Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeasti niin masentuneita, jotka ei jaksa suihkussa edes käydä
22.11.2023 |
Otsikossa kysymykseni tiivistettynä. Sitä mietin kun jotkut sanovat suihkussa käymisen jo olevan suuri saavutus tai ylivoimainen este, että mitä tällaiset ihmiset tekevät? Onko kysymys väsymysoireyhtymästä tms jos sängystä ei pääse ylös päiviin tai viikkoihin? Vai kuluuko päivät jalkeilla mutta suihku ei vaan muuten kiinnosta? Kauanko tällainen masennuskausi voi kestää?
Kommentit (99)
Onko ystävien avulla mitään vaikutusta? Eli auttako rakastetuksi tulemisen kokemus, että joku välittää? Vai onko niin että ystävät kaikkoaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla jotain nepsy oiretta, mitä ei oo tunnistettu? Arjenhallinnassa, oman toiminnanohjauksessa vaikeutta ja siten myös itsestä huolen pitäminen voi olla ylivoimainen ponnistus?
Voisiko olla ihan jotain semmoistakin ja sitten vaan annetaan se masennusdiagnoosi?
Kyllä voi. Mutta masennus on ihan oma sairautensa eikä se sinällään liity mitenkään nepsyoireisiin. Nepsyjutut ovat neurologisia sairauksia, masennus on psyykkinen sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoriani: Ihminen tarvitsee vain hieman merkityksen tunnetta elämälleen, hieman hyväksyntää kanssaihmisiltä ja jonkin verran onnistumisen kokemuksia, niin tuskin masentuu.
Toki joillain voi olla hormonitoiminta aivan sekaisin tai esim. elinolosuhteet olleet hyvin traumaattiset lapsena, mutta noissa tapauksissa on selkeä syy, jota ei välttämättä millään avulla saada kokonaan paikattua.
Teoriasi ei pidä paikkaansa, koska masentua voi vaikka olisi hyvinkin merkityksellinen elämä, hyväksyntää ja onnistumisia. Masennus on aivokemiaa.
Jos se on pelkkää aivokemiaa, niin kemiallahan siitä selviää. Käsittääkseni masennuslääkkeet eivät kuitenkaan kunnolla auta, vaan lähinnä turruttavat kaiken aivokemian tasaiseksi. Toki parempi sekin kuin itsetuhoinen makaaminen sängyssä 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Onko ystävien avulla mitään vaikutusta? Eli auttako rakastetuksi tulemisen kokemus, että joku välittää? Vai onko niin että ystävät kaikkoaa?
Onko sulla kyselyikä :D Kaikella VOI olla vaikutusta, mutta mikään ei varmuudella auta. Masennus on mutkikas sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietääkseni ole masentunut, mutta mä en ole suihkussa nyt käynyt kolmeen viikkoon.. Kyllä mä duunit ja arjen jutut hoidan, mutta suihkuun ei huvita mennä. Se on ylivoimainen ponnistus.
Mä sitten pyyhin kostealla liinalla päivittäin ihoni. Alapään pesän joka kerta kun tarpeilla käyn. Hiukset alkaa nyt vasta tuntumaan rasvaisilta, mutta ne on kiinni ja huivin alla päivät, niin ei kukaan kiinnitä huomiota.Ensi viikolla on kampaaja, niin hän pesee. Ihan normaalia rytmiä mulle.
Sääliksi käy sitä kampaajaa. Sinä et pahemmin välitä ottaa muita huomioon...
<hänen kanssaan tää pesuväli on sovittu.
Käyttää varmaan hanskoja koskiessaan siihen rasvalettiin 🤢.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoriani: Ihminen tarvitsee vain hieman merkityksen tunnetta elämälleen, hieman hyväksyntää kanssaihmisiltä ja jonkin verran onnistumisen kokemuksia, niin tuskin masentuu.
Toki joillain voi olla hormonitoiminta aivan sekaisin tai esim. elinolosuhteet olleet hyvin traumaattiset lapsena, mutta noissa tapauksissa on selkeä syy, jota ei välttämättä millään avulla saada kokonaan paikattua.
Teoriasi ei pidä paikkaansa, koska masentua voi vaikka olisi hyvinkin merkityksellinen elämä, hyväksyntää ja onnistumisia. Masennus on aivokemiaa.
