Mitä tehdä jos ei ole työkykyinen ja niistä terveysongelmista ei pääse eläkkeelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten sitä just joutuu roikkumaan kortistossa. Se on todella epäreilu tilanne jos työkykyä ei oikeasti ole. Onko sulla mitään työtä mitä pystyisit tekemään? Esim ammatillisen kuntoutuksen kautta työkokeilua tai koulutuskokeilua?

Mulla oli äärimmäisen haastava tilanne, oli työkyky mennyt lähes kaikkeen työhön. Kaikki työt mitä olisin pystynyt tekemään oli pitkähkön kouluttautumisen päässä. Piti anoa kuntoutussuunnitelmassa sitä että kouluttaudun uudestaan ja kouluun oli myös päästävä. Suunnitelma hyväksyttiin ja lähdin opiskelemaan. Opintoja jäljellä vielä 2v, 1,5v käyty.

 

Vähissä on sellaiset työt, ehkä jotain kotona voisi tehdä mutta ei sellaisia töitä juurikaan ole, tietyt etätyöt kotona vaatii pitkiä koulutuksia jotka ei ole mahdollisia.

Mulla oli niin vaikea ja haastava tilanne että ohjaajan mukaan mulla olisi ollut perusteet pitkällekin koulutukselle. Onneksi amk:sta löytyi yksi minulle sopiva linja, muut oli fyysisesti mahdottomia koska en pysty edes toimistotyötä tekemään. Eli minulla oli myös hyvin vähissä sellaiset työt mitä pystyisin tekemään. Oletko saanut mitään ohjausta tilanteeseesi? Ohjauksella pystytään nimittäin auttamaan ja neuvomaan ja eteen voi tulla jotain mitä et ole edes ajatellut. Itse en ikinä olisi tätä omaa vaihtoehtoa äkännyt ilman ohjausta. 

Pian täyttyy 14v työttömänä tekemättä yhtään mitään kuntouttaviakaan. Kiipulassa kävin, mutta eivät ottaneet sinne, koska olin liian sairas sinne. Tuosta aikaa noin 5-vuotta. Eläke evätty pari kertaa. Odottelen kun se suvussa kulkeva rintasyöpä iskee niin ehkä sitten. Mammografia on noin reilun vuoden päästä. Olen siis työtön työnhakija, jota ei voi laittaa mihinkään. Olen mm. allerginen esim. pölyllekin, joka estää mm. vaatekaupoissa käynnin tai aivastelen alati. Eikä siinä kaikki. Saan pahoja allergiaoireita ilman altistusta mistään eli mulla on koko kroppa sairaasti kutiseva ja täynnä punaisia kohollaan olevia alueita(urtikariaa). Ajoittain sisäelin oireita. Jos menen ulos naama turpoaa kylmäurtikariasta. Ajoittain oksentelen syyttä. Ajoittain nousee yhtäkkinen korkea kuume ilman flunssaa. Tulehdusarvot nousee itsekseen ja heikottaa. Järkyttäviä suolistokipuja. En voi juoda ajoittain vettäkään, koska kaikki sattuu ruokatorveen. Sydänoireita. Mihinpä kuntouttavaan tässä lähtisi, kun kotitöistäkään ei tule mitään? Kävin äsken pari minuuttia ulkona vieden roskat niin siitä varmaan paheni. Joskus verenpaine romahtaa enkä voi kuin maata, koska muissa asennoissa pyörryttää ja taju lähtee. Mulla on siis sairasloma päällä ensi vuoteen nyt tällä hetkellä taas ja eiköhän jatku. Kela ei hyväksynyt sairaslomaani vaan pitää työkykyisenä. Tervetuloa katsomaan päivääni ja tekemään uusi päätös. Mutta ei voi mitään. Tällä mennään. 

Petteri Orpon halpatyö on parasta työkyvyn ylläpitoa. Kaikki sairaudet parantuu kun menee halpatyöhön.

On sekä työkyvyttömiä työttömän statuksella, että:

Täysin työkykyisiä, mutta erinäisistä terveysongelmista kärsiviä, varsinkin ikääntyneitä, joita kukaan ei uskalla palkata.

Puolisoni toimii eräässä vammaisjärjestössä ja tapaa jatkuvasti n. 5-kymppisiä, jotka eivät ankarasta yrityksestä huolimatta työllisty. 

Kukaan täällä ei tajua ettei kuntoutusselvitykseen enää pääse, et pääse osasairauseläkkeelle etkä mihinkään töihin. Kuntoutus tulee bumerangina takaisin. Repikää nyt siitä urpot. 

Mene töihin ja lopeta valittaminen mokoma vätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten sitä just joutuu roikkumaan kortistossa. Se on todella epäreilu tilanne jos työkykyä ei oikeasti ole. Onko sulla mitään työtä mitä pystyisit tekemään? Esim ammatillisen kuntoutuksen kautta työkokeilua tai koulutuskokeilua?

