Oliko 80-luku niin hyvää aikaa kuin näin jälkikäteen ajateltuna näyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa se oli vielä parempaa!! Vaikka elintaso ei ollut niin korkea kuin nykyään, ei se haitannut. Oli yhteisöllisyyttä, urheiluseurat, taloyhtiöt ym., kyläiltiin paljon. Some ja älypuhelin eivät olleet vielä pilanneet ihmisiä.

Mikä tässä yhteisöllisyydessä on niin hienoa? Minä en voi sietää tuntemattomia ihmisiä ympärilläni hälisemässä ja olisi painajaismaista jos koko ajan olisi jotakin pakotettua yhteisömeininkiä.

Silloin ihmisillä oli vielä käytöstavat ja kunnioitus muita ihmisiä kohtaan. Elämä ei ollut niin pinnallista ja muista ihmisistä välitettiin. Ihmisten kanssa oli paljon mukavampaa olla kuin nykyisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla koulutus tai raha ei ollut vielä statusta, vaan ihan vain koulutusta tai rahaa. Ihmisillä oli pienempi ego. Suomalaisuus oli se suuri sosiaalinen liima mikä yhdisti. Miljööri, tohtori tai työtön, oltiin kaikki suomalaisia! Se ylitti kaiken muun ja yhdisti.

Höpöhöpö. Opettajat, lääkärit ja insinöörit jne olivat kylän merkkihenkilöitä joille pokkuroitiin ja pidettiin ns. parempana väkenä. Kateus oli suurta ja koulussa oli kaikille selvää, kuka kuului tämän paremman väen lapsiin. Duunari-isäni ilkeili minulle jatkuvasti, kun parhaan ystäväni isä oli tehtaalla työnjohtajana. 

Joka kylällä oli oma puliukkoporukkansa, joita kiusattiin ja joille naureskeltiin. Näistä pulsuista taisi moni olla sotaveteraani.

Varmaan työläisperheissä noin. Koulussa kiusasi duunariperheiden lapset keskiluokkaisten lapsia. Tosiaan sotaveteraanit ajettiin sillanalle. Naiset eivät enää halunneet syvästi traumatisoituneita rintamamiehiään kotiinsa.

https://www.ellibs.com/fi/book/9789510397923/murtuneet-mielet-taistelu-…

Vierailija kirjoitti:

Sikäli oli, että oli helpompi päästä töihin. Ihmisiltä ei vaadittu sellaista puheliasta ja esillä olevaa supersosiaalista käytöstä kuin nykyään tunnutaan vaativan. Ei tarvinnut kirjoittaa erityisen myyviä cv:eitä päästäkseen töihin.

 

Kukaan ei mitän cv:tä silloin kirjoitellut. Ei varmaan edes kirjallisesti hakenut yleensä tavallisiin töihin mentiin pomon juttuislle ja sovittiin aloituspäivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla koulutus tai raha ei ollut vielä statusta, vaan ihan vain koulutusta tai rahaa. Ihmisillä oli pienempi ego. Suomalaisuus oli se suuri sosiaalinen liima mikä yhdisti. Miljööri, tohtori tai työtön, oltiin kaikki suomalaisia! Se ylitti kaiken muun ja yhdisti.

Höpöhöpö. Opettajat, lääkärit ja insinöörit jne olivat kylän merkkihenkilöitä joille pokkuroitiin ja pidettiin ns. parempana väkenä. Kateus oli suurta ja koulussa oli kaikille selvää, kuka kuului tämän paremman väen lapsiin. Duunari-isäni ilkeili minulle jatkuvasti, kun parhaan ystäväni isä oli tehtaalla työnjohtajana. 

Joka kylällä oli oma puliukkoporukkansa, joita kiusattiin ja joille naureskeltiin. Näistä pulsuista taisi moni olla sotaveteraani.

Näitä koulutuksia ja ammatteja arvostettiin, mutta kuitenkin ihmiset olivat lähempänä toisiaan ja kuten yllä kirjoitettiin, näiden asioiden status ei ollut samanlainen kuin nyt. Oltiin yhtä yhteisöä, jossa oli luontevasti eri ammatteja ja koulutuksia.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. Työllisyystilanne toki oli hyvä, mutta palkat ja keskimääräinen elintaso oli kaukana nykyisestä. Tilastokeskuksen mukaan hinnat ovat vuodesta 1983, eli 40 vuodessa kohonneet 2,6 kertaisiksi. Samassa ajassa palkat ovat nousseet 4,8 kertaisiksi ja bkt 4,5 kertaiseksi. 

Keskimääräinen ihmisten ostovoima on siis lähes kaksinkertaistunut. Toki tämä ei koske kaikkia, mutta keskiluokan elintaso on tosiaan noussut valtavasti.

