Oliko 80-luku niin hyvää aikaa kuin näin jälkikäteen ajateltuna näyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan täysin en ymmärrä menneiden haikailua. Jotkut asiat varmaan olivat paremmin, mutta aika monella meistä lienee kuitenkin esim. sellaisia sairauksia, joita ei 80-luvulla osattu diagnosoida tai hoitaa, tai hoito oli paljon huonompaa kuin nyt.

Mä näen tämän haikailun enemmänkin lapsuuden tai nuoruuden haikailuna, siksi moni unohtaa ne ajan huonot puolet.

Ne huonot puolet ovat jokaiselle eri asioita. Mikä nyt on kenellekin huonoa, riippuu ihmisestä. Ei ole oikein olemassa minkäänlaisia yleisiä huonoja puolia.

Mistäpä mitään tiesin. Tein töitä ja opiskelin. Siinä sivussa väliin kasvohoidossa, kampaajalla, leffassa. Syömässä ulkona iltaisin, joskus tanssimassa. 

Ei todellakaan ollut. Taloja ne duunarit rakensi ennen 80- lukuakin aravalainalla. 

Yleisesti ottaen 80-luvulla moni asia oli paremmin, työttömyyttä ei juuri ollut, vain pahimmat pulit oli työttömänä, mutta jos oli työhaluja, työpaikan kyllä sai, päinvastoin kuin nyt.

Työllisyydestä johtuen myös elintaso oli kohtuullinen, palkan ostovoima oli parempi, hinnoissa ei vielä ollut ihan maksimaalinen ahneuskerroin mukana, eikä ollut elätettävänä nettiyhteyttä, ja lankapuhelimestakaan nyt ei mahdottomia kuluja koitunut, jos ei soitellut hirveästi. Autoissa ei ollut ajoneuvoveroa, uusissa autoissa toki autovero, mutta jos on riittävän varakas ostaakseen uuden auton, ei se uuden auton autovero ole minkäänlainen ongelma. Uusien autojen myyntiennätyshän on juuri 80-luvulta, vuodelta 1989, jonka jälkeen ei koskaan ole päästy lähellekään niitä lukemia.

Julkiset palvelut olivat hyviä ja esim. terveyskeskuksissa ei ollut mitään käyntimaksuja, sehän olisi ollut väärin veloittaa samasta palvelusta kahteen kertaan, ensin korkeina veroina ja sitten vielä käyttömaksu!!

Kouluissakin saatiin aina uudet kirjat ja vihkot, kynät ja kumit, viivottimet, harpit, ym. välineet.

Kertakaikkiaan 80-luku oli sellainen paratiisi, että sen elettyään, olo on ollut kuin helvettiin joutuneella ysärin lamasta lähtien :/

Velkarahoitusparatiisista takaisinmaksuhelvettiin. Samaan tunnutaan pyrittävän nykyäänkin, lakkoiluilla kai pyritään siihen että tärskyt olisivat mahdollisimman vavahduttavia. 

Oli parempi.  Töitä sai jopa 90-luvun lamassakin paljon paremmin kuin nyt. 80-luvulla kysyin 3 paikkaan samalla viikolla töihin. Kaikista tuli soitto, että milloin voit aloittaa... Nytkin olen töissä mutta osa-aikaisena. Kokoaikaista ei saa mitenkään. Useita hakemuksia laitettuna. En ole laskenut mutta varmasti reilut sata tai lähelle 200 kpl. Ehkä ylikin. Vuosiahan olen hakenut nimittäin. Ei tärppää ei.

Myös palkka oli hyvä 90-luvulla. Jos vertaa nykyiseen mitä sillä saa, niin huono on. Esim. Vuokrani tuolloin 150mk/kk ja nykyinen 580e. Ts. 4100 mk kk tuloista oli suorastaan naurettavaa maksaa tuo 150 mk. Nyt 1460e kl. Tuloista ei. Muutettu kokoaikatyön palkaksi. En oikeasti osa-ajalla saa tuosta kuin puolet abaut. Loput liitolta eli ei paljon mitään on kk. Tuloni.

Juu, mutta täytyy lähteä tästä hommiin. Työkaveri tuli hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

los oli silloin paremmin. Se maksettiin 90 luvun lamalla.

80-luvulla Holkerin hallitus lanseerasi 'hallitun' rakennemuutoksen, lainarahaparatiisista 90-luvun velkojenmaksuhelvettiin, maa vältti hädintuskin joutumasta kansainväliseen taloudelliseen holhoukseen. 