Mulla oli äärimmäisen haastava tilanne, oli työkyky mennyt lähes kaikkeen työhön. Kaikki työt mitä olisin pystynyt tekemään oli pitkähkön kouluttautumisen päässä. Piti anoa kuntoutussuunnitelmassa sitä että kouluttaudun uudestaan ja kouluun oli myös päästävä. Suunnitelma hyväksyttiin ja lähdin opiskelemaan. Opintoja jäljellä vielä 2v, 1,5v käyty.

 

Vähissä on sellaiset työt, ehkä jotain kotona voisi tehdä mutta ei sellaisia töitä juurikaan ole, tietyt etätyöt kotona vaatii pitkiä koulutuksia jotka ei ole mahdollisia.

Mulla oli niin

Oon käynyt monenlaisissa keskusteluissa.

Samassa veneessä ollaan, vuosikymmen edessä. Minun lääkärini on sitä mieltä, että tosi kiva se työmarkkinatuki, että on sitten jotain toimeentuloa.

Hullua tässä yhtälössä on se, että työnantajat olisivat minusta kiinnostuneita, mutta en pysty tekemään töitä liikkumisvaikeuksien vuoksi. Nyt työkkäri on armahtanut minut neljästä pakkohausta. Olikin jakomielitautista hakea koulutusta ja kokemusta vastaavia töitä sillä mielellä, että ei voi ottaa työtä vastaan. En onnistunut tekemään sellaisia hakemuksia, etteikö aina joku olisi kiinnostunut.

Ongelmavyyhti on paljon pahempi kuin edellisen perusteella voisi kuvitella, mutta perusasetelma on se, että työkyvytöntä ajetaan töihin. Haluaisin jotain tasapainoa tähän olemiseen niin, ettei koko ajan tarvitsisi pelätä sitä, mikä seuraavaksi menee pieleen.

Vain tuulettimeen?

Vierailija kirjoitti:

Pitää mennä sellaiseen työhön että työnteko onnistuu. Aika harva on esimerkiksi neliraajahalvaantunut jos ääriesimerkkiä halutaan.

Kyse on useammin työhalusta kuin kykenemättömyydestä tehdä mitään töitä. Teitä yhteiskunnan eläteiksi haluavia syöttiläitä on jo aivan tarpeeksi eikä ymmärrystä löydy työnteon välttelylle.

Tuet pois niin alkaa työnteko kiinnostaa enemmän.

Ongelma ei ole tuet. Esim jos minä joutuisin kuntoutustuelta kortistoon niin tulot olisi rapiat 500€ kun lapsikorotuksetkin viedään. Mitään muuta ei tippuisi koska on mies ja perhe. Tällaisessa tilanteessa ihan jokainen menisi ihan minne vaan töihin jos pääsisi ja olisi työkykyä.

Toinen ongelma on se että kukaan ei palkkaa vajaakuntoista kun terveitäkin on tarjolla. Mitäpä ehdotat sellaiseen tilanteeseen? Että työnantajan on pakko palkata se sairaslomalainen? 

Yllillaudan pikkupojat löysivät tämän ketjun. :D

Jos pystyisin laittamaan itseni julkisuuteen niin minusta voisi tehdä johonkin ohjelmaan videon miltä näytän ja miten päiväni kuluu. Mutta eipä se vaikuttaisi päättäjiin tai mihinkään. Laitetaan videolle vielä se miten keskellä yötä suoli yhtäkkiä pettää ja paskon pitkin sänkyä ja mieheni tyhjentää sängyn ja vaihtaa peitot yms. ja luuttuaa lattiat sängyltä vessaan. Vai se kun yhtäkkiä yöllä iskee kylmä hiki ja oksennus vain lentää suusta siinä vieressä makaavan mieheni päälle, jos satun makaamaan siihen suuntaan. Eikä kyse vatsataudista. 

"Oon käynyt monenlaisissa keskusteluissa."

Keskustelu on nyt hieman eri asia. Onko siis systemaattista ohjausta ollut esim ammatillista kuntoutusta varten? Tehty kuntoutussuunnitelma? Olet käynyt koulutuskokeilussa tai työkokeilussa? Vai mitä hölynpölyä niissä keskusteluissa on jauhettu jos ne eivät ole mihinkään konkreettiseen päättyneet? 

Vierailija kirjoitti:

Pitää mennä sellaiseen työhön että työnteko onnistuu. Aika harva on esimerkiksi neliraajahalvaantunut jos ääriesimerkkiä halutaan.

Kyse on useammin työhalusta kuin kykenemättömyydestä tehdä mitään töitä. Teitä yhteiskunnan eläteiksi haluavia syöttiläitä on jo aivan tarpeeksi eikä ymmärrystä löydy työnteon välttelylle.

Tuet pois niin alkaa työnteko kiinnostaa enemmän.

Jotta voisi mennä, pitää jonkun ottaa sinut sinne töihin.

Puolisoni pääsi töihin, kun jätti kertomatta epilepsiastaan. 

Melkein joka paikassa työhön otto tyssäsi epilepsiaan.

Toki sairaudesta kertomatta jättäminen on ortisanomisperuste, mutta tässä työpaikassa asiaa ei kyllä tarkisteta...

