Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin joskus lapsia, mutta en pidä niistä ja en halua kasvattaa niitä.
02.12.2023 |
Otsikko on vähän provosoiva tarkoituksella, koska tuo on rehellinen mielipiteeni asiasta. Olen yrittänyt saada itseäni ajattelemaan empaattisemmin tästä vuosia, varsinkin kun työkaverille ja parille sukulaiselle on ilmaantunut jälkikasvua, mutta minulta puuttuu päästä joku vauvakuumehormoni. Hankkisin lapsia vaikka heti jos niiden olemassaolo jäisi teoriatasolle: jossain olisi pikkuinen mieheni ja minun yhdistelmä, mutta sitä ei tarvitsisi ruokkia tai viedä päiväkotiin.
Pari kertaa olen joutunut töihin joissa olin paljon lasten kanssa tekemisissä ja noissa on mennyt rehellisesti kaikki ihan päin puuta. Lapset tuntuu aistivan että olen yhtä äidillinen kuin kasa tiiliskiviä. Jos lapsi alkaa itkeä, luonnollinen reaktioni ei ole lohduttaa vaan säikähdän ja jäädyn. Pahin esimerkki tästä on se kun samalla sohvalla istunut sukulaislapsi tiputti mehut syliinsä ja parkaisi. Jäädyin, tuijotin lasta ja loikkasin tuolin käsinojan yli karkuun niin että kompastuin. Selittelin tuon sillä että lähdin hakemaan äkkiä paperia ja kaaduin mehuroiskeeseen.
Saa lynkata, saa haukkua, saa samaistua. Tarkoituksenani ei ole haukkua lapsia, vaan halusin rehellisesti avata omia tuntemuksiani asiasta.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että jos vaipanvaihto, yöherätykset, uhmaikä, mehujen siivoaminen jne eivät tunnu sinun jutultasi, ei hätää. Eivät taida olla kenenkään juttu. En ole ainakaan vielä tavannut sellaista vanhempaa joka näistä tykkäisi saati olisi niiden takia lapsia hankkinut.
Mutta jos tuntuu sinun jutultasi rakastaa jotain pientä ihmistä eniten maailmassa ja saada takaisin ehdotonta vastarakkautta ja tietää että olisi valmis kuolemaan toisen takia, vanhemmuus voisi sopia sinulle.
Jäin miettimään tuota loppuosaa. En minä ainakaan voi sanoa että olen ikinä rakastanut vanhempani tai nämä minua. En jotenkin osaa uskoa että tuollainen tunne syttyisi minun ja lapseni välillekään. Tiedän että olet todennäköisesti tosissasi mutta koen tällaiset puheet aina vähän sellaiseksi runolliseksi sepittelyksi, jonka kaikki tietää kuitenkin sisimmässään olevan leikkiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsi on kyllä eri asia kuin muiden lapset. Ja sitten kun lapsiin tottuu, niin kyllä muidenkin lapset ovat ihan ok.
Mutta jos sinusta tuntuu, että olet heti heittämässä pyyhettä kehään, etkä pysty kantamaan vastuuta, niin älä lisäänny. Kyllä lapsi vaatii sitoutumista, vanhemman rakkautta ja hoivaa.
Vierailija kirjoitti:
No juurikin tuo, tuntuu että niitä vaan pitää tehdä. . . . Ap
Kasva aikuiseksi! Älä aina valita! KENENKÄÄN ei pidä tehdä lapsia nykyään! Mitään yhteiskunnallista painostusta El OLE. Elä elämäsi lapsettomana, ja nauti kaikesta siitä, mitä se tuo tullessaan!
Terveisin äiti-mummi-anoppi, joka tuntee lukuisia lapsettomia, joissa ei ole MITÄÄN VIKAA, mutta heidän puheenaiheensa eivät pyörikään siinä, miten ovat lapsettomuuteen päätyneetkään ja miksi.
Sähän voisit alkaa sijaissynnyttäjäksi.
Siinä tienaakin ihan kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juurikin tuo, tuntuu että niitä vaan pitää tehdä. Ajatuksen tasolla haluaisin tietää minkä näköinen lapsestani tulee, millainen luonne. Mutta kaikki muu aiheeseen liittyvä, vähemmän hattarainen haaveilu aiheuttaa inhonväristykset. Jos lapsi olisi yhtään vaativampi, en todellakaan jaksaisi sitä.
Mitä hormoneihin ja siihen että "kyllä omasta lapsestaan pitää" tulee, pelottaa ettei niin kävisikään. Mitä hittoa sitä tekee jos saa lapsensa käsiinsä ja ei tunnekaan mitään muuta kuin samaa ällötystä kuin muita lapsia kohtaan? Törkkää sen kätilölle ja sanoo että hei mitäs näille piti tehdä jos haluaa antaa ne pois samantien? Ap
Kai sellaistakin tapahtuu, että lapseen ei rakastu heti välittömästi, mutta myöhemmin kylläkin. Mutta eikö sun mielihalut täyttäisi kaikkein parhaiten juuri tuo kuvaamasi tilanne: maailmassa olisi sun ja miehesi yhdistelmä, jo
Eikö tuollaisen mielihalun täyttäisi kaikkein parhaiten, että antaa tekoälylle oman ja puolison kuvat, ja pyytää sitä tekemään lasten kuvia?
