Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeasti niin masentuneita, jotka ei jaksa suihkussa edes käydä
22.11.2023 |
Otsikossa kysymykseni tiivistettynä. Sitä mietin kun jotkut sanovat suihkussa käymisen jo olevan suuri saavutus tai ylivoimainen este, että mitä tällaiset ihmiset tekevät? Onko kysymys väsymysoireyhtymästä tms jos sängystä ei pääse ylös päiviin tai viikkoihin? Vai kuluuko päivät jalkeilla mutta suihku ei vaan muuten kiinnosta? Kauanko tällainen masennuskausi voi kestää?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietääkseni ole masentunut, mutta mä en ole suihkussa nyt käynyt kolmeen viikkoon.. Kyllä mä duunit ja arjen jutut hoidan, mutta suihkuun ei huvita mennä. Se on ylivoimainen ponnistus.
Mä sitten pyyhin kostealla liinalla päivittäin ihoni. Alapään pesän joka kerta kun tarpeilla käyn. Hiukset alkaa nyt vasta tuntumaan rasvaisilta, mutta ne on kiinni ja huivin alla päivät, niin ei kukaan kiinnitä huomiota.Ensi viikolla on kampaaja, niin hän pesee. Ihan normaalia rytmiä mulle.
Hyi h elvetti!
Mahtaa kuhina käydä huivin alla?
Mikä kuhina?
Mitä pidemmät pesuvälit, niin sen pidempään hiukset ovat puhtaat. Jos huivia tms. käyttää, niin eihän ilmansaasteet pääse edes likaamaan niitä. Vain pään oma tali rasvottaa ja jos ei ole viikottaiseen pesuun tottuneet, niin ei eritäkään niin usein.
Harva uskaltaa venyttää edes viikon pesuväleihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen naapurini oli sellainen. Hällä oli myös alkoholiongelma, joka toki pahensi masennusta. Haju oli aikamoinen joskus, kun suihkussa ei oltu käyty viikkoihin. Joskus mietin, että miten ihmeessä terveydenhuolto ei osaa ottaa tiukempaa koppia näistä ihmisistä. Että jos edes joku kotihoitaja kävisi kerran viikossa sitten vaikka suihkuttamassa.
Millä resursseilla? Nytkin jo juostaan pää kolmantena jalkana, että ehditään edes 5min olla asiakkaan luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietääkseni ole masentunut, mutta mä en ole suihkussa nyt käynyt kolmeen viikkoon.. Kyllä mä duunit ja arjen jutut hoidan, mutta suihkuun ei huvita mennä. Se on ylivoimainen ponnistus.
Mä sitten pyyhin kostealla liinalla päivittäin ihoni. Alapään pesän joka kerta kun tarpeilla käyn. Hiukset alkaa nyt vasta tuntumaan rasvaisilta, mutta ne on kiinni ja huivin alla päivät, niin ei kukaan kiinnitä huomiota.Ensi viikolla on kampaaja, niin hän pesee. Ihan normaalia rytmiä mulle.
Hyi h elvetti!
Mahtaa kuhina käydä huivin alla?
Terveenä on helppo tulla moittimaan ja arvostelemaan sairastunutta. Vaikka kyllähän senkin puolen ymmärrän, olen itsekin joskus pitänyt masentu
Tuo jolle kommentti oli tarkoitettu, kertoi ettei ole tietääkseen masentunut. Ei vaan VIITSI käydä suihkussa. Ihan aiheesta saa kommenttia.
Masentuneet on eri asia <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietääkseni ole masentunut, mutta mä en ole suihkussa nyt käynyt kolmeen viikkoon.. Kyllä mä duunit ja arjen jutut hoidan, mutta suihkuun ei huvita mennä. Se on ylivoimainen ponnistus.
Mä sitten pyyhin kostealla liinalla päivittäin ihoni. Alapään pesän joka kerta kun tarpeilla käyn. Hiukset alkaa nyt vasta tuntumaan rasvaisilta, mutta ne on kiinni ja huivin alla päivät, niin ei kukaan kiinnitä huomiota.Ensi viikolla on kampaaja, niin hän pesee. Ihan normaalia rytmiä mulle.
Sääliksi käy sitä kampaajaa. Sinä et pahemmin välitä ottaa muita huomioon...
<hänen kanssaan tää pesuväli on sovittu.
Sairastin vakavan masennuksen ja en todellakaan jaksanut käydä suihkussa, vaikka normaali oloissa pidin huolitellusta ulkomuodosta. Kamala sairaus, ei sitä voi tajuta, ellei itse koe. En osaa sanoa miksi juuri suihkussakäynti oli raskasta, mutta sitä se oli. Toki en hoitanut muitakaan juttuja, mutta suihku oli paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi. Itsekään en saanut raahauduttua suihkuun ja siitä hyvästä sain hiivainfektion rintojen alle. Nyt sitten kosteuspyyhkeillä putsailen. Yhäkään en jaksa mennä suihkuun. Mut arvatkaa mitä, kelan mielestä olen työkuntoinen.