Vierailija kirjoitti:

Prismassa on hyllytystyötä eikä tarvitse osata juuri mitään. Vammaisetkin ja muut työnteon suhteen rajoittuneet sopivat hyvin tällaiseen työhön.

Ihmetyttää miksi tukia ei lakkauteta ja kannusteta hakeutumaan töihin niin kuin säikeen aloittaja voisi tehdä. Kymmenen vuotta toisten elätettävänä oleminen on rumaa ja eläkkeelle ei näitä luikureita pidä todellakaan päästää.

Parasta olisi kun nämä luikurit saataisiin karkotettua maasta kun olette systeemin hyväksikäyttäjäprkleitä.

Ikimaailmassa en pystyisi hyllyttämään 😂! Mulla on selkä ja oikea käsi metallista kursittu kokoon. Ihan naurettavia nämä työkykyisen ehdotukset. Mikään tällainen fyysinen ei minulta onnistu, ei myöskään toimistotyö. Onneksi löytyi jotain muuta sopivaa. 

Itse olen yrittäjä, ja työkyky alkaa olla aika satunnainen. Eläkeikään 16 vuotta, eikä työkyky mihinkään muuhunkaan työhön ole yhtään parempi. Itse asiassa tämän helpompaa työtä kuin mitä nyt teen, ei ole edes mahdollista saada, mutta silti tuntuu välillä, että ei vaan enää pysty eikä kykene. Kai tässä jossain vaiheessa on sitten jäätävä työmarkkinatuelle TE-keskuksen armoille. Onneksi on vähän säästöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää mennä sellaiseen työhön että työnteko onnistuu. Aika harva on esimerkiksi neliraajahalvaantunut jos ääriesimerkkiä halutaan.

Kyse on useammin työhalusta kuin kykenemättömyydestä tehdä mitään töitä. Teitä yhteiskunnan eläteiksi haluavia syöttiläitä on jo aivan tarpeeksi eikä ymmärrystä löydy työnteon välttelylle.

Tuet pois niin alkaa työnteko kiinnostaa enemmän.

Jotta voisi mennä, pitää jonkun ottaa sinut sinne töihin.

Puolisoni pääsi töihin, kun jätti kertomatta epilepsiastaan. 

 

Melkein joka paikassa työhön otto tyssäsi epilepsiaan.

 

Toki sairaudesta kertomatta jättäminen on ortisanomisperuste, mutta tässä työpaikassa asiaa ei kyllä tarkisteta...

Jos en kerro terveydentilastani, työnantajia kiinnostaa. Jos kerron, heitä ei kiinnosta yhtään.

Minä voisin teoriassa yrittää päästä ylempänä mainitulla tavalla hyvään duuniin ja suoraan saikuttamaan, mutta käytännössä en pääsisi edes haastattelupaikalle.

Joutuu vaan kituuttamaan töissä kuten minä . 

Mulla on yli 15 diagnosointia sairautta. Myös onnettomuudesta johtuvia vammoja. 

Töihin vaan oli tuomio.Ei löydy sellaista uudelleen koulutusta missä mun sairaudet ei haittaisi . Vielä ois 10 vuotta jäljellä. Kaikki voimat menee työpaikalla. Pakko vaan jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yrittäjä, ja työkyky alkaa olla aika satunnainen. Eläkeikään 16 vuotta, eikä työkyky mihinkään muuhunkaan työhön ole yhtään parempi. Itse asiassa tämän helpompaa työtä kuin mitä nyt teen, ei ole edes mahdollista saada, mutta silti tuntuu välillä, että ei vaan enää pysty eikä kykene. Kai tässä jossain vaiheessa on sitten jäätävä työmarkkinatuelle TE-keskuksen armoille. Onneksi on vähän säästöjä.

Pohjusta yrittäjyyden lopettaminen ja TE-keskuksen armoille siirtyminen kunnolla - surmanloukkuja on paljon, eikä sinua auta kukaan, koska olet yrittäjä tai entinen yrittäjä.

Minä jäin sinun ikäisenäsi pitkän sinnittelemisen jälkeen kaikkien suojaverkkojen väliin, ja tarvittiin vain yhden virkailijan liian myöhään korjattu virhe, ja katastrofi lähti vyörymään. Siinä meni koti, työllistymismahdollisuudet, säästöt, maine ja terveys.

Vierailija kirjoitti:

Joutuu vaan kituuttamaan töissä kuten minä . 

Mulla on yli 15 diagnosointia sairautta. Myös onnettomuudesta johtuvia vammoja. 

Töihin vaan oli tuomio.Ei löydy sellaista uudelleen koulutusta missä mun sairaudet ei haittaisi . Vielä ois 10 vuotta jäljellä. Kaikki voimat menee työpaikalla. Pakko vaan jaksaa.

Jos on tarpeeksi sairas, niin ei pysty töihin kun ei se vain omasta halusta kiinni. Onneksi täällä meillä ei joudu kadulle kuitenkaan, sitten eletään sillä työttömyystuella jos on pakko.