Nykyajan lapset ovat oikeasti tyhmiä

Yllättävän moni myös joutuu olemaan pitkiäkin aikoja yksin kotona tai niiden isompien sisarusten jotka näitä liimoja ja hiuslakkoja nuuhkivat. On jäänyt mieleen töistä sellainenkin tapaus kun lapsi pyysi minulta vissypulloja jotta saisi palautusrahoilla nuudeleita ostettua, kotona ei ruokaa kuulemma laitettu. 

Vanhemmillakin on elämänhallinnan taidot hukassa, en siis missään tapauksessa halua viattomia lapsia syyllistää. Vanhemmille tämä valitusvirsi on suunnattu.

Ap

Tämä on taas tällainen haukkumisketju, kun nuori ihminen ei osaa suhteuttaa. Aina on ollut vaihtelua. Aina on ollut lapsia, joilla ei ole arjen taitoja eikä kärsivällisyyttä. Nuoret eivät yleisesti noudata työpaikoilla yhteisiä pelisääntöjä. Myöhästellään, saikutetaan, puolustetaan kiivaasti omia oikeuksia. Se on muutos. Minä olen miettinyt, että kun tässä on työelämää jo yli 30 vuotta sietänyt, niin antaa mennä vaan. Vuosi vuodelta ne nuoret työntekijät tuntuu tyhmemmiltä minun silmissäni, mutta heillä on kuitenkin paljon taitoja ja tietoa, jota ei aiemmin ole ollut. Kuinka näppärästi joku hoitaa tietokoneongelman kuntoon. Minun sukupolveni on sääntöuskollista sakkia, joka tekee ohjeiden mukaan. Nuoret muuttavat meidän työelämän ihan varmasti. Vaikka ei 20-vuotias osaa lukea yhtä sujuvasti kuin 50-vuotias, mitä sitten, koska hän hallitsee monta muuta asiaa paremmin. 

Ap kertoi olevansa 21-vuotias, siis hyvin nuori aikuinen.

80-luvun lopussa, kun opiskelin, korkeakoulun opettaja valitti, että opiskelijat eivät enää osaa kuunnella luennoilla, vaan mieluummin rupattelevat keskenään. Osa vastavalmistuneista opettajatuttavista jätti sen työn ja vaihtoi alaa, koska ei kestänyt oppilaiden kurittomuutta. Yksi tuttu, joka on työskennellyt varhaiskasvatuksessa noin 20 vuotta, on alusta asti kauhistellut työssään kohtaamia kurittomia ja väkivaltaisia lapsia.

Aina on ollut syytä parantaa.

Vierailija kirjoitti:

"Vuokrananataja kysyy multa mun luottotietoja kun mä oon siis muuttamassa. Mitä se tarkoittaa? Mä en ole ostanu vielä ikinä luotolla mitään, niin eihän mulla voi olla mitään luottotietoja? Ehdinkö mä ostaa jotain nyt nopeesti luotolla että mä saan mulle niitä luottotietoja?"

(tapahtui tosielämässä, kysyjä työelämässä oleva  24-vuotias)

Pyyntö; opettakaa siellä koulussa tai ihan mieluiten kotona jo näitä reaali-arjen käsitteitä. 

Ja tämäkin uuvatti olisi parissa minuutissa selvittänyt asian googlen avulla. Naama kiinni luurissa mutta mitään hyödyllistä ei niillä osata tehdä. Varsinaisia diginatiiveja..

Mun mielestä paras oli, kun nuori kysyi töissä, että miten hän pääsee töihin. No joko bussilla tai pyörällä tai kävellen. Sitten hän kysyi, että kuka nuo matkat maksaa? Eikä ollut hänelle ensimmäinen työpaikka.

Vanhemmat ne tyhmiä ja laiskoja ovat, eivät lapset. Vanhemmat eivät viiti olla ja opettaa lapsilleen mitään, kännykkää sohvalla selailevat. Laittavat lapset kerhoon, niin tarvitse senkään vertaa opettaa. 

