Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kiusaa lasta ruokaongelmien takia
05.12.2023 |
Toinen lapsista on ongelmasyöjä, voi kai sanoa että nirso. Joka tapauksessa on tosi tarkka ruokien tekstuureista tai siitä mitä sekoitetaan keskenään. Esimerkiksi kokkare perunamuusissa aiheuttaa yökkäysreaktion ja sen jälkeen ei enää halua syödä annosta loppuun. Ruuan pitää myös olla joko kunnolla kypsää tai sitten kokonaan raakaa, al dente on ehdoton ei. Anoppi ei hyväksy lapsen nirsoilua, vaan on alkanut "kasvattaa" häntä. Toisin sanoen lapsi ei syö mummolassa juuri mitään, kun kaikki on ihan kiusallaan tehty sellaiseksi ettei hän saa sitä alas. Niinkin vähäpätöinen asia kuin salaatti tehdään lapselle syömäkelvottomaksi. Hän esim. syö kurkkua sellaisenaan, mutta ei pysty syömään jos ne noukitaan salaatin seasta. Ja kas kummaa, aina anoppi on pilkkonut kaiken kurkun salaattiin. Lihapullat menisi muuten, mutta sipulin takia ei kelpaa, taas yökkäyreaktio ja ruoka jää kesken. Ja tietysti anoppi pistää sipulia, koska hänhän ei nirsoilun takia tee erikseen pientä annosta ilman. Tai jos jälkiruokana on marjarahkaa, ei mitenkään voi jättää pientä annosta pelkkää rahkaa.
Huomenna pitäisi taas mennä syömään sinne, ja ärsyttää taas jo valmiiksi.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, taas muistaa syödä pillerit ajallaan jonkun aikaa.
Mummo on oikeassa, lapsi pyörittää vanhempiaan kuin litran mittaa. Eiköhän pieni nälkä tekisi vellihousulle ihan hyvää välillä. Maistuisi taas ruoka.
Kerrotko vielä, miten 10kk ikäinen vauva osaa tietoisesti tehdä yökkäysrefleksin yhden ruoka-aineen kohdalla ja samalla ajatella että "näinpä saan pyöriteltyä vanhempiani"
t. aiemmin kirjoittanut keiteylle kananmunalle yökkivä
Heh, vähän eri asia inhota jotain tiettyä ruokaa tai ruoka-ainetta, kuin ruikuttaa joka ruuasta jos se tarjoillaan väärällä tavalla tai siinä on kökkäre.
Missä kohtaa puhuin inhoamisesta? Kannattaa vaikka googlata yökkäysrefleksi, jos se ei ole tuttu käsite. Voin kertoa, että sillä ei ole mitään tekemistä inhoamisen kanssa. Enhän minä 10kk ikäisenä voinut inhota keitettyä kananmunaa, kun en ollut koskaan ennen sitä edes maistanut.
t. sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas saatiin todisteita siitä, miten tyhmiä ja tietämättömiä osa täällä kirjoittavista on. Ei voi kuin ihmetellä, miten pihalla voi olla, vaikka kaikki maailman tieto on saatavilla kotikoneeltakin. Tarkoitan siis teitä, jotka ette voi ymmärtää, että aistiyliherkkyyys jne, ovat ihan todellisia asioita eivätkä mitään vanhempien vedättämistä. Ei kukaan HALUA kokea oksennusrefleksiä tai saattaa itseään tilanteeseen, jossa pitäisi väkipakolla yrittää niellä jotain yökkäyksen aiheuttavaa. Jos kyse olisi vain temppuilusta, se ei toistuisi joka kerta vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on käynyt tosi hyvä säkä anopin suhteen. Hän osti meidän "nirsolle" lapselle semmoisen lokerolautasen, mihin hän laittoi ruuat omiin "lokerikkoihin" (ja jätti sen hemmetin sipulin pois), eikä laittanut sekaisin kaikkea samalle lautaselle. Pikkuhiljaa lapsi oppi syömään vähän kaikkea, kiitos anopin kärsivällisyyden.
