Lue keskustelun säännöt.
Oliko 80-luku niin hyvää aikaa kuin näin jälkikäteen ajateltuna näyttää?
02.12.2023 |
Duunareiden palkat nousivat, oli varaa hankkia omistusasunto. Kunnilla oli varaa kouluihin ja hyvään opetukseen. Kilpailutus ei ollut ehtinyt vielä tärvellä joukkoliikennettä, vanhustenhuoltoa, ruokapalveluita ... Valtiolla työskenteli myös tavanduunareita, siivoojia jne.
Oliko kaikki paremmin 80-luvulla? Musiikkia myöten.
Maija
Kommentit (152)
101/152
|
02.12.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Silloinkin moitittiin turmeltunutta nuorisoa, musiikki oli saatanasta ja maailma tuhoon tuomittu. Samalla haikailtiin menneitä vuosikymmeniä ja vanhoja hyviä aikoja, jolloin ihmiset olivat hyveellisiä ja ahkeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sikäli oli, että oli helpompi päästä töihin. Ihmisiltä ei vaadittu sellaista puheliasta ja esillä olevaa supersosiaalista käytöstä kuin nykyään tunnutaan vaativan. Ei tarvinnut kirjoittaa erityisen myyviä cv:eitä päästäkseen töihin.
Kukaan ei mitän cv:tä silloin kirjoitellut. Ei varmaan edes kirjallisesti hakenut yleensä tavallisiin töihin mentiin pomon juttuislle ja sovittiin aloituspäivä.
Riippui työpaikasta. Olin kesätöissä toimistossa, jossa käsiteltiin mm. kirjallisia työpaikkahakemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla oli hyvä olla nuori. Maailma oli avoin, suuria uhkia ei ollut. Matkusteltiin, oli tulevaisuuden näkymiä, musiikki ja elokuvat ja TV-ohjelmat tuottivat uutta. Harrastukset eivät olleet näin kalliita kuin nykyisin. Elämä oli ihmisen kokoista ja vähän avarampaa. Ihmiset kunnioittivat toisiaan, elämä ei juppiudesta huolimatta ollut niin pinnallista, ulkonäkökeskeistä. Ihmisarvo oli olemassa ja toisista välitettiin.
Siitä huolimatta tuolloinkin oli ne katveeseen jäävät ja kärsivät. Eli jäi paljon sanomatta, puhumatta. Tavallisuuden paine: mieti helvetisti painoasi, ulkonäköäsi, muuta kelpaavuuttasi. Ehkei sama kuin nykyään mutta kyllä silloinkin tiedettiin mitä tavoitella, jos haluaa olla hot. Ja enemmistö ei ole ikinä hot. Osattiinko sille nauraa silloinkaan. Vai oltiinko jotenkin oikeasti simppelimpiä, en osaa sanoa.
Olin opiskelija 80-luvulla. Tunsin huolta, kun asuntojen hinnat vain nousivat, että miten voi aikanaan kustantaa itselleen asunnon. Kuvittelin että kyllä sitä töitä kuitenkin löytää.
Sitten kun alkoi 90-luvun lama, asuntojen hinnat romahtivat ja työpaikat katosivat. Eli meni vähän eri lailla kuin kuvittelin.
Onnellista aikaa oli 80-luku. Ei ollut vouhotuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Glömde helt att tillägga att förutom allt annat gott, knullades det hejvilt under hela 1980-talet.
80-luvulla oli täystyöllisyys, ei ollut vuokratöitä ja ei ollut myöskään ulkkareita. Ainoa negatiivinen asia oli kehittymättömämpi tekniikka ja ei ollut internettiä. Muuten kaikki oli paremmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täysin en ymmärrä menneiden haikailua. Jotkut asiat varmaan olivat paremmin, mutta aika monella meistä lienee kuitenkin esim. sellaisia sairauksia, joita ei 80-luvulla osattu diagnosoida tai hoitaa, tai hoito oli paljon huonompaa kuin nyt.
Mummo joutui sairaalaan sydänvaivojen takia. Kuoli sinne kuukaudessa, kun mitään ei ollut tehtävissä.
Nyt olisi viiikossa tehty suonensisäinen ohitusleikkaus.
Njaa, nykyisin kyllä lääketiede on kehittyneempää, mutta hoitoon pääseminen on vaikeampaa eli mummosi olisi saattanut kuolla hoitojonossa. Ja vaikka asiaa ei myönnetä virallisesti, hänet olisi voitu säästösyistäkin jättää hoitamatta - olisi saanut saanut lääkäriltä Buranan ja kehotuksen seurata tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Silloinkin moitittiin turmeltunutta nuorisoa, musiikki oli saatanasta ja maailma tuhoon tuomittu. Samalla haikailtiin menneitä vuosikymmeniä ja vanhoja hyviä aikoja, jolloin ihmiset olivat hyveellisiä ja ahkeria.
