Kertokaapa naiset: miksi niin moni nainen haluaa erota 40-50 -vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Saman olen huomannut oman tuttavapiirini naisissa. Ja kuinka ollakaan sittenpä on käynytkin niin ettei sitä uutta miestä enää löydykään, vaikka kymmenien kanssa yritetään. Tätä on todella surullista seurata vierestä. Viisautta olisi osata arvostaa omaa suhdetta.

Sinkkuna on parempi olla kuin suhteessa. Olet saattanut nähdä minut kaupungilla treffeillä jonkun ystävistäni kanssa, osa pitkäaikaisiakin. Kenenkään kanssa en ole parisuhteessa, vaikka niin näköjään luulet.

Mistä muuten tulee se käsitys, että kaikki sinkut haluaisivat sitoutua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa kiteytyy tämän ilmiön perimmäinen syy hienosti. Syytä sysitään naisen niskaan vaikka pitäisi katsoa peiliin, että mitä minä itse miehenä, voin tehdä että vaimo edelleen viihtyisi kanssani tulevatkin vuodet. 

 

Jos tämän tekstin sukupuolet käännettäisiin toisinpäin leimattaisiin mies sovinistiksi.

Ja sellaisen kanssa olisi jotenkin pakko jatkaa yhdessä loppuelämän?

Eroa hakeva mie leimataan heti siaksi. Tämän ovat feministit opettaneet.

Kyllä se on vain niin, että sietokyky tulee jossakin vaiheessa täyteen eikä niiden tarvitse edes mitään erityisen vakavia/isoja asioita olla. Omalla kohdalla jo esim. erilaiset siisteyskäsitykset ja erilainen vuorokausirytmi viikonloppuisin miehen kanssa aiheuttaa nykyisin suunnatonta vitutusta ja jo pelkästään näiden takia harkisen eroa.

Joku mainitsi sanan työleiri. Sitähän se monen naisen kohdalla on ollut. Nainen on se joka on hoitanut  esim. kaiken lapsiin liittyvän metatyön, kodin, suhteet sukulaisiin ym. Lopulta haluaa irtioton siitä kaikesta kun lapsetkin ovet lentäneet pesästä. 

Näin itsellänikin. Nyt olen kaikesta vapaa ja sellaisena aion pysyäkin. 

Väkivalta ja liiallinen mustasukkaisuus. Ne suhteet ei kauan kestäneet. Olin silloin 40+.

Olin 36v. kun lapsen isä otti avioeron.

Vierailija kirjoitti:

Saman olen huomannut oman tuttavapiirini naisissa. Ja kuinka ollakaan sittenpä on käynytkin niin ettei sitä uutta miestä enää löydykään, vaikka kymmenien kanssa yritetään. Tätä on todella surullista seurata vierestä. Viisautta olisi osata arvostaa omaa suhdetta.

Olen itse eronnut pitkästä suhteesta just vajaa viisikymppisenä. Nautin yksin olemisesta niin paljon etten missään nimessä aio ketään vierelleni ottaa. Ei ole mitään tarvetta löytää mitään uutta miestä. En todellakaan sellaista halua elämääni. 

Ensinnäkään et tiedä ulkopuolisena toisten suhteista yhtään mitään. Minun ja ex-mieheni ero tuli todella monelle yllätyksenä. Meillä kun näytti menevän niin hyvin. Sitä mitä he eivät nähneet oli vuosien henkinen väkivalta. Hain eroa 40- vuotiaana, koska oli tullut mitta täyteen eikä kiinnostanut enää pitää kulisseja yllä.

Sitten kun sutinat ei enää kiinnosta ja ruman akan tai ukon naama alkaa kyllästyttää kun se rupsahtamunenkin korostuu noilla ikä vuosilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa kiteytyy tämän ilmiön perimmäinen syy hienosti. Syytä sysitään naisen niskaan vaikka pitäisi katsoa peiliin, että mitä minä itse miehenä, voin tehdä että vaimo edelleen viihtyisi kanssani tulevatkin vuodet. 

 

Jos tämän tekstin sukupuolet käännettäisiin toisinpäin leimattaisiin mies sovinistiksi.