Pistä lapset vaan tekemään. Tarkka selonteko mitä tehdään ja kuka tekee mitä, älä joka pyyntöön suostu vaan sano että yritä itse tehdä. Lapset käyttävät hyväkseen liian lepsua ohjaajaa. Hyvä olisi pitää myös kerhoja, joihin velvoitetaan aikuinen mukaan lapsen kanssa tekemään. Tällainen liikuntakerho on ollut menestys. Tykkäävät lapset opetella korien heittoa jne vanhempansa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tällainen haukkumisketju, kun nuori ihminen ei osaa suhteuttaa. Aina on ollut vaihtelua. Aina on ollut lapsia, joilla ei ole arjen taitoja eikä kärsivällisyyttä. Nuoret eivät yleisesti noudata työpaikoilla yhteisiä pelisääntöjä. Myöhästellään, saikutetaan, puolustetaan kiivaasti omia oikeuksia. Se on muutos. Minä olen miettinyt, että kun tässä on työelämää jo yli 30 vuotta sietänyt, niin antaa mennä vaan. Vuosi vuodelta ne nuoret työntekijät tuntuu tyhmemmiltä minun silmissäni, mutta heillä on kuitenkin paljon taitoja ja tietoa, jota ei aiemmin ole ollut. Kuinka näppärästi joku hoitaa tietokoneongelman kuntoon. Minun sukupolveni on sääntöuskollista sakkia, joka tekee ohjeiden mukaan. Nuoret muuttavat meidän työelämän ihan varmasti. Vaikka ei 20-vuotias osaa lukea yhtä sujuvasti kuin 50-vuotias, mitä sitten, koska hän hallitsee monta muuta asiaa paremmin. 

Huoh..nuorempien sukupolvien nopea tyhmentyminen on ollut huolenaiheena jo kymmeniä vuosia ja asiaa on tutkittu maailmanlaajuisesti. Monilta puuttuvat myös elämisen perustaidot. Näissä sukupolvissa erona on se että he eivät edes halua oppia, ei kiinnosta(ja töissä pitäisi sitten heti päästä johtoportaaseen) Jos 20 v kyselee ja ihmettelee asioita kuin pikkulapset niin kyllähän se jostain kertoo. 

Näiden yhteiskuntaan vaikuttavien asioiden vähättely ei auta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Joo. Huomasin puistossa miten huutavat täysillä tai oikeastaan karjuvat mäkeä laskiessa koko mäen alas ja aina sama möly uudestaan. Ei kyllä ennen ollut noin vajaita lapsia jotka vaan huutaa koko ajan ilman mitään syytä. Ei sitä pidetty normiälyisten käytöksenä lastenkaan kesken.

Ootko ite tyhmä? Ennen et huomannut huutoa, koska huusit itse mukana!

Vierailija kirjoitti:

Onko niille pakko ostaa älykännyt?

Näköjään on, kun alakoulussa on sellanen laiska, tyhmä ohjaaja, joka istuu mielummin tekemättä mitään ja määrää lapset ottamaan kännykät esiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä paras oli, kun nuori kysyi töissä, että miten hän pääsee töihin. No joko bussilla tai pyörällä tai kävellen. Sitten hän kysyi, että kuka nuo matkat maksaa? Eikä ollut hänelle ensimmäinen työpaikka.

Tyhmyyttä on kyllä vanhemmillakin ihmisillä. Meille tuli töihin ennen korona-aikaa työtön ihminen, jolle oli te-palveluista autettu hakemus avoimeen työpaikkaan. Perehdytin häntä työhön. Yhtenä päivänä hän tuli käsin kirjoitettu lappu kädessään, jossa oli kaikki ajokilometrit kotia työpaikalle ja takaisin. Hän kysyi, miten kilometrikorvaukset maksetaan. Meillä oli kansiossa ohje, jossa oli työajojen kilometrien laskutusohje, jonka mukaan hän kuvitteli saavansa rahat työpaikan ja kodin välisiin matkoihin. Minä olin erittäin hämmästynyt, että eihän työpaikan ja kodin välille makseta mitään kilometrikorvauksia, vaan ne ilmoitetaan verovähennyksiin, ja sieltä saa pelkän vähennyksen verotuksessa, ei koko summaa. Hän lopetti töissä sen viikon jälkeen koeajalla. Kyllä se laittoi miettimään, miten tyhmiä ihmisiä voi olla.

