Yhteen muuttaminen toisen omistamaan asuntoon - kumpi voittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras ratkaisu tilanteeseesi on että sinä ja kumppanisi muutatte uuteen asuntoon joka on yhteinen. Mies voi oman asuntonsa sitten myydä tai laittaa vuokralle, miten haluaa. Älä muuta orjaksi

Jatkan: ellei mies tee sinusta talon tai osakkeiden omistajaa, niin asumisesta sinun osuus on puolet kuluista. Laina on asunnon omistajan menoerä.

Nimenomaan. Ja menetetty vuokratulo on kuluerä...

Mikä menetetty kuluerä? Oletteko oikeasti sitä mieltä, että avoliitossa toisen täytyy maksaa korvaus läsnäolostaan samalla periaatteella kuin alivuokralainen maksaisi vuokraa? Mielestäni rinnastus on omituinen, kun toisessa tapauksessa kyseessä on avoliitto ja toisessa vain taloudelliseen sopimukseen perustuva asumisjärjestely. Ovatko nämä siis mielestänne oiekasti täysin verrannolliset asiat? Ja kysyn tämän itse omistusasujana. Itse nimittäin ainakin koen, että kyseessä on kaksi täysin eri asiaa. Ja avoliitossa ei mielestäni ole mitään järkeä, jos sen hyöty on mitattavissa rahassa - huoneen vuokraamisessa taas kyse on nimenomaan ja vain rahasta.

Maksetaanko siis parisuhteissa muutenkin kaikesta samalla ajatuksella kuin "jos hankkisin tämän asian ulkopuoliselta/yritykseltä" - eli ruuanlaitosta maksetaan ravintola-annoksen hinta (lounasaikaan alennusta), hartiahieronnasta maksetaan ammattihierojan taksan mukaan, seksistä maksetaan seksityöntekijän taksan mukaan, keskustelusta maksetaan kuin maksettaisiin terapeutille, jne. Koska ainahan voi ajatella, että "menettää rahaa" kun ei samaa "palvelusta" myy ulkopuoliselle. Kun täällä koko ajan puhutaan, miten suuri rahallinen tappio on, kun asuu kumppanin kanssa eikä ota markkinahintaa maksavaa kämåppistä/alivuokralaista, niin kai sitten samaa periaatetta sovelletaan muutenkin?

Jos minä olisin omistaja, haluaisin että henkilö, joka muuttaa luokseni, maksaa tonnin kuussa minulle. Ei ole väliä kuka tämä henkilö on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies maksaa kaiken asumiseen liittyvän, minä en mitään. Toisaalta miehellä on veto-oikeus kaikkiin päätöksiin, joten en voi päättää keittiöremontista tai uudesta pöydästä, asunto ja huonekalut kun ovat miehenomaisuutta. Aikanaan keskusteltiin siitä, että haluan omanlaiseni kodin ja mies oli silloin jyrkkä mielipiteissään: minun olisi pitänyt maksaa puolet kuluista eli sähköstä, vedestä, vastikkeesta ja vakuutuksista ja koska en suostunut auttamaan miestä omaisuuden kerryttämisessä, en saa päättää kotiin liittyvistä asioista.

Kuulostaa että olet orja.

miksi parisuhteessa pitää miettiä kumpi voittaa? ei kannata mennä parisuhteeseen jos miettii vain kilpailua.

Huomaa, että täällä valtaosa ei ymmärrä raha-asioista tai sijoittamisesta mitään. Ja se kyllä valitettavasti näkyy yhteiskunnassa.

Ajatellaan, että muuttaisin miehen luo asumaan, jolla on 200 000 euroa maksanut asunto. Maksaisin puolet kuluista, koska se muka on reilua. Entä, jisitselläni olisi täysin sama potti rahaa, jonka laittaisin osakkeisiin, joiden netto osinkotuotto vuodessa olisi 6000 euroa. Tai vielä selvemmin täysin samanlainen talo, jonka laittaisin vuokralle ja tienaisin nettona sen 6000 euroa vuodessa?

Totta kai sen, joka ei asuntoon ole rahaa laittanut kiinni, täytyy maksaa kuluista vähän enemmän, jos reilusti asiat halutaan jakaa. Muu on täydellistä lokkeilua. 

