Kertokaapa naiset: miksi niin moni nainen haluaa erota 40-50 -vuotiaana?
Tuttavapiirissäni tämä alkaa olla jo surkuhupaisia piirteitä saanut epidemia. Lähes kaikki naiset ovat yhtä äkkiä todenneet, että parisuhde ei olekaan hyvä eikä koskaan ole ollutkaan.
Enkä nyt siis sano etteikö erota saisi, mikäli suhde on huono, mutta monessa tietämässäni tapauksessa suhteet on ainakin ulkopuolisen silmin vaikuttaneet vähintäänkin hyviltä. Jos ihan rehellinen olen niin tämä on saanut ajattelemaan onko kyse vain vaihdevuosien mukanaan tuomasta hormonaalisesta myrskystä, jonka seurauksena naiset eivät osaa erottaa omia ja parisuhteen ongelmia toisistaan. Olenko oikeassa?
Kommentit (1045)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman olen huomannut oman tuttavapiirini naisissa. Ja kuinka ollakaan sittenpä on käynytkin niin ettei sitä uutta miestä enää löydykään, vaikka kymmenien kanssa yritetään. Tätä on todella surullista seurata vierestä. Viisautta olisi osata arvostaa omaa suhdetta.
Omat tuttavapiirin naiset taas elävät ihan tyytyväisinä sinkkuina. Joku on aloittanut uuden parisuhteen, kun sopiva mies on sattunut kohdalle.
Nämä eivät yleensä kerro terapioistaan tai uuden suhteen ongelmista, vaan rohkaiset toisiakin eroamaan liitoistaan hehkuttamalla ratkaisuaan, joka on tuonut todellisuudessa paljon pahaa elämään.
Sanon näin kokemuksesta. Omaa hölmöyttäni uskoin ja ihannoin heitä, vaikka itsellä oli asiat hyvin näin jälkikäteen ajateltuna. Enää ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä haluan nyt elää yksin enkä tarvitse miestä tähän enää. Erosta on nyt seitsemän vuotta ja olen tyytyväinen elämääni.
Mutta mies on rikottu. Ei pidä luvata rakastaa, jos asenne on kuitenkin minä minä minä. Mies on vain hyödyke joka hylätään, kun ei enää tarvita.
Olemme tuntevia ihmisiä.
M
No kun sulle kävi noin niin kaikille miehille käy noin? 😳🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei me kuvitella, ei kiinnosta miehet mitenkään"
Sitten ette ole heteroita enää, vaan on sattunut kiira korvet.
Nainen ei ole millään tavalla ongelmallinen jos sitä ei kiinnosta. Koettu on, nähty mitä se on, ei kiinnosta enää. Kaikki harrastukset on lupa lopettaa joista ei ole iloa.
Naisen haluttomuus loppuu kun mies vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vain niin, että sietokyky tulee jossakin vaiheessa täyteen eikä niiden tarvitse edes mitään erityisen vakavia/isoja asioita olla. Omalla kohdalla jo esim. erilaiset siisteyskäsitykset ja erilainen vuorokausirytmi viikonloppuisin miehen kanssa aiheuttaa nykyisin suunnatonta vitutusta ja jo pelkästään näiden takia harkisen eroa.
Nuo ovat olleet tiedossasi alusta lähtien. Ero tuossa tilanteessa on 100% sinun syytäsi.
Olisikohan avainsana tuossa "ulkopuolisin silmin". Sinä et kyllä voi ulkopuolisin silmin tietää, miten parisuhteessa menee. Useimmat kun kuitenkin aika hyvin näyttävät ulospäin parempaa todellisuutta ja tuo parisuhteen huono tila on varmasti yksi niistä asioista, joista ei kiinnosta kenen tahansa kanssa keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä haluan nyt elää yksin enkä tarvitse miestä tähän enää. Erosta on nyt seitsemän vuotta ja olen tyytyväinen elämääni.
Mutta mies on rikottu. Ei pidä luvata rakastaa, jos asenne on kuitenkin minä minä minä. Mies on vain hyödyke joka hylätään, kun ei enää tarvita.
Olemme tuntevia ihmisiä.
M
Älä sekoita vaimoa ja äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä iässä tajuaa, että sinut on manipuloitu myymään elämäsi jonkun palkattoman työeleirin vuoksi josta ei loppujenlopuksi ole sinulle mitään iloa eikä hyötyä.
