Yhteen muuttaminen toisen omistamaan asuntoon - kumpi voittaa?
Edessä on muutto saman katon alle kumppanin kanssa. Minä asun vuokralla, hän omistusasunnossa, ja hänen toiveestaan yhteinen kotimme tulee olemaan hänen asunnossaan.
Nykyisellään kumppanin asuntolainan lyhennys ja muut asumiskulut ovat n. 1200 €/kk, mutta hän maksaa sitä omaksi. Oma vuokrani on 650 €/kk, mikä puolestaan on "hukkaan heitettyä" rahaa. Yhdessä asuessa minä tulisin maksamaan asumismenoista yhtiövastikkeen, veden ja sähkön, joista tulisi yhteensä n. 350 €/kk, ja kumppanin asumismenoiksi jäisi n. 900 €/kk. Mainittakoon, että tuloni ovat n. 30% kumppanini tuloista.
Jatkossakaan maksamani asumismenot eivät kerrytä minulle mitään varallisuutta, mutta voiko sen ajatella olevan yhdenlainen sijoitus, että asumiskuluni puolittuvat ja minulle jää joka kuukausi säästöön 300 € verrattuna siihen, mitä nyt asumisestani maksan? Miten te järjestelisitte asumiskulut tällaisessa tilanteessa, kun kyseessä on pitkäaikainen asumisratkaisu?
Kommentit (446)
Outo kysymys. Kun yhteen muutetaan, on tarkoitus olla yhdessä.
Me ei olla koskaan laskettu, ei jaettu, eikä millään lailla taktikoitu raha-asioita. Alusta saakka ollut selvää että rahat on yhteisiä eikä väliä kumpi maksaa mitäkin, kunhan kaikki tarpeellinen tulee maksettua.
Vierailija kirjoitti:
Asumme vaimoni omistamassa asunnossa ja maksamme kaikki asumisen kulut varsinaista lainanlyhennystä lukuunottamatta puoliksi. Maksan siis myös puolet lainan koroista.
Et maksa mitään hänellä tuottamattomassa asunnossa kiinni olevasta pääomasta?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa epäreilulta sinua kohtaan. Lainanlyhennys + ja siihen liittyvät kulut ovat suoraan miehen omaisuuden kerryttämistä.
Vesi ja sähkö ehdottomasti puoliksi, te molemmathan niitä käytätte. Itse miettisin vielä yhtiövastikkeen puolittamista, reiluahan olisi nimenomaan puolittaa ne asumiskulut, joita ovat juurikin yhtiövastike, vesi, sähkö ja vakuutus. Laina on yksin asunnon omistajan eikä sen pitäisi vaikuttaa muiden asumismenojen maksamiseen.
Asuntiokin on yksin asunnonomistajan, mutta se lokeilta aina unohtuu. Toisen omaisuuden pitäisi olla yhteisessä käytössä kun ei se käyttämällä kulu
Yksiselitteisesti ratkaisu on hyvä. Ap ei voi osallistua lainan lyhennyksiin koska ei saa koskaan niitä itselleen.
Meillä myös tilanne jossa hoitovastike ilman rahoitusvastiketta jaetaan puoliksi ja se on puolison ns. vuokraosuus.
Se joka ajattelee suhteen pelkästään rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Se joka ajattelee suhteen pelkästään rahalla.
Kun on muutamaa ihmistä vuodet tai vuosikymmenet elättänyt niin alkaa uudessa suhteessa kyllä katsoa että asiat menevät mielummin karkeasti tasapainossa.
Yhteiset rahat käy toki mielellään ihmisille jotka ovat aina saamapuolella, eivätkä ol eläessään ottaneet vastuuta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys. Kun yhteen muutetaan, on tarkoitus olla yhdessä.
Aikuinen hoitaa oman osuutensa vastuista, yhdessä tai yksin.
Mielestäni suhteen alussa, jolloin suhteen kestävyys on epävarmaa pari ensimmäistä vuotta, kannattaa sopia asia niin, että toinen ei lähes- tai ilmaiseksi asu, mutta ei maksa myöskään liikaa. Mikäli suhde jatkuu, kaikki tulee kuitenkin yhteiseen hyvään.