Molemmat olemme voittaneet. Minä maksan vain puolet juoksevista kuluista, koska en omista asunnosta mitään, ja se on halvempaa kuin vuokraus. Mies maksaa vähemmän juoksevia kuluja kuin jos asuisi yksin, joten saa lyhennettyä lainaansa nopeammin tai käytettyä sen rahan muuhun. Lisäksi olen tehnyt ilmaiseksi miehen asuntoon remontteja, joita hän ei itse osaa tehdä, kuten 40 vuotta vanhan keittiön uusiminen. Pyydän toki miestä maksamaan materiaalit, mutta työstä en pyydä mitään, pääsenhän itsekin asumaan täällä ja nauttimaan työni tuloksista.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että täällä valtaosa ei ymmärrä raha-asioista tai sijoittamisesta mitään. Ja se kyllä valitettavasti näkyy yhteiskunnassa.

Ajatellaan, että muuttaisin miehen luo asumaan, jolla on 200 000 euroa maksanut asunto. Maksaisin puolet kuluista, koska se muka on reilua. Entä, jisitselläni olisi täysin sama potti rahaa, jonka laittaisin osakkeisiin, joiden netto osinkotuotto vuodessa olisi 6000 euroa. Tai vielä selvemmin täysin samanlainen talo, jonka laittaisin vuokralle ja tienaisin nettona sen 6000 euroa vuodessa?

Totta kai sen, joka ei asuntoon ole rahaa laittanut kiinni, täytyy maksaa kuluista vähän enemmän, jos reilusti asiat halutaan jakaa. Muu on täydellistä lokkeilua. 

Ei parisuhteessa ja yhdessä asumisessa ole kyse sijoittamisesta tai raha-asioista. Kyseessä on elämän jakaminen yhdessä kumppanin kanssa, yhdessä asuminen. Syy tähän ja siitä saatavat hyödyt ovat useimmilla ihmisillä erilaiset kuin syyt vuokraustoiminnan käynnistämisessä - sen vuoksi näissä keskusteluissa osa ei mieti sitä, kuinka paljon saa "voittoa" tai korvaako toinen varmasti riittävän isolla summalla läsnäolonsa. Kaikille yhdessä asuminen ei tarkoita vain, että "joku" kuluttaa asuntoa ikään kuin avoliitto olisi vain hirveä haitta - joillekin se merkitsee muuta.



Ei kannata muuttaa yhteen, jos siinä tuntuu olevan vain hirveä eturistiriita. Ei kannata muuttaa yhteen, jos keskiöön nousee raha, korvaus, asunnon kuluttaminen tms. Ei kannata muuttaa yhteen, jos tuntuu että ihan yhtä mieluusti voisi asua jonkun alivuokralaisen tai kämppiksen kanssa, joka on kuka tahansa. Ei kannata muuttaa yhteen, jos kumppani tuntuu lokilta tai hänen läsnäolonsa tuntuu lokkeilulta. Eikä kannata muuttaa yhteen, jos se muutenkaan tuntuu hankalalta, millään lailla.



Yhdessä asumisen on tarkoitus tuoda elämään positiivista sisältöä ihan vain sen yhdessä asumisen myötä. Jos näin ei ole, ei ole aika muuttaa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat olemme voittaneet. Minä maksan vain puolet juoksevista kuluista, koska en omista asunnosta mitään, ja se on halvempaa kuin vuokraus. Mies maksaa vähemmän juoksevia kuluja kuin jos asuisi yksin, joten saa lyhennettyä lainaansa nopeammin tai käytettyä sen rahan muuhun. Lisäksi olen tehnyt ilmaiseksi miehen asuntoon remontteja, joita hän ei itse osaa tehdä, kuten 40 vuotta vanhan keittiön uusiminen. Pyydän toki miestä maksamaan materiaalit, mutta työstä en pyydä mitään, pääsenhän itsekin asumaan täällä ja nauttimaan työni tuloksista.

Kuulosti hyvältä kunnes tulin kohtaan "pyydän toki miestä maksamaan materiaalit".... 🙄

Onko näissä ajatuksissa eroa, jos on jo yhteisiä lapsia? Me muutimme omistamaani taloon, kun lapset oli jo omillaan. Talosta ei velkaa, mutta remonttilaina kyllä. Minä maksan juoksevia kuluja ja ylimääräisiä menoja. Mies lyhentää remonttilainaa ja ihan omasta halustaan, ei väliä sillä että talo on minun, koska aikanaanhan tämä siirtyy meidän yhteisille lapsille. Ajattelee siis sekä maksavansa oman osuutensa, että "lapsille perintöä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että täällä valtaosa ei ymmärrä raha-asioista tai sijoittamisesta mitään. Ja se kyllä valitettavasti näkyy yhteiskunnassa.

