Ongelmana että mies syö niin paljon

Me tehdään yhdessä viikon ruokalista ja siinä näkyy mitä syödään minäkin päivänä. Jos on kahdeksi päiväksi samaa ruokaa niin kyllä meidän teinitkin tajuaa, että ei voi mättää sitä koko ruokaa kerralla. Jos jää nälkä, niin isompi iltapala sitten.

Mä kyllä hoidan viikon ruokaostokset kerralla. Vaikea uskoa, että jääkaappiin ei mahdu viikon ruuat kun meillä on isoruokainen mies ja kaksi teinipoikaa minun lisäksi ja saan viikon ruuat meille kerralla. Osa toki menee pakkaseen ja kuiva-ainekaappiin, eli pitää suunnitella.

Mua jotenkin ällöttää huvikseen syövät ihmiset jotka ovat sitten ylipainoisia. Ymmärrän jos syö paljon ja liikkuu paljon ja sitten itse myös ostaa ne ruoat.

Mies kokkaamaan, mitä ihmettä te naiset stressaatte ruuan riittämisestä ja siitä että ette jaksa laittaa koko ajan ruokaa. Ratkaisu, älkää laittako. Tadaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alat tekemään miehelle alkupalat. Eli keität tai teet mikrossa alkupalaksi ison annoksen kaurapuuroa. Kun se on syöty, pieni tauko. Ja sitten vasta varsinaisen ruuan kimppuun.

Eli puurolla tms halvalla ja helpolla ruualla täytetään pahin nälkä.

Tarkoitus toki on, että pitemmällä aika välillä mies tekee muutoksia ruokailutottumuksiinsa, mutta jos tämä aukaisi silmät tilanteelle.

Miksi se on nainen, jonka pitää vaan lisätä ruuanlaittoa sen sijaan, että laitaisi miehen ruotuun?

Miksi on naisen tehtävä ruokkia miestä tai laittaa se ruotuun? Aikuinen ihminen, mikään äiti tai huoltosuhde ole!

Varmaan tienaa perheen rahat, mutta av-mammojen pitää jo syömiseenkin puuttua, onneksi ei ole vaimoa.

Oletko keskustellut miehen kanssa asiasta vai valitatko vain täällä ja toivot että mies älyäisi itse muuttaa tapansa. Ja siis todella istunut alas ja keskustellut eikä vain puolihuolimattomasti maininnut tai nalkuttanut. Koska jaatte elämänne niin yrittäkää löytää yhdessä jokin ratkaisua asiaan. Jos jatkatte yhdessä tulee teille todennäköisesti jossakin vaiheessa huomattavasti suurempiakin ongelmia ratkottavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin ällöttää huvikseen syövät ihmiset jotka ovat sitten ylipainoisia. Ymmärrän jos syö paljon ja liikkuu paljon ja sitten itse myös ostaa ne ruoat.

Mua ei ällötä ihmiset, mutta se ihmetyttää asenteena, mitä tässäkin keskustelussa näkee, että on jotenkin hienoa mässäillä mielensä mukaan ja miehet on miehiä eivätkä mitään pikkuannoksia syö kun se ei ole äijää. Mua ei kummastuta enää että kansa lihoo, kun ei olla opittu mitään vaikka Pohjois-Karjala-projektikin oli jo vuosikymmeniä sitten. Onko tämä se porukka joka älähtää aina, kun lehdissä lukee, että punainen liha on syöpäriski isoina määrinä?



Kohtuudella pitäisi syödä, sitten jaksaa nauttia elämässä muillakin tavoilla kuin sen pohjattoman lautasen äärellä. Ei Suomessa vaikka sotien jälkeen tällä tavalla herkuteltu, vaan elämä oli hyvin vaatimatonta. Nyt on menty toiseen äärilaitaan. 

