Haluaisin joskus lapsia, mutta en pidä niistä ja en halua kasvattaa niitä.

Kiva kuulla että en ole ainoa joka näin ajattelee. Tulee aina jotenkin outo olo kun kuulee jankkaamista siitä että kyllä kaikki naiset nyt OIKEASTI tykkää äitijutuista ja kokee sanoinkuvailematonta vetoa lisääntymiseen. Tuntuu kuin omasta päästä puuttuisi joku palikka, joka kaikilla muilla naisilla on. Ap

Kannattaa ensin kasvaa itse aikuiseksi ja miettiä asiaa sitten uudemman kerran

Lainaus meni rikki, mutta tuolle joka mietti halusiko oma äitini minut:

Tiedän että ei halunnut. Tai siis, olin vahinkoraskaus ja vanhempani olivat juuri kerenneet ostaa itselleen sopivan kokoisen kämpän hyvältä alueelta. Äitini harmittelee edelleen että joutuivat myymään tuon ja muuttamaan kauemmas keskustasta vanhaan omakotitaloon. Ei äitini nyt mitenkään ollut haluamatta minua kun sattui tulemaan raskaaksi, mutta ei tämäkään ole ikinä ollut kovin äidillinen. Olen joskus vitsaillut että tuntuu kuin minut olisi kasvattanut pari puolituttua sukulaista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ensin kasvaa itse aikuiseksi ja miettiä asiaa sitten uudemman kerran

Tämä on osa stressiäni asiasta. Pitäisi olla aikuinen, mutta minusta ei tunnu yhtään siltä ja aikaikkuna sille että niitä lapsia edes saa on kuitenkin rajallinen. Tuntuu että en ole päässyt vielä edes teinivuosia läpi ja elämään nuoren aikuisen elämää, vaikka teini en ole ollut melkein kymmeneen vuoteen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että haluaisit vanhana aikuisia lapsia. Olisi kiva katsoa, millaisia omat lapset olisi ja että olisi säännöllisesti käyviä nuoria vieraita. Minusta aika moni joka pikkulapsiaikana on onnellinen vela, harmittelee vanhana kun ei ole lapsia tai lapsenlapsia, joita muilla on.. Mutta pikkulapsiaika on kyllä tosi rankkaa, erityisesti, jos ei pidä lapsista. Että tosiaan kannattaa miettiä tarkkaan, että mitä oikeasti haluaa. Käytännössähän nuo on riskivalintoja molemmat, eihän elämässä koskaan tiedä, miten käy.

Minä olen vela, samanlaisilla ajatuksilla kuin ap. Eipä tosiaan harmita, kun muiden lapset ovat aikuisia ja alkavat hankkia omia lapsiaan. Olen edelleen täysin tyytyväinen lapsettomana.

Ei lapsia pidä hankkia sen takia, että sitten kun ne ovat aikuisia, ne käyvät auttelemassa ja viihdyttämässä äitimuoria. Siinä vaiheessa äitimuorin lapset on itse äitejä ja isiä huolehtimassa omista lapsistaan ja elävät ruuhkavuosia.

Älä missään nimessä tee. Ei se sovi kaikille eikä ole mikään näin kuuluu tehdä -asia.Maailmassa on jo ihan tarpeeksi lapsia, jotka tehtiin vain siksi, että niin "kuuluu" tehdä. Sitten joutuvat kasvamaan ilman läheisyyttä ja rakkautta.

Itse olen leikitellyt ajatuksella hankkia koira, mutta tiedän, etten oikeasti jaksaisi kouluttaa tai huolehtia siitä asianmukaisesti. Niinpä en aio hankkia sitä.

Mä ihmettelen että miksi täytyy pitää lapsista jos haluaa lapsen? Mä en pidä erityisemmin lapsista tai muistakaan tuntemattomista ihmisistä, suhtaudun tuntemattomiin neutraalisti. Omaa lasta ja puolisoani rakastan, he ovat mun perhe. Ei omaa lasta voi verrata tuntenattomiin kuten ei omaa miestäkään voi verrata johonkin random miehiin? 