Ajatellaan, että muuttaisin miehen luo asumaan, jolla on 200 000 euroa maksanut asunto. Maksaisin puolet kuluista, koska se muka on reilua. Entä, jisitselläni olisi täysin sama potti rahaa, jonka laittaisin osakkeisiin, joiden netto osinkotuotto vuodessa olisi 6000 euroa. Tai vielä selvemmin täysin samanlainen talo, jonka laittaisin vuokralle ja tienaisin nettona sen 6000 euroa vuodessa?

Totta kai sen, joka ei asuntoon ole rahaa laittanut kiinni, täytyy maksaa kuluista vähän enemmän, jos reilusti asiat halutaan jakaa. Muu on täydellistä lokkeilua. 

Ei parisuhteessa ja yhdessä asumisessa ole kyse sijoittamisesta tai raha-asioista. Kyseessä on elämän jakaminen yhdessä kumppanin kanssa, yhdessä asuminen. Syy tähän ja siitä saa

Tämäkin mielipide muuttuu yllättäen, jos liitto päättyykin eroon. Ja puolet avioliitoista päättyy. Tyhmä ei pidä olla, vaikka rakkaus sokeaksi tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on tosi hämmentävä ketju. Eihän sillä ole mitään väliä, onko toisella kuinka paljon lainaa jne, vaan mikä on se arvo, jonka tuo yhteiseen hyvään. Eli kämpän käypä vuokra-verot, koska senhän hän menettää kun ei mennä muualle vuokralle. Totta kai omistaja maksaa kaikki ne menot, mitä maksaisi jos hänellä olisi kämpässä vuokralainen, ja puoliso maksaa yhteiseen kassaan saman (tai jos nettotulojen ero on iso, suhteessa nettotuloihin), ja sieltä sitten maksetaan ne kulut, mitä vuokrallakin maksettaisiiin yhdessä.

Kirjoita konkreettinen esimerkki, jotta lukijat ymmärtävät mitä tarkoitat. Minä ymmärsin kyllä...

Eli siis toisella on asunto, josta saisi vuokratessa ulkopuoliselle 1500€. Yhtiövastike on 500€, ja lainan korkokulut 600€. Vuokratessaan ulkopuoliselle veroja joutuisi tulo

Miksi huomioit tuloihin vain palkkatulot? Entä huomioitko maksukykyä? Mietin lähinnä sitä, että laskelmasi suosivat enemmän varakkaampaa osapuolta esim. jos hänellä on vaikka pääomatuloja, tai jos pienituloisempi on oikeasti todella pienituloinen. Voisi tulla tilanne, että varakkaamman tuloista valtaosaa ei huomioida laskelmissa, kun taas pienituloinen joutuu kiristämään vyötä ja elämään jopa köyhyysrajan alapuolella, jos valtaosa tuloista menee siihen, että maksaa vuokraa varakkaammalle kumppanilleen. Ja on vähän omituista, jos laskelmissa ei huomioida varakkaamman osapuolen kaikkia tuloja, eikä toisaalta huomioida lainkaan sitä, kuinka paljon käyttörahaa kummallekin osapuolelle jää.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin mielipide muuttuu yllättäen, jos liitto päättyykin eroon. Ja puolet avioliitoista päättyy. Tyhmä ei pidä olla, vaikka rakkaus sokeaksi tekee. 

Jos tulee ero, niin sitten yhdessä asuminen tietysti loppuu. Olen itse eronnutkin pitkäaikaisesta kumppanista, mutta ei se muuttanut sitä, mitä ajattelen parisuhteesta tai yhdessä asumisesta. Miksi mielipiteeni olisi muuttunut?



t. Se, jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että täällä valtaosa ei ymmärrä raha-asioista tai sijoittamisesta mitään. Ja se kyllä valitettavasti näkyy yhteiskunnassa.

Ajatellaan, että muuttaisin miehen luo asumaan, jolla on 200 000 euroa maksanut asunto. Maksaisin puolet kuluista, koska se muka on reilua. Entä, jisitselläni olisi täysin sama potti rahaa, jonka laittaisin osakkeisiin, joiden netto osinkotuotto vuodessa olisi 6000 euroa. Tai vielä selvemmin täysin samanlainen talo, jonka laittaisin vuokralle ja tienaisin nettona sen 6000 euroa vuodessa?

