Oliko 80-luku niin hyvää aikaa kuin näin jälkikäteen ajateltuna näyttää?

80-luvun kaipailijat ovat kuin kommunismin kaipailijat Venäjällä. Kaikki oli oikeasti paskemmin mutta itse olivat silloin nuoria ja terveitä.

60 ja 70-luku oli parempia. 80-luku oli siirappinen, mauttomine muoteineen, naiset piti näyttää miehiltä paksuilla kulmakarvoilla, erilaisuus oli mielenvikaisuutta, kaikki piti olla samanlaisia, musiikki majesteettista urkumusiikkia sähkörummuin, autot persoonattomia, kaikki yliampuvaa, Kiinakrääsää pursusi joka kauppa hyi hyi.

40- ja 50-luku oli vielä parempaa. Oli koskematonta luontoa, ja töitä riitti kaikille. Lapset sai elää kunnon maalaiselämää joka teki onnelliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Glömde helt att tillägga att förutom allt annat gott, knullades det hejvilt under hela 1980-talet.

Hirvee AIDS hysteria. 

70-luvulla naitiin kuin kanit!

Kyllä se oli hyvää aikaa. Kotitietokoneet tekivät tuloaan koteihin. Erityisesti Commodore 64:n hyviä urheilupelejä olen jäänyt kaipaamaan.

Silloin ei ollut ilmastomuutosta, sodan uhka...ei älyttömiä kauneusleikkauksia tai järjetöntä kuluttamista. Maalaisjärkeä. 

Oli turvallista ja valkoista, myös talvella.

Parasta aikaa. Tulee aina hyvä mieli kun muistelee nuoruutta. 

80-luku oli parempaa aikaa kuin silloin aikanaan edes tajuttiinkaan!

Luultiin että maailma menisi kohti parempaa, varsinkin 2000 -luvusta oli upeita visioita, mutta jo 90-luku oli lyönti vasten kasvoja ja pettymys on ollut 2000-luvulla vieläkin suurempi, koska käytännössä ollaa vajottu taaksepäin sivistyksen tasossa, mikä on koko yhteiskunnan ja maailman perustavimpia arvoja. Ei olisi arvannut millaiseksi tämä vuosi 2025:kin on ruennut paljastumaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa se oli vielä parempaa!! Vaikka elintaso ei ollut niin korkea kuin nykyään, ei se haitannut. Oli yhteisöllisyyttä, urheiluseurat, taloyhtiöt ym., kyläiltiin paljon. Some ja älypuhelin eivät olleet vielä pilanneet ihmisiä.

Edelleenkin voi hakea yhteisöllisyyttä niin urheiluseuroista kuin taloyhtiöstäkin. Kyläily on vaihtunut kahviloissa istuskeluun. Enkä ymmärrä, miten some tai älypuhelimet olisivat ketään pilanneet. Päinvastoin ne ovat lisänneet yhteisöllisyyttä. En minä kaikkien tuttujeni ja sukulaisteni asioista näin hyvin ollut perillä kirje- ja lankapuhelinaikaan.

 

Et taida olla elänyt tuota aikaa...

Oliko ne v*tut karvaisempia kuin nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. Työllisyystilanne toki oli hyvä, mutta palkat ja keskimääräinen elintaso oli kaukana nykyisestä. Tilastokeskuksen mukaan hinnat ovat vuodesta 1983, eli 40 vuodessa kohonneet 2,6 kertaisiksi. Samassa ajassa palkat ovat nousseet 4,8 kertaisiksi ja bkt 4,5 kertaiseksi. 

Keskimääräinen ihmisten ostovoima on siis lähes kaksinkertaistunut. Toki tämä ei koske kaikkia, mutta keskiluokan elintaso on tosiaan noussut valtavasti.

Aika mutkat suoriksi näkemys. Monet välilliset kustannukset, kuten tuotantokulut, palvelumaksut, välilliset verot ja tuontikustannukset ovat myös moninkertaistuneet ja lisääntyneet.

Ostovoima ja kulutuskäyttätyminen ei vedä vertoja 1980 luvun parhaille vuosille. Tuolla vuosikymmenellä Suomeen aletiin ensimäistä kertaa tuoda oikeasti kansainvälisiä brändejä, mm. vaattemerkkejä, tuoksuja ja elektroniikkaa venäläisten 5 L emalikattiloiden ja puolalaisten keittolautasten sijaan.

Henkinen ja asenneilmapiiri oli ihan jotain muuta kuin viimeiseen 20 vuoteen. Katsottiin eteenpäin. Oli innostusta, luovuutta, ajatuksia ja tulevaisuuden toivoa yksilönä ja yhteiskuntana. Kaikesta retoriikasta ihmiset olivat paljon hyväntahtoisempia ja suvaitsevaisempia kuin nykyisin.

Tänä päivänä Suomea voi kuvata sanoilla fifty shades of gray ihan kaikessa, ja henkinen ilmapiiri ja käytös on venäläisempää kuin venäjällä. Voi olla, ettei pohjakosketusta ole edes vielä saavutettu.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin tyttö ja nuori nainen kasarilla, ja eikä aika kyllä kultaa muistoja. Oli turvallista kulkea ihan missä tahansa mihin aikaan tahansa. Musiikki ihan parasta, eri genrejä oli paljon. Oli sellaista tulevaisuuden toivoa ja iloa. Kyläiltiin, tehtiin autoretkiä, oltiin todellakin yhteisöllisempiä. Edes naisen asemaa en osannut mitenkään harmitella, vaikka jouduinkin kahvit keittelemään vanhemmalle porukalle. Vastapainoksi miehet olivat ehkä vähän herrasmiesmäisempiä naisia kohtaan kuin nykyään. Ihana vuosikymmen oli. Ei sitä turhaan hehkuteta. 

Totta, miehet olivat jotenkin herrasmiesmäisempiä.