IS: Down-lapsen äidin mielestä downin vuoksi aborttia harkitseville pitäisi tarjota "esitteitä down-lapsista"
https://www.is.fi/perhe/art-2000009997798.html
Tällä hetkellä enemmistö, eli melkein 70% down-raskauksista keskeytetään syndrooman selvittyä tutkimuksissa.
Kommentit (355)
Jep. Kaikki nuo eivät ole näyttelijöitä ja urheilijoita kuten Sanna Sepponen. Se taitaa olla harvinainen poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai abortti jos on down. Pitäs olla velvollisuus siihen. Yhteiskunnalle niin kallista hoitaa jo valmiiksi sairaaksi tiedettyä. Järki ja tolkku.
Voi raskautua uudelleen, ehkä onnistuu saamaan terveen lapsen.
Voisko tuon down-sanan tille vaihtaa esim. ADHD:n? Miettikää vähän. Puhutaan ihmisistä.
Miksi pitäisi vaihtaa, se on syndrooma mikä vaikuttaa rajusti sen lapsen ja myöhemmin aikuisen elämään. ADHD/ADD diagnoosin saaneet voivat kuitenkin elää kuin aikuiset, olla täysin itsenäisiä ja lääkityksen avulla ne ajatukset pysyvät kontrollissa ja ihminen on paljon toimivampi ja tuotteliaampi.
ADHD-ihmiset täyttävät vankilat, joten heistä on ympäristölleen ja muille ihmisille paljon enemmän haittaa kuin downeista. ADHD moninkertaistaa riskin syrjäytyä, joten mitään onnellista heidän elämänsä ei ole, vaan parempi olisi ollut tulla abortoiduksi.
Jos väkisin haluaa synnyttää vammaisen lapsen, pitäisi siinä yhteydessä allekirjoituttaa paperi, että sitten kanssa yksin vastataan sen lapsen ja myöhemmin hoidettavan aikuisen elämästä eikä kipata vastuuta yhteiskunnalle sitten kun ei enää yksin jaksa. Laitoskustannukset meille veronmaksajille ovat valtavat näistä kullanmuruista.
Mitä tapahtuu jos joku down-lapsi luikauttaa spermat normaalin ihmisen sisään, tai jos down-neiti ottaa normaalin ihmisen spermat sisään?
Vi tutt i kyllä olla ylä-asteella eräässä koulussa kun nuo keharidownit päästettiin samaan tilaan tavallisten koululaisten kanssa. Olivat arvaamattomia ja jopa väkivaltaisia. Onneksi ei sentään samalle tunnille laitettu, vaikka joitakin lieviä keha reita samalle tunnille laitettiinkin.
Onhan se nyt söpö pieni tyttö tukiviittomineen mutta entä kun siitä kasvaa teini jolla hormonit hyrrää,mielialat vaihtelee ja hermot menee kun ei saa itseään ymmärretyksi.
Vierailija kirjoitti:
Suree sitä että nuoremmat sisarukset menee taidoissa ohi? No se järkytys tulee olemaan varmaan suuri kun myöhemmin muiden kanssa pystyy keskustelemaan älykkäästi asioista ja yhden persettä pitää edelleen pyyhkiä. Muut muuttaa pois kotoa, opiskelee, tekee töitä, perustaa perhettä yms. Ja sitten se yksi edelleen kotona tai sitten viety jo laitokseen hoidettavaksi ja edelleen sitä persettä pyyhitään. Keskustelun aiheet rajautuu ohi lentäviin lintuihin ja muuhun yksinkertaiseen kun aivokapasiteetti ei vaan riitä.
Kaikkeahan elämä voi toki tuoda tullessaan, mutta pitääkö tietoisesti ampua itseä jalkaan?