Vierailija kirjoitti:

Lapset saadaan vain lainaksi, et voi koskaan omistaa heitä. Saat hoivata ja kasvattaa heitä, kunnes he pärjäävät omillaan. Jos saat lapsen, todennäköisesti rakastat häntä koska hänessä on paljon sinua. Ellet ole varma, että pystyt asettamaan hänet etusijalle, ei kannata hankkia  lapsia. Keskity itseesi, jos tulet siitä onnellisemmaksi. Ei kaikilla tarvitse olla lapsia. 

Omat vanhempani saivat 3 lasta eivätkä rakastaneet heistä yhtään, vaikka olivat 50/50 molempien geeneistä. Eli ei voi vedota tuohonkaan, varsinkaan, kun ap:lla on jo luontainen "ei kiitos, ei kiinnosta"-reaktio lapsiin, eikä sellaista "no jaa, mikä ettei, kyllä varmaan."

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla että en ole ainoa joka näin ajattelee. Tulee aina jotenkin outo olo kun kuulee jankkaamista siitä että kyllä kaikki naiset nyt OIKEASTI tykkää äitijutuista ja kokee sanoinkuvailematonta vetoa lisääntymiseen. Tuntuu kuin omasta päästä puuttuisi joku palikka, joka kaikilla muilla naisilla on. Ap

Sulla on pölvästejä ihmisiä lähipiirissä, jotka ovat sitä mieltä, että kun MINÄ tein näin ja MINÄ sain tästä iloa, niin tokihan kaikki muutkin miljardit ihmiset sitten :)

Et tosiaankaan ole yksin. Meitä on paljon. Itse tunnen veloja ikähaarukalla 30-50v. ympäri maailmaa, suurin osa naisia. Kyllä se jankkaus jossain vaiheessa loppuu ja jos ei lopu, niin karjaise niille, että on se nyt saatannnna kumma, kun aikuisen ihmisen sanomisiin suhtaudutaan kuin 4-vuotiaan höpötyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ensin kasvaa itse aikuiseksi ja miettiä asiaa sitten uudemman kerran

Tämä on osa stressiäni asiasta. Pitäisi olla aikuinen, mutta minusta ei tunnu yhtään siltä ja aikaikkuna sille että niitä lapsia edes saa on kuitenkin rajallinen. Tuntuu että en ole päässyt vielä edes teinivuosia läpi ja elämään nuoren aikuisen elämää, vaikka teini en ole ollut melkein kymmeneen vuoteen. Ap

Sama. Olen 40-vuotias, mutta ei tunnu siltä, enkä kyllä eläkään kuten perinteinen 40-vuotias nainen nyt yleensä Suomessa elää.

Mutta, minä olenkin autisti ja myös vela. Pärjään yhteiskunnassa eli on töitä ja harrastuksia, mutta muuten en tosiaankaan ole mitenkään tavanomainen 40-vuotias. Välillä se on raskasta, kun elämä on edelleen siinä samassa juovassa kuin 19-vuotiaana. Mutta no, tällainen minä olen. Ollaan sitten tällaisia hautaan asti.

en minäkään pitänyt lapsista, ja silti halusin lapsia. Uskoin myös äitini sanaan, että niitä omiaan kyllä rakastaa vaikkei muuten lapsista välittäisi (äiti ei ollut lainkaan lapsirakas). 

Minulle tosin kävi niin, että kun sain sen oman lapsen, aloin pitämään myös muiden lapsista, sitä ennen en vaan tainnut oikein ymmärtää lapsia, vähän aristelinkin niitä, koska en koskaan ollut ollut tekemisissä lasten kanssa. Eli ihan äitiini en tässä asiassa onneksi tullut, mutta toisaalta vaikka äiti ei lapsirakas ollutkaan, niin kelpo äiti kuitenkin oli, epäitsekäs suhteessa meihin omiin lapsiin, hoiti, huolehti, rakasti myös vaikka meillä sitä ei ehkä muulla tavalla näytetty kuin huolehtimalla yms. 

