Lue keskustelun säännöt.
Mies jatkuvasti huutaa, kiroilee, syyllistää, moittii, vähättelee
12.12.2023 |
Ollaan oltu yhdessä aika pitkään ja ikääkin on jo molemmilla. Meillä on lapsia, pienempää ja isompaa. Koko tämän ajan ongelmana ollut miehen huutaminen ja kiroilu, jonka kohdistaa yleensä minuun, joskus myös lapsiin. Hermostuu helposti ja etsii jatkuvasti syyllisiä eri vastoinkäymisiin. Ei viitsisi hoitaa lapsia, hoitaa kyllä vähäisesti. Ei osallistu kotitöihin. Maksaa kulut kyllä. Käyttää alkoholia runsaasti.
Luonteeltaan hän on hyvin mustavalkoinen. Jakaa ihmisiä tosi hyviin ja tosi huonoihin, siinä välissä ei ole oikein ketään. Haukkuu kaikkia ja kaikkea. Leimaa ihmisiä whitetrashiksi, kohtelee helposti asiakaspalvelijoita huonosti, on useampaan kertaan moittinut minua julkisella paikalla kajottavalla äänellä, niin että ihmiset katsovat kummeksuen. Jättää usein tervehtimättä, tulee paikalle naama väärässä, heippojen sanominen on hänelle jostain syystä todella vaikeaa. Jättää usein sukulaiseni tervehtimättä. Mielestäni se, joka tulee huoneeseen, tervehtiin ensin ja se joka lähtee pois ennen muita, sanoo heipat. Lähtöpusut ja iltasuukot eivät ole hänelle luontaisia, ne eivät häntä kiinnosta, ainakaan, jos itse joutuisi aloitteen tekemään. Koskaan ei pyydä anteeksi.
Epäilen, että miestä vaivaa jokin mielenongelma. Luulen, että lapsuudessaan jäänyt jotenkin osattomaksi. Pelkää menettävänsä minut, mutta ilmaisee jatkuvasti tyytymättömyyttään minuun rumalla tavalla. En hoida kotia tarpeeksi hyvin, kuulemma kotimme on "läävä". On kyllä totta, että en yksin selviydy kovin hyvin ison perheen siivousasioista. Viimeaikoina kuvioihin tullut myös pukeutumiseeni puuttuminen, kuulemma en pukeudu tarpeeksi hyvin kotona. No kotivaatteissa olen, eikä ne mitään hyviä vaatteita olekaan, mutta eipä ole kyllä hänelläkään. Mielestäni riitää, että pukeudutaan paremmin kun mennään jonnekin. Haukkuu koulutustani, vaikka itse on huomattavasti alemmin koulutettu. Vähättelee työpaikkaani, vaikka mielestäni ei ole mitään syytä. Vähättelee ruoanlaittokykyjäni. Mollaa musiikkimakuani, sisutustusmakuani, ruokamieltymyksiäni, vaatteitani. Heittää ilmoille jatkuvasti sovinistisia vitsejä ja olettaa, että nauran niille. Toistelee samoja vitsejä.
Huutaminen ja kiroilu on pahinta. Sitä tapahtuu päivittäin, monta kertaa. On eriasia huutaa helvetti, kun naulaa sormeensa, kuin että kohdistaa kiroilunsa suoraan toiseen. V***u on hänen yleisin sanansa. Lapset on onnellisia, kun isä on poissa. Kauheaa on myös se, että mies lasten aikana huutaa ja tuhahtelee sitä, kuinka hirveää hänen elämänsä on, kun pitää mennä lasten kanssa (kerran viikossa) ulos. Tai että kuinka hirveää on, kun pitää lapsia hoitaa. Hän ei kuulemma pääse tekemään mitään muuta. Se ei kyllä pidä paikkaansa, töistä tulee monesti klo 18 jälkeen ja viikonloput ja usein illatkin on harrastuksissaan. Tekee huvimatkoja ilman perhettään. Minä olen se, joka sovittaa aikataulunsa lapsille sopivaksi, minä olen se, joka ei käy missään. Minä olen hoitanut lapset yöllä 100%, nukkuhommiin menen lasten kanssa klo 20, hänellä on omaa aikaa sen jälkeen monta tuntia.
Jatkuu...