Siis olen ollut ihan samassa tilanteessa, tunnistan tuon että koet itsesi vieläkin lapseksi niin lapset ällöttää. Minulla tuon aiheutti traumatausta. En pysty huolehtimaan edes eläimistä joten olen päättänyt olla hankkimatta lapsia. Onneksi puolisokaan ei niitä halua, mutta eläimistä jouduttiin kyllä vääntämään aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen selibaattia ja/tai triplaehkäisyä.
Kaikista ei ole vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juurikin tuo, tuntuu että niitä vaan pitää tehdä. . . . Ap
Kasva aikuiseksi! Älä aina valita! KENENKÄÄN ei pidä tehdä lapsia nykyään! Mitään yhteiskunnallista painostusta El OLE. Elä elämäsi lapsettomana, ja nauti kaikesta siitä, mitä se tuo tullessaan!
Terveisin äiti-mummi-anoppi, joka tuntee lukuisia lapsettomia, joissa ei ole MITÄÄN VIKAA, mutta heidän puheenaiheensa eivät pyörikään siinä, miten ovat lapsettomuuteen päätyneetkään ja miksi.
En todellakaan valita, tämä palsta on ainoa paikka missä olen tuonut tunteitani ilmi. Oikeassa elämässä joudun vaan nyökyttelemään ja hymisemään kun aihe tulee esille. Kyllähän yhteiskunnan painostus lasten hankkimiseen on valtava, on valhe väittää muuta.
Ajattelin että joku olisi saanut paremmin kiinni ajatuksistani, mutta ehkä olen sittenkin outo tässä asiassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän samaa. Mulla olisi tässä varmaan vielä noin 10 vuotta mietintäaikaa. Mutta oudoin juttu: minusta lapset ovat ihan kivoja, mutta en tunne mitään kiintymystä tai suojelunhalua tai poltetta saada omaa. Vähän kuin jonkun poni on ihan hauska juttu, mutta ei mielessäkään käy että oman haluaisin. Jotenkin ihan sama? En usko että olisin superhuono äiti tai mitään, mutta tuntuu hullulta riskiltä alkaa hankkia lasta jos suhtautumiseni säilyy näin ambivalenttina sittenkin, eihän se sille lapselle olisi oikein! Rehellisesti myös pelkään, että lapsi pilaisi todella hauskan elämäni, johon kuuluu harrastuksia, extremeurheilua, vapaaehtoistyötä ympäri maailmaa ja vaativa ura. Saako tällainen menevä riskinottajamutsi edes olla? Jostain voisin toki luopua, mutta kyllä sitä ipanaa ympäri maailmaa raahattaisiin jo työn puolesta
Välillä käy mielessä että olisin fantastinen faija mutta äitiys tuntuu tosi vieraalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo vaan kirjoitus naiselta, joka joutuu miettimään ja tutkiskelemaan tätä aihetta koska se on iässäni ajankohtainen. Tuntuu että tällaista tunnetta tästä asiasta ei ole oikein kenelläkään, olen joskus aloittanut aloituksen tästä mutta se poistui melkein samantien. En pysty purkamaan tätä kenellekään oikeassa elämässä koska näin ajattelu ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä. Ap
Ap, täällä kohtalotoveri. Tekstisi olisi voinut olla omalta näppäimistöltäni. Kiitos kun avasit ketjun. Neuvoja en osaa valitettavasti antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinusta ole vanhemmaksi...
Joillain sentään on halua siihen, mutta järkisyistä jättävät hankkimatta (* sairaus tai muut syyt).
Miten tästä aloituksesta tulee mieleen kirja "Poikani Kevin "..
Äiti oli jääkylmä ja analyyttinen persoona, joka ei sitten kyennyt kiintymään poikaansa ja lapsi tietenkin vaistosi tämän.
Ensin lukee, että haluaa ja sitten että ei🥴😳🥴
Tämä tuntuu vähän jännältä, että lapsia haluamaton nainen olisi automaattisesti mt-ongelmainen. Koskeeko sama miehiä? Outoa, ettei osaa suhtautua neutraalisti siihen, että joku ei automaattisesti halua samaa kuin sinä tai punnitsee asiaa. Sanoisimpa jopa, että kaikkien kannattaisi punnita.
Vähän sama. Haluaisin tietää miltä tuntuu olla raskaana ja synnyttää, mutta itse tuotosta en halua. Joten lapset jäi tekemättä ja hyvä niin.
Mä luulen, että haluaisit vanhana aikuisia lapsia. Olisi kiva katsoa, millaisia omat lapset olisi ja että olisi säännöllisesti käyviä nuoria vieraita. Minusta aika moni joka pikkulapsiaikana on onnellinen vela, harmittelee vanhana kun ei ole lapsia tai lapsenlapsia, joita muilla on.. Mutta pikkulapsiaika on kyllä tosi rankkaa, erityisesti, jos ei pidä lapsista. Että tosiaan kannattaa miettiä tarkkaan, että mitä oikeasti haluaa. Käytännössähän nuo on riskivalintoja molemmat, eihän elämässä koskaan tiedä, miten käy.
Alue: Aihe vapaa
Muista tämä ero: omat lapset mutta muiden kakarat.