Älykkäiden keskustelujen puute nyt tuskin on se suurin syy miksi tämä kysymys on niin vaikea. Mieti kuinka monta päätöstä päivän aikana teet. Entä jos soitat joka ikisestä niistä sun vanhemmille että mitä tehdään, vaikka asut tuetusti? Vanhempasi ovat lopn väsyneitä hoitamaan asioitasi, koska heillä ei ole siitä minkäänlaista lomaa, mutta vastaamattakaan ei uskalleta jättää koska silloin teet huonoja päätöksiä tai rikot kiukuspäissäsi tavaroita. Entä sitten sinun suojelemisesti ihmisten ilkeydeltä ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä joka tulee eteen paitsi ihmisten ilmoilla myös puhelimen kautta? Terveysongelmat ovat vakavia ja jatkuvia kuten myös vanhempien huoli niistä. Myös vaikeahoitoiset mt-ongelmat joita aiheutuu muiden ihmisten suhtautumisesta ja muista asioista. Nämä ongelmat siis jos olet kohtuu helppohoitoinen ja itsenäinen kehitysvammainen.
Aina kun seulonnoissa tulee ilmi jotain yllättävää, pitäisi järjestää opintomatka vammaispalvelulaitokseen seuraamaan saman diagnoosin omaavien ihmisten elämää aikuisena.
Alkuraskauden ultrassa makasi tutkimuspöydällä. Lääkäri ultrasi, utrasi, ultrasi. Aikaa meni melkein tunti ja sitten lääkäri meni pöytänsä ääreen istumaan ja lysähti tuolille. Kokenut, kymmeniä vuosia virassa ollut lääkäri.
Nousin varovasti istumaan ja katsoin kysyvästi lääkäriä. Lopulta hän sai sanottua että lapsen niskaturvotus on niin paljon koholla että hän on hyvin suurella todennäköisyydellä vammainen. Down-lapsi. Sitten lääkäri alkoi hiljaa itkeä.
Istuin pöydällä katsomaan itkevää lääkäriä ja puin vaatteet päälle. Lääkäri sai kasattua itsensä ja kirjoitti lähetteen sikiötutkimusyksikköön.
Siellä selvisi että vauva on terve.
Myöhemmin kävi ilmi että lapsella olikin sikiöaikainen syöpä.
Mutta itkevää lääkäriä katsoessani mietin miksi hän itkee. Tulevaa mahdollista aborttia vai tulevia vaikeita vuosia vammaisen lapsen kanssa?
Minulla on 4vuotias tyttö,jos nyt tulisin raskaaksi,ei olisi mitään mietittävää.Se olisi abortti ehdottomasti.Taakkahan se olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai abortti jos on down. Pitäs olla velvollisuus siihen. Yhteiskunnalle niin kallista hoitaa jo valmiiksi sairaaksi tiedettyä. Järki ja tolkku.
Voi raskautua uudelleen, ehkä onnistuu saamaan terveen lapsen.
Voisko tuon down-sanan tille vaihtaa esim. ADHD:n? Miettikää vähän. Puhutaan ihmisistä.
Miksi pitäisi vaihtaa, se on syndrooma mikä vaikuttaa rajusti sen lapsen ja myöhemmin aikuisen elämään. ADHD/ADD diagnoosin saaneet voivat kuitenkin elää kuin aikuiset, olla täysin itsenäisiä ja lääkityksen avulla ne ajatukset pysyvät kontrollissa ja ihminen on paljon toimivampi ja tuotteliaampi.
ADHD-ihmiset täyttävät vankilat, joten heistä on ympäristölleen ja muille ihmisille paljon enemmän haittaa kuin down
Minulla on ADHD olen yli 50 vuotias, edes pysäköintivirhemaksua en ole koskaan saanut, enkä ole vankilassa ollut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, olisipa kiva pyyhkiä kolmekymppisen lapsen perse kun se ei itse osaa (tosielämän esimerkki). Nämä vammaisten elämää kaunistelevat ovat jollain tavalla vajaita itsekin.
Jonain päivänä sinullekin hyvin todennäköisesti annetaan apua vessa-asioinnissa ja lopulta vaipoissa.
Alapeukuttajat voi tutustua vanhustenhoitoon. Vaipat yleisessä käytössä. Jokainen meistä voi olla joskus täysin autettava, silloin takapuolen pyyhkiminen on pikkujuttu kokonaisuudessa.
