Kertokaapa naiset: miksi niin moni nainen haluaa erota 40-50 -vuotiaana?
Tuttavapiirissäni tämä alkaa olla jo surkuhupaisia piirteitä saanut epidemia. Lähes kaikki naiset ovat yhtä äkkiä todenneet, että parisuhde ei olekaan hyvä eikä koskaan ole ollutkaan.
Enkä nyt siis sano etteikö erota saisi, mikäli suhde on huono, mutta monessa tietämässäni tapauksessa suhteet on ainakin ulkopuolisen silmin vaikuttaneet vähintäänkin hyviltä. Jos ihan rehellinen olen niin tämä on saanut ajattelemaan onko kyse vain vaihdevuosien mukanaan tuomasta hormonaalisesta myrskystä, jonka seurauksena naiset eivät osaa erottaa omia ja parisuhteen ongelmia toisistaan. Olenko oikeassa?
Kommentit (1045)
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa läheisyyttä saa kissalta, kampaajalta ja hierojalta enemmän kuin joltain taitamattomalta, ilkeältä miehenturjakkeelta.
Turjake ostakoon itselleen halvan kotiorjan jostain kehitysmaasta.
Ei se seksiä korvaa. On niitä hyviäkin parisuhteita olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tietysti saa tehdä ihan kuten itse haluaa, mutta itse en kyllä yhtään ymmärrä naisten halua erota suhteista, jotka on "ihan hyviä". Itsellänikään ei ole täydellinen suhde, mutta arvostan kyllä esim. turvallisuutta (myös taloudellista) niin paljon etten yksin todellakaan halua olla. Ihan hirveä visio olisi vaikkapa se, että vakavan sairauden joutuisi kohtaamaan ilman puolison tukea.
Luulen, että monella naisella se suhde ei tuo turvaa. Jos toisi, he eivät lähtisi kovin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tietysti saa tehdä ihan kuten itse haluaa, mutta itse en kyllä yhtään ymmärrä naisten halua erota suhteista, jotka on "ihan hyviä". Itsellänikään ei ole täydellinen suhde, mutta arvostan kyllä esim. turvallisuutta (myös taloudellista) niin paljon etten yksin todellakaan halua olla. Ihan hirveä visio olisi vaikkapa se, että vakavan sairauden joutuisi kohtaamaan ilman puolison tukea.
Hah. Minä sairastuin syöpään, enkä saanut mieheltä yhtään sen enempää tukea kuin ennenkään. Edes kotitöitä ei ottanut yhtään enempää hoitaakseen vaikka hoidot oli välillä rankkoja. Henkistä tukea oli vielä vähemmän. Miehet ei pääsääntöisesti ole kovinkaan empaattisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekee (avio)miehellä 40-50-vuotiaana?
Vaikka mitä. On ystävyys, puoliso ja seksiä. Näin on meillä.
53v.
Monilla 50 kympisillä on paljon ystäviä, ei he automaattisesti kaipaa siihen miestä tai puolisoa. Eikä kaikki halua sitä seksiä tai vaikka haluaisikin niin sitä ei enää parisuhteessa saa.
no sinähän se idiootti olet, mutta muista ettet ikinä eroa jos yksikin ulkopåuolinen toteaa suhteen heidän sil missään toimivan bvaikka se pitäisi minkälaista paskaa sisällään..
Vierailija kirjoitti:
En halua enää seksiä, en yhtään kenenkään kanssa.
Haluan että kroppani on vain omani, eikä kenenkään muun käytettävissä.
N45
Kuka nyt hyväksikäyttäjää haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekee (avio)miehellä 40-50-vuotiaana?
Niin, lapset on jo tehty. Sehän se tuntuu olevan naisilla pääasiallisin syy hakeutua parisuhteeseen.
Viidenkympin kynnyksellä huomasin, ettei mies halua tehdä muuta kuin istua telkkarin ääressä ja juoda kaljaa. Lapset muuttivat omillensa, ja olin parisuhteessani ihan yksin. Sohvalla istuvasta tuppisuusta ei ollut seuraa eikä juttelukaveriksi. Hän ei halunnut lähteä kanssani mihinkään eikä tehdä mitään yhdessä.
Nykyään asun yksin ja minulla on koira. Koiran kanssa voi käydä vaelluksilla ja kansallispuistoissa. Sen kanssa harrastan tokoa ja olen saanut uusia ystäviä. Eihän se puhua osaa, mutta kommunikoi omilla koiran keinoillaan enemmän kuin ex-mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekee (avio)miehellä 40-50-vuotiaana?
Vaikka mitä. On ystävyys, puoliso ja seksiä. Näin on meillä.
53v.
Monilla 50 kympisillä on paljon ystäviä, ei he automaattisesti kaipaa siihen miestä tai puolisoa. Eikä kaikki halua sitä seksiä tai vaikka haluaisikin niin sitä ei enää parisuhteessa saa.
