Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kiusaa lasta ruokaongelmien takia
05.12.2023 |
Toinen lapsista on ongelmasyöjä, voi kai sanoa että nirso. Joka tapauksessa on tosi tarkka ruokien tekstuureista tai siitä mitä sekoitetaan keskenään. Esimerkiksi kokkare perunamuusissa aiheuttaa yökkäysreaktion ja sen jälkeen ei enää halua syödä annosta loppuun. Ruuan pitää myös olla joko kunnolla kypsää tai sitten kokonaan raakaa, al dente on ehdoton ei. Anoppi ei hyväksy lapsen nirsoilua, vaan on alkanut "kasvattaa" häntä. Toisin sanoen lapsi ei syö mummolassa juuri mitään, kun kaikki on ihan kiusallaan tehty sellaiseksi ettei hän saa sitä alas. Niinkin vähäpätöinen asia kuin salaatti tehdään lapselle syömäkelvottomaksi. Hän esim. syö kurkkua sellaisenaan, mutta ei pysty syömään jos ne noukitaan salaatin seasta. Ja kas kummaa, aina anoppi on pilkkonut kaiken kurkun salaattiin. Lihapullat menisi muuten, mutta sipulin takia ei kelpaa, taas yökkäyreaktio ja ruoka jää kesken. Ja tietysti anoppi pistää sipulia, koska hänhän ei nirsoilun takia tee erikseen pientä annosta ilman. Tai jos jälkiruokana on marjarahkaa, ei mitenkään voi jättää pientä annosta pelkkää rahkaa.
Huomenna pitäisi taas mennä syömään sinne, ja ärsyttää taas jo valmiiksi.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Koska minulla ei ole mitään ongelmaa tämän asian suhteen, ei kellään muullakaan voi/saa olla!"
Mummoni ajatteli juuri noin. Olen anafylaktisesti allerginen pähkinöille ja mummo osti minulle joka vuosi joululahjaksi aladdin konvehtirasian. Suuttui kun kerran annoin rasian veljelleni jo mummon edessä (yleensä tein sen vasta kotona). Ei kuullemma ennenkään ollut varaa nirsoilla.....
Oma mummini suuttui, kun en laktoosi-intoleranssini vuoksi syönyt tarjottua kermakakkua. Oli kuulema nirsoilua.
Anopppini yritti väkisin syöttää maitoallergiselle pojallemme voileipää, kun voi on niin terveellistä. Biologin koulutuksella ei ymmärtänyt, että voi on tehty maidosta.
Ei nämä mummelit halua ymmärtää toisten ruokarajoituksia. Ei, vaikka on lääkärin lausunto asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsi syö päiväkodissa tai koulussa? Siellähän ei ole eri ruokia, kuin allergisille. Ja sekin vain lääkärintodistuksella.
Kyllä meillä päiväkodissa huomioidaan myös erityisherkkyydet jne. siinä määrin kuin se on mahdollista. Miksi lapsia pitäisi kiusata kun ruokailu on muutenkin haastavaa esim. aistiyliherkälle?
t. päiväkodin työntekijä erityisryhmästä
Niin erityisryhmissä, mutta tavis päiväkodissa/koulussa yhä harvemmalle lapselle lääkäri kirjoittaa lääkäritodistuksen, jos lievä tai keskivaikea ruoka-allergia, vaan yritetään lasta siedättää, josta on saatu hyviä tuloksia. Ja joillekin voi olla pelkkä maku esim. sipuli, johon kyllä tottuu ja on myös terveellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella epäkohteliasta arvostella toisen tekemää ruokaa.
Tarjoatko siis tahallasi esim. keliaakikolle vehnää ja sitten loukkaannut, jos hän sanoo, että vatsa tuli kipeäksi?
Keliakia on fyysinen sairaus
Aistiherkkyyshän on nimenomaan fyysistä. Siis se yökkäysrefleksi, fyysinen reaktio siihen ruokaan.