Nyt samantyyppinen tilanne että ilmeisesti parlamentarismia halveksimalla lakkoilemalla pyritään saamaan maa jamaan jossa lopulta ulkomaan finanssityypit tulevat ohjailemaan ja määräilemään miten valtion rahoja käytetään. Ehkä joku lakkoja kiihkoileva ay-kiho saa nytkin jonkin ajan kuluttua ministerin arvon. - Historia taitaa opettaa ettei ihminen opi mitään. 

Olihan se. Tein vaan sen tyhmän virheen etten mennyt koulusta suoraan töihin. Olisin saanut hyvän pesärahan ennen lamaa 92. Toinen virhe oli että aloin seurustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

los oli silloin paremmin. Se maksettiin 90 luvun lamalla.

80-luvulla Holkerin hallitus lanseerasi 'hallitun' rakennemuutoksen, lainarahaparatiisista 90-luvun velkojenmaksuhelvettiin, maa vältti hädintuskin joutumasta kansainväliseen taloudelliseen holhoukseen. 

Nyt samantyyppinen tilanne että ilmeisesti parlamentarismia halveksimalla lakkoilemalla pyritään saamaan maa jamaan jossa lopulta ulkomaan finanssityypit tulevat ohjailemaan ja määräilemään miten valtion rahoja käytetään. Ehkä joku lakkoja kiihkoileva ay-kiho saa nytkin jonkin ajan kuluttua ministerin arvon. - Historia taitaa opettaa ettei ihminen opi mitään. 

 

Sitähän tässä lakoilla vastustetaan ettei hallitus aja maatamme konkurssiin ja holhoukseen.

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen 80-luvulla moni asia oli paremmin, työttömyyttä ei juuri ollut, vain pahimmat pulit oli työttömänä, mutta jos oli työhaluja, työpaikan kyllä sai, päinvastoin kuin nyt.

Työllisyydestä johtuen myös elintaso oli kohtuullinen, palkan ostovoima oli parempi, hinnoissa ei vielä ollut ihan maksimaalinen ahneuskerroin mukana, eikä ollut elätettävänä nettiyhteyttä, ja lankapuhelimestakaan nyt ei mahdottomia kuluja koitunut, jos ei soitellut hirveästi. Autoissa ei ollut ajoneuvoveroa, uusissa autoissa toki autovero, mutta jos on riittävän varakas ostaakseen uuden auton, ei se uuden auton autovero ole minkäänlainen ongelma. Uusien autojen myyntiennätyshän on juuri 80-luvulta, vuodelta 1989, jonka jälkeen ei koskaan ole päästy lähellekään niitä lukemia.

Julkiset palvelut olivat hyviä ja esim. terveyskeskuksissa ei ollut mitään käyntimaksuja, sehän olisi ollut väärin veloittaa samasta palvelusta kahteen kertaan, ensin

80 luvulla yrittäjät ja yritykset ei olleet 100% huijareita.  Työntekijöille maksettiin työstään korvaus ja työtahti oli inhimillinen.Tavarat mitä myytiin oli laatua ja kesti. Nyt ne on kaikki roskaa oli hinta mikä tahansa. Yhä on käytössä äidilläni 50v vanha Moulinexin yleiskone ja 80 luvulla hankittu stereoräkki soittaa kasetit, levyt ja radion kuten ennenkin vanhempieni olohuoneessa. Toimisi 70 luvulla ostettu televisiokin jos vielä tekniikka tukisi lähetyksiä. Nykyajan yrittäjä on rikollinen kusettaja ja riistäjä joka halveksii niin työvoimaansa kuin asiakastaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän tässä lakoilla vastustetaan ettei hallitus aja maatamme konkurssiin ja holhoukseen.

todellakin 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta näkökulmasta ei. Suomi oli sisäänpäin kääntynyt takapajula. Nykyään paljon kansainvälisempi, enkä puhu pelkästään populaatiosta, vaan myös mitä ihmisille oli tarjolla.

Kun katsoo koulukuvia kasarilta, kaikki luokkakaverit (ns. eliittikoulussa) näyttivät ihan neukuilta. Suomi oli puolittain itäblokkia.

 

Elintaso oli suht ok ja hyvinvointivaltion rahoituspohja oli vakaampi. Nykyään toki elintaso on parempi. Eivät tavan tallukat lennelleet mihinkään kaakkois-Aasiaan kuten nykyään. Korkeintaan Kanarialle.

 

Joku uhosi, kuinka kasarilla oli kotona oikein telkkari ja videot. Nykyään uuden telkkarin voi halutessaan ostaa joka kuukausi.