Juuri näin. Itse elin punkkari nuoruuden ja ei meistä mitään pitänyt tulla.
Kummasti vain suurin osa tuttavistani on elänyt ihan tavallisen elämän duuneineen, perustanut perheen ja nyt odottelemme eläkettä. Siitä porukasta vain muutama alkoholisoitui ja todella harva käytti huumeita ja sortui sille tielle. Kun kuuntelen lapsenlapsien elämää, ihan tavalliset nuoret käyttävät aineita ja heitä on paljon.
Interreilaaminen oli se juttu, millä me nuoret reissasimme. Eurooppa oli silloin turvallinen. Nyt en osaisi edes kuvitella, että sellaisia reissuja voisi tehdä. Tai sitten minusta on tullut vanha ja näen vaaroja enemmän, kuin nuorena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli se ainakin parasta aikaa olla 8-17vuotias. Parhaita lastenohjelmia, nuorten kirjoja, tv-sarjoja, elokuvia, leluja, musaa, musavideoita, pihaleikkejä, sisäleikkejä, mielikuvitus lensi ja ihmiset eli oikeaa elämää, eikä kännykän kautta.
En tiedä millaista se olisi ollut nykyisen ikäisenä.
Ps. Unohdin parhaat karkit ja muut herkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli täystyöllisyys, ei ollut vuokratöitä ja ei ollut myöskään ulkkareita. Ainoa negatiivinen asia oli kehittymättömämpi tekniikka ja ei ollut internettiä. Muuten kaikki oli paremmin
Toihan oli juuri positiivisin asia, ettei eletty tämmöisessä digihelvetissä, vaan elettiin oikeasti ja oli joka kylässä jos mitä erikoisliikkeitä, pankkikonttoreita, posteja, kiskoja, baareja, lääkäreitä. Palvelu pelasi, toisin kuin nyt.
Oli kamalaa olla lapsi. Kukaan ei välittänyt. Olin allerginen eikä sitä allergiaa otettu todesta. Kun olin henkihieverissä ampiaisen piston jälkeen, niin ei viety lääkäriin vaan kaadettiin viinaa pistokohtaan.
Koulu sujui eikä vanhemmat käyneet missään opettajan tapaamisissa saati kevät/joulujuhlissa. Allekirjoituksensa isä opetti väärentämään, koska ei jaksanut niitä kirjoittaa.
Ulkoiltiin joo paljon eikä roikuttu ruudulla, mutta yhtään oikeaa ystävää minulla ei ollut. Ajattelen että nykypäivänä olisin ehkä netistä löytänyt edes juttuseuraa.
Vaatteet piti olla tietynlaiset. Levikset hankin jo 9-vuotiaana ja vitosluokan kuvassa on jo korolliset nilkkurit yhdellä jos toisella.
Ei, en kaipaa näitä hällä väliä-aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoija 114 jatkaa. Perheeni ei siis ollut mikään ulkopuolisen silmin huono. Ei ollenkaan. Rahaa olisi ollut. Vanhemmat kävivät lomilla ja viettivät vapaa-ajan ystäviensä kanssa. Meille lapsille ostettiin vaatteita, mutta siinä se. Ei meillä ollut mitään sijaa vanhempien elämässä kuin koristeina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten asema oli epätasa-arvoisempi. Työpaikoilla sai kouria vapaasti, avioliiitossa r ai skata myös täysin vapaasti. Vasta 90-luvun puolivälissä aviopuolison tekemä seks.väkivalta kriminalisoitiin. Miettikääpä sitä.
Elintaso on noussut aivan valtavasti. 80-luvulla ei käyty massoittain ulkomailla tai edes ravintoloissa. Oltiin suht. köyhiä vaikka oli esim. omakotitalo. Aika kultaa muistot, ap.
80-lukuhan muistetaan kulutusjuhlasta ja juppikulttuurista. Silloin ihailtiin merkkivaatteita ja menestyviä juppeja ökyelämäntapoineen. Telkkarista katsottiin Dallasia, jossa rikkaat ihmiset juonivat ja kärsivät sydänsuruista.
Etelänmatkat oli huudossa ja sieltä rahdattiin espanjalaisia vihkoja ja flamenco-tanssijaa esittäviä nukkeja, jotka laitettiin esille olohuoneeseen vieraiden nähtäville.