Sekaisin kaikki samalle lautaselle on suomalaisten keksintö. En voi sietää sitä. Salaatille on OLTAVA oma lautanen, en tykkää yhtään, että salaatti joutuu lillumaan kastikkeessa. Meillä oli jo lapsuudenkodissa erillinen lautanen salaateille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, taas muistaa syödä pillerit ajallaan jonkun aikaa.
Mummo on oikeassa, lapsi pyörittää vanhempiaan kuin litran mittaa. Eiköhän pieni nälkä tekisi vellihousulle ihan hyvää välillä. Maistuisi taas ruoka.
Kerrotko vielä, miten 10kk ikäinen vauva osaa tietoisesti tehdä yökkäysrefleksin yhden ruoka-aineen kohdalla ja samalla ajatella että "näinpä saan pyöriteltyä vanhempiani"
t. aiemmin kirjoittanut keiteylle kananmunalle yökkivä
Heh, vähän eri asia inhota jotain tiettyä ruokaa tai ruoka-ainetta, kuin ruikuttaa joka ruuasta jos se tarjoillaan väärällä tavalla tai siinä on kökkäre.
Missä kohtaa puhuin inhoamisesta? Kannattaa v
Jatkan vielä: Nyt kun aikuisena olen kokeillut jotain kertoja keitettyä kananmunaa, sen maku ei edes ole paha. Jostain syystä vain tulee yökkäys heti kun sitä syön. Paistettuna pystyn syömään munat ihan ongelmitta, joten ongelma ei ole kananmuna sinällään, vaan nimenomaan keitetty kananmuna.
Mitä lapsi syö päiväkodissa tai koulussa? Siellähän ei ole eri ruokia, kuin allergisille. Ja sekin vain lääkärintodistuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä samanlaista. Aikuisia varten tarjotaan tomaatit, salaatinlehdet ja kurkku erillisistä kipoista, koska joku ei tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Anopin omia inhokkeja ei tarjota koskaan, mutta lasten pitäisi niellä mukisematta simpukat, sillit ja anjovikset. Kokeile kutsua anoppi kylään ja tarjoa pokkana jotain ruokaa, mistä hän ei pidä. Jos pokkaa riittää, arvostele vielä ääneen ja ihmettele miksei kelpaa.
Pahoittelut, että takerrun epäolennaiseen, mutta jotenkin surullisen suomalainen kuva tuo "tomaatit, salaatinlehden ja kurkku". Monen suomalaisen ainut käsitys siitä, mitä salaatti voi olla.
Olin samanlainen lapsena. Koostumukset ja hajut monesti inhotti ja yökkäilin. Aina oli pakko syödä vaikka olisi tullut oksennus. Juhlat kuten joulu oli poikkeus jolloin sain syödä vaikka pelkästään perunaa ja leipää tai mistä tykkäsin. Ei jäänyt minkäänlaisia traumoja ja nyt aikuisena pidän lähes kaikesta.
Lasta ei saa pakottaa syömään mutta kannattaa kannustaa. Eikä tosiaan tehdä isoa numeroa syömisestä tai lähteä mukaan kauhistelemaan. Mummon ei tarvitse laittaa erikseen ruokaa lapselle jolle ei mikään mene kuitenkaan alas. Tosin esim pari kurkun palaa on helppo laittaa erikseen.
Palstalla saadan traumat kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsi syö päiväkodissa tai koulussa? Siellähän ei ole eri ruokia, kuin allergisille. Ja sekin vain lääkärintodistuksella.