Sittenhän olet samanlainen kun suurin osa nykyvanhemmista, mutta silti: ÄLÄ HANKI LAPSIA!!!!

Näen päivittäin kun vanhemmat vihaavat sitä että joutuvat yhtään viettämään aikaa oman itse vapaaehtoisesti hankitun lapsenaa kanssa. Vanhempien onneksi nykyään on subjektiivinen päivähoito-oikeus, jonne voi heivata lapsen vaikka 10 tunniksi päivässä vaikka itse samalla makaisi koko päivän kotona. Ja tätähän tehdään surutta jo lähes vauvaikäisten kohdalla, kun ei vaan pidetä ilmeisesti siitä omasta lapsesta tai haluta viettää sen kans aikaa.

T. Lastenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen että miksi täytyy pitää lapsista jos haluaa lapsen? Mä en pidä erityisemmin lapsista tai muistakaan tuntemattomista ihmisistä, suhtaudun tuntemattomiin neutraalisti. Omaa lasta ja puolisoani rakastan, he ovat mun perhe. Ei omaa lasta voi verrata tuntenattomiin kuten ei omaa miestäkään voi verrata johonkin random miehiin? 

Samaa mieltä! En ikinä jaksaisi vahtia toisten lapsia tai leikkiä toisten lasten kanssa, se on niin tylsää. Oma lapseni on hauska ja huumorintajuinen, toki myös luonteeltaan paljon itseni kaltainen, hänen kanssaan leikkiminen ja touhuaminen on parasta ja hauskinta maailmassa. :D

Vierailija kirjoitti:

Sittenhän olet samanlainen kun suurin osa nykyvanhemmista, mutta silti: ÄLÄ HANKI LAPSIA!!!!

Näen päivittäin kun vanhemmat vihaavat sitä että joutuvat yhtään viettämään aikaa oman itse vapaaehtoisesti hankitun lapsenaa kanssa. Vanhempien onneksi nykyään on subjektiivinen päivähoito-oikeus, jonne voi heivata lapsen vaikka 10 tunniksi päivässä vaikka itse samalla makaisi koko päivän kotona. Ja tätähän tehdään surutta jo lähes vauvaikäisten kohdalla, kun ei vaan pidetä ilmeisesti siitä omasta lapsesta tai haluta viettää sen kans aikaa.

T. Lastenhoitaja

Se että lapsen laittaa pienenä päiväkotiin ei tarkoita että vihaa lastaan. Kaikkien ammatti ei mahdollista mitään 5 vuoden kotihoitoa. Tippuu aika äkkiä työelämästä jos on pitkään poissa.

Minäkin haluan siirtää geenini eteenpäin naaraisiin itämään muttei kiinnosta katsella niitä jälkikasvuja kauheemmin sitten. Se on naaraan tehtävä niitä kaitsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen että miksi täytyy pitää lapsista jos haluaa lapsen? Mä en pidä erityisemmin lapsista tai muistakaan tuntemattomista ihmisistä, suhtaudun tuntemattomiin neutraalisti. Omaa lasta ja puolisoani rakastan, he ovat mun perhe. Ei omaa lasta voi verrata tuntenattomiin kuten ei omaa miestäkään voi verrata johonkin random miehiin? 

Samaa mieltä! En ikinä jaksaisi vahtia toisten lapsia tai leikkiä toisten lasten kanssa, se on niin tylsää. Oma lapseni on hauska ja huumorintajuinen, toki myös luonteeltaan paljon itseni kaltainen, hänen kanssaan leikkiminen ja touhuaminen on parasta ja hauskinta maailmassa. :D

Totuus on se, että kaikki lapset eivät ole yhtä hauskoja tai valloittavia... Eikä sitä voi tietää minkälaisen itse saa. Toki omasta lähtökohtaisesti luulisi pitävän, mutta ei kaikki pidä ollenkaan. Osa lapsista on todella rasittavia ja ärsyttäviä. Tämäkin tosin usein kasvatuksesta johtuvaa, tai pikemminkin sen puutteesta.