Kommentit (100)
Itsekään et viisaimmasta päästä ole kun et älyä heivata häntä elämästäsi ja etsiä parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n tarina on 100% kopio omasta ex-avioliitosta. Luulin ensin että tämä on joku mun aikoinaan tekemä aloitus, mutta ei ollutkaan. Tarinasi on täysin identtinen kommentteissasi kuin oma liittoni oli, ihan joka kohta.
Oltiin yhdessä 20 vuotta, erottiin pari vuotta sitten. Ainoa ero sinun tarinaasi on, että ex- mieheni meni vielä pari askelta pidemmälle. Eli hän kävi minun kiinni aivan liiton loppuvaiheessa, turpaan tuli kun en totellut häntä. Kerran ex perusteli turpaan tuloa sillä, että en poistunut huoneesta toiseen huoneesta vaikka naamani ärsytti häntä ja hän käski poistua. Lisäksi paljastui miehen pitkä salasuhde, mikä oli ihan oikeaa fyysistä pettämistä.
Erottiin ja suljin oven takanani. En ole nähnyt miestä eron jälkeen. Poliisia tarvittiin eron jälkeen, kun ex yritti tunkeutua uuteen asuntooni sillä verukkeella että jos hän haluaa olla kaverini niin hänhän saa tulla mun luo. No ei saa.
Olen vain sähköpostiyhteydessä exään alaikäisten lasten asioiden osalta. Saan vuorotellen haukkumisviestejä siitä kuinka paska nainen olen ja olen ollut, vuorotellen tulee sitten mielistelyviestejä kuinka ex haluaisi olla ihan vaan kaveri. En selitä, en kommentoi, vastaan vain lyhyesti lapsia koskeviin asioihin.
Exän luonne ei näytä muuttuneen parempaan eron jälkeen sen perusteella mitä haukkumaviestejä saan häneltä. Että ei se vika hänen huonoon oloonsa ollutkaan minussa.
Exälläni ei ollut avioliittomme aikana mitään mt-diagnooseja. Yritin saada häntä lääkäriin, mutta ei suostunut ikinä. Mielestäni exälläni on narsistisia piirteitä ja lisäksi hänellä on mahdollisesti kaksisuuntainen persoonallisuushäiriö maniavoittoisena. Hän oli äärimmäisen impulsiivinen, tuhlasi rahaa rajattomasti kesäisin ja joulun aikaan, häneltä huijattiin rahaa koska ei yhtään ymmärtänyt että netistä ei saa euron iphoneja jne.
Mun elämä on nykyään vähän liiankin hyvin. Eli älä pelkää erota. Raha riittää oikein hyvin, koska saan itse pitää huolta raha-asioista ja budjetistani. Kotonani on hiljaista ja rauhallista ja tuntuu että vieläkin kuljen varpaillani ja pelkään että kohta joku huutoräyhää vaikka ei kukaan huuda ja hauku.
Vierailija kirjoitti:
AP:n tarina on 100% kopio omasta ex-avioliitosta. Luulin ensin että tämä on joku mun aikoinaan tekemä aloitus, mutta ei ollutkaan. Tarinasi on täysin identtinen kommentteissasi kuin oma liittoni oli, ihan joka kohta.
Oltiin yhdessä 20 vuotta, erottiin pari vuotta sitten. Ainoa ero sinun tarinaasi on, että ex- mieheni meni vielä pari askelta pidemmälle. Eli hän kävi minun kiinni aivan liiton loppuvaiheessa, turpaan tuli kun en totellut häntä. Kerran ex perusteli turpaan tuloa sillä, että en poistunut huoneesta toiseen huoneesta vaikka naamani ärsytti häntä ja hän käski poistua. Lisäksi paljastui miehen pitkä salasuhde, mikä oli ihan oikeaa fyysistä pettämistä.
Erottiin ja suljin oven takanani. En ole nähnyt miestä eron jälkeen. Poliisia tarvittiin eron jälkeen, kun ex yritti tunkeutua uuteen asuntooni sillä verukkeella että jos hän haluaa olla kaverini niin hänhän saa tulla mun luo. No ei saa.
Olen vain sähköpostiyhte
Voisko saada vielä vähän pidemmän version?
Jokainen joka jää tällaiseen suhteeseen ansaitsee KAIKEN sen kuran jota sieltä sitten tulee. Lapset vois sossu käydä teiltä hakemmassa...