Kyllä meillä päiväkodissa huomioidaan myös erityisherkkyydet jne. siinä määrin kuin se on mahdollista. Miksi lapsia pitäisi kiusata kun ruokailu on muutenkin haastavaa esim. aistiyliherkälle?
t. päiväkodin työntekijä erityisryhmästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä samanlaista. Aikuisia varten tarjotaan tomaatit, salaatinlehdet ja kurkku erillisistä kipoista, koska joku ei tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Anopin omia inhokkeja ei tarjota koskaan, mutta lasten pitäisi niellä mukisematta simpukat, sillit ja anjovikset. Kokeile kutsua anoppi kylään ja tarjoa pokkana jotain ruokaa, mistä hän ei pidä. Jos pokkaa riittää, arvostele vielä ääneen ja ihmettele miksei kelpaa.
Pahoittelut, että takerrun epäolennaiseen, mutta jotenkin surullisen suomalainen kuva tuo "tomaatit, salaatinlehden ja kurkku". Monen suomalaisen ainut käsitys siitä, mitä salaatti voi olla.
Jep. Anopille olisi kauhistus, että salaatti olisi jotain muuta. Silti haukkuu lapsia nirsoiksi ja vääränlaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsi syö päiväkodissa tai koulussa? Siellähän ei ole eri ruokia, kuin allergisille. Ja sekin vain lääkärintodistuksella.
Meidän valikoiva lapsi syö mitä syö. Yleensä aina jotain voi ottaa, ja syö sitten kotona tuhdimmin jos ei koulussa voinut. Eihän koulussa syödä kuin yksi päivän aterioista ja loput kotona. Hän oksentaa, jos ruuan koostumus ei sovi, esim. puurot, smoothiet ja kastikeruuat joissa kaikki on sekaisin. En todellakaan pakota syömään mitään oksennusta kakoen, ei meidän aikuistenkaan tarvitse lautaselle oksentaa ennen kuin saamme pomolta luvan olla syömättä.
Ap: n snobisanasto kertoo, mistä lapsen ongelmat juurtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylempänä mainitsemani valikoiva lapsi pärjää koulussa todella hyvin, on lahjakas monella tapaa. Olen ajatellut, etten pilaa lapseni mielenterveyttä pakottamalla syömään, tai moittimalla häntä asiasta jolle ei mitään voi. Kiva sitten lapselle, kun olisi voinut tulla mitä tahansa, mutta kärsii aikuisena syömishäiriöistä sun muista, kun lapsena joku riisipuuro oli elämää tärkeämpi asia. En anna myöskään suvun kiusata lasta, mitä sinnikkäästi yrittävät joka kerta. Syitä etsitään myös minusta äidistä. Miksei voi vaan antaa olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsi syö anoppilassa noin usein, hoitaako anoppi häntä?
Jos on kyläilystä kyse, syöttäkää lapsi kotona ennen siellä käymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsi syö päiväkodissa tai koulussa? Siellähän ei ole eri ruokia, kuin allergisille. Ja sekin vain lääkärintodistuksella.
Kyllä meillä päiväkodissa huomioidaan myös erityisherkkyydet jne. siinä määrin kuin se on mahdollista. Miksi lapsia pitäisi kiusata kun ruokailu on muutenkin haastavaa esim. aistiyliherkälle?
t. päiväkodin työntekijä erityisryhmästä
Meillä myös. Esim. yhdelle lapselle siivilöidään jugurtti, jos on sellaista, jossa on "könttejä" mukana. Pieni vaiva, joka helpottaa lapsen elämää.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsi syö päiväkodissa tai koulussa? Siellähän ei ole eri ruokia, kuin allergisille. Ja sekin vain lääkärintodistuksella.
Meidän aistiyliherkkä söi päiväkodissa itkien mitä oli tarjolla, siellä istutettiin syömässä, vaikka oltiin sovittu että lasta kehotetaan maistamaan kaikkea. Jälkikäteen selvisi, että se maistatusannos olisi pitänyt syödä aina, vaikka ensimmäisestä suupalasta selvisi, ettei se mene alas.