Höpö, ei ole ostovoima noussut millään mittarilla eikä nyky-yhteiskunta koske satoja tuhansia työttömiä. Kun työttömyyskorvaus on 590 euroa eikä töitä vaan riitä kaikille.

Taas joku hikikomero ei usko Tilastokeskusta vaan luulee, että Suomen tilanne vertautuu omaan talouteen. Ei taas ole tyhmyydellä rajoja. 

Kasarilla oli hyvä olla nuori. Maailma oli avoin, suuria uhkia ei ollut. Matkusteltiin, oli tulevaisuuden näkymiä, musiikki ja elokuvat ja TV-ohjelmat tuottivat uutta. Harrastukset eivät olleet näin kalliita kuin nykyisin. Elämä oli ihmisen kokoista ja vähän avarampaa. Ihmiset kunnioittivat toisiaan, elämä ei juppiudesta huolimatta ollut niin pinnallista, ulkonäkökeskeistä. Ihmisarvo oli olemassa ja toisista välitettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa se oli vielä parempaa!! Vaikka elintaso ei ollut niin korkea kuin nykyään, ei se haitannut. Oli yhteisöllisyyttä, urheiluseurat, taloyhtiöt ym., kyläiltiin paljon. Some ja älypuhelin eivät olleet vielä pilanneet ihmisiä.

Mikä tässä yhteisöllisyydessä on niin hienoa? Minä en voi sietää tuntemattomia ihmisiä ympärilläni hälisemässä ja olisi painajaismaista jos koko ajan olisi jotakin pakotettua yhteisömeininkiä.

Silloin ihmisillä oli vielä käytöstavat ja kunnioitus muita ihmisiä kohtaan. Elämä ei ollut niin pinnallista ja muista ihmisistä välitettiin. Ihmisten kanssa oli paljon mukavampaa olla kuin nykyisin. 

Naapurien kyttäys ei ollut kunnioitusta vaan erilaisuudenpelkoa. Elämä tuntui turvalliselta kun kaikki muutkin toimivat samoin. 

 

Vierailija kirjoitti:

Omasta näkökulmasta ei. Suomi oli sisäänpäin kääntynyt takapajula. Nykyään paljon kansainvälisempi, enkä puhu pelkästään populaatiosta, vaan myös mitä ihmisille oli tarjolla.

Suomi on lähi-itäläistynyt ja afrikkalaistunut. Ei hyvällä tahdollakaan kansainvälinen koska siihen kuuluisi myös tervehenkinen suhtautuminen muiden kulttuurien huonoihin puoliin ja muita kulttuureita. Ei tällaista pakkosyöttyöä, kun viimekesänäkin vasemmiston aloittama puolivuotta kestänyt rasistijahti. Sivistyneempi ei suomi ole. Vain lähi-itäläisempi.

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla oli hyvä olla nuori. Maailma oli avoin, suuria uhkia ei ollut. Matkusteltiin, oli tulevaisuuden näkymiä, musiikki ja elokuvat ja TV-ohjelmat tuottivat uutta. Harrastukset eivät olleet näin kalliita kuin nykyisin. Elämä oli ihmisen kokoista ja vähän avarampaa. Ihmiset kunnioittivat toisiaan, elämä ei juppiudesta huolimatta ollut niin pinnallista, ulkonäkökeskeistä. Ihmisarvo oli olemassa ja toisista välitettiin. 

No ydinsotaa kyllä pelättiin, mutta se pelkohan on taas palannut, kiitos Venäjän vajoamisen sairaaseen diktatuuriin. Mutta yhteiskunta oli todella parempi ja turvallisempi eikä tarvinnut jonottaa ruokakasseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa se oli vielä parempaa!! Vaikka elintaso ei ollut niin korkea kuin nykyään, ei se haitannut. Oli yhteisöllisyyttä, urheiluseurat, taloyhtiöt ym., kyläiltiin paljon. Some ja älypuhelin eivät olleet vielä pilanneet ihmisiä.

Mikä tässä yhteisöllisyydessä on niin hienoa? Minä en voi sietää tuntemattomia ihmisiä ympärilläni hälisemässä ja olisi painajaismaista jos koko ajan olisi jotakin pakotettua yhteisömeininkiä.

Silloin ihmisillä oli vielä käytöstavat ja kunnioitus muita ihmisiä kohtaan. Elämä ei ollut niin pinnallista ja muista ihmisistä välitettiin. Ihmisten kanssa oli paljon mukavampaa olla kuin nykyisin. 