Miksi sun naisena pitää käydä koko ajan kaupassa ja koko ajan laittaa ruokaa? Kuka pakottaa? Se joka syö possun lailla hoitaa omat ruokansa. Toinen vaihtoehto on, että vuoro päivin toinen käy kaupassa ja toinen kokkaa. Ei tarvitse uhriutua. 

Jos mies ei syö aamulla mitään eikä käy lounaalla, niin totta ihmeessä syö illalla kuin hevonen. Meillä oli sama tilanne pitkään 6 hengen vuoka lasagnea riitti hädin tuskin kolmelle. Vaikka kuinka yritin sanoa, että tein ruuan kahdelle päivälle.

Meillä auttoi miehen ruokarytmin muutos, opetteli syömään aamupalaa ja otti töihin eväät. Aamupalalla rahkaa ja marjoja sen kahvikupin lisäksi. Lounaalle keitti mukaan muutaman kananmunan salaatin kaveriksi ja lisukkeeksi tonnikalaa/lohta/nyhtöpossua/kanaa. 

Tuolla muutoksella alkoi iltasyöminen vähentyä radikaalisti. Onneksi, sillä lapsi kasvoi teiniksi, joka söi myös paljon.

Tunnistan ongelman. Ärsyttää, kun olemme yhdessä puhuneet, että pitää säästää ruuassa, ja käytännössä se ei näy missään miehen käytöksessä.

Meillä ongelma on vielä hullumpi; jos sanon että tässä on iso ruoka, josta riittää seuraavallekin päivälle kun olen itse iltavuorossa, mies joko "vahingossa" hotkii niin, että jäljelle jää joku onneton rippunen (väittää siis lisää ottaessaan, että kyllä siitä jää vielä), ja jälkikäteen valittaa ähkyä ja närästystä, TAI sitten mies ei seuraavana päivänä syö/noteeraa valmiiksi tehtyä ruokaa ollenkaan, vaan tekee itse jotain uutta. Tämä toistuu, vaikka kysyn, että laitanko suoraan pakkaseen. Niin, ja meillä on tosiaan lapsi, ja yritän tehdä häntä ajatellen monipuolista ja terveellistä ruokaa (ja olen taatusti parempi kokki kuin mies), mutta mies toimii omien mielihalujensa mukaan mieluummin ja tekee jotain pikaperunamuusia. Valittaa myös, kun ruokaan menee niin paljon rahaa, ja että taasko pitää ostaa sitä tai tätä (terveellistä), mutta karkkiin, eineksiin ja limsaan käyttää surutta rahaa.

Mitä jos teillä olisi useampi lapsi? Joutuisit kuitenkin tekemään enemmän ruokaa. Se lapsikin alkaa teininä hotkia yhtä paljon kuin mies. Varaudu siihen.

Keskustelkaa, keskustelkaa ja keskustelkaa miestenne kanssa. Parisuhteessa pitää keskustella asioista ja molempien pitää tehdä kompromisseja. Jos miehenne ovat niin tyhmiä etteivät tajua keskustelujenkaan jälkeen ongelmaa ja yritä sitä muuttaa mitenkään niin pistäkää pihalle. Ei tyhmää miestä kestä kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis miehesi ei syö aamiaista eikä aina lounastakaan? Pakotat ravitsemusterapeutille, eihän tuollaisessa syömisessä ole mitään järkeä! Että koko päivän energia päivällisellä ja iltapalalla. 

Kuinka niin? Minä oon syöny tollai ainakin kymmenen vuotta.. Aamut ja työpäivät menee mustalla kahvilla ja tupakilla. Teen kyllä raudoituksia raksalla, että kyllä niitä kaloreita kuluukin tässä työssä. Mutta juu, kamala mälli ruokaa menee töiden jälkeen, siihen päälle puolen tunnin torkut ja seuraava ruoka vasta huomenna. Katselin pari vuotta sitten dokumentin antiikin roomasta ja siinä sanottiin että söivät kans vaan kerran päivässä, illallisen. Ettei se ny mikään uus juttu ole. Myönnän kyllä että se kilo perunoita ja soosit päälle menee kyllä helposti, mutta jos syön kerralla vähemmän niin ettei olo ole kylläinen, puolen tunnin päästä on aivan törkee nälkä eikä se lähde jugurtilla ja banaanilla.

