Haluaisin joskus lapsia, mutta en pidä niistä ja en halua kasvattaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuntuu vähän jännältä, että lapsia haluamaton nainen olisi automaattisesti mt-ongelmainen. Koskeeko sama miehiä? Outoa, ettei osaa suhtautua neutraalisti siihen, että joku ei automaattisesti halua samaa kuin sinä tai punnitsee asiaa. Sanoisimpa jopa, että kaikkien kannattaisi punnita.

Lainaus jäi pois, viittasin kommenttiin että apn pitäisi mennä terapiaan. Toki jos tämä asia painaa niin miksi ei, mutta ei tuo pohdinta mitenkään tavatonta ole. Omassa 25-35 v naisten porukassa moni just koskee, että voisi ottaa isän roolin, mutta äitiys ruusunpunaisine rimpsuineen ja uhrautumisineen puhuttele (näin kärjistäen).

Ei lasta pidä ainakaan kenenkään painostuksesta hankkia, tai siksi että niin kuuluisi tehdä. Se on kyllä totta, että suurin osa ihmisistä olettaa, että lapsia jossain vaiheessa tulee. Varsinkin vanhemmat ihmiset saattaa kysellä asiasta. Kyselyt kyllä todennäköisesti loppuu, kun sanoo, ettei halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

No juurikin tuo, tuntuu että niitä vaan pitää tehdä. Ajatuksen tasolla haluaisin tietää minkä näköinen lapsestani tulee, millainen luonne. Mutta kaikki muu aiheeseen liittyvä, vähemmän hattarainen haaveilu aiheuttaa inhonväristykset. Jos lapsi olisi yhtään vaativampi, en todellakaan jaksaisi sitä.

Mitä hormoneihin ja siihen että "kyllä omasta lapsestaan pitää" tulee, pelottaa ettei niin kävisikään. Mitä hittoa sitä tekee jos saa lapsensa käsiinsä ja ei tunnekaan mitään muuta kuin samaa ällötystä kuin muita lapsia kohtaan? Törkkää sen kätilölle ja sanoo että hei mitäs näille piti tehdä jos haluaa antaa ne pois samantien? Ap

No ei todellakaan pidä tehdä. Mistä olet saanut sellaisen käsityksen? Sama jos joku miettisi hevosen hankkimista, vaikka ei pitäisi niistä.

Miehet ajattelevat lähes poikkeuksetta suurin piirtein noin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että haluaisi kokea ne hyvät puolet ja joku toinen hoitaa ne raskaammat puolet. Mielestäni se on aika luonnollista, koska ihminen nyt on aika mukavuudenhaluinen. Jostain syystä vain naiset kokee siitä syyllisyyttä.

Järkevä ihminen punnitsee onko hyvät puolet kuitenkin painavampia kuin huonot, ja jos on niin valmistautuu ottamaan vastuun myös niistä huonoista.

Ihana kirjoitus!!!

Eivät kaikki naiset ole äidillisiä. Ole ihan huoleti. Kyllä maailmassa ihmisiä on tarpeeksi vaikka sinä et lisääntyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko "aina" tuntenut vastenmielisyyttä lapsia kohtaan, vai onko tunne kehittynyt juurikin suhteessa siihen ajatukseen, että mietit itseäsi mahdollisena/mahdottomana vanhempana?

Hmm, hyvä kysymys. Vasta pari vuotta sitten aloin miettiä asiaa, sitä ennen lapset tuntuivat etäisiltä, asialta joka ei vaan kuulu elämääni. Vähän ällöttäviltä räkänenineen ja kiljumisineen. Tuntuu että olen vieläkin kuin teini jolle todetaan vitsillä että noh, sullekin tulee sitten tällaisia. Purskahdan nauruun mutta tajuan että se ei ollutkaan vitsi, olenkin siinä iässä missä ikäiseni tekevät lapsia. Tuntuu että minun pitäisi olla vielä itse se lapsi, mikä kuulostaa kyllä hullulta. Ap

Minkälainen oma kasvuympäristösi oli?

Ei huonoin mahdoll

Ap, oletko minä? Et jaksaisi antaa huolenpitoa, kun et ole itsekään sitä saanut. Katkaise huono kierre, unohda lapset. Tai katkaise huono kierre siten, että hankit itsellesi jostain huolenpitoa, ja kun olet tyytyväinen ja tunnet olosi turvalliseksi, hanki sitten lapsia. Jälkimmäinen neuvo ei ehkä ole tästä maailmasta.