Naapurien kyttäys ei ollut kunnioitusta vaan erilaisuudenpelkoa. Elämä tuntui turvalliselta kun kaikki muutki

No ei pääkaupunkiseudulla kyllä tarvinnut miettiä mitään naapureiden kyttäystä. 

Kyllä, ja olin tulossa sanomaan, että myös musiikki oli parempaa, oikeastaan parasta jota koskaan on tehty, tai tullaan tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa se oli vielä parempaa!! Vaikka elintaso ei ollut niin korkea kuin nykyään, ei se haitannut. Oli yhteisöllisyyttä, urheiluseurat, taloyhtiöt ym., kyläiltiin paljon. Some ja älypuhelin eivät olleet vielä pilanneet ihmisiä.

Mikä tässä yhteisöllisyydessä on niin hienoa? Minä en voi sietää tuntemattomia ihmisiä ympärilläni hälisemässä ja olisi painajaismaista jos koko ajan olisi jotakin pakotettua yhteisömeininkiä.

Silloin ihmisillä oli vielä käytöstavat ja kunnioitus muita ihmisiä kohtaan. Elämä ei ollut niin pinnallista ja muista ihmisistä välitettiin. Ihmisten kanssa oli paljon mukavampaa olla kuin nykyisin. 

 

Oli varmaan törppöilyä mutta siitä sai ojentaa, siis odotettiin käytöstapoja jos oli tavan perustyyppi.  Eli jos tavoilla ei ollut väliä niin heti erotuttiin jotenkin epäsuotuisasti. Opetkin täräytti ihan kunnolla  silloin.

Tuo voi kuulostaa jotenkin julmalta mutta enpä tiedä, minusta siinä vaan kerrottiin hyvän ihmisen malli. Nykyään sitä ei oikein saisi tehdä kun joku kuitenkin loukkaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta näkökulmasta ei. Suomi oli sisäänpäin kääntynyt takapajula. Nykyään paljon kansainvälisempi, enkä puhu pelkästään populaatiosta, vaan myös mitä ihmisille oli tarjolla.

Suomi on lähi-itäläistynyt ja afrikkalaistunut. Ei hyvällä tahdollakaan kansainvälinen koska siihen kuuluisi myös tervehenkinen suhtautuminen muiden kulttuurien huonoihin puoliin ja muita kulttuureita. Ei tällaista pakkosyöttyöä, kun viimekesänäkin vasemmiston aloittama puolivuotta kestänyt rasistijahti. Sivistyneempi ei suomi ole. Vain lähi-itäläisempi.

Suomeen on tosiaan saatu paljon ongelmia. 1980-luvulla tuollaisia ongelmia ei vielä ollut, koska maahan ei päästetty keitä tahansa. Mutta sen jälkeen vihervasemmistoon iski tarve esittää ns. hyvää ihmistä terveen järjen ja turvallisuudenkin kustannuksella. Ja samoin kuin Ruotsissa arvostelijoihin on yritetty iskeä rasistin leimaa.

1980-luvulla kenellekään ei tullut mieleen, että Afrikan tähden pelaaminen olisi jotenkin ongelmallista. Mutta 2020-luvulla pitää olla "tiedostava", ja myös suomalaisten pitää hävetä Britannian, Ranskan, Belgian ja ihan kaikkien siirtomaavaltojen puolesta - söiväthän esi-isämme joskus plantaaseilla tuotettua sokeria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. Työllisyystilanne toki oli hyvä, mutta palkat ja keskimääräinen elintaso oli kaukana nykyisestä. Tilastokeskuksen mukaan hinnat ovat vuodesta 1983, eli 40 vuodessa kohonneet 2,6 kertaisiksi. Samassa ajassa palkat ovat nousseet 4,8 kertaisiksi ja bkt 4,5 kertaiseksi. 

Keskimääräinen ihmisten ostovoima on siis lähes kaksinkertaistunut. Toki tämä ei koske kaikkia, mutta keskiluokan elintaso on tosiaan noussut valtavasti.

Höpö, ei ole ostovoima noussut millään mittarilla eikä nyky-yhteiskunta koske satoja tuhansia työttömiä. Kun työttömyyskorvaus on 590 euroa eikä töitä vaan riitä kaikille.

Taas joku hikikomero ei usko Tilastokeskusta vaan luulee, että Suomen tilanne vertautuu omaan talouteen. Ei taas ole tyhmyydellä rajoja. 

80-luvulla sai tuollaista päänaukojaa vetää nenään eikä siitä mustasta silmästä mitään seurannut. Oli kusipäät hiljempaa. Nyt saa kaikki lässyttää työvoimapulasta eikä edes hammaslääkäriin joudu. Katainen kaatui kukkapurkkiin mutta vielä pahempi rosvo sannaa ei kukaan opettanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta näkökulmasta ei. Suomi oli sisäänpäin kääntynyt takapajula. Nykyään paljon kansainvälisempi, enkä puhu pelkästään populaatiosta, vaan myös mitä ihmisille oli tarjolla.