Niin erityisryhmissä, mutta tavis päiväkodissa/koulussa yhä harvemmalle lapselle lääkäri kirjoittaa lääkäritodistuksen, jos lievä tai keskivaikea ruoka-allergia, vaan yritetään lasta siedättää, josta on saatu hyviä tuloksia. Ja joillekin voi olla pelkkä maku esim. sipuli, johon kyllä tottuu ja on myös terveellinen.
Ei siihen mitään lääkärintodistusta tarvita. Riittää, että henkilökunta osaa käyttää järkeä ja viitsii ihan vähän nähdä vaivaa.
t. eri
"Niin erityisryhmissä, mutta tavis päiväkodissa/koulussa yhä harvemmalle lapselle lääkäri kirjoittaa lääkäritodistuksen, jos lievä tai keskivaikea ruoka-allergia, vaan yritetään lasta siedättää, josta on saatu hyviä tuloksia. Ja joillekin voi olla pelkkä maku esim. sipuli, johon kyllä tottuu ja on myös terveellinen."
Mistä lääkärintodistuksesta puhut? Esimerkiksi aistiyliherkkyys ei läheskään aina ole lääkärin dignosoima, vaan ihan käytännön tasolla huomattu juurikin vaikka yökkäämisen kautta. Se on ihan helppo huomoida myös "tavis"päiväkodissa. Ei keskuskeittiöltä tule eri ruokia erityisryhmille ja "tavallisille" ryhmille, vaan huomioiminen tapahtuu henkilökunnan toimesta esimerkiksi muussaamalla keitetty porkkana, jos se ei sellaisenaan mene. Vaati vähän vaivaa, mutta ei ole vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitä lapsellesi, että vanhat ihmiset eivät ymmärrä, kuinka ihmiset voivat olla erilaisia. Usein vanhat elävät vähän niinkuin sitä aikaa mitä elettiin heidän nuoruudessaan eikä uusia asioita enää opita. Sano lapselle, ettei tarvitse syödä ruokia joista meinaa oksennus tulla. Mutta mummolle pitää olla kohtelias, vaikka se vähän tietämätön onkin.
Näin asetut lapsesi puolelle ja hän saa tärkeän opin siitä, että vanhat ihmiset ovat usein juuri tuollaisia pänkyröitä.
En usko, että lapsesi kohdalla on kyse nirsoilusta, jos kerran nuo mainitut asiat saavat ihan yökkimään.
Ja toisaalta, mä ihmettelin aina lapsena että miksi aikuiset sai valikoida ruokansa ihan vapaasti.
48v ei ole vanha.
No on se eri sukupolvea kuin te. Kokemusmaailma on eri. Ja pointti olikin nyt
Mitä mä just luin! :D Eri sukupolvea kuin nykyajan vanhemmatko? Olen itse 48-vuotias äiti, jolla on 10-vuotias aistherkkä lapsi. Ja mullako on "eri kokemus" aistiherkän lapsen vanhempana kuin aloittajalla lapsineen?
Ette mene anopille ja suoraan kerrotte syyksi tuon kiusaamisen. Kerrotte, että tulette sitten kun aikuinen osaa olla kiusaamatta lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se on anopin poika eli aloittajan mies jonka tulisi lyödä nyrkki pöytään ja puolustaa lastaan ja tukea puolisoaan. Ettei vaan olisi miesvauva kyseessä.
Kyllä tässä on molemmissa osapuolissa vikaa. Anoppi on moukka, kun huomauttelee lapselle ja yrittää pakottaa, mutta toisaalta ap tekee tästä mielestäni liian ison numeron. Meillä toisella lapsella on vähän vastaavaa, mutta jos joku ruoka ei ole maistunut, niin syö sitten enemmän jotain toista lajia. Erikseen ei ryhdytä jokaista ruokaa miettimään yhden mieltymysten mukaan. Itselläni taas on terveydellisistä syistä ruokarajoitteita, mutta en todellakaan oleta että ne huomioidaan aina, vaan vien tarvittaessa omat eväät.
Ap:n tilanteessa veisin lapselle joka tapauksessa eväät tai kyläilisin muuten kuin ruoka-aikaan. Toisaalta vähän isompi lapsi jaksaa jo hyvin, vaikka yksi ateria olisi pelkkää närppimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsen nielu tutkittu? Jos nielurisat ovat liian suuret, ne voivat aiheuttaa tuollaisen reaktion.