Koulussa syö sen, mikä uppoaa. Joskus syö kaiken ruoan, jonain päivinä uppoaa vain näkkäri ja maito, porkkanaraaste, jos sitä on tarjolla tai salaatti. Tiedän, että joillakin oli lupa omiin eväisiin, joilla oli syömisongelmia ja niitä sai syödä tietyillä välkilläkin. Omalla lapsellani oli välipalakeksejä joskus mukana, kuivia sellaisia eikä mitenkään herkullisia.
ohis, jonka lapsi elää vaikka pelkällä vedellä ja leivällä, jos muuta sopivaa ei ole tarjolla
Ällötyksen tunne ja oksennusrefleksi ovat kehittyneet ihmiselle ihan syystä evoluution myötä. Yksilöiden välillä on luontaista vaihtelua siinä, miten voimakkaasti sitä koetaan. Tietyssä vaiheessa kehitystä se voi olla todella voimakasta, ja sen tarkoituksena on estää meitä syömästä asioita, joita emme tunnista ja jotka voivat mahdollisesti olla meille haitallisia. Tämän takia esim paakut ja keskenään sekaisin olevat ruoat voivat ällöttää, vaikka raaka-aineet erikseen maistuisivat.
Itselläni oli vaihe jolloin en voinut syödä mitään missä oli paakkuja (esim aiemmassa kommentissa mainittu jogurtti jossa on marjaklönttejä sai oksentamaan) tai jotenkin tunnistamattomaan muotoon sekoitettuja asioita, ja aikuiset hermostuivat ja pitivät vaan tahallaan hankalana, vaikka se oli ihan fyysinen reaktio jonka niistä ruoista sain enkä voinut sille mitään. Nirsoksi leimaaminen tuntui epäreilulta ja vaikeutti syömistä entisestään. Ajan myötä tämä meni ihan luonnostaan ohi.
Koin lapsuudessani häpeää siitä että olin nirso. Olisin halunnut olla kuin muut lapset, mutta se tuntui siihen aikaan mahdottomuudelta. Tietyt ruoat, suutuntumat ja hajut saivat yökkäysrefleksin aikaiseksi ja olisin takuulla oksentanut jos minut olisi pakotettu syömään niitä. Muitakin aistiyliherkkyyksiä minulla oli, vaikka ulkoisesti vaikutinkin normaalilta lapselta. Yläasteikäisenä kotitaloustunneilla uskalsin maistella enemmän ruokia ja varmaankin sitä kautta alkoivat kouluruoatkin maistumaan.
Mielestäni pakottaminen ei ole ratkaisu vaan rangaistus. Jos anoppisi ei sitä tajua, niin se on hänen häpeänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ylempänä mainitsemani valikoiva lapsi pärjää koulussa todella hyvin, on lahjakas monella tapaa. Olen ajatellut, etten pilaa lapseni mielenterveyttä pakottamalla syömään, tai moittimalla häntä asiasta jolle ei mitään voi. Kiva sitten lapselle, kun olisi voinut tulla mitä tahansa, mutta kärsii aikuisena syömishäiriöistä sun muista, kun lapsena joku riisipuuro oli elämää tärkeämpi asia. En anna myöskään suvun kiusata lasta, mitä sinnikkäästi yrittävät joka kerta. Syitä etsitään myös minusta äidistä. Miksei voi vaan antaa olla?
Olet toiminut oikein. Mukavaa myös se, ettet käytä negatiivisesti latautunutta sanaa nirso, vaan puhut valikoivuudesta. Etkä varsinkaa syyllistä lasta (niin kuin osa täällä), vaan ymmärrät häntä.
t. lapsena pakkosyötetty syömishäiriöstä topuva
Meillä samanlaista. Aikuisia varten tarjotaan tomaatit, salaatinlehdet ja kurkku erillisistä kipoista, koska joku ei tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Anopin omia inhokkeja ei tarjota koskaan, mutta lasten pitäisi niellä mukisematta simpukat, sillit ja anjovikset. Kokeile kutsua anoppi kylään ja tarjoa pokkana jotain ruokaa, mistä hän ei pidä. Jos pokkaa riittää, arvostele vielä ääneen ja ihmettele miksei kelpaa.