Tuommoinen mies tulee olemaan mahdottoman hankala eron jälkeen ja huoltajuusasioissa, mutta se on pientä nykyiseen kärsimykseen verrattuna. Ota vaikka nauhalle hänen räyhäämistään joskus, niin on todistusaineistoa sossulle jos mies heittäytyy vaikeaksi. Voihan se toki olla, että pääsetkin helpolla eikä hän halua edes tavata lapsiaan enää.
Vierailija kirjoitti:
siis tän täytyy olla trolli.. ei voi uskoa että joku nainen vielä kutsuu lastensa isää "lapsenhoitoavuksi" ja tällaisessa tilanteessa miettii erotako vai ei. jos tämä on todellinen kertomus niin maistraatin kautta terapiaan ap, ja lapset mielellään myös. kukaan ei sua voi mistään syyttää mutta tuollainen mies on varmasti haavoittanut teitä kaikkia sen verran että muuten jää arvet ettekä edes tajua miksi.
Kirjoitit, ettei kukaan voi ap:tä mistään syyttää. Minä syytän. Millainen äiti antaa miehensä pilata lastensa tulevaisuuden? Kun lapsesi myöhemmin kärsii masennuksesta, oletko muka viaton? Ahdistuksesta? Itseluottamuksen puutteesta? Kyvyttömyydestä tasavertaisiin ihmissuhteisiin? Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Miehesi saattaa olla sairas, eikä kykene muuhun, mutta mikä on sinun puolustukseksi, ap? Jos olet psyykkisesti terve, sinä olet syypää lastesi myöhemmin ilmeneviin ongelmiin, koska et vienyt heitä turvaan. Tiedän, mistä puhun. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule ACA, osataan auttaa just sunlaisia naisia siellä, ollaan ite oltu kaikki samassa tilanteessa samanlaisten kumppanien kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju todistaa jälleen että naisiin uppoaa IHAN MIKÄ TAHANSA TROLLI ja HELPOSTI.
Olet tuossa suhteessa syystä että? Haluat tarkoituksella tehdä omasta elämästäsi painajaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis tän täytyy olla trolli.. ei voi uskoa että joku nainen vielä kutsuu lastensa isää "lapsenhoitoavuksi" ja tällaisessa tilanteessa miettii erotako vai ei. jos tämä on todellinen kertomus niin maistraatin kautta terapiaan ap, ja lapset mielellään myös. kukaan ei sua voi mistään syyttää mutta tuollainen mies on varmasti haavoittanut teitä kaikkia sen verran että muuten jää arvet ettekä edes tajua miksi.
Kirjoitit, ettei kukaan voi ap:tä mistään syyttää. Minä syytän. Millainen äiti antaa miehensä pilata lastensa tulevaisuuden? Kun lapsesi myöhemmin kärsii masennuksesta, oletko muka viaton? Ahdistuksesta? Itseluottamuksen puutteesta? Kyvyttömyydestä tasavertaisiin ihmissuhteisiin? Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Miehesi saattaa olla sairas, eikä kykene muuhun, mutta mikä on sinun puolustukseksi, ap? Jos olet psyykkisesti terve, sinä olet
Samaa mieltä. T. Kokemuksella
Mä heivasin tollasen ukon menemään jo ihan siksi, että se aiheutti mun lemmikeille stressioireita. Niin mietipä lapsiasi, mitä he joutuvat prosessoimaan nyt ja vielä pitkälle aikuisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi x 1000.
Kyllä, miesten naisiin kohdistama viha ja väkivalta tulee saada näkyväksi! Naiset pelastakaa itsenne ja lapsenne näiden luonnehäiriöisten miesten kynsistä.
Ap minulta kuoli kaksi läheistä ja itse sairastuin vakavasti lyhyen ajan sisällä, mutta silti löysin voimia jättää samanlaisen miehen. Jos minä pystyn siihen, pystyt sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä ja lapset olette traumatisoituneet ja sulla on miehesi kanssa traumaside. Pienimmät lapset voit vielä pelastaa, lähde HETI. Ensi- ja turvakotien liitto auttaa.