Totta kai sen, joka ei asuntoon ole rahaa laittanut kiinni, täytyy maksaa kuluista vähän enemmän, jos reilusti asiat halutaan jakaa. Muu on täydellistä lokkeilua. 

Ei parisuhteessa ja yhdessä asumisessa ole kyse sijoittamisesta tai raha-asioista. Kyseessä on elämän jakaminen yhdessä kumppanin kanssa, yhdessä asuminen. Syy tähän ja siitä saa

Yhteisen elämän jakamiseen kuuluu myös elämisenkulut. Ei rakkaus kelpaa pankille lainan lyhennykseksi tai taloyhtiölle vastikkeen maksuksi

Vierailija kirjoitti:

Yhteisen elämän jakamiseen kuuluu myös elämisenkulut. Ei rakkaus kelpaa pankille lainan lyhennykseksi tai taloyhtiölle vastikkeen maksuksi

Niin? Minä ainakin olen maksanut lainanlyhennykseni ihan normaalisti, asuin sitten yksin tai yhdessä. Suhteeni pankkiin on erillinen eikä liity parisuhteeseeni. Kumppanin ja minun välinen suhde sitten taas ei ole bisnestä, vuokraustoimintaa, voitontavoittelua tms.



Näissä ketjuissa vaikuttaa siltä, että puhutaan tilanteesta, jossa parisuhteen osapuolilla on huomattavat tulo- ja varallisuuserot. Silloin tuntuu vähän omituiselta antaa ymmärtää, että varakkaampi ei selviäisi aiemmin ottamistaan lainoista ilman jonkun köyhän ihmisen taloudellista apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että täällä valtaosa ei ymmärrä raha-asioista tai sijoittamisesta mitään. Ja se kyllä valitettavasti näkyy yhteiskunnassa.

Ajatellaan, että muuttaisin miehen luo asumaan, jolla on 200 000 euroa maksanut asunto. Maksaisin puolet kuluista, koska se muka on reilua. Entä, jisitselläni olisi täysin sama potti rahaa, jonka laittaisin osakkeisiin, joiden netto osinkotuotto vuodessa olisi 6000 euroa. Tai vielä selvemmin täysin samanlainen talo, jonka laittaisin vuokralle ja tienaisin nettona sen 6000 euroa vuodessa?

Totta kai sen, joka ei asuntoon ole rahaa laittanut kiinni, täytyy maksaa kuluista vähän enemmän, jos reilusti asiat halutaan jakaa. Muu on täydellistä lokkeilua. 

Ei parisuhteessa ja yhdessä asumisessa ole kyse sijoittamisesta tai raha-asioista. Kyseessä on elämän jakaminen yhdessä kumppanin

Millä perusteella lainanlyhennys lasketaan elämisen kuluihin? Sehän on lainanhoitokulu.

Mitä nämä puoli ilmaiseksi asumista vaativat tuovat yhteiseen eloon mukaan? Kukaan ei voi olla vain saajana missään suhteessa?

Olen naisena tehnyt joskus sen virheen etten raaskinut ottaa mieheltä asumisesta mitään rahaa, kun ajattelin yhteisasumisen tuovan meidän molempien elämään positiivisia asioita. Hänelle edullisen asumisen ja mahdollisuuden maksaa meille kivoja treffejä. Minulle rakkaan lähelle.

Mitä vielä? Minä sain ostaa ja tehdä ruuat, siivota, kun hän hemmotteli lisärahalla itseään. Lopulta ehdotin josko muutettaisiin erilleen. Siinä vaiheessa yritti parantaa tapojaan, mutta ei auttanut, koska olin jo nähnyt mikä hyväksikäyttäjä hän oli perusluonteeltaan ja mulla oli loppunut kiinnostus.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä puoli ilmaiseksi asumista vaativat tuovat yhteiseen eloon mukaan? Kukaan ei voi olla vain saajana missään suhteessa?

Olen naisena tehnyt joskus sen virheen etten raaskinut ottaa mieheltä asumisesta mitään rahaa, kun ajattelin yhteisasumisen tuovan meidän molempien elämään positiivisia asioita. Hänelle edullisen asumisen ja mahdollisuuden maksaa meille kivoja treffejä. Minulle rakkaan lähelle.

