Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syitä miksi olet laittanut välit poikki tai ottanut etäisyyttä ystävääsi?
23.11.2023 |
Itse lopetin yhteydenpidon yhden kaverin kanssa, joka ei tehnyt muuta kuin valitti, narisi ja puhui pahaa muista. Siis oli oikeasti 95% ajasta nyrpeä ja tyytymätön milloin mihinkin. Ei sellaisen kaverin kanssa halunnut tehdä mitään tai käydä missään kun kaikkialla oli jotain pielessä, kaikki ihmiset oli typeriä luusereita, kaikki rakennukset oli rumia, tarjottu ruoka tai juoma oli pahaa, jne.
Kommentit (124)
41/124
|
24.11.2023 |
Joudun työn puolesta smslltalkkaamaan hymysuin. Yksityiselämässäni haluan syvällisempää. Jos jää smalltalkin asteelle pitkänkin ajan kuluessa, annan olla. En kaipas elämääni yhtään tuttavaa, ystäviä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Tylsät jutut
- Nuoruuden epävakaa käytös ei tasoittunut aikuistumisen myötä
- Huonot käytöstavat
- Minäminäminäminä
- Erilleen kasvaminen, erityisesti uskonnollisesta yhteisöstä etääntyessäni
Siinä muutama erilainen syy. Yleisin syy on tylsät jutut, vaikka en nyt välejä rupea sen takia katkomaan mutta menee motivaatio olla itse aktiivinen. Jos se tylsien juttujen ihminen jaksaa yksipuolisesti ottaa yhteyttä niin yhteys pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki, jotka lemppaatte ihmisiä ulos elämästänne, niin kertokaa syy ja puhukaa. Tämä on niin perisuomalaista, että ei puhuta. Se hylkääminen voi olla toiselle traumaattista.
Ja voi joskus itse katsoa peiliin.
Olen samaa mieltä. Ei se toinen ole mikään ajatusten lukija. Ja sit siinä kohtaa kun toinen jo toivottaa hyvää jatkoa, tää toinen jää ihmettelemään että mikä meni vikaan.
Täys lokki. Koko ajan pyytämässä jotain. Palveluksia, tule talkoisiin, voisitko vähän jeestata, tuo tullessasi sitä ja tätä, minä maksan kun tuot sen, eli ei maksanut koskaan....pelkkä hyväksi käyttäjä. Ja jos minä pyysin jotain pientä vastapalvelusta, en saanut koskaan tilalle muuta kuin liudan selityksiä miksi ei nyt just tällä kertaa onnistu.
1. Kyllästyin olemaan se joka kaivetaan esiin kun muita ei ole. Kelpasin kyllä olkapäänä jos hänellä oli vaikeaa, vastavuoroista se ei ollut. Lopulta huomasin että eihän me kavereita enää olla, kun vuosiin ei edes tehdä mitään yhdessä, minua ei kutsuta yhteisiin illanviettoihin. En kaipaa tuttuja elämääni, vaan läheisiä.
2. Kohtasin ison haasteen elämässä jossa menetin oikeastaan kaiken, pitkä kuormittava elämäntilanne joka johti sairaslomaan uupumisen takia, lopulta menetin työpaikan. Ystävä ei halunnut tukea, vaan lopetti yhteydenpidon sillä ei jaksa tälläistä draamaa. Pääsin jaloilleni perheeni tukemana ja ystävä yritti lämmitellä välejä kun minullakin meni paremmin. Kelpasin siis silloin kun menee hyvin ja on hauskaa, ei silloin kun tarvitsen tukea. En tarvitse sellaista ystävää, jolle on olemassa vain silloin kun menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki, jotka lemppaatte ihmisiä ulos elämästänne, niin kertokaa syy ja puhukaa. Tämä on niin perisuomalaista, että ei puhuta. Se hylkääminen voi olla toiselle traumaattista.
Ja voi joskus itse katsoa peiliin.
Olen samaa mieltä. Ei se toinen ole mikään ajatusten lukija. Ja sit siinä kohtaa kun toinen jo toivottaa hyvää jatkoa, tää toinen jää ihmettelemään että mikä meni vikaan.
Ihmisiä elämässä tulee ja menee, ei jokaisen kanssa voi pitää henkilökohtaisia kehityspalavereita.
Jos mietityttää miksi joku on etäisempi, olet itse velvollinen ottamaan asian puheeksi. Aika usein nimittäin ihmiset vain liukuvat erilleen ilman suurempaa syytä.
Eri asia tietysti jos on joku 20 vuoden paras ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Kun ostin talon, hän katseli tien toiselle puolelle, miten ihastunut hän on noihin toisiin taloihin.
Mulla sama. Ei voinut lopettaa naapuritalojen ihastelua ollessaan ekaa kertaa katsomassa uutta kotiamme :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismi, siihen liittyvä hyväksikäyttö.
