellisena arvona antaessaan lahjan, vaikka sen kalliimman puhelimen, sillä köyhälle teinipojalle.

Ainakin tuolla eJoulupuussa voisi lahjoittaa esim. puuttuvan summan tietyn paikkakunnan keräystavoitteesta. Se summa saattaa hyvin olla satoja tai tuhansiakin euroja.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihan perus matalapalkka-alan duunari jonka nettopalkka on reilusti alle 2000e, mutta joululahjoihin lapsille on aina ollut rahaa. Tänä vuonna meidän lasten paketeista löytyy mm. Pörröiset tohvelit, fantasiakirja, squismallows pehmolelu, suklaata ja yölamppu. Nämä on kaikki toivottuja lahjoja. Jotain samanlaista voisin lahjoittaa myös keräykseen, mutta taidan jättää väliin jos ei löydy omaan budjettiin sopivia toiveita. Vaikka keräisi porukalla rahaa niin aika valtava kaveriporukka saisi olla että saisi kasaan jonkun ps5 hinnan. Jos jokainen lahjoittaisi 20e niin tarvittaisiin 46 ihmisen porukka että voisi ostaa tuon ps 5. 

Olen kahden lääkärin tytär ja meidän joululahjat olivat aika samantyyppisiä. Joskus tuli vähän luksusta esim pleikkari (yhteiseksi meille kolmelle)

Kevät kun koittaa niin päästään taas haukkumaan hääparien lahjatoiveita. Aivan vääränlaisia. Miten ne kehtaavat.

Sitä pitäisi olla kiitollinen seitsemästä kahvinkeittimestä, mummon rikkinäisestä lautasesta ja seitsemästätoista leivänpaahtimesta josta kuuluu hassunhauska sävelmä kun leipä on valmis.

Voisiko joku selittää, mikä siinä oikein suututtaa jos joku ihmisillä toiveita. Moni ostaa tyytyväisenä vaikka kuinka kalliita lahjoja täyttämään ihmisten kaappeja. Mutta hirveä volina alkaa heti jos lahjan saaja kertoo mitä haluaisi tai tarvitsisi.

Tämä sama ilmiö näkyy auttamisessa. On hirveän työlästä antaa sellaista apua mitä toinen tarvitsee, vaikka ensin olisi innolla tarjottu apua. Paljon mieluummin annetaan sellaista apua mitä toinen ei tarvitse, tai josta on vain haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Kevät kun koittaa niin päästään taas haukkumaan hääparien lahjatoiveita. Aivan vääränlaisia. Miten ne kehtaavat.

Sitä pitäisi olla kiitollinen seitsemästä kahvinkeittimestä, mummon rikkinäisestä lautasesta ja seitsemästätoista leivänpaahtimesta josta kuuluu hassunhauska sävelmä kun leipä on valmis.

Voisiko joku selittää, mikä siinä oikein suututtaa jos joku ihmisillä toiveita. Moni ostaa tyytyväisenä vaikka kuinka kalliita lahjoja täyttämään ihmisten kaappeja. Mutta hirveä volina alkaa heti jos lahjan saaja kertoo mitä haluaisi tai tarvitsisi.

Tämä sama ilmiö näkyy auttamisessa. On hirveän työlästä antaa sellaista apua mitä toinen tarvitsee, vaikka ensin olisi innolla tarjottu apua. Paljon mieluummin annetaan sellaista apua mitä toinen ei tarvitse, tai josta on vain haittaa.

Kun mä haluan päättää.

Vierailija kirjoitti:

Mitä omat lapsenne toivovat lahjaksi? Onko toisinaan epärealistisia toiveita? Vai osaavatko lapsenne arvioida perheen kokonaistaloudellista tilannetta aina ja joka tilanteessa realistisesti? Silloinkin, kun varta vasten kysytään toiveista ja haaveista? 

Oma lapsi on vasta 7kk ikäinen, ettei hän vielä toivo mitään. Mutta kun pystyy toivomaan niin sanon ihan suoraan jos toive on liian kallis tai esim saat päättää lahja A vai lahja B. Olen myös miehelle sanonut, että suku ei anna mitään kallista lahjaa puhumatta meille ensiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli myös 17v pojan lahjakorttitoive ruokakauppaan 😥Tekisi mieli hankkia, kunhan tietäisi että menee perille, eikä vääriin käsiin.

Taitaa olla vanhempien toive. Jos hankit kortin, niin katso että on edes sellainen jolla ei saa tupakkaa tai alkoholia.

Muistaakseni millään lahjakortilla ei saa ostaa alkoholia tai tupakkatuotteita. Tietenkin ruokaostoksilta säästyneet rahat voi sitten käyttää päihteisiin jos on kamala ihminen

Voi ostaa. Esmmerkiksi K-ketjun lahjakortilla voi ostaa. Mutta voi myös valita K-ketjun Hyvä teko -lahjakortin, jolla ei voi sotaa alkoholia, tupakkaa eikä Veikkauksen pelejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun tulisi ostaa jollekin tuntemattomalle teinille satojen eurojen lahja, kun en ostaisi sellaista itsellenikään/omalle lapsellenikaan?

Ei tule tai tarvitse ostaa yhtään mitään. Mikään ei velvoita. Tämän keskustelun pointti on se, että saako vähävarainen lapsi toivoa kallista lahjaa. 

Ei saa. Toteavat julmat aikuiset. Ei saa toivoa.

Pikemminkin ei kannata. Koska suomalaiset ovat köyhiä, joten voi olla epätodennäköistä että kukaan ostaa sitä kallista juttua tuntemattoman lapselle, kun ei niitä ostella itselle tai omille lapsillekaan.