Ei se tissihiki työntekoa haittaa. Parempi hikoilla töissä kuin istua kotona perse homeessa.
Toivottavasti päähäsi tippuu meteori. Miten säälittävä voi ihminen ollakin. Sinä siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä just siinä suihkussa on niin ylivoimainen ponnistus? Sinne voi viedä vaikka jonkun jakkaran missä istua ja sit vaan kuumaa vettä hanasta. Kaupoissa myydään 3 In 1 saippuoita, joilla voi pestä hiukset ja koko kropan.
Sitten suihku kiinni ja kylpytakki päälle.
Valmista.
Vakavasti masentuneelle se jakkaran vieminenkin on liian työlästä. Puhumattakaan, että saisi mentyä kauppaan ostamaan jotain 3 in 1 saippuoita.
Mitä te sit syötte? Tai pakkohan sinne kauppaan on mennä ostamaan ruokaa. Tai tilata kotiovelle ostokset + se pesuaine. Ei kai kukaan voi asua yksin kotona tuossa kunnossa?
Ei syö, ei juo viikkokausiin. Makaa vaan. Tuo on kyllä paha kierre jos ei saa kunnon ravintoa ja jää sinne sängynpohjalle. Jo se ravinto tekis
Masentunut ei mene kauppaan kuin ihan pahimmassa pakossa, välttelee kaikkia kontakteja ja ihmisiä. Monesti masennukseen liittyy myös valtava ahdistus. Mä elin pahimpina aikoina kaurapuurolla ja pop corneilla kuukauden kun kaapeissa ei muuta ollut. Et ehkä usko mutta totta se on. Olin kuin kuori entisestä itsestäni enkä ikinä olisi voinut kuvitella itseäni siihen tilaan. Masentunut ei jaksa välittää mistään, ei tehdä ruokaa, ei siivota ja monella - kuten itsellänikin - talous oli ehtinyt romuuntua totaalisesti. Laskut jäi avaamatta ja hoitamatta, ei ollut voimia lähteä anomaan taloudellista apua vaikka niitä olisi ollut mahdollista saadakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietääkseni ole masentunut, mutta mä en ole suihkussa nyt käynyt kolmeen viikkoon.. Kyllä mä duunit ja arjen jutut hoidan, mutta suihkuun ei huvita mennä. Se on ylivoimainen ponnistus.
Mä sitten pyyhin kostealla liinalla päivittäin ihoni. Alapään pesän joka kerta kun tarpeilla käyn. Hiukset alkaa nyt vasta tuntumaan rasvaisilta, mutta ne on kiinni ja huivin alla päivät, niin ei kukaan kiinnitä huomiota.Ensi viikolla on kampaaja, niin hän pesee. Ihan normaalia rytmiä mulle.
Hyi h elvetti!
Mahtaa kuhina käydä huivin alla?
Mikä kuhina?
Mitä pidemmät pesuvälit, niin sen pidempään hiukset ovat puhtaat. Jos huivia tms. käyttää, niin eihän ilmansaasteet
Ihminen itse erittää talia yms. Pelkästään se rasvoittaa hiuksia, vaikka jotkut saavat uskoteltua itselleen, että 3 viikkoa pesemättömät hiukset ovat ihan puhtaat. EIVÄT OLE. Jo päivässä hiukset likaantuvat aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksaisivat kyllä käydä,mutta eivät jaksa pitää sitä tarpeellisena. Oikea vastaus on siis Ei ole.
Niin, masennus voi olla myös sitä ettei jaksa välittää mistään. Ei omasta hygieniasta, syömisestä.. mistään. Mut on kyllä järkyttävää. Toivottavasti kaikki saisivat asianmukaista hoitoa ja apua jos asiat menee tuohon pisteeseen.
Jos henkilöt, jotka ovat itsetuhoisia, eivät saa hoitoa, vaikka menevät sitä hakemaan (esim. Miki Liukkonen ja Jasmin Voutilainen), niin ei sitä apua saa sellaisetkaan, jotka makaavat kotona. Huonompaan suuntaan menee koko ajan mt-potilaiden hoito tai ylipäätään hoitoon pääsy. Ja se taas tarkoittaa, että yhä useampi tulee päätymään samaan ratkaisuun, kuin Miki ja Jasmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairastin vakavan masennuksen ja en todellakaan jaksanut käydä suihkussa, vaikka normaali oloissa pidin huolitellusta ulkomuodosta. Kamala sairaus, ei sitä voi tajuta, ellei itse koe. En osaa sanoa miksi juuri suihkussakäynti oli raskasta, mutta sitä se oli. Toki en hoitanut muitakaan juttuja, mutta suihku oli paha.