Ja sellaisen kanssa olisi jotenkin pakko jatkaa yhdessä loppuelämän?

 

Eroa hakeva mie leimataan heti siaksi. Tämän ovat feministit opettaneet.

Mitä väliä? Paheksutaanhan tässäkin naisia jotka hakee eroa. 40-50 vuotiaille naiselle sillä ei juurikaan ole väliä mitä muut siitä erosta ajattelee.

Miehet ukottuu, juroutuu, tympiintyy elämään siinä vaiheessa kun nainen on uransa huipulla ja alkaa vapautumaan lasten ja perheen taakasta. Seksuaalisuutensakin huipulla.

Silloin haaveet, tavoitteet ja toiminta ei enää kohtaa millään tasolla. Rakkaus kantaa aikansa mutta usein nainen kokee jäävänsä yksin ja joutuu "kutistamaan" haaveitaan sensijan että saisi lopultakin toteuttaa niitä rakkaansa kanssa. 

Onneksi omassa liitossa ei käynyt näin! Onhan tuo ukottunut 58v mutta jaksaa vielä unelmoida ja toteuttaa yhteisiä unelmia. Koska itse olen jo eläkkeellä olen saanut myös vapauden nauttia omasta olostani eikä hän odota vierihoitoa 24/7

Mieheni muuttui kylmäksi tuossa 5-kympin korvilla ja minä kuulemma ilkeäksi. En tiedä kumpi oli syy ja kumpi seuraus. Kierre kumminkin. Onneksi tilanne korjaantui ja tuo kriisi meni ohi. Nyt on taas kaikki hyvin.

Omalla kohdalla vaihdevuosien tuoma libidon katoaminen oli asia, joka sinetöi eropäätöksen. Kun olin vielä seksistä kiinnostunut, se lähensi minua ja miestäni ja piti suhteen kasassa, mutta kun tämä katosi huomasin ettei suhteessa ihan hirveästi ole kiinnipitämisen arvoista. Ja mitä omien kavereideni kanssa olen jutellut niin en ole ainoa, jolle on käynyt juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Saman olen huomannut oman tuttavapiirini naisissa. Ja kuinka ollakaan sittenpä on käynytkin niin ettei sitä uutta miestä enää löydykään, vaikka kymmenien kanssa yritetään. Tätä on todella surullista seurata vierestä. Viisautta olisi osata arvostaa omaa suhdetta.

Niinpä. 40-50v nainen on roskaa parisuhdemarkkinoilla. Varsinkin jos sillä on lapsia. Laadukkaat miehet katsovat vain nuorempia. Kehitysmaasta taas surkeakin mies saa 20-25v naisen itselleen, joten heitäkään eivät tuon ikäiset naiset kiinnosta muuten kun tilapäiseksi seksiseuraksi.

40-50v naiset taas kuvittelevat että niitä jännittäviä ja komeita miehiä tulee olemaan jonoksi asti kun eroavat. Aivan kuten heillä oli silloin parikymppisenä. Ihan niinkuin se oma naama ei olisi muuttunut 20 vuodessa.

Suoraan sanoen, miestä ei enää kiinnostanut seksi, kyllästyin jatkuvaan kinuamiseen mikä ei johtanut mihinkään. En ollut valmis elämään loppuelämääni jatkuvassa puutteessa. Eikä siinä suhteessa enää ollut mitään muutakaan miksi oltaisi jatkettu yhdessä. Ja en ollut ystäväpiirissäni ainut joka tunsi näin, ja päätyi samaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman olen huomannut oman tuttavapiirini naisissa. Ja kuinka ollakaan sittenpä on käynytkin niin ettei sitä uutta miestä enää löydykään, vaikka kymmenien kanssa yritetään. Tätä on todella surullista seurata vierestä. Viisautta olisi osata arvostaa omaa suhdetta.

Olen itse eronnut pitkästä suhteesta just vajaa viisikymppisenä. Nautin yksin olemisesta niin paljon etten missään nimessä aio ketään vierelleni ottaa. Ei ole mitään tarvetta löytää mitään uutta miestä. En todellakaan sellaista halua elämääni. 