Niin, minullakin on ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti siksi, ettei miestä kiinnosta enää mikään ja kaikkein vähiten seksi.
mulla oli näin, ja vikat 8 vuotta meni selibaatissa sen takia, alkoi heti kun ainut lapsemme syntyi.
ja enää en vain jaksa tai ole jaksanut pitkään aikaan, ja asia ratkesi kun mies yhtäkkiä muuttikin pois kotoa ja sillä olikin salavaimo jo odottelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekee (avio)miehellä 40-50-vuotiaana?
Niin, lapset on jo tehty. Sehän se tuntuu olevan naisilla pääasiallisin syy hakeutua parisuhteeseen.
Harva nainen mitän muuta mieheltä saa.
Vierailija kirjoitti:
Saman olen huomannut oman tuttavapiirini naisissa. Ja kuinka ollakaan sittenpä on käynytkin niin ettei sitä uutta miestä enää löydykään, vaikka kymmenien kanssa yritetään. Tätä on todella surullista seurata vierestä. Viisautta olisi osata arvostaa omaa suhdetta.
Olet mies,ja tarinasi ei ole totta. Luulet,että naisen elämän onni,ja autuus on se mies . Ei ole. Eron ottava nainen ei TAATUSTI ole etsimässä uutta palloa jalkaansa. Pallo ei vaihtamalla parane.
Ei minulla ole aikoihin ollut hauskaa miehen kanssa, ei edes kohtalaisen miellyttävää.
Jos pitää valita menenkö ulos syömään miehen vai ystävän kanssa, kyllä se on jälkimmäinen.
Mies varmaan edelleen kuvittelee että suhteemme on ihan hyvä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekee (avio)miehellä 40-50-vuotiaana?
Vaikka mitä. On ystävyys, puoliso ja seksiä. Näin on meillä.
53v.
Monilla 50 kympisillä on paljon ystäviä, ei he automaattisesti kaipaa siihen miestä tai puolisoa. Eikä kaikki halua sitä seksiä tai vaikka haluaisikin niin sitä ei enää parisuhteessa saa.
Kyllä. Ystäviltä saa useimmiten parempaa tukea ja ystävyyttä,kuin siltä mieheltä. Aika monelta mieheltä valitettavasti puuttuu perus empatiakyky.
Aloitus taitaa kummuta siitä järkytyksestä, että puoliso lähtee vihdoin, kun hänen esiin ottamansa vuosikymmenten ongelmat eivät ole ratkenneet ja pettymykset on käsitelty. Nainen on käsittänyt, ettei tästä suhteesta koskaan tule mitään tämän kummempaa ja rakkaus on loppunut.
Miehelle on ero rankkaa, kun monien ainoat ystävät ovat sitten baarissa. Joko ystäväpiiri on ollut siellä ennestään tai muut ystävät jatkavat avioliitossa, jolloin iskee yksinäisyys. Eräs mies totesi, että kun hän jättää sukat lattialle, niin hän tajusi, ettei parin päivän kuluttuakaan kukaan ole niitä pois nostamassa. Kukaan ei pyyhi muruja pöydältä eikä pese vessaa, jos itseä ei oikein huvita. Ei ole enää ketään jota syyttää elämänsä tylsistä asioista. Eikä sitä naisseuraakaan niin vain löydy. Ainakaan sellaista, joka ryhtyisi kodinhoitajaksi.
Ero on miehelle terveysriski, joten sitä omaa vaimoa kannattaisi kuunnella ja vaalia ajoissa. Ei vasta sitten kun nainen on saanut tarpeekseen ja lopullisesti. NIin monta miestä on hämmästynyt kun nainen lopulta panee toimeksi ja ero muka tulee täytenä yllätyksenä. Surullista, mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Olet mies,ja tarinasi ei ole totta. Luulet,että naisen elämän onni,ja autuus on se mies . Ei ole. Eron ottava nainen ei TAATUSTI ole etsimässä uutta palloa jalkaansa. Pallo ei vaihtamalla parane.
Mutta on mahdollista löytää hyvä mies. Jossain vaiheessa elämää.
En tiedä. Minä halusin erota jo kolmekymppisenä, mutta sain sen aikaiseksi vasta kolmevitosena. Syy oli yksinkertainen: mies toi elämääni stressiä ja huonoa energiaa. Jatkuva valitus, omaan napaan tuijotus, muita huomioimattomuus, laiskuus, ilkeily. Ja se miksi vasta kolmekymppisenä havahduin, johtui siitä että mies osasi esittää lempeää ja aikuista ihmistä siihen asti.
Naiset kyllästyvät. Ei siinä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa läheisyyttä saa kissalta, kampaajalta ja hierojalta enemmän kuin joltain taitamattomalta, ilkeältä miehenturjakkeelta.
Turjake ostakoon itselleen halvan kotiorjan jostain kehitysmaasta.
Ei se seksiä korvaa. On niitä hyviäkin parisuhteita olemassa.
Mutta mieti minkä paskameren läpi joutuu kahlaamaan sellaisen löytääkseen.
Joo, se on tosiaan win win tilanne. Ja olen nykyään pysynyt kaukana. Pärjään oikein hyvin ilman naistakin, ja varsinkin vaikealla ja v-maisella luonteella varustettua naista.
T: tuon ylimmän kirjoittanut.