En taida olla sitten tavan tallukka. Olen ollut kolmeen otteeseen ulkomailla, muutamassa Euroopan maassa (samoin kolme kertaa lentänyt lentokoneella, 2x3 tunti, 1x tuntia), viime kerta yli 45 vuotta sitten, kaikki kerrat liittyivät opiskeluun. 

Ei minulla myöskään ole ollut koskaan televisiota eikä mitään videoita. 

Vierailija kirjoitti:

Elän mieluummin nyt kuin silloin, ellei nykyistä maailmanpoliittista tilannetta oteta lukuun. Elämä maaseudulla oli aika ankeaa, hirveä yhdenmukaisuuden paine ja erilaisten kiusaaminen. Elintaso oli nykyiseen verrattuna ihan eri tasolla, alempana, vaikka se entiseen verrattuna koettiin rikkaudeksi. Netin puuttuminen on tietysti kaksipiippuista, mutta ilman sitä elettiin aika pussissa. 

1980-luvulla maailmanpoliittinen tilanne oli huomattavasti nykyistä ankeampi kun Neuvostoliitto ja itäblokki olivat vielä voimissan. Baltian maat eivät olleet itsenäisiä, Saksa oli jaettu kahtia ja Itä-Euroopan kommunistisia diktatuureja kutsuttiin häveliäästi "kansandemokratioiksi". Neuvostoarmeija taisteli Afganistanissa 1979-1989, Irakin ja Irakin välillä oli sota 1980-1988, ja Israel teki ns. rauha Galileaan operaation Libanoniin 1982 muista konflikteista puhumattakaan. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kävivät sitkeästi asevarustelukilpailua ja tukivat välillisesti vastapuolia eri kriiseissa. Monessa suhteessa 1990-luku oli poliittisesti huomattavasti toivekkaampaa aikaa.

Kun olin yliopisto-opiskelija 1980-luvulla, asuin tyytyväisenä 3 hengen soluhuoneistossa, jossa minulla oli omassa huoneessa väritelevisio, stereot (levysoitin, vahvistin, kauttimet) ja LP-levykokoelma. Itse asiassa siirryin CD-levyjen aikakauteen vasta milleniumin vaihteessa vuonna 1999. Myös muilla opiskelukaverillani oli suunnilleen samanlainen elintaso. Tilasimme soluhuoneistoon yhteisen sanomalehden ja meillä oli yhteinen lankapuhelin, niin että merkitsimme vihkoon omat soittoaikamme, jotta puhelinlasku tuntuisi oikeudenmukaiselta. Asuin myös 1980-luvulta lähtien kaapeliverkon piirissä, joten näin Music Televisionin, Sky Channelin, Eurosportin sekä Kolmoskanavan ja Nelosen edeltäjän PTV:n niiden alkuvaiheesta lähtien ilman erillistä maksua. Netin sijasta tietoa hankittiin kirjoista, lehdistä, radiosta ja televisiosta.

Muuten ihmiset valittavat vähemmän 1980-luvulla, ja vähän erikoisemmat kaverit menevät joukon jatkona ilman että heitä tarvitsi erikseen diagnosoida. Urheilun osalta pelasimme jääkiekkoa ulkojäällä minimivarusteissa ja lukiossa kävimme pelaamassa sählyä koulun liikuntasalissa omalla ajalla ja omilla vakioporukoilla. Kun ikää tule enemmän, aloin harrastamaan kestävyysjuoksua, sillä siinä pystyi toimimaan oman aikataulun mukaan ilman että tarvitse värvätä joka kerta joukkuetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

los oli silloin paremmin. Se maksettiin 90 luvun lamalla.

80-luvulla Holkerin hallitus lanseerasi 'hallitun' rakennemuutoksen, lainarahaparatiisista 90-luvun velkojenmaksuhelvettiin, maa vältti hädintuskin joutumasta kansainväliseen taloudelliseen holhoukseen. 

Nyt samantyyppinen tilanne että ilmeisesti parlamentarismia halveksimalla lakkoilemalla pyritään saamaan maa jamaan jossa lopulta ulkomaan finanssityypit tulevat ohjailemaan ja määräilemään miten valtion rahoja käytetään. Ehkä joku lakkoja kiihkoileva ay-kiho saa nytkin jonkin ajan kuluttua ministerin arvon. - Historia taitaa opettaa ettei ihminen opi mitään. 

 

Sitähän tässä lakoilla vastustetaan ettei hallitus aja maatamme konkurssiin ja holhoukseen.