Jatkuvat humalaiset puhelut.
No hän ensiksi käytti hyväksi ja lopulta r*iskasi. En kokenut terveelliseksi sitä suhdetta enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli liikaa miehensä kautta. Nähdä sopi vain sellaisina viikonloppuina, kun miehellään oli jotain menoa. Saattoi jopa perua tapaamisen jos miehen tapaaminen peruuntui.
Miehet tietysti aina luihuja hyväksikäyttäjiä ja kaveri itse tosi kiltti.
Minä en rupea elämääni elämään jonkun kaverin miehen kalenterin mukaan.
No joo, olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja mieheni menee kavereiden näkemisen edelle, perheeni menee tietenkin myös. Tottakai jos olen sopinut jotain jo, niin se pidän sen, mutta mitään kaverin puolesta tulevaa teinimäistä mustasukkaisuutta en katso yhtään, vaan olen mieheni ja perheeni kanssa silloin kuin niin haluan.
Kavereille ja ystäville tämä on tietenkin sopinut aina, sillä heilläkin on oma elämänsä ja menonsa. En ole myöskään enää huolinut ystäviä, jotka vievät vapaa-aikaani liiaksi ja kinuavat näkemään usein. Minulla ei ole sellaiseen yksinkertaisesti aikaa. Minulla on kaksi hyvää ystävää mieheni lisäksi ja ne riittävät nykyisessä elämäntilanteessa.
Jos sinulle ei siis kelpaa se, että ystävälläsi on muutakin elämää kuin sinä, niin on parempi, että et poistut ja etsit tyypin, jonka kanssa voit olla kuin paita ja peppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki, jotka lemppaatte ihmisiä ulos elämästänne, niin kertokaa syy ja puhukaa. Tämä on niin perisuomalaista, että ei puhuta. Se hylkääminen voi olla toiselle traumaattista.
Ja voi joskus itse katsoa peiliin.
Elämä on itsessään _traumaattista_. Ihmisiä tulee ja menee, ei kannata takertua tai kiintyä.
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises -vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
yksin erhees kätket ja yksin kyynelees itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
(V. A. Koskenniemi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuli 7 vuoden jälkeen sellainen olo, että en oikeasti edes tunne ystävääni. Se oli outo tunne. Koska en oikeasti tuntenut häntä. Hän oli vähän sellainen introvertti niin senkin puolesta vähän vaikeutti montaa asiaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli liikaa miehensä kautta. Nähdä sopi vain sellaisina viikonloppuina, kun miehellään oli jotain menoa. Saattoi jopa perua tapaamisen jos miehen tapaaminen peruuntui.
Miehet tietysti aina luihuja hyväksikäyttäjiä ja kaveri itse tosi kiltti.
Minä en rupea elämääni elämään jonkun kaverin miehen kalenterin mukaan.
Täällä sama tilanne. Lisäksi ystävyys kahden kesken haluttiin vaihtaa pariskunta iltoihin. Heillä oli jopa oma kauppapäivä yhdessä 2 x viikossa, jolloin näkeminen ei sovi. Voi hyvänen aika
Oon itse kai ikisinkku, eikä miehet määrää elämääni tippaakaan. Olen joskus miettinyt näitä pariskunta -"perheystäviä", että miten se ystvyys voi muka toimia, jos sulla on siin juttujasi kuuntelemassa täysin tuntematon mies. Et sä voi alkaa muistelemaan vaikka nuoruusjuttuja, tai joitain noloja, salaisia tapahtumia, vaikka kaverisi exästä, tai omasta perheestäsi? Kokoajan pitäis ajatella ettei siitä ja siitä voikaan puhua kun vieraita paikalla. Ja en koe olevani ystävän miehen sydänystävä, enkä haua tuntemattomia kotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ostin talon, hän katseli tien toiselle puolelle, miten ihastunut hän on noihin toisiin taloihin.
Mulla sama. Ei voinut lopettaa naapuritalojen ihastelua ollessaan ekaa kertaa katsomassa uutta kotiamme :D
No ethän säkään vain sitä omaa taloasi näe vaan nimenomaan myös ne naapuruston talot. Ja sisällä ollessasi et omaa julkisivua näe käytännössä lainkaan toisin kuin niiden naapuritalojen..
Minusta tuossa ei ole mitään pahaa vaan nimenomaan kaveri ihasteli kuinka kivalta paikalta/alueelta olet uuden kotisi löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli liikaa miehensä kautta. Nähdä sopi vain sellaisina viikonloppuina, kun miehellään oli jotain menoa. Saattoi jopa perua tapaamisen jos miehen tapaaminen peruuntui.
Miehet tietysti aina luihuja hyväksikäyttäjiä ja kaveri itse tosi kiltti.