Jos se on pelkkää aivokemiaa, niin kemiallahan siitä selviää. Käsittääkseni masennuslääkkeet eivät kuitenkaan kunnolla auta, vaan lähinnä turruttavat kaiken aivokemian tasaiseksi. Toki parempi sekin kuin itsetuhoinen makaaminen sängyssä 24/7.
Kemia ei ole lääkkeissä oikeanlaista. Siksi se ei auta. Mutta kemiasta kyse kuitenkin on. Aivokemiat menevät epätasapainoon ja mieli lakkaa kiinnostumasta esim. hygienian hoidosta. Tähän ei ole vielä keksitty täysin toimivaa lääkettä. Tosin osa masennuspotilaista saa hyvnkin paljon apua mielialalääkkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystävien avulla mitään vaikutusta? Eli auttako rakastetuksi tulemisen kokemus, että joku välittää? Vai onko niin että ystävät kaikkoaa?
Onko sulla kyselyikä :D Kaikella VOI olla vaikutusta, mutta mikään ei varmuudella auta. Masennus on mutkikas sairaus.
Ei saa puhua masennuksesta kun ei tiedä, mutta kysyäkään ei saa. Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystävien avulla mitään vaikutusta? Eli auttako rakastetuksi tulemisen kokemus, että joku välittää? Vai onko niin että ystävät kaikkoaa?
Onko sulla kyselyikä :D Kaikella VOI olla vaikutusta, mutta mikään ei varmuudella auta. Masennus on mutkikas sairaus.
Ei saa puhua masennuksesta kun ei tiedä, mutta kysyäkään ei saa. Ok.
Ei kukaan ole kieltänyt kysymistä. Kunhan vitsailin. Ei siitä tarvitse hermostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla jotain nepsy oiretta, mitä ei oo tunnistettu? Arjenhallinnassa, oman toiminnanohjauksessa vaikeutta ja siten myös itsestä huolen pitäminen voi olla ylivoimainen ponnistus?
Voisiko olla ihan jotain semmoistakin ja sitten vaan annetaan se masennusdiagnoosi?
Voi hyvinkin olla. Siksi ongelmien varhainen tunnistaminen on tosi tärkeää, että oikeanlaista tukea ja apua voidaan antaa heti. Ihan jo tieto , että on vaikka jotain asperger/autusminkirjoa/ vaikka adhd tai add.. Eikä kävisi niin että asiat pääsee kasautumaan ja ajautumaan umpikujaan..
Kyse on masennuksen aiheuttamasta lamaannuksesta. Kun suihkuun kävelyn lisäksi pitäisi pestä hiukset ja ajaa sääret. Ja sitten suihkun jälkeen rasvata iho huolella. Vasta sitten saa vaatteet päälle ja pääsee takaisin sänkyyn,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on masennuksen aiheuttamasta lamaannuksesta. Kun suihkuun kävelyn lisäksi pitäisi pestä hiukset ja ajaa sääret. Ja sitten suihkun jälkeen rasvata iho huolella. Vasta sitten saa vaatteet päälle ja pääsee takaisin sänkyyn,
Miksi hitossa pitää ajaa sääret? Se on ihan itsekeksitty pakko.
No itse olen ollut aina tyyppi joka käy suihkussa päivittäin ja se on ollut jopa ihana asia. Sellainen illan rentoutuminen ja itseään hellivä hetki.
Nyt masentuneena ei voisi vähempää kiinnostaa. Ihan hirveän vaikeaa sinne on päästä. Käyn keskimäärin 2-3 kertaa viikossa nykyään. Viimeksi sunnuntaina kävin itse. Yritän päästä tänään, yritin eilenkin. Tuossahan se on vieressä. En tiedä mikä siitä varsinaisesti tekee niin hankalaa. Ahdistaa vaan niin helvetin paljon.
Elän nykyään muutenkin aika likaisesti entiseen verrattuna. Kaupassa käynti on aivan vaikeaa. Kaikki oikeastaan. Aamut menee ihan ok mutta sitten tulee lasku. Ei mitään pysty tekemään mutta ei myöskään nukkumaan. On vain sellainen väsynyt, ahdistunut ja sietämätön olo.