Tuo aiempi potentiaalinen raikuliäiti joka kertoi ihan tykkäävänsä lapsista jatkaa. Mulla on ainakin ollut ihan superhyvä lapsuus ja tosi läheiset välit perheeseeni, eli omalla kohdallani tästä ei oo kyse. En lapsenakaan hoivannut nukkeja tai ihastellut vauvoja, silloinkin ne oli ihan kivoja juttuja miljoonan muun ihan kivan jutun maailmassa. Taitaa tämä mennä niin että jos tuun vahingossa raskaaksi niin tervetuloa mutta varsinainen hankkiminen on kyllä kaukainen ajatus

En provosoi sinua ja sanon, että tuo tunnetila on projektio sisäisestä asiastasi lapsiin. Yksi asia on ulkopuolisuus, luottamusongelma. Lapsesi pitäisi olla sinua lähellä, mutta et halua päästää lähellesi ketään, jota et tunne. Tee itsetutkiskelua tai käytä psykologia. Tee persoonallisuushäiriötesti netissä.



@Huostaanotto on kiellettävä ja korvattava perhelaitoksella

Kysy ap äidiltäsi, halusiko hän sinut.

Mulla oli ja on edelleen täysin sama. Omien lasten (4) kanssa osaan kuitenkin olla lämmin ja välittävä. En osaa edelleenkään olla luontevasti vieraiden lasten kanssa.

En minäkään ymmärrä lasten ajatusmaailmaa aina ja meillä on kuitenkin yksi tyttö, ainut lapsi. Olen katsonut sitten häntä siltä kannalta että hän on kehittyvä ihminen jolla aivotkin vielä kehittyvät, ei ole siis valmis. Se on tuonut minulle enemmän empatiaa lastani kohtaan vaikka usein kyllä hänen parkumis- ja kiukunpurkaukset ärsyttävätkin. Omaa lastaan kohtaan tuntee yleensä enemmän sitä äidinrakkautta kun muihin lapsiin. En saanut täydellistä tukea tunteitteni käsittelyyn lapsena joten on ollut haastavaa kohdata oman vahvatahtoisen lapsen tunnemyllerryksiä... on toki ollut vaikeaa mutta olen aina palannut siihen että olen aikuinen ja äiti ja minun pitää vain kestää. Ehkä se loppupeleissä sitten kantaa hedelmää. 

Jos yhtään lohduttaa, niin ymmärrän täysin tuon tunteen. Olen 35 v nainen ja olen monesti tullut siihen tulokseen että haluaisin lapsia, jos tarjolla olisi semmoinen diili kuin jossain 50-luvun stereotypiassa ISILLÄ on. 

Siis ei tarvitsisi kuin käydä töissä ja elättää perhe, joku muu synnyttäisi lapset ja hoitaisi ne ja itse voisi viettää niiden kanssa hetken siellä täällä. Suurin kiinnostuksen kohde lapsen hankinnassa olisi nähdä millaisia minun ja mieheni sekoituksia lapsista tulisi.

Sen sijaan en ole ikinä nähnyt vauvaa joka olisi söpö eikä vähän yököttävä, 6-vuotiasta jonka juttuja jaksaisin kuunnella tai hiekkalaatikkoa jonka reunalla haluaisin pönöttää räntäsateessa. Puhumattakaan että pitäisi selvitellä jotain kaverusten riitoja tai koulukiusaamiskeissejä. Jo lapsena kammosin vauvanukkeja ja kiinnostuin vain pehmoeläimistä ja dinosauruksista.

Olen ihan varma että välittäisin lapsestani paljon ja tekisin parhaani, mutta inhoaisin varmaan 99%:a kaikesta mitä äidin pitää tehdä.

Lapsia en tietenkään aio tehdä koska olisi hullua tehdä niitä vain siksi että kaikilla muillakin on ja voisivat jonain päivänä olla kivoja aikuisia. Miehenikään ei onneksi koe tarvetta saada lapsia vaikka meidän molempien ystävät lisääntyvät ahkerasti parhaillaan.

Meillä on pari kummilasta ja heidän suhteensa teemme tietenkin parhaamme ja heidän kasvuaan on kiva seurata :)

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään lohduttaa, niin ymmärrän täysin tuon tunteen. Olen 35 v nainen ja olen monesti tullut siihen tulokseen että haluaisin lapsia, jos tarjolla olisi semmoinen diili kuin jossain 50-luvun stereotypiassa ISILLÄ on. 

Siis ei tarvitsisi kuin käydä töissä ja elättää perhe, joku muu synnyttäisi lapset ja hoitaisi ne ja itse voisi viettää niiden kanssa hetken siellä täällä. Suurin kiinnostuksen kohde lapsen hankinnassa olisi nähdä millaisia minun ja mieheni sekoituksia lapsista tulisi.