Suomi on lähi-itäläistynyt ja afrikkalaistunut. Ei hyvällä tahdollakaan kansainvälinen koska siihen kuuluisi myös tervehenkinen suhtautuminen muiden kulttuurien huonoihin puoliin ja muita kulttuureita. Ei tällaista pakkosyöttyöä, kun viimekesänäkin vasemmiston aloittama puolivuotta kestänyt rasistijahti. Sivistyneempi ei suomi ole. Vain lähi-itäläisempi.

Suomeen on tosiaan saatu paljon ongelmia. 1980-luvulla tuollaisia ongelmia ei vielä ollut, koska maahan ei päästetty keitä tahansa. Mutta sen jälkeen vihervasemmistoon iski tarve esittää ns. hyvää ihmistä terveen järjen ja turvallisuudenkin kustannuksella. Ja samoin

Kansan riisto ja alistus päättyy riistäjien kannalta huonosti. 1918. Suomen media on hiljaa Dublinin tilamnteesta ja siitä että nyt on siellä estetty kaikki mielipiteet, ettei mmuuttopolitiikan valtavia virheitä joutuisi myöntämään ja korjaamaan. Että sitä kansaa voisi edelleen riistää.

Ihan ok oli. En haluaisi palata. Itselleni 2000-luku on ollut paljon parempi.

Kyllä se aika oli parasta suomen historiassa. 

Ei olisi silloin uskonut miten nopeasti siitä mennään alaspäin. Kuinka kaikki on rappeutunut.

Ihan täysin en ymmärrä menneiden haikailua. Jotkut asiat varmaan olivat paremmin, mutta aika monella meistä lienee kuitenkin esim. sellaisia sairauksia, joita ei 80-luvulla osattu diagnosoida tai hoitaa, tai hoito oli paljon huonompaa kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. Työllisyystilanne toki oli hyvä, mutta palkat ja keskimääräinen elintaso oli kaukana nykyisestä. Tilastokeskuksen mukaan hinnat ovat vuodesta 1983, eli 40 vuodessa kohonneet 2,6 kertaisiksi. Samassa ajassa palkat ovat nousseet 4,8 kertaisiksi ja bkt 4,5 kertaiseksi. 

Keskimääräinen ihmisten ostovoima on siis lähes kaksinkertaistunut. Toki tämä ei koske kaikkia, mutta keskiluokan elintaso on tosiaan noussut valtavasti.

Höpö, ei ole ostovoima noussut millään mittarilla eikä nyky-yhteiskunta koske satoja tuhansia työttömiä. Kun työttömyyskorvaus on 590 euroa eikä töitä vaan riitä kaikille.

Taas joku hikikomero ei usko Tilastokeskusta vaan luulee, että Suomen tilanne vertautuu omaan talouteen. Ei taas ole tyhmyydellä rajo

Joo, kultaisella 80-luvulla tosiaan lyötiin reippaasti turpaan, jos joku oli eri mieltä. Minä olin sillin iso ja vahva, joten sinä olisit varmaan juossut äitisi hemoihiin itkemään nenä veressä.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla koulutus tai raha ei ollut vielä statusta, vaan ihan vain koulutusta tai rahaa. Ihmisillä oli pienempi ego. Suomalaisuus oli se suuri sosiaalinen liima mikä yhdisti. Miljööri, tohtori tai työtön, oltiin kaikki suomalaisia! Se ylitti kaiken muun ja yhdisti.

Höpöhöpö. Opettajat, lääkärit ja insinöörit jne olivat kylän merkkihenkilöitä joille pokkuroitiin ja pidettiin ns. parempana väkenä. Kateus oli suurta ja koulussa oli kaikille selvää, kuka kuului tämän paremman väen lapsiin. Duunari-isäni ilkeili minulle jatkuvasti, kun parhaan ystäväni isä oli tehtaalla työnjohtajana. 

Joka kylällä oli oma puliukkoporukkansa, joita kiusattiin ja joille naureskeltiin. Näistä pulsuista taisi moni olla sotaveteraani.

Näitä koulutuksia ja ammatteja arvostettiin, mutta kuitenkin ihmiset olivat lähempän

Oletkohan edes elänyt kasarilla? Ihmiset lähempänä toisiaan?? Duunarit kävi yhdessä kaupassa, parempi väki toisessa, oli eri urheiluseurat, yhdistykset, harrastukset jne. Kyllä yhteiskunta oli silloin paljon jaetumpi kuin tänään