Kun taas tilanteessa, jossa toinen ei maksa lähes mitään ja asuu huomattavasti vuokratasoa edullisemmin, on saanut toiseen nähden ison edun eron sattuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka ajattelee suhteen pelkästään rahalla.
Kun on muutamaa ihmistä vuodet tai vuosikymmenet elättänyt niin alkaa uudessa suhteessa kyllä katsoa että asiat menevät mielummin karkeasti tasapainossa.
Yhteiset rahat käy toki mielellään ihmisille jotka ovat aina saamapuolella, eivätkä ol eläessään ottaneet vastuuta itsestään.
Juuri näin. Tottakai ollaan huutamassa yhteisiä rahoja kun itsellä ei rahaa eikä omaisuutta ole.
Jos pariskunnalta yhteensä poistuu 650 euron kulu, kun vuokra-asuntoa ei enää tarvita, niin jakaisin tuon säästön kahtia, sitten molemmat hyötyisivät 325 euroa.
Jotenkin todella hämmentävää lukea tätä ketjua. Peukutuksien määrän perusteella on ylivoimaisen enemmistön mielestä ok, että toinen maksaa koko vastikkeen ja kulut sillä perusteella, että säästää siinä puolet verrattuna vuokraan.
Eihän tuota noin voi ajatella! Tai ainakaan jos pitää asetelmaa reiluna jossa muka molemmat voittavat. Ei, tuossa asetelmassa molemmat hyötyvät toki aikaisempaan verrattuna mutta ei se tilanne reilu ole.
Sillä ei ole merkitystä onko asunnon omistajalla lainaa, lainan lyhennyksiä tai muuta maksettavaan. Ne menevät muutenkin omaisuuden kerryttämiseen ja näkyvät vain asunnon omistajan lompakossa joskus.
Sen sijaan tässä tilanteessa tämä nainen on maksamassa koko yhteisen asunnon kulut samalla kun mies kerää itselleen omaisuutta.
Ainoa reilu ratkaisu tuossa on se, että mies maksaa asunnon lainaa kuten siihenkin asti ja yhdessä maksavat vastikkeen, sähkön ja vedet puoliksi. Molemmat säästävät koska vastikkeet menevät puoliksi.
Ja jos jollekin jää vielä epäselväksi miksi tämä on reilu ratkaisu niin ajatelkaa tilanne ilman lainaa. Olisiko reilua, että toinen maksaisi silloin koko asumisen kustannukset? Se laina on vain omaisuuden kerryttämistä, ei kulu.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin todella hämmentävää lukea tätä ketjua. Peukutuksien määrän perusteella on ylivoimaisen enemmistön mielestä ok, että toinen maksaa koko vastikkeen ja kulut sillä perusteella, että säästää siinä puolet verrattuna vuokraan.
Eihän tuota noin voi ajatella! Tai ainakaan jos pitää asetelmaa reiluna jossa muka molemmat voittavat. Ei, tuossa asetelmassa molemmat hyötyvät toki aikaisempaan verrattuna mutta ei se tilanne reilu ole.
Sillä ei ole merkitystä onko asunnon omistajalla lainaa, lainan lyhennyksiä tai muuta maksettavaan. Ne menevät muutenkin omaisuuden kerryttämiseen ja näkyvät vain asunnon omistajan lompakossa joskus.
Sen sijaan tässä tilanteessa tämä nainen on maksamassa koko yhteisen asunnon kulut samalla kun mies kerää itselleen omaisuutta.
Ainoa reilu ratkaisu tuossa on se, että mies maksaa asunnon lainaa kuten siihenkin asti ja yhdessä maksavat vastikkeen, sähkön ja vedet puoliksi. Molemmat
Hämmentävää miten säkään et tajua.. asiahan on eri jos ei ole lainaa.. Silloin ei asunnon omistajalla mene jo pelkästään siihen että teillä on talo monta sataa kk. 100 000€ korot on kk +400€.
Eikä tuo asunnon osto ole mitenkään automaatio omaisuuden kartuttamisesta koska voi tulla isoja remontteja, hinnat voi laskea jne..
Väännän vielä rautalangasta.
Mulla on talo arvo 300 000€. Maksan lainaerää korkoineen 1700€/ otan tähän naisen joka maksaa puolet kuluista Joka olisi nyt 150€...
Mitä järkeä mulla on suostua tohon. Myyn taloni pois. Taskuun jää 200 000€. Ostetaan vaimon kanssa samanlainen talo. Mä maksan 150k€ säästöistä olen velaton..