Hienoa, tulevaisuuden toivot ovat lievästi kehitysvammaisten tasolla. Ei tästä pelkästään voi syyttää koulua/vanhempia, kyllä siellä nupissa on jotain vikaa jos ei nuori aikuinen tajua etsiä itse tietoa asioista. 

Ja ylemmälle, aikaisemmin ei huudettu laumassa kuin pistetty sika. Tuo jatkuva mölinä myös kertoo jotain aivojen toiminnasta. 

Musta tuntuu että enemmistö lapsista on syntynyt sieltä kannaksen huonommalta puolelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä paras oli, kun nuori kysyi töissä, että miten hän pääsee töihin. No joko bussilla tai pyörällä tai kävellen. Sitten hän kysyi, että kuka nuo matkat maksaa? Eikä ollut hänelle ensimmäinen työpaikka.

Tyhmyyttä on kyllä vanhemmillakin ihmisillä. Meille tuli töihin ennen korona-aikaa työtön ihminen, jolle oli te-palveluista autettu hakemus avoimeen työpaikkaan. Perehdytin häntä työhön. Yhtenä päivänä hän tuli käsin kirjoitettu lappu kädessään, jossa oli kaikki ajokilometrit kotia työpaikalle ja takaisin. Hän kysyi, miten kilometrikorvaukset maksetaan. Meillä oli kansiossa ohje, jossa oli työajojen kilometrien laskutusohje, jonka mukaan hän kuvitteli saavansa rahat työpaikan ja kodin välisiin matkoihin. Minä olin erittäin hämmästynyt, että eihän työpaikan ja kodin välille makseta mitään kilometrikorvauksia, vaan ne ilmoitetaan verovähen

Tuo työmatkajuttu ei ole tyhmyyttä vaan tietämättömyyttä. "Tyhmä ei ole se, joka kysyy."

Nykyinen lasten maailma ei mahdollista aivojen kehittymistä täyteen potentiaaliin asti. Suuri osa lapsista jää silloin "tyhmemmiksi" kuin mitä perimä olisi mahdollistanut erilaisessa ympäristössä.

Tästä tulee ihan oikeita ongelmia. Puolet väestöstä pitäisi jatkossa korkeakouluttaa, mutta puolista ei enää ole korkeakouluopintoihin.

No ei todellakaan kaikki lapset ole tyhmiä! 

Silloinhan sinulla on kaikki eka luokalla. Kun ei osaa lukea, ei pääse etenemään toiselle luokalle. Joko minä olen tyhmä tai sitten se opettaja, joka päästää vaillinaisen luokalta. 

Tässä on tulos, jos kaikki tarjoillaan valmiiksi pureskeltuna. Lapsi osaa vain niellä.

Vierailija kirjoitti:

Silloinhan sinulla on kaikki eka luokalla. Kun ei osaa lukea, ei pääse etenemään toiselle luokalle. Joko minä olen tyhmä tai sitten se opettaja, joka päästää vaillinaisen luokalta. 

Opettajia kielletään nykyään jättämästä oppilaita luokalle. Myös silloin, kun se olisi lapsen edun mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Tuli ketjua lukiessa mieleen yksi juttu, mikä osaltaan varmaan vaikuttaa. Se, että lapset ei enää kuule vierestä aikuisten keskinäistä keskustelua. Ennen käytiin enemmän kylässä, lapset pyöri siinä, ja monesti ihan seurasivat keskustelua (tai ainakin itse näin tein). Monia asioita oppi siinä. Kuten vaikka tuo luottotiedot juttu, sen tiesin jo pienestä pitäen ihan aikuisten keskusteluista.

