Oliko 80-luku niin hyvää aikaa kuin näin jälkikäteen ajateltuna näyttää?
Duunareiden palkat nousivat, oli varaa hankkia omistusasunto. Kunnilla oli varaa kouluihin ja hyvään opetukseen. Kilpailutus ei ollut ehtinyt vielä tärvellä joukkoliikennettä, vanhustenhuoltoa, ruokapalveluita ... Valtiolla työskenteli myös tavanduunareita, siivoojia jne.
Oliko kaikki paremmin 80-luvulla? Musiikkia myöten.
Maija
Kommentit (152)
Aika kultaa muistot. Työllisyystilanne toki oli hyvä, mutta palkat ja keskimääräinen elintaso oli kaukana nykyisestä. Tilastokeskuksen mukaan hinnat ovat vuodesta 1983, eli 40 vuodessa kohonneet 2,6 kertaisiksi. Samassa ajassa palkat ovat nousseet 4,8 kertaisiksi ja bkt 4,5 kertaiseksi.
Keskimääräinen ihmisten ostovoima on siis lähes kaksinkertaistunut. Toki tämä ei koske kaikkia, mutta keskiluokan elintaso on tosiaan noussut valtavasti.
Itse asiassa se oli vielä parempaa!! Vaikka elintaso ei ollut niin korkea kuin nykyään, ei se haitannut. Oli yhteisöllisyyttä, urheiluseurat, taloyhtiöt ym., kyläiltiin paljon. Some ja älypuhelin eivät olleet vielä pilanneet ihmisiä.
Elän mieluummin nyt kuin silloin, ellei nykyistä maailmanpoliittista tilannetta oteta lukuun. Elämä maaseudulla oli aika ankeaa, hirveä yhdenmukaisuuden paine ja erilaisten kiusaaminen. Elintaso oli nykyiseen verrattuna ihan eri tasolla, alempana, vaikka se entiseen verrattuna koettiin rikkaudeksi. Netin puuttuminen on tietysti kaksipiippuista, mutta ilman sitä elettiin aika pussissa.
Töihin pääsi menemällä ja duunarin palkka oli nykyrahassa 4 tonnin luokkaa. Moni asia oli paljon halvempaa kuin nykyään eikä joka asiassa ollut veroja kuten 24% alv:tä. Säästöille sai monen prosentin koron. Huoletonta aikaa, todellinen noususuhdanne joka koski ihan kaikkia. Sitten tuli 90-l lama joka oli sekin parempaa aikaa työnsaannin suhteen ja muutenkin kuin nyt. Sai pätkätöitä joita ei saa edes niitäkään enää. Koulutuksen arvo on kadonnut.
80-luvulla elämä oli hauskaa. Täysin eri maailma.
Vierailija kirjoitti:
Pääsivätkö silloin 80-luvulla myös ne kiltitkin pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 😢
En tiedä. Mä olin silloin yksinäinen. En käynyt juhlimassa.
Naisten asema oli epätasa-arvoisempi. Työpaikoilla sai kouria vapaasti, avioliiitossa r ai skata myös täysin vapaasti. Vasta 90-luvun puolivälissä aviopuolison tekemä seks.väkivalta kriminalisoitiin. Miettikääpä sitä.
Elintaso on noussut aivan valtavasti. 80-luvulla ei käyty massoittain ulkomailla tai edes ravintoloissa. Oltiin suht. köyhiä vaikka oli esim. omakotitalo. Aika kultaa muistot, ap.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa se oli vielä parempaa!! Vaikka elintaso ei ollut niin korkea kuin nykyään, ei se haitannut. Oli yhteisöllisyyttä, urheiluseurat, taloyhtiöt ym., kyläiltiin paljon. Some ja älypuhelin eivät olleet vielä pilanneet ihmisiä.
Edelleenkin voi hakea yhteisöllisyyttä niin urheiluseuroista kuin taloyhtiöstäkin. Kyläily on vaihtunut kahviloissa istuskeluun. Enkä ymmärrä, miten some tai älypuhelimet olisivat ketään pilanneet. Päinvastoin ne ovat lisänneet yhteisöllisyyttä. En minä kaikkien tuttujeni ja sukulaisteni asioista näin hyvin ollut perillä kirje- ja lankapuhelinaikaan.
Silloin elettiin velalla yli varojen ja sen seuraukset tuli hyvin ilmi 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Elän mieluummin nyt kuin silloin, ellei nykyistä maailmanpoliittista tilannetta oteta lukuun. Elämä maaseudulla oli aika ankeaa, hirveä yhdenmukaisuuden paine ja erilaisten kiusaaminen. Elintaso oli nykyiseen verrattuna ihan eri tasolla, alempana, vaikka se entiseen verrattuna koettiin rikkaudeksi. Netin puuttuminen on tietysti kaksipiippuista, mutta ilman sitä elettiin aika pussissa.