Luojan kiitos lääkäri määräsi mulle opamoxia. Kohta hakemaan niitä. Jos edes hetkeksi pääsis hyvään oloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun oli kesällä helpompi käydä suihkussa, kun ei palellut. Säärikarvoja ani harvoin jaksan ajaa. Tiskaaminen on kova ponnistus. Vaatteita ei meinaa jaksaa laittaa koneeseen. Siivota en ole jaksanut ollenkaan.
Onko näin masentuneella lääkitys sairauteensa vai ovatko niitä, jotka kieltäytyvät masennuslääkkeistä ja kärsivät koko ikänsä?
Vierailija kirjoitti:
Onko näin masentuneella lääkitys sairauteensa vai ovatko niitä, jotka kieltäytyvät masennuslääkkeistä ja kärsivät koko ikänsä?
Mä sairastuin lääkityksen takia. Myöskin näitä, jotka ovat sairastuneet masennuslääkkeiden vuoksi, on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Onko ystävien avulla mitään vaikutusta? Eli auttako rakastetuksi tulemisen kokemus, että joku välittää? Vai onko niin että ystävät kaikkoaa?
Kaikkiin kyllä. Olen parantunut tästä samasta masennuksesta jo muutaman kerran, nyt taas yritän.
Luisuin takaisin masennukseen korona-aikana, kun jäin ihan yksin. Paranin, kun elämässäni oli ihminen lähellä. Masennuin taas, kun se suhde päättyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoriani: Ihminen tarvitsee vain hieman merkityksen tunnetta elämälleen, hieman hyväksyntää kanssaihmisiltä ja jonkin verran onnistumisen kokemuksia, niin tuskin masentuu.
Toki joillain voi olla hormonitoiminta aivan sekaisin tai esim. elinolosuhteet olleet hyvin traumaattiset lapsena, mutta noissa tapauksissa on selkeä syy, jota ei välttämättä millään avulla saada kokonaan paikattua.
Teoriasi ei pidä paikkaansa, koska masentua voi vaikka olisi hyvinkin merkityksellinen elämä, hyväksyntää ja onnistumisia. Masennus on aivokemiaa.
Jos se on pelkkää aivokemiaa, niin kemiallahan siitä selviää. Käsittääkseni masennuslääkkeet eivät kuitenkaan kunnolla auta, vaan lähinnä turruttavat kaiken aivokemian tasaiseksi. Toki parempi sekin kuin itsetuhoinen makaaminen sängyssä 24/7.
Kyllä moni saa apua lääkkeistä ja niitä myös demonisoidaan liikaa.
Eivät kaikki lääkkeet turruta, on myös stimuloivia ja tahaton turtuminen on sivuoire. Osa potilaista myös haluaa turtua, ei muuten olisi rauhoittavia.
Vierailija kirjoitti:
No itse olen ollut aina tyyppi joka käy suihkussa päivittäin ja se on ollut jopa ihana asia. Sellainen illan rentoutuminen ja itseään hellivä hetki.
Nyt masentuneena ei voisi vähempää kiinnostaa. Ihan hirveän vaikeaa sinne on päästä. Käyn keskimäärin 2-3 kertaa viikossa nykyään. Viimeksi sunnuntaina kävin itse. Yritän päästä tänään, yritin eilenkin. Tuossahan se on vieressä. En tiedä mikä siitä varsinaisesti tekee niin hankalaa. Ahdistaa vaan niin helvetin paljon.
Elän nykyään muutenkin aika likaisesti entiseen verrattuna. Kaupassa käynti on aivan vaikeaa. Kaikki oikeastaan. Aamut menee ihan ok mutta sitten tulee lasku. Ei mitään pysty tekemään mutta ei myöskään nukkumaan. On vain sellainen väsynyt, ahdistunut ja sietämätön olo.
Luojan kiitos lääkäri määräsi mulle opamoxia. Kohta hakemaan niitä. Jos edes hetkeksi pääsis hyvään oloon.
Liittyykö tuo johonkin tietyn tapahtuman laukaisemaan oloon vai alkoiko "puskista"? Oliko lapsuus turvallinen? Oletko terapiassa?
Tuosta miksi suihku on se vaikemmasta päästä oleva: Masennuksen tyypilinen oire on välinpitämättömyys itseä kohtaan. Karkeasti sanottuna se, ettei saa mentyä suihkuun on itsetuhoisuuden esiaste.