Juppi oli silloinkin pilkkanimitys. Ei silloin ollut juuri kellään mitään merkkivaatteita, kun lähes ainoa vaatekauppa oli Seppälä. Ainakaan meillä Pohjanmaalla ei juuri kukaan käynyt ulkomailla paitsi jotkut harvoin Ruotsissa tai ehkä Norjassa autolla. Matkustaminen on yleistynyt vasta tällä vuosituhannella.
Vierailija kirjoitti:
Oli se ainakin parasta aikaa olla 8-17vuotias. Parhaita lastenohjelmia, nuorten kirjoja, tv-sarjoja, elokuvia, leluja, musaa, musavideoita, pihaleikkejä, sisäleikkejä, mielikuvitus lensi ja ihmiset eli oikeaa elämää, eikä kännykän kautta.
En tiedä millaista se olisi ollut nykyisen ikäisenä.
5-kymppisille ostettiin kiikkustuoli, eikä yli 30 v käyttäneet farkkuja. Aikuisena ei kuunneltu mitään rokin rämpytystä vaan iskelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä yhdistyy 80- luvun musiikki ja huumori, sekä suomalaisten kielitaito:
U.S.A:n ulkoministerin nimi Cyrus Vance oli niin hupaisa, että siitä tehtiin hittikappale.
80-l sai asioille nauraa ja oli paljon komiikkaa telkussa. Nyt ei poliitioille saa nauraa joka on ikävä merkki siitä millaiseen yhteiskuntamallin on suomi siirtynyt pakkoma mu tuksineen. Nyt huumori on tällaista: Linkissä välimerkkejä sensuurin takia.
https://f.yli lauta .org/9e/7e/9e7e467f4d4d8065.mp4
Joo ennen tuo oli valtavirtaa, nyt noin mölisee vain marginaaliporukka y l i l au alla. Nyt on paremmin.
Siihen aikaan voitiin todella vitsailla kaikesta. 1960-luvun jumalanpilkkakohut olivat historiaa. N- liitto oli edelleen olemassa, mutta selvästi syvässä kriisissä, joten kerrottiin reilusti "neuvostovastaisia" vitsejä ja pelattiin Raid Over Moscow-peliä. Pahkasiassa sekä Juicen ja Kake Singersien biiseissä irvailtiin rotuennakkoluuloille, käyttäen eräitä nykyään täysin tuomittavia sanoja. Ruotsissa ilmestyi sarjakuvasankari Socker-Conny / Sokeri-Sakari, joka törkeällä käytöksellään tuli valtavan suosituksi. Eikä kukaan ryhtynyt vaatimaan sensuuria tai cancelointia. Vuosisadan loppua kohti tiukkapipoisuus lisääntyi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan täysin en ymmärrä menneiden haikailua. Jotkut asiat varmaan olivat paremmin, mutta aika monella meistä lienee kuitenkin esim. sellaisia sairauksia, joita ei 80-luvulla osattu diagnosoida tai hoitaa, tai hoito oli paljon huonompaa kuin nyt.
Mä näen tämän haikailun enemmänkin lapsuuden tai nuoruuden haikailuna, siksi moni unohtaa ne ajan huonot puolet.
Ihmiset olivat paljon enemmän samiksia silloin, vaikka ei samaa puoluetta olisi äänestäneetkään.
Nykyään on hirveä statusero koulutettujen ja kouluttamattomien välillä, sitä ei ollut kasarilla.
Toki jotain opettajia ja lääkäreitä arvostettiin jopa enemmän kuin nykyään, mutta ne opettajat ja lääkärit myös arvostivat perusjunttia, koska työväenluokka olisi silloin suuri enermmistö. Kasarilla ei olisi tullut kuulonkaan että kouluttamatonta ihmistä olisi pilkattu ja koulutustaso olisi ollut parinvalinnan peruste. Tästä on tutkimustakin ja tilastoja. Nykyään koulutettujen ihmisten ego on kasvanut zeppeliinin kokoiseksi, haukkuvat kouluttamattomia kaikkialla. Koulutus on muuttunut keinosta saada parempaa palkkaa enemmän statukseksi. Kasarilla koulutuksella ei ollut statusarvoa itsessään. Jos sait hyvää liksaa, niin sillä sitten toki oli jonkin verran, mutta silloin tienasi moni duunarikin todella hyvin. Koulutettu ja duunari saattoivat tienata suunnilleen saman verran, se oli yleistä silloin. Se oli tasa-arvoisempi yhteiskunta tässä mielessä.