80-luvulla maailmapoliittinen tilanne oli paljon huonompi. Neuvostoliitto oli vielä voimissaan ja ihmiset pelkäsivät ydinsotaa.
Koko vuosikymmentä ei voi niputtaa yhdeksi kokemukseksi. Kasarin alku oli ankeaa. Valoa tunnelin päässä rupesi näkymään vasta ysärin viimeisellä neljänneksellä. 1988-1989 olivat taloudessa huippuvuosia ja jäivät erityisellä tavalla mieleen. Auton myyminen oli lähinnä jakelua. Myytiin kalliita pukuja, tehtiin kovasti työtä ja mammonan himo oli tavatonta. Eräs Tojota-myyjä tienasi vuodessa 500.000 mk, mikä oli käsittämätön summa ja vastasi kahden uuden krs-talokolmion hintaa. Yhteiskunnassa monien ihanteena oli juppi-elintaso. Piti olla uutta autoa, uusia kodinkoneita, matkoja, baarissa rikkumisia, hienoja drinkkejä. Kadunmiesten usko ja luottamus talouteen oli jotain sellaista mitä ei ole kasarin lopun jälkeen nähty. Ihmiset voivat hyvin ja yhteiskunta pursui taloudellista toimeliaisuutta. Rahalla sai palveluita tarvitsematta maksaa itseään kipeäksi. Sairaalassa hoidettin sairaita, hammaslääkärissä hampaita. Työvoimapulaa ei ollut ja sosiaalituilla eläminen ei ollut hip. Maalarin, putkimiehen ja autohuollon sai tilattua aina kun tarvitsi.
Vierailija kirjoitti:
Naisten asema oli epätasa-arvoisempi. Työpaikoilla sai kouria vapaasti, avioliiitossa r ai skata myös täysin vapaasti. Vasta 90-luvun puolivälissä aviopuolison tekemä seks.väkivalta kriminalisoitiin. Miettikääpä sitä.
Elintaso on noussut aivan valtavasti. 80-luvulla ei käyty massoittain ulkomailla tai edes ravintoloissa. Oltiin suht. köyhiä vaikka oli esim. omakotitalo. Aika kultaa muistot, ap.
80-lukuhan muistetaan kulutusjuhlasta ja juppikulttuurista. Silloin ihailtiin merkkivaatteita ja menestyviä juppeja ökyelämäntapoineen. Telkkarista katsottiin Dallasia, jossa rikkaat ihmiset juonivat ja kärsivät sydänsuruista.
Etelänmatkat oli huudossa ja sieltä rahdattiin espanjalaisia vihkoja ja flamenco-tanssijaa esittäviä nukkeja, jotka laitettiin esille olohuoneeseen vieraiden nähtäville.
silloin syntyneille on yleensä ollut.
sama koskee myöhempiäkin vuosikymmeniä.
järjellä jos aattelee niin aika joopa joo menoa
ollut varsinki talousasioissa
Vierailija kirjoitti:
Pääsivätkö silloin 80-luvulla myös ne kiltitkin pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 😢
Voisitko jättää tämän oksennuksen edes joka toisesta ketjusta pois? Kiitos.
80-luku oli vähän kuin vuoristoradan ylämäki ennen tulevaa syöksyä.
Vierailija kirjoitti:
Aika kultaa muistot. Työllisyystilanne toki oli hyvä, mutta palkat ja keskimääräinen elintaso oli kaukana nykyisestä. Tilastokeskuksen mukaan hinnat ovat vuodesta 1983, eli 40 vuodessa kohonneet 2,6 kertaisiksi. Samassa ajassa palkat ovat nousseet 4,8 kertaisiksi ja bkt 4,5 kertaiseksi.
Keskimääräinen ihmisten ostovoima on siis lähes kaksinkertaistunut. Toki tämä ei koske kaikkia, mutta keskiluokan elintaso on tosiaan noussut valtavasti.
Höpö, ei ole ostovoima noussut millään mittarilla eikä nyky-yhteiskunta koske satoja tuhansia työttömiä. Kun työttömyyskorvaus on 590 euroa eikä töitä vaan riitä kaikille.
Silloin oli tuloverot ja autovero korkeampi mutta samaan aikaan ei ollut moni veroja ollenkaan. Mukavan asunnon sai jos halusi tavisduunarina joka nykyjään on kova saavutus mutta ei ollut silloin vaan perus juttu. Samoin työelämä oli helpompaa ja niitä oli helpompi saada.
Ei ollut mäkkäriä ja trendikahviloita joka kaupungin kadulla mutta ei ollut myöskään näin paljon lihavia ihmisiä mitä nykyjään.
Suurin negatiivisuus oli tupakan poltto vähän joka puolella.
Kokonaisuutta kun ajattelee kyllä se silloin oli parempi tavis kansalaiselle.
los oli silloin paremmin. Se maksettiin 90 luvun lamalla.