No tässä lukee syy miksi +40 nainen kannattaa laittaa pihalle ja vaihtaa parempaan. Lisäksi se avo/aviopuoliso kannattaa ottaa sellaisesta maasta missä on vielä arvot kohdallaan. Suosittelen ihan vilpittömästi, tällä kokemuksella.
Palkaton työleiri. Meinaatko että miehet ei tuo rahaa talouteen eikä tee mitään?
Miten sä tiedät kaikkien muiden miesten parisuhteet? Tai sen tekeekö mies kotitöitä?Luuletko että naiset ei käy töissä?
Minä en ainakaan saa enää mieheltä mitään, ei ole läheisyyttä, ei jaeta edes kotitöitä kun lähes kaikki kaatuu minulle. Saldo on niin pahasti miinuksella että mitä järkeä olisi jäädä?
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanoen, miestä ei enää kiinnostanut seksi, kyllästyin jatkuvaan kinuamiseen mikä ei johtanut mihinkään. En ollut valmis elämään loppuelämääni jatkuvassa puutteessa. Eikä siinä suhteessa enää ollut mitään muutakaan miksi oltaisi jatkettu yhdessä. Ja en ollut ystäväpiirissäni ainut joka tunsi näin, ja päätyi samaan.
Olisi varmaan kannattanut pitää itsestä huolta. Mies on varmasti siitä huomauttanut jo vuosia aiemmin, mutta luovuttanut, kun huomannut ettet reagoi eikä ole halunnut alkaa sanomaan ilkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Kun nelikymppisenä lasten kasvettua isoiksi vihdoin olisi mahdollisuus elää kahdestaan ihanaa parisuhdeaikaa, sekstailla rauhassa ja paljon, joutuukin katselemaan vierestä, miten muutaman vuoden vanhempi puoliso alkaakin "kärsiä" andropaussista ja panee muutkin kärsimään.
Näin se meilläkin menee. Puoliso on ukkoontunut eikä halua enää kokeilla mitään uutta, ei lähteä minnekään eikä edes toteuttaa niitä yhteisiä unelmia. On kuulemma jo liian myöhäistä, kun ollaan nelikymppisiä. Seksistä ei tietoakaan. Pitääkö tässä elää henkisesti kuolleena lopun ikää vai lähteä?
Oletko AP koskaan tavannut viisikymppistä miestä?
He ovat keskimäärin aika kiukkuisia ja vaativia. Monella laskee testesteronit, mikä aiheuttaa ärtymystä ja tyytymättömyyttä. Enimmät ärtymyksensä mies tietenkin purkaa vaimoonsa. Lääkäriin ei voida mennä, vaikka sieltä saisi apua hormoneihin.
Niin kauan kuin mies käy töissä, tämän kanssa pärjää. Mutta kyllä se vähän hirvittää että mitä siitä oikein tulee sitten kun ei enää käy töissä ja lapsetkin ovat muuttaneet maailmalle. Pitääkö sitten olla ja asua kahdestaan kiukkuisen ja ärtyneen miehen kanssa. Miten sellaista jaksaa? Onko sitä pakko jaksaa?
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että monella se parisuhde ei ole kovinkaan hyvä. Se on jonkinlainen suhteellisen ok. Kun lapset ovat lähteneet, tajutaan ehkä, ettei ole välttämättä koskaan eletty sitä omaa elämää ja toteutettu niitä omia haaveita, eletty vain lähinnä muiden odotusten mukaan. Tuossa vaiheessa nainen haluaa elää, kokea intohimoa ja rakastaa! Siihen ei välttämättä oma aviomies kykene.
Ei kannata lapsille sanoa tuota. Rikkoo varmasti aika pahasti, jos äiti on tuota mieltä valitsemastaan elämästä ja miten lapsiperhe-elämä on estänyt olemasta sitä mitä haluaa.
Olen sietänyt miestä vain ja ainoastaan lasten vuoksi. Nyt kun nuorinkin on jo lukiossa, ero on vain ajan kysymys.
Ja ei, en todellakaan halua uutta miestä. Miehet on nähty ja koettu, kiitti riitti.