Happamia sanoi kettu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman olen huomannut oman tuttavapiirini naisissa. Ja kuinka ollakaan sittenpä on käynytkin niin ettei sitä uutta miestä enää löydykään, vaikka kymmenien kanssa yritetään. Tätä on todella surullista seurata vierestä. Viisautta olisi osata arvostaa omaa suhdetta.

Olen itse eronnut pitkästä suhteesta just vajaa viisikymppisenä. Nautin yksin olemisesta niin paljon etten missään nimessä aio ketään vierelleni ottaa. Ei ole mitään tarvetta löytää mitään uutta miestä. En todellakaan sellaista halua elämääni. 

Onko siis niin ettet myöskään enää kaipaa mitään läheisyyttä/sukupuolielämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman olen huomannut oman tuttavapiirini naisissa. Ja kuinka ollakaan sittenpä on käynytkin niin ettei sitä uutta miestä enää löydykään, vaikka kymmenien kanssa yritetään. Tätä on todella surullista seurata vierestä. Viisautta olisi osata arvostaa omaa suhdetta.

Niinpä. 40-50v nainen on roskaa parisuhdemarkkinoilla. Varsinkin jos sillä on lapsia. Laadukkaat miehet katsovat vain nuorempia. Kehitysmaasta taas surkeakin mies saa 20-25v naisen itselleen, joten heitäkään eivät tuon ikäiset naiset kiinnosta muuten kun tilapäiseksi seksiseuraksi.

40-50v naiset taas kuvittelevat että niitä jännittäviä ja komeita miehiä tulee olemaan jonoksi asti kun eroavat. Aivan kuten heillä oli silloin parikymppisenä. Ihan niinkuin se oma naama ei olisi muuttunut 20 vuodessa.

 

Ei me kuvitella, ei kiinnosta miehet mitenkään.

Luulen, että monella se parisuhde ei ole kovinkaan hyvä. Se on jonkinlainen suhteellisen ok. Kun lapset ovat lähteneet, tajutaan ehkä, ettei ole välttämättä koskaan eletty sitä omaa elämää ja toteutettu niitä omia haaveita, eletty vain lähinnä muiden odotusten mukaan. Tuossa vaiheessa nainen haluaa elää, kokea intohimoa ja rakastaa! Siihen ei välttämättä oma aviomies kykene. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman olen huomannut oman tuttavapiirini naisissa. Ja kuinka ollakaan sittenpä on käynytkin niin ettei sitä uutta miestä enää löydykään, vaikka kymmenien kanssa yritetään. Tätä on todella surullista seurata vierestä. Viisautta olisi osata arvostaa omaa suhdetta.

Olen itse eronnut pitkästä suhteesta just vajaa viisikymppisenä. Nautin yksin olemisesta niin paljon etten missään nimessä aio ketään vierelleni ottaa. Ei ole mitään tarvetta löytää mitään uutta miestä. En todellakaan sellaista halua elämääni. 

Onko siis niin ettet myöskään enää kaipaa mitään läheisyyttä/sukupuolielämää?

 

Onko se jotenkin mahdotonta kuvitella, että joku ei halua mitään? Minua ainakin ällöttää ajatus jostain lääppimässä tai pakosta harrastaa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman olen huomannut oman tuttavapiirini naisissa. Ja kuinka ollakaan sittenpä on käynytkin niin ettei sitä uutta miestä enää löydykään, vaikka kymmenien kanssa yritetään. Tätä on todella surullista seurata vierestä. Viisautta olisi osata arvostaa omaa suhdetta.

Olen itse eronnut pitkästä suhteesta just vajaa viisikymppisenä. Nautin yksin olemisesta niin paljon etten missään nimessä aio ketään vierelleni ottaa. Ei ole mitään tarvetta löytää mitään uutta miestä. En todellakaan sellaista halua elämääni. 

Onko siis niin ettet myöskään enää kaipaa mitään läheisyyttä/sukupuolielämää?

 

Jos sitä läheisyyttä ei tähänkään asti ole ollut niin ei se läheisyyden kaipuu saa liittoa jatkamaan. Sukupuolielämä taas saattaa hyvinkin jatkua ilman parisuhdetta.