Vanhukset ovat tehneet päivätyönsä ja ovat sairastuneet vasta vanhana. Äitini on 83 vuotias, voisin sanoa että vanhus, töitä tehnyt 15 vuotiaasta ja asuu omillaan edelleen, osaa käydä vessassakin ihan itse.
Muistan lukeneeni kauan sitten uutisista, että eräs vanhempi päätyi päättämään lapsensa (joka oli siinä vaiheessa jo yli 30v) päivät kun ei enää jaksanut häntä hoitaa. Onkohan tämä IS:n haastattelema nainen kuullut näitä toisia tarinoita vai onko nuo tukiryhmät täynnä yksisarvisia ja hattaraa?
Eihän tämä äiti hoida lapsia itse. Asuvat tämän äidin vanhemmilla koko perhe. Asuneet jo pari vuotta. Tämä äiti on outo, mielenterveysongelmiensa kanssa ja niin on myös mieskin. Vähän kuin puuteripilvi instassa.
Jokaisen hataran alta pilkistää yksisarvinen.
Oma asenteeni vammaisuutta kohtaan oli aiemmin hyvinkin samanlainen kuin edellä kommentoineella. Vammaisuus yökötti ja näin vammaiset vain yhteiskunnan rasitteena.
Sitten sainkin itse täysin yllätyksenä vaikeavammaisen tytön. Raskausaikana kaiken ajateltiin olevan normaalisti, mutta 6kk kohdalla oli selvää, että kaikki ei ole hyvin. Edelleen olen sitä mieltä, että jos vammaisuus on selvillä, raskaus todellakin kannattaa keskeyttää.
Elämä vammaisen lapsen kanssa on aivan uskomattoman raskasta. Meillä ei voimat tähän riittäneet ja lapsi muuttikin jo pienenä laitokseen. Päätös oli raskas mutta oikea. Oma elämäni ei tuhoutunut ja lapseni elämä on sen verran arvokasta mitä se voi hänelle olla.
En saa lastani syntymättömäksi ja toivon ettei hänen elämäänsä täällä lääketieteellisesti pitkitetä. Kuitenkin olen sitä mieltä että sivistysyhteiskunnan arvo on taata vammaisellekin sen verran ihmisarvoinen elämä kuin se realistisissa puitteissa on mahdollista. Näin voi käydä kenelle tahansa ja pelkkä lapsen vammaisuus on vanhemmille aivan käsittämätön shokki, kun se tulee yllätyksenä. Ei siinä hirveästi ilkeää kommentointia muilta ihmisiltä kaipaa.
Myös käsitykseni vammaisuudesta on jollain tapaa lieventynyt tämän myötä. Tyttäreni nauttii musiikista, ulkoilusta ja hassuttelusta. Hän ei ymmärrä erilaisuuttaan. Hänen elämänsä ei tule olemaan kovin pitkä, mutta toivon, että hän saisi nauttia noista omista mukavista jutuistaan lyhyen elämänsä ja kun siltä näyttää, hänen annetaan mennä. Ei ollut hänen päätöksensä syntyä tänne vammaisena eikä minun päätös synnyttää vammaista lasta. Mutta osaansa ei aina voi valita.
Miksi hän kuvittelee että siinä olisi aina kyse vihasta, inhosta tai ennakkoluulosta? EIköhän siinä yleensä ole taustalla myötätunto, sääli, huoli, pelko ja suru. Mielestäni täysin ymmärrettävä päätös keskeyttää raskaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan ymmärrettävää haluta terve lapsi. Toki, jos itse odottaisin downia, todennäköisesti pitäisin lapsen. Mutta heitäkin on kai erilaisia.
Todella naivi ajatus. Downeja on lievästä todella vaikea vammaiseen. Täysin arpapeliä minkä tason saa.
Täysin arpapeliähän se on AINA KAIKKIEN LASTEN KANSSA.
Jos valitset 100% varmasti väärin, se ei ole mitään arpapeliä.
Täällähän on murhanhimoista sakkia 😳