Voiko joku selittää että miksi mun pitäisi äitinä pitää erityisesti kaikkien muidenkin lapsista? Eikö se riitä että rakastaa ja hoitaa sitä omaa lastaan?

Voit antaa lapsen adoptioon. Nykyään adoptoitua lastaan voi myös tavata. Voit myös luovuttaa munasolujasi. Mieti myös näitä vaihtoehtoja.

Lapsessa on tosi paljon työtä, joten sitä kannattaa miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen että miksi täytyy pitää lapsista jos haluaa lapsen? Mä en pidä erityisemmin lapsista tai muistakaan tuntemattomista ihmisistä, suhtaudun tuntemattomiin neutraalisti. Omaa lasta ja puolisoani rakastan, he ovat mun perhe. Ei omaa lasta voi verrata tuntenattomiin kuten ei omaa miestäkään voi verrata johonkin random miehiin? 

Niin, no. Tuo neutraalius on ehkä se avainsana. Verrataan siihen että vieraat miehet aiheuttaisivat sinussa ällötystä, inhoa, pelkoa ja muita negatiivisisa tunteita, niin eikö olisi aika hullua hankkia sellainen vaan koska "no ei kukaan nyt oikeasti tykkää miehistä mutta kun sulla on oma sellainen, se on ihan eri juttu! Sen asioita jaksaa jopa kuunnella!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittenhän olet samanlainen kun suurin osa nykyvanhemmista, mutta silti: ÄLÄ HANKI LAPSIA!!!!

Näen päivittäin kun vanhemmat vihaavat sitä että joutuvat yhtään viettämään aikaa oman itse vapaaehtoisesti hankitun lapsenaa kanssa. Vanhempien onneksi nykyään on subjektiivinen päivähoito-oikeus, jonne voi heivata lapsen vaikka 10 tunniksi päivässä vaikka itse samalla makaisi koko päivän kotona. Ja tätähän tehdään surutta jo lähes vauvaikäisten kohdalla, kun ei vaan pidetä ilmeisesti siitä omasta lapsesta tai haluta viettää sen kans aikaa.

T. Lastenhoitaja

Se että lapsen laittaa pienenä päiväkotiin ei tarkoita että vihaa lastaan. Kaikkien ammatti ei mahdollista mitään 5 vuoden kotihoitoa. Tippuu aika äkkiä työelämästä jos on pitkään poissa.

Eri asia olla 5 vuotta kotihoidossa kun laittaa lähes vauvaikäinen päiväkotiin TÄYSPÄIVÄISESTI lähes tai jopa kokonaan ilman lomia ja ylimääräisiä vapaita. Taas on päiväkodissa tänäkin jouluna lapsia ilman joululomia, vaikka toinen tai jopa molemmat vanhemmat olisivat kotona. Ja tällainenhan on nykyään ihan normi ja ok, ei ole kysymys mistään lastensuojelun asiakkaista tms. Tosi monet vanhemmat vitkuttavat lastensa hoitopäivien pituutta ja pitävät AINA sen maksimiajan, vaikka usein voisivat hakea jo aiemminkin. Mutta kivempaa on käydä yksin lenkillä työpäivän jälkeen, siivoilla ihan mitä tahansa muuta kuin olla sen lapsen kanssa. Aina löytyy kyllä tekosyyt ja selitykset miksi ei lapsen kanssa voi olla, mutta kyllä jos lasta on ikävä ja sen kanssa halutaan olla mahdollisimman paljon, lapsi haetaan aiemmin, lyhennetään hoitoviikkoa jne, silloin kun se on mahdollista. Tietenkin.