Voimia ja jaksamista sinulle AP . Kuulostaa erittäin tutulta. Itse olen miettinyt vastaavasti käyttäytyvän ystäväni miehen kohdalla voisiko hän olla neuroepätyypillinen (autisminkirjolla, ADHD tms). Olisi mukavaa kuulla jonkun vastaavasti käyttäytyvän miehen puolisolta, että minkä diagnoosin mies on saanut. Tervettä ja normaalia käytöstä tuo ei ole.
Ap tässä. Kiitos kaikille ystävällisesti vastanneille. Monesti mietin, että miksi ihmeessä olen jäänyt. Olen normaalisti hyvin tasa-arvoisesti ajatteleva, itseään puolustava, lapsiaan ajatteleva. Mutta en ole saanut lähdettyä täältä. Jotenkin tuntuu, että olen keksinyt tekosyitä jäämiselle, koska uusi elämä ja sen "onnistuminen" pelottaa.
Olen myös huomannut, että etsin helpotusta "sitten kun" ajattelusta: sitten helpottaa, kun miehellä työkuviot muuttuu (muuttuvat parin vuoden sisään). Sitten helpottaa, kun vanhimmat lapset muuttaa kotoa pois (=lähiaikoina) eikä porukkaa ole enää niin paljon tässä pyörimässä. Sitten helpottaa, kun pienin lapsista on kouluikäinen. Sitten ja sitten.
Ihmetyttää, että kukaan lähipiiristäni ei ole minulle koskaan sanonut, että nyt alat järjestelemään eroa. Perheemme tilanteesta kuitenkin tietää aika monta henkilöä niin läheisissäni kuin virkansa puolesta. Minulla olisi loistava tilaisuus keväällä ottaa ja lähteä, hyvä asuntokin olisi silloin meille valmiina. Ainoastaan muutama huonekalu puuttuu, mutta nehän nyt saa hommattua. Onneksi minulla on rahaa säästissä, että lähteminen ei ole taloudellisista asioista ainakaan kiinni.
Olen sellaistakin miettinyt, että olisiko sellainen puoliero meille sopiva, eli muutettaisiin erilleen ja nähtäisin aina silloin tällöin, lapset asuisivat minulla. Mies on jossain vaiheessa puhunut ulkomaille muutosta, hän voisi muuttaa ja oltaisiin tekemisissä vain harvoin. Kun yhdessäolo vähenee, ja miehen taloudellinen vastuu ja lastenhoidollinen vastuu poistuisi, niin luulisi, että hän sitten muuttuisi sitten jo mukavampaan suuntaan. Luulen vaan, että tällainen järjestely ei hänelle käy. Tosin jos ehdottaisin avointasuhdetta, niin ehkä sitten.
Ja todellakin olen sydän karrella huolissani lapsistani ja heidän hyvinvoinnistaan.
Vierailija kirjoitti:
Tule ACA, osataan auttaa just sunlaisia naisia siellä, ollaan ite oltu kaikki samassa tilanteessa samanlaisten kumppanien kanssa :)
Al-Anonia olen harkinnut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiitos kaikille ystävällisesti vastanneille. Monesti mietin, että miksi ihmeessä olen jäänyt. Olen normaalisti hyvin tasa-arvoisesti ajatteleva, itseään puolustava, lapsiaan ajatteleva. Mutta en ole saanut lähdettyä täältä. Jotenkin tuntuu, että olen keksinyt tekosyitä jäämiselle, koska uusi elämä ja sen "onnistuminen" pelottaa.
Olen myös huomannut, että etsin helpotusta "sitten kun" ajattelusta: sitten helpottaa, kun miehellä työkuviot muuttuu (muuttuvat parin vuoden sisään). Sitten helpottaa, kun vanhimmat lapset muuttaa kotoa pois (=lähiaikoina) eikä porukkaa ole enää niin paljon tässä pyörimässä. Sitten helpottaa, kun pienin lapsista on kouluikäinen. Sitten ja sitten.
Ihmetyttää, että kukaan lähipiiristäni ei ole minulle koskaan sanonut, että nyt alat järjestelemään eroa. Perheemme tilanteesta kuitenkin tietää aika monta henkilöä niin läheisissäni kuin virkansa puolesta. Minulla olisi loistav
Voitko ottaa asian esille?
Taas tätä, mies on töissä melko myöhään ja minä teen kaiken. Toisaalta tunnut sellaiselta narisija marttyyrilta että minäkin huutaisin ja kiroilisin