Mitä vielä? Minä sain ostaa ja tehdä ruuat, siivota, kun hän hemmotteli lisärahalla itseään. Lopulta ehdotin josko muutettaisiin erilleen. Siinä vaiheessa yritti parantaa tapojaan, mutta ei auttanut, koska olin jo nähnyt mikä hyväksikäyttäjä hän oli perusluonteeltaan ja mulla oli loppunut kiinnostus.

Ihan hyvä pointti. Itse olen asunut kumppanin kanssa yhdessä minun omistamassani asunnossa niin, että hän maksoi puolet sähköstä, vastikkeesta ja kotivakuutuksesta (vesi sisältyi vastikkeeseen, joten vesimaksua ei ollut erikseen). Itse olin parempituloinen, enkä olisi välttämättä pyytänyt tai vaatinut näitäkään maksuja, mutta itse halusi maksaa puolet. Itse maksoin vähän enemmän meidän jokapäiväisistä kuluista juuri siksi, että olin parempituloinen. Mitä hän sitten toi yhteiseen eloon mukaan? No itsensä. Oma elämäni on parempaa kumppanin kanssaan kuin ilman, ja on ihanampaa asua yhdessä kuin yksin. Mitä kotitöihin tulee, niin meillä ainakin jaettiin kotityöt kuten sittemmin myös lastenhoito ja perhevapaat.



Jos itseäni ajattelen, niin en haluaisi asua yhdessä, jos joko toisen osapuolen tai minun mielestäni yhdessä asumisen varsinainen hyvä puoli on rahallinen hyöty. Itse haen suhteesta eri asioita ja haluan suhteen, jossa keskiössä ovat muut asiat. Mutta toki silloin, jos suhde EI toimi, ei varmasti tuntuisi hyvältä asua yhdessä ilman tuntuvaa korvausta. Mutta minäpä en sellaisiin suhteisiin halua lähteä ensinkään, enkä halua muuttaa yhteen, jos ei yhdessä asuminen oikeasti suju. Kyllä minullekin olisi ongelma, jos kumppani ei tee osuuttaan kotitöistä, mutta tuollaiset asiat selvittäisin hyvissä ajoin jo ennen yhteenmuuttoa, oli kyse sitten minun omistamastani asunnosta tai vaikka väliaikaisesta vuokra-asunnosta.



Ei suhteessa oikein muuta voi tuoda kuin itsensä. Sitten se joko riittää ja on tarpeeksi - tai jos ei, niin silloin on väärät ihmiset yhdessä keskenään. Jonkin kanssa juttu vaan toimii, jonkin kanssa on ihanaa olla - ja jonkun muun kanssa ei.

Ja lisään vielä, että erillään voi myös asua. Joskus suhde voi toimia paremmin niin, että pidetään omat asunnot - se voi olla parempikin, jos tuntuu että yhdessä asuminen tuo mukanaan ikäviä jännitteitä tai asetelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä puoli ilmaiseksi asumista vaativat tuovat yhteiseen eloon mukaan? Kukaan ei voi olla vain saajana missään suhteessa?

Olen naisena tehnyt joskus sen virheen etten raaskinut ottaa mieheltä asumisesta mitään rahaa, kun ajattelin yhteisasumisen tuovan meidän molempien elämään positiivisia asioita. Hänelle edullisen asumisen ja mahdollisuuden maksaa meille kivoja treffejä. Minulle rakkaan lähelle.

Mitä vielä? Minä sain ostaa ja tehdä ruuat, siivota, kun hän hemmotteli lisärahalla itseään. Lopulta ehdotin josko muutettaisiin erilleen. Siinä vaiheessa yritti parantaa tapojaan, mutta ei auttanut, koska olin jo nähnyt mikä hyväksikäyttäjä hän oli perusluonteeltaan ja mulla oli loppunut kiinnostus.

Ihan hyvä pointti. Itse olen asunut kumppanin kanssa yhdessä minun omistamassani asunnossa niin, että hän maksoi puolet sähköstä, vastikkeesta ja kotivaku

"Ei suhteessa oikein muuta voi tuoda kuin itsensä. Sitten se joko riittää ja on tarpeeksi - tai jos ei, niin silloin on väärät ihmiset yhdessä keskenään. Jonkin kanssa juttu vaan toimii, jonkin kanssa on ihanaa olla - ja jonkun muun kanssa ei."

Ymmärrän hyvin niitä, jotka miettivät myös tätä raha-aspektia. Monia on hyväksikäytetty. Niin onhan se hyväksikäyttökin jonkun ominaisuus, joka saattaa paljastua vasta yhdessä asuessa.