Naisen hedelmällisyys laskee liki nollaan noin 42 vuotiaana. Sen myötä kiinnostus seksiinkin laskee tai lopahtaa kokonaanm,veto näyttää häviävän, se hormonien muuttuminen on ilmeisesti raju. Sitten jos se persoona on perustunut ulkonäköön ja muilta huomioon saamiseen, niin näkymättömäksi muuttuminen on vielä rajumpi.
Syy pahaan oloon on toisaalla.
Olen naisvaltaisella alalla töissä jossa on nähnyt useamman naisen ylittävän tuon 42 ja tuttavapiirissä noita on paljon. Menee ihan kuin kellopeli noin.
Tuota voi testailla tinderissä. Kun selaa 42 vuotiaita naisia, niin moni näyttää hyvältä ja seksikkäältä. Kun vaihtaa iäksi 43, niin harvassa on enää hottikset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvyys on usein ollut kulissia. Kun ikää tulee, ei enää niin välitä kulisseista.
Usein kuitenkin myös tuo mitä ap sanoo: ei osata erottaa omia ongelmia parisuhteen ongelmista.
Ihmisen jolla on henkilökohtaisia ongelmia pitäisi jatkaa parisuhdetta?
Tietenkin, jos ne ongelmat ovat hoidettavissa. Hölmöä rikkoa toista ja mahdollisesti lapsiakin. Turvallisuudentunteen vieminen on pahinta mitä voi toisille tehdä.
Huomaa alapeukutuksista kuinka vähän omista lapsista välitetään. Minä minä minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä haluan nyt elää yksin enkä tarvitse miestä tähän enää. Erosta on nyt seitsemän vuotta ja olen tyytyväinen elämääni.
Mutta mies on rikottu. Ei pidä luvata rakastaa, jos asenne on kuitenkin minä minä minä. Mies on vain hyödyke joka hylätään, kun ei enää tarvita.
Olemme tuntevia ihmisiä.
M
En sanoisi, että naiset ajattelevat miestä hyödykkeenä. Kyllä siinä on aidosti rakastettu ja usein odotettu parikin vuosikymmentä, että mies vihdoinkin kasvaisi siksi upeaksi puolisiksi, jota nainen on odottanut.
Näinhän siinä usein käy nimittäin. Nainen antaa kaikkensa suhteen alussa, ja vähitellen väsyy ja katkeroituu, kun ei ala tulla saman verran takaisin.
Mies ei välttämättä edes tajua olleensa koko ajan saamapuolella, vaan ihmettelee, että kyllä se mitä hän antoi riitti alussa. No, ei riittänyt silloinkaan, mutta nainen oletti, että lisää on tulossa. Naisen huomautukset asiasta sysätään syrjään "nalkutuksena".
Mitä tuohon voi sanoa? Vikaa on molemmissa. Ikävää molempien kannalta.
Mahdollisessa seuraavassa suhteessa naiset ovatkin paljon vaativampia, mikä herkästi karkottaa miehet etsimään sitä vähemmän vaativaa naista. Ja sama kierros toistuu.
Haluan vain oman siistin ja rauhallisen pienen kodin, jossa ei tarvitse siivota kenenkään muun jälkiä. Onko tuo jotenkin itsekästä?
Vierailija kirjoitti:
Haluan vain oman siistin ja rauhallisen pienen kodin, jossa ei tarvitse siivota kenenkään muun jälkiä. Onko tuo jotenkin itsekästä?
Varsinkin jos on äiti niin monen mielestä ei koskaan pitäisi ajatella itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanoen, miestä ei enää kiinnostanut seksi, kyllästyin jatkuvaan kinuamiseen mikä ei johtanut mihinkään. En ollut valmis elämään loppuelämääni jatkuvassa puutteessa. Eikä siinä suhteessa enää ollut mitään muutakaan miksi oltaisi jatkettu yhdessä. Ja en ollut ystäväpiirissäni ainut joka tunsi näin, ja päätyi samaan.
Olisi varmaan kannattanut pitää itsestä huolta. Mies on varmasti siitä huomauttanut jo vuosia aiemmin, mutta luovuttanut, kun huomannut ettet reagoi eikä ole halunnut alkaa sanomaan ilkeästi.
Eli mies on "nalkuttanut". Eihän sitä kukaan kuuntele...
Nelikymppisillä harvoin on vaihdevuodet.
Taitaa olla enemmän se, kun tajuaa, että yksin on parempi elää. Ei tarvi passata k u s i päätä.