Minä en rupea elämääni elämään jonkun kaverin miehen kalenterin mukaan.
Täällä sama tilanne. Lisäksi ystävyys kahden kesken haluttiin vaihtaa pariskunta iltoihin. Heillä oli jopa oma kauppapäivä yhdessä 2 x viikossa, jolloin näkeminen ei sovi. Voi hyvänen aika
Oon itse kai ikisinkku, eikä miehet määrää elämääni tippaakaan. Olen joskus miettinyt näitä pariskunta -"perheystäviä", että miten se ystvyys voi muka toimia, jos sulla on siin juttujasi kuuntelemassa täysin tuntematon mies. Et sä voi alkaa muistelemaan vaikka
Hyvä kysymys. Mulle ystävyys ei ole sitä että jutellaan ja analysoidaan kahvikupin äärellä, vaikka joskus tehdään sitäkin. Pariskuntien kesken yhdessäolo on kevyempää ja tulee vähän eri puolet kunkin persoonasta esiin.
Joskus siinä vois olla vaikkapa joku yhteinen tekeminen, juna yhdistää. Lautapelejä tykätään pelata jne. Samanlainen elämäntilanne voi myös yhdistää, saa vertaistukea vaikkapa samanikäisten lasten kanssa.
Vaatii sen että kaikilla menee joko aallonpituudet tai yhdistävät tekijät tarpeeksi yksiin ja ei tietenkään aina vietetä aikaa pariskunnittain.
Yksi syy miksi tätä tehdään on ajan säästö, monta kärpästä yhdellä iskulla. Saa aikaa puolison kanssa ja kavereiden kanssa, sitten jää enemmän aikaa omille jutuille jota tykkää tehdä yksin.
Tiedän, että en minäkään ollut virheetön. Mutta siinä pisteessä, kun omat keinot ei enää riitä ja oma ystävä ei voi myöntää niitä omia virheitään niin ei vaan jaksanut. Kutakuinkin keskustelu oli sellaista hänen puoleltaan, että juu voi voi, hän nyt on vähän parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ostin talon, hän katseli tien toiselle puolelle, miten ihastunut hän on noihin toisiin taloihin.
Mulla sama. Ei voinut lopettaa naapuritalojen ihastelua ollessaan ekaa kertaa katsomassa uutta kotiamme :D
Ehkä hän ihastui tuohon alueeseen ja alkoi haaveilla muutosta naapuriksi tuollaiseen ihanaan taloon?
Ystäväni on ollut työttömänä useita vuosia.Hän on perheetön. Itse olen työelämässä vakassa, ja olen 4 lapsen äiti. Tämä ystävä soittaa joka päivä sillä kellonlyömällä kun pääsen töistä. Hän kertoo omia asioitaan, eikä hyväksy jos sanon että lapset tarvitsevat nyt minua.
Loukkaantuu tästä aina. Iltatoimien aikaan soittaa minulle joka päivä. Haluaa, että jutellaan pitkään
Nyt olen jättänyt työvuoroni kertomatta. En vastaa aina puhelimeen. Silloin alkaa tekstaripommitus ja kuulemma on huolissaan kun en vastaa.
Olen sanonut asiasta suoraan, kertonut että perhe ensin. Mikään ei kuitenkaan muutu. Harkitsen nyt ghostaamista pakon edessä.
Kummalliselta on omaan silmään ja korvaan kuulostanut ihmisten välinen "ystävyys" nykyisin. Olen 50+ eli syntynyt 70-luvulla. 80-luvulla minulla oli ystäviä jotka edelleen ovat elämässäni, vuoroin minulla ja ystävillä ollut haasteita ja vaikeita aikoja elämässä, ei niitä kukaan kokenut "ettei jaksa kuunnella"??
Kysynkin nyt, mikä teitä nuoria vaivaa 😳
Menkää peilin eteen itsekkäät ihmiset ja miettikää miksi olet noin kylmä ja et tue ystävääsi?
Ongelmia on lyhytikäisiä ja pitkäikäisiä, mutta ne kohdattiin ennen yhdessä rintamassa, eikä jätetty ketään yksin.
Elätte nuoruuttanne sairaassa ympäristössä ja ajassa. Tällainen käytös ei ole normaalia. Tukeminen ja juttelu on normaalia, mutta häipyminen ei ole.
Ystävyys on niiiiin paljon muutakin kuin vain biletystä ja tykkäyksiä sosiaalisessa mediassa.
Ei ne ongelmat ole lopun ikäisiä, niitä tulee ja menee, on pientä ja isoa, mutta sitähän se on : tukemista ylä ja alamäissä.
Ei kai se ole ihmekään ettei teillä avioliitot ja ystävyydet säily kun olette niin omaan napaan tuijottajia 🤷🏼🤔
Kasvakaa aikuisiksi.
Alue: Aihe vapaa