Vaikka ymmärrän täysin tavoitteena valtiontalouden tasapainottamisesta, niin nykyisen hallituksen toimet ovat olleet erittäin yksipuolisia kohdistuen lähinnä sosiaaliturvaan. Esimerkiksi asumistuen leikkaaminen tekee monesta osa-aikaisesta ja määräaikaisesta työstä kannattamatonta ja lisää vaan toimeentulotuen tarvetta. Hallituksen tulisi tasapuolisuuden nimessä leikata yhtä tomerasti erilaisia yritystukia kuten raviratojen, Itämeren viihteellisen matkustajaliikenteen ja isojen pörssiyrityksen tukemista. Jos tukien leikkaaminen muka kannustaa työttömiä, niin pitäisihän yritystenkin tulla toimeen vapaan markkinatalouden ehdoilla olla huutamatta valtiota apuun. Valtion tulojen ja menojen tasapainottaminen edellyttää myös valtion tulojen säilyttämisestä vähintäänkin ennallaan eikä suinkaan verojen keventämistä. Ei velkaantuminen pysähdy, jos tulojen vähennetään niiden menoleikkausten rinnalla.

Kokemus kasarista on luonnollisesti kovin subjektiivinen. Itselleni se on jäänyt mieleen (olin ala-aste ikäinen) pelkästään positiivisena. Vanhemmilla oli töitä, kotityöt jakoivat tasa-arvoisesti, kylässä käytiin lähinnä sukulaisissa, mökillä paistoi aina aurinko. Ravintoloissa ei syöty kuin muutamilla etelän reissuilla, mutta ei sitä osannut kaivata. Kavereitten kanssa pyörittiin ulkona ja elämää kuvaa parhaiten se, että tunnelma oli turvallinen. Toki elämään kuului myös haasteet, toisen vanhemman mt -ongelmat jne ja kohtasin useita mee too -tilanteita, mutta ne eivät jättäneet traumoja. Ei oltu sillä tavoin herkkänahkaisia ehkä.

Parempaa!

Töitä oli ja niitä sai, palkalla tultiin toimeen. Vastavuoroisuuden etiikka toimi työmarkkinoilla. Lupaukset pidettiin työpaikoilla. Ihmiset huolehti toisistaan. Talojen alakerroissa toimivat ruokakaupat ja parturit. Kaikkea sai tilaamalla kauppiaalta. Koko "kylä" kasvatti ja piti huolta lapsista kaupungeissakin. Radiossa soi nuorten ohjelmat ilman ylenmääräistä seksin tuputtamista. Autot korjattiin itse kun konehuoneen avaamalla näki missä vika piili. Oli oikeita kirjoja ja aikaa käytettiin itsensä sivistämiseen.Ihmiset kunnioitti toisiaan ja jos sinuteltiin, Sinä kirjoitettiin isolla.

Ne duunareiden palkat 80-luvulla oli reaalisesti pienempiä kuin nyt. Duunarit ajeli laaduttomilla itä-autoilla ja söivät jauhomakkaraa. Asumisväljyys oli pienempi kuin nyt ja talot rakennettu tavalla jota nykystandardit eivät sallisi. Rutkalla elintason laskulla siis päästäisiin takaisin siihen 80-luvun ihanuuteen.

Duunareilla työolot olivat paremmat kuin nyt. Silloin ei ollut vuokratöitä ja työntekijöitä oli tarpeeksi työpaikalla. Palkka oli hintatasoon nähden parempi kuin nyt. Yleisesti elämä oli paljon vapaampaa kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Duunareilla työolot olivat paremmat kuin nyt. Silloin ei ollut vuokratöitä ja työntekijöitä oli tarpeeksi työpaikalla. Palkka oli hintatasoon nähden parempi kuin nyt. Yleisesti elämä oli paljon vapaampaa kuin nyt.

Palkka oli hintatasoon nähden nimenomaan huomattavasti huonompi kuin nyt. Reaalipalkkojen mediaani on nyt 1,5x sen mitä 80-luvulla. Ja rikkailla menee vieläkin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ne duunareiden palkat 80-luvulla oli reaalisesti pienempiä kuin nyt. Duunarit ajeli laaduttomilla itä-autoilla ja söivät jauhomakkaraa. Asumisväljyys oli pienempi kuin nyt ja talot rakennettu tavalla jota nykystandardit eivät sallisi. Rutkalla elintason laskulla siis päästäisiin takaisin siihen 80-luvun ihanuuteen.

Kaikkea ei voi rahalla mitata, eikä Rakkautta voi edelleenkään ostaa tai vaihtaa.