Vaimo maksaa tuosta 150k€ lainasta 1200€ tästä iäisyyteen. + puolet kuluista.
Ei muuten enää kuulostakkaan lokeista niin kivalta enää.
Tai vastaavasti ton 150kk kulujen maksamisen sijaan vaimo voi ottaa lainaa 150tonnia ja ostaa puolet talosta veks.
Sama lopputulos mä olen velaton vaimo isosti velallinen. Jostain ihme syystä hän valitsee mielummin maksavan 300€ eli kaikki kulut.
"jos jollekin jää vielä epäselväksi miksi tämä on reilu ratkaisu niin ajatelkaa tilanne ilman lainaa. Olisiko reilua, että toinen maksaisi silloin koko asumisen kustannukset? Se laina on vain omaisuuden kerryttämistä, ei kulu."
Onhan se laina sille lainanmaksajalle myös kuukausittainen kulu.
Kun hän on sen lainan maksanut, silloin voi sopia uudesta ratkaisusta jos näin halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin todella hämmentävää lukea tätä ketjua. Peukutuksien määrän perusteella on ylivoimaisen enemmistön mielestä ok, että toinen maksaa koko vastikkeen ja kulut sillä perusteella, että säästää siinä puolet verrattuna vuokraan.
Eihän tuota noin voi ajatella! Tai ainakaan jos pitää asetelmaa reiluna jossa muka molemmat voittavat. Ei, tuossa asetelmassa molemmat hyötyvät toki aikaisempaan verrattuna mutta ei se tilanne reilu ole.
Sillä ei ole merkitystä onko asunnon omistajalla lainaa, lainan lyhennyksiä tai muuta maksettavaan. Ne menevät muutenkin omaisuuden kerryttämiseen ja näkyvät vain asunnon omistajan lompakossa joskus.
Sen sijaan tässä tilanteessa tämä nainen on maksamassa koko yhteisen asunnon kulut samalla kun mies kerää itselleen omaisuutta.
Ainoa reilu ratkaisu tuossa on se, että mies maksaa asunnon lainaa kuten siihenkin asti ja yhdessä maksavat vastikkeen, sähkön ja vedet puoliksi. Molemmat
Omistan asunnon ja kiljuen hyväksyisin tuon 350 euron ratkaisun. Tuossa ei ole huolen päivää asunnon mahdollisista ongelmista ja remonteista kuten vaikka putkirempasta.
Halvalla saisi asua vihellellen vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin todella hämmentävää lukea tätä ketjua. Peukutuksien määrän perusteella on ylivoimaisen enemmistön mielestä ok, että toinen maksaa koko vastikkeen ja kulut sillä perusteella, että säästää siinä puolet verrattuna vuokraan.
Eihän tuota noin voi ajatella! Tai ainakaan jos pitää asetelmaa reiluna jossa muka molemmat voittavat. Ei, tuossa asetelmassa molemmat hyötyvät toki aikaisempaan verrattuna mutta ei se tilanne reilu ole.
Sillä ei ole merkitystä onko asunnon omistajalla lainaa, lainan lyhennyksiä tai muuta maksettavaan. Ne menevät muutenkin omaisuuden kerryttämiseen ja näkyvät vain asunnon omistajan lompakossa joskus.
Sen sijaan tässä tilanteessa tämä nainen on maksamassa koko yhteisen asunnon kulut samalla kun mies kerää itselleen omaisuutta.
Ainoa reilu ratkaisu tuossa on se, että mies maksaa asunnon lainaa kuten siihenkin asti ja yhdessä maksa
Mä en pystyisi hyväksyy itseltäni tulisi olo että hyväksikäytän rakastani.
Sääliksi käy miehiä kun tätä ketjua lukee. Joiltain ihmisiltä puuttuu täysin maalaisjärki ja ajatusmalli tuntuu olevan mulle hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy miehiä kun tätä ketjua lukee. Joiltain ihmisiltä puuttuu täysin maalaisjärki ja ajatusmalli tuntuu olevan mulle hyötyä.
Miehiä? Käy se homma toisinkin päin.
Tai ihan vaan maksaa kuluista käypä hinta. Mikäli suhde ei pääty, kaikki voittavat.