Ei välttämättä vaan tuo voi olla ihan lopullistakin. Itse en noita esimerkiksi perunamuusin clunsseja pysty syömään. Ikä 63 v, että tuskin enää muutun. Osaa meistä todella häiritsee ruuan tekstuuri kuten ap sanoi. Monipuolista ruokaa muuten syön mutta määrätyt jutut eivät mene alas.
Haittaa sosiaalista elämää jonkin verran, kyllä näin on. Omat lapset eivät tuota ole perineet, en heidän ollessa lapsia tuonut esiin taipumustani. Jos kiisselissä tai muusissa on yksikin clunssi niin syömättä jää.
En veisi lasta tuollaisen ihmisen vaikutuspiiriin. Itselläni oli vastaavia "ongelmia" lapsena. Nappurat muusissa olivat kauhistus, samoin puoliraa'at sipulinpalat missä tahansa ruuassa. Äitini kokkauksissa oli molempia, eikä meillä ollut sellaista vaihtoehtoa, että jättää pääruuan väliin ja syö leipää. Jollei ruoka kelvannut, sai olla nälässä. Pitkin hampain sitten söin, vaikka välillä oksetti. En vieläkään tykkää näkyvistä ja tuntuvista sipulinpaloista ruuassa, mutta käytän silti sipulia lähes kaikissa ruuissa. Hienonnan hyvin ja kuullotan, niin sipuli antaa vain hyvän maun. Muusin soseutan dileäksi.
Sellainenkin vaihe oli, etten pitänyt oikein mistään kasviksista. Se meni ohi ja olin pitkään ihan kokonaan kasvissyöjäkin. Yhdessä vaiheessa en halunnut ruokien sekoittuvan lautasella, esimerkiksi salaatti ja kastike piti pitää erillään. Siitäkin olen päässyt yli.
Mutta viiliä en pysty syömään sen koostumuksen takia, enkä kylmää kiisseliä, lihahyytelöä tai oikeastaan mitään, missä on vähänkään limainen koostumus. Enkä todellakaan yritä edes opetella. Miksi pitäisi? Miksi lapsenkaan pitäisi väkisin opetella syömään asioita, jotka inhottavat? Jotkut vetoavat siihen, että maailmassa moni näkee nälkää. Niin näkee, muttei se heidän vatsaansa täytä, jos joku toinen hampaat irvessä vetää inhokkiruokaansa, koska pakko syödä vaikka pikkukiviä ja jäniksenpapanoita siksi, ettei kaikilla ole saatavilla niitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja lapseni emme yksinkertaisesti menisi kylään sellaiseen paikkaan jossa tahallaan kiusataan yhtä tai useampaa perheeni jäsentä vaikka asiasta on jo aikaisemmin huomautettu.
Kyse vaikuttaa olevan jostain aistiyliherkkyydestä tms. nirsouden tai tahallisen temppuilun sijaan.
Eihän se ole mitään kiusaamista, että ei palvele kaikkien erityisvaatimuksia, kun hyi se ja se on niin ällöä. Kiusaamista olisi se että ruoka tungettaisiin väkisin kurkusta alas.
Itse olen 50+ lapseton nainen mutta aina tiennyt mitä ei kannata kellekään lapselle tarjota. Sipulin palat, kokkareet ruuassa ylipäätään, Italian salaatti tyyppiset mössöt jne. Kurkut omaan astiaan ja jokainen ottaa siitä eikä niin että on sotkettu kaikki. Selkeät ruuat tarjolle.
Todella ihmettelen ap:n anoppia. Jos ei ole dementiaa niin pidän hyvin outona tuollaista rääkkäämistä. Lapset eivät kohta enää halua mennä tuonne.
Älkää sopiko ruokakyläilyitä, en osaa muuta neuvoa kun kerran puhe ei mene perille. Varmaan muutenkin inhottava ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa neuroepätyypillisen ruokailulta.
Aivan! LAitoin siitä linkin.