Sen sijaan en ole ikinä nähnyt vauvaa joka olisi söpö eikä vähän yököttävä, 6-vuotiasta jonka juttuja jaksaisin kuunnella tai hiekkalaatikkoa jonka reunalla haluaisin pönöttää räntäsateessa. Puhumattakaan että pitäisi selvitellä jotain kaverusten riitoja tai koulukiusaamiskeissejä. Jo lapsena kammosin vauvanukkeja ja kiinnostuin vain pehmoeläimistä ja dinosauruksista.

Olen ihan varma että välittäisin lapsestani paljon

Äitiyden malli on edelleen tosi kapea ja ihan vapaata riistaa keskusteluissa. Maija lähti yksin lomalle, huono äiti; Reetta otti työn vastaan ulkomailta, huono äiti; Saara ei imettänyt, Kiira ei tykkää tehdä ruokaa, Milla osti mieluummin paljettimekon kuin jotkut monen satasen rattaat kun kirppariversiolla pärjää. Huonoja äitejä kaikki, jotka joskus pistävät itsensä edelle. Isät sit mennä viipottaa ja auta armias et jonkun telkkarin ostaneelle isälle koskaan sanottaisi et mikset ottanut hienoja rattaita sen sijaan?

 

Kaikki kuultu viimeisen kuukauden aikana. Ja melkein aina nämä ovat toisia äitejä. Kiehuttaa kuunnellakin, minä skippaan

Luovuta munasoluja. Lapsesi voi halutessaan ottaa yhteyttä, kun hän on 18.

Rehellinen mielipiteeni on, että mukavuudenhaluisen ei kannata lapsia hankkia ja sit elää sen asian kanssa. Jos haluaa kokea vanhemmuuden, on muututtava ihmisenä jonkin verran ihan vapaaehtoisesti. Aloituksessa kilpistyy länsimaisen ihmisen ahdistus: kun voi valita niin siitä sitten ahdistutaan. Epäitsekkyys on kuitenkin hieno laji ja suosittelen harkitsemaan. Sen palkinnot saa vuosien päästä.

60% miehistä ajattelee noin.

Pysy kaukana lapsista! Et sovi vanhemmaksi etkä edes kummiksi. 

Jos olet saudimiljonääri, voit palkata lastenhoitajan joka kasvattaa lapsen palatsisi itäsiivessä poissa silmistä. Jos olet israelilainen ja asut kibbutsilla, henkilökunta hoitaa lapset kun sinä ahkeroit pellolla, illalla saat syödä pöydässä lastesi kanssa tunnin tai pari, ja sitten hoitajat vievät lapset nukkumaan. Jos olet Suomessa ja puolisosi on Räikkönen, ei ole mitään ongelmaa: saat discoilla, jauhoilla, kaulailla, matkailla ja tehdä haluat ja iskä hoitaa kiltisti lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No juurikin tuo, tuntuu että niitä vaan pitää tehdä. . . . Ap

Kasva aikuiseksi! Älä aina valita! KENENKÄÄN  ei pidä tehdä lapsia nykyään! Mitään yhteiskunnallista painostusta El OLE. Elä elämäsi lapsettomana, ja nauti kaikesta siitä, mitä se tuo tullessaan!

Terveisin äiti-mummi-anoppi, joka tuntee lukuisia lapsettomia, joissa ei ole MITÄÄN VIKAA, mutta heidän puheenaiheensa eivät pyörikään siinä, miten ovat lapsettomuuteen päätyneetkään ja miksi. 

No hyvänen aika! Kenelle luulit vastaavasi?

Todella outoa huutaa tuntemattomalle keskustelijalle "älä aina valita!". Sekoittuuko sinulla todellisuus palstakeskustelijoihin. 

Ihan yleistä tietoahan on, että tietyssä iässä saa lapsikyselyjä jatkuvasti. Olen itsekin sen saanut kokea. Vatsaa on tuijoteltu ja kyselty onko siellä vauva (ei ollut) ja pidetty "tik-tak-tik-tak"-ääntä kuvaamaan biologista kelloa. Hehheh. Tosi hauskaa etenkin jos kärisii lapsettomuudesta. 

Hienoa, että tunnet lapsettomia jotka eivät jankuta lapsettomuutensa syistä. 

Samoin ap kertoi, että tämä on ainut paikka missä voi tunteistaan kertoa. EI siis selvästikään jankuta asiasta tutuille ja tuntemattomille livenä. 

Lapset saadaan vain lainaksi, et voi koskaan omistaa heitä. Saat hoivata ja kasvattaa heitä, kunnes he pärjäävät omillaan. Jos saat lapsen, todennäköisesti rakastat häntä koska hänessä on paljon sinua. Ellet ole varma, että pystyt asettamaan hänet etusijalle, ei kannata hankkia  lapsia. Keskity itseesi, jos tulet siitä onnellisemmaksi. Ei kaikilla tarvitse olla lapsia.