Mikä järki venyttää vatsalaukkua tuollaisilla jättiannoksilla?

Eikö se mies tee itse ruokaa ollenkaan?

Ok, ruokavaliosuosituksena jaetaan nyt sitten jopa tupakanpolttoa. Koitapa selvitä pari päivää ilman kahvia ja tupakkaa, katsotaan sitten onko se hyvä ruokarytmi että vetää illansuussa tajun pois kilolla soosia ja perunoita. 



Mitä hienoa on elää kuin viimeistä päivää? 

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on vähän samaa. Teen ruokaa aina ison satsin kerralla, koska ei huvita kokata joka päivä, joten koskaan ei ole sitä tilannetta, ettei saisi tarpeekseen syötävää. Silti mies lappaa lautasen täpötäyteen sen sijaan, että ottaisi ensin ns. kohtuullisen annoksen ja lisää, jos jää vielä nälkä. Leipää ei onneksi syö kuin pari kerralla, eikä edes joka päivä, eikä muutenkaan kovin paljon mitään välipaloja.

Minulla on sellainen teoria, että meillä miehen "mättäminen" juontaa juurensa hänen lapsuudenkotiinsa. Siellä on ruoka aina aika tipalle laskettu. Joutuu ottamaan tosi varovasti, että kaikille syöjille riittää. Omassa lapsuudenkodissani taas ruokaa oli aina iso annos, josta yleensä riitti vielä seuraavalle päivälle lounaaksi. Silti itsellekin on tässä parisuhteen kestäessä tullut sellainen paha tapa, että otan ruokaa enemmän kuin tarvitsisi, koska jos otan ensin pienemmän annoksen ajatellen, että otan lisää sitte

meillä on 70luvulta olevat lautaset. 😁

minäkin syön mieheni kanssa liikaa kerralla koska on pelko siitä että mies syö loput vaikka siellä olisi vielä useampikin annos. Kun syön yksin niin syön sopivia annoksia.

nyt kun mietin niin hänen vanhempiensa luokse kun menemme syömään lasten kanssa niin ruokaa on aina niin vähän että jos minä otan viimeisenä niin jään lähes. Miehelleni olenkin sanonut että anoppilassa ei kukaan voi syödä kukkuralautasellisia että kaikille riittää. On myös ahdistavaa ottaa ensimmäiste joukossa ruokaa siellä sillä jos viimeiselle ei jää niin tuntuu että kaikki katsoo että juuri minä olen ottanut liikaa ruokaa ja nyt muille ei jää. 

mieheni lapsuudenperheessä lapset ja vanhemmat oli tikkulaihoja kaikki.  

Anna sille miehellesi hellyyttä ja rakkautta ja huomiota.

Ei kukaan ruokaa tarvitse liikaa. Hän tyydyttää jotain muuta tarvettaan ruoalla. Ja nyt on vatsalaukku venahtanut niin, että senkin takia elimistö vaatii yliannoksen ruokaa.

Keksikää jotain yhteistä tekemistä kaukana jääkaapeista ja pitopöydistä.

En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi tästä täytyy tehdä minkäänlainen ongelma. Miksi se mies ei vain voi vuorollaan käydä ruokakaupassa ja tehdä ruokaa? Niin kuin normaalit ihmiset toimivat, olivat ahmatteja tai ei.

No sanot miehelle, että olet päättänyt kuinka paljon hän saa syödä ja annat vaan sen verran ruokaa, että juuri ja juuri pysyy hengissä. Lapselle eli sille toiselle perheenjäsenelle taas määräät omasta mielestäsi sopivan annoksen ja itsehän tietysti syöt sen verran ja niitä ruoka-aineita kun sinusta on oikein.