Nää täällä on vaan mieltä että kunhan oikkuilee. Niin se varmaan koetaan mutta ei lapsi osaa sanoa asiaa, että inhottaa ne möykyt jne
Möykkyjä inhoavana keski-ikäisenä ihmisenä en käsitä miten ns normaalit ihmiset niitä vetää hymyssä suin. En pysty syömään palallisia jugurttejakaan. Kai sitä jotain neuropiirrettä on päässä jos tutkittaisiin.
Todella en ihmettele jos lapset niitä kammoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa: ota lapselle omat eväät mukaan, mitä syö. Eikä ole vissiin KOSKAAN edes maistanut kunnolla esim salaattia.kaikkea pitää maistaa edes kerran. Esim ite syön mieluummin salaattia. Melkein ihan sama, minkälaista. Parasta on, kun siihen saa lempikastikettajos on noin nolon nirso, niin ei ihmekäänsellainen hävettäisi muakin, jos sellainen lapsi itellä olis.ja se, mitä on ITSE OTTANUT, se on syötävä. Jos ruoan on joku muu laittanut lautaselle, sitä ei tarvitse syödä. Ja tottakai sellaiset pitää opettaa lapsille, että ottavat itse. Se ei ole kovin vaikeaa.
Toi on väärin. Viekää lapsi syömisongelmiin perehtyneeseelle ravitsemusterapeutille.
Ilmeisesti ruoan haju ja koostumus on ongelma. Joku syömistrauma, tai muu syynä. Aistihäiriö...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella oudolle. Että kokkare muusissa aiheuttaa yökkäyksen.
Miksi ihmeessä sinä hyväksyt tuollaisen? Ei tuo ole todellakaan mikään syy jättää ruokaa syömättä?
Vai luuletko, että nälkää näkevät ihmiset yökkivät kokkareille.
Todellista nirsoutta josta on päästävä eroon.
Nirsoiluksi minäkin luulin, kun houkuttelin lapsenlapsen syömään ruokaa, jossa ainekset sekoittuivat toisiinsa. Lupasin palkkion, jos edes maistaa. Seurauksena oli oksennus ja molempien itku. En ymmärtänyt enkä tiennyt, ettei kysymys ollut nirsoilusta.
Vanhaan aikaan lautanen syötiin tyhjäksi tai itkettiin ja syötiin tyhjäksi. Ei auttanut nirsoilla. Hienoo varmaan työkavereilla kun nää nirsoilijat on töissä valittamassa kaikesta jos ne raukat edes menee töihin.
Vierailija kirjoitti:
Ette mene anopille ja suoraan kerrotte syyksi tuon kiusaamisen. Kerrotte, että tulette sitten kun aikuinen osaa olla kiusaamatta lasta.
Ota selvää, mitä ruokaa anoppi inhoaa. Esim etanoita, munuaista, tms. Kutsu sitten syömään ja vaadi samoilla perusteilla syömään lautanen tyhjäksi, millä hän rääkkää lastasi.
Meillä olisi tasan kaksi kertaa noin ja sen jälkeen sanoisin että näemme jatkossa meillä yhdessä syöden ja mikäli mummo valittaa sielläkin niin sitten jatkossa ei enää syödä yhdessä ollenkaan. Mikäli sama valitus jatkuu muussa tekemisessä niin sitten nähdään vasta kun mummi on oppinut käytöstavat.
Minä olen eri, mutta jo kymmenisen vuotta sitten päiväkodissa ymmärrettiin tuo mistä ap puhuu.
Oma aistiherkkä lapsi sai ruoan eri lautasille päiväkodissa. En silloin vielä itse tiennyt, tajunnut, mistä lapsella oli kyse, mutta oikeassa se lastentarhanopettaja oli. Ja jestas sitä silmien pyörittelyä vanhemmalta setäsukulaiselta, kun kerroin että päiväkodissa sai eri lautaselle kastikkeen. Tämän setäsukulaisen oma lapsi on asperger, eikä tajunnut lainkaan näitä piirteitä. Ihmettelen, miten on lastaan kasvattanut, varmaankin on saanut paljon vahinkoa aikaan.