No tämä on varmaan pieni osa, mutta osa ehkä kuitenkin. Nykyään keskustelut käydään usein jossain whatsappissa tms

Varmasti osansa tälläkin. Olin itse niitä lapsia, jotka mieluummin istuivat kuuntelemassa aikuisten juttuja kuin riehuivat muiden lasten kanssa, ja väkisinkin siinä oppi asioita, joita muuten ei olisi saanut tietää. Omat vanhempani eivät olleet edes erityisen sosiaalisia, mutta silti kyläiltiin useamman ystävä-  ja sukulaisperheen kanssa puolin ja toisin niin, että ainakin kerran viikossa käytiin jossain tai meillä kävi vieraita. 

Silloin ei myöskään lapset olleet vierailuiden tähtiä niin kuin nykyään tuntuu olevan, vaan joko leikimme keskenämme jonkun lapsista huoneessa tai jos halusi olla aikuisten seurassa, oli oltava hiljaa ja häiritsemättä heidän keskusteluaan. Nykyään lapsiperheiden kanssa meno on sitä, että lapset ovat koko ajan suuna päänä ja keskitytään vain heidän touhujensa seuraamiseen. Ihan kuin oltaisiin eläintarhassa simpanssihäkin vieressä kyttäämässä, mitä ne keksivät seuraavaksi.

Varmasti silti ne suurimmat syyt ap:n mainitsemiin ongelmiin ovat juuri se, ettei lapsille lueta enää oikeita kirjoja, eikä kannusteta lukemaan niitä itse, eivätkä edes omat vanhemmat juttele lastensa kanssa. Miten lapsi voisi oppia edes puhumaan, mistään muusta puhumattakaan, jollei hänelle puhuta kuin korkeintaan jotain "ikätasoista" lässytystä?

Itse olen aina puhunut lapsille samoin kuin muillekin ihmisille ja nykyään huomaa selvästi, että monille lapsille ei ole ollenkaan tuttua se, että heille jutellaan kuin kenelle tahansa. Tuijottavat ilmeettöminä ja häipyvät muihin puuhiin sen sijaan, että vastaisivat esimerkiksi ihan yksinkertaisiin kysymyksiin. Tällaisten lasten vanhempia yhdistää yksi asia: heillä on aina älypuhelin kädessä. Aina. Jopa silloin harvoin kun on vieraita tai ovat itse jossain vieraina, huomio on 95% ajasta puhelimessa. Olen itse todella epäsosiaalinen ihminen. Jos minulla on mahdollisuus välttää sosiaalinen kanssakäyminen, teen niin. Silti silloin kun olen ihmisten kanssa, olen läsnä heille. Jos menen vierailulle jonnekin, puhelin jää laukkuun tai jopa kotiin. Jos meille tulee vieraita, puhelin on viimeinen asia, johon kosken. Minusta se on itsestään selvää. Olen kuitenkin jopa omassa ikäluokassani (30-40-vuotiaat) harvinaisuus tässä mielessä.

Varmaan myös on paljon sitä, että kaikki asiat tehdään lapsen puolesta. Tämä kielii vanhempien laiskuudesta: onhan se helpompaa ja nopeampaa antaa lapselle lusikka laatikosta kuin kehottaa häntä ottamaan se itse, auttaen ja opastaen.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä paras oli, kun nuori kysyi töissä, että miten hän pääsee töihin. No joko bussilla tai pyörällä tai kävellen. Sitten hän kysyi, että kuka nuo matkat maksaa? Eikä ollut hänelle ensimmäinen työpaikka.

Tässä ei nyt ole mitään logiikkaa. 

Miten hän sinne töihin oli päässyt tuolloin ihmettelemään miten pääsee töihin? Millä kulkuvälineellä oli päässyt paikan päälle kysymään noita asioita? Eka päivä vai ja tullut teleportaamalla(ko)?

Vai kävellen, joten ei vissiin kovin pitkä matka ole ja voi jatkossakin kävellä? Bussilla, eli kuka maksoi tuona päivänä matkan? Joku (vanhempi?) kyyditsi, eli miksi tämä henkilö ei kerro tietämättömälle miten kuuluu toimia jatkossa? 

Mitä tässä jää mainitsematta? Oletan jo tietäväni mikä aukko tarinassa on, mutta ilahduta meitä kertomalla mikä se on.