Mistä masennus johtui? Tai mitä syitä siihen itse ajattelet olevan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietääkseni ole masentunut, mutta mä en ole suihkussa nyt käynyt kolmeen viikkoon.. Kyllä mä duunit ja arjen jutut hoidan, mutta suihkuun ei huvita mennä. Se on ylivoimainen ponnistus.
Mä sitten pyyhin kostealla liinalla päivittäin ihoni. Alapään pesän joka kerta kun tarpeilla käyn. Hiukset alkaa nyt vasta tuntumaan rasvaisilta, mutta ne on kiinni ja huivin alla päivät, niin ei kukaan kiinnitä huomiota.Ensi viikolla on kampaaja, niin hän pesee. Ihan normaalia rytmiä mulle.
Hyi h elvetti!
Mahtaa kuhina käydä huivin alla?
Mikä kuhina?
Mitä pidemmät pesuvälit, niin sen pidempään hiukset ovat puhtaat. Jo
Jep. Ei se pää tai hiukset ole mikään kuollut yksikkö siellä huivin alla. Vaan elää ja hikoilee, monenlaista bakteerikasvustoa. Vai mistä luulet että esimerkiksi täit tulee?
Iho myös hautuu jos kaiket päivät on jokin päähine päässä, eikä iho pääse hengittämään. Oiva alusta kaikenlaiselle eliöstölle tai voi tulla muita vaivoja päänahkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi. Itsekään en saanut raahauduttua suihkuun ja siitä hyvästä sain hiivainfektion rintojen alle. Nyt sitten kosteuspyyhkeillä putsailen. Yhäkään en jaksa mennä suihkuun. Mut arvatkaa mitä, kelan mielestä olen työkuntoinen.
Ei se tissihiki työntekoa haittaa. Parempi hikoilla töissä kuin istua kotona perse homeessa.
Hajusta tunnistaa nämä "pesuvälin pidentäjät". Oli se pidentäminen sitten tietoinen päätös tai masennuksen seurausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teoriani: Ihminen tarvitsee vain hieman merkityksen tunnetta elämälleen, hieman hyväksyntää kanssaihmisiltä ja jonkin verran onnistumisen kokemuksia, niin tuskin masentuu.
Toki joillain voi olla hormonitoiminta aivan sekaisin tai esim. elinolosuhteet olleet hyvin traumaattiset lapsena, mutta noissa tapauksissa on selkeä syy, jota ei välttämättä millään avulla saada kokonaan paikattua.
Pesemättömien hiusten ja päänahan lemu on aikamoinen. Että ei ne vaan näytä rasvaselta vaan haiseekin ihan kamalalle eikä vain omaan nenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi kestää vuosia. Pahimmillaan kävin noin kolmen viikon välein suihkussa, nykyään yritän käydä kerran tai kaksi viikossa. Jokin siinä tekee, siitä ylivoimaista.
Mitä teet päivisin? Siis onko se vaan tuo suihku mikä on kova ponnistus vai onko kaikki muukin? Teetkö ruokaa, käytkö kaupassa, siivoatko jne? Mitä jos mitään noista ei jaksa niin saako ulkopuolista apua arkeen?
Olen tk-eläkkeellä masennuksen takia.
Yleensä makaan sängyssä tai sohvalla. Teen ruokaa todella harvoin. Minä olen se joka käy max kerran viikossa kaupassa ja ostaa sen ison paketin kaurahiutaleita. Aiemmin ostin makaronia, mutta sen keittäminen vahtimisineen oli... raskasta. Nyt laitan kaurapuuron mikroon. Usein syön leipää. Siivoan, jos siihen on ulkoa tuleva syy esim joku tulee jostain syystä käymään. Nuohooja tulee kuukauden päästä, eli silloin on siivottava. Käsittääkseni masennuspotilaat eivät saa ulkopuolista apua.
Ehkä niiden omien vaatteiden alla on turvassa ja lämpimässä... en tiedä minkä takia suihkussa käyminen on se mikä on erityisen vaikeaa.
Sinulla on paljon kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Teoriani: Ihminen tarvitsee vain hieman merkityksen tunnetta elämälleen, hieman hyväksyntää kanssaihmisiltä ja jonkin verran onnistumisen kokemuksia, niin tuskin masentuu.
Toki joillain voi olla hormonitoiminta aivan sekaisin tai esim. elinolosuhteet olleet hyvin traumaattiset lapsena, mutta noissa tapauksissa on selkeä syy, jota ei välttämättä millään avulla saada kokonaan paikattua.
Teoriasi ei pidä paikkaansa, koska masentua voi vaikka olisi hyvinkin merkityksellinen elämä, hyväksyntää ja onnistumisia. Masennus on aivokemiaa.
Voisiko olla jotain nepsy oiretta, mitä ei oo tunnistettu? Arjenhallinnassa, oman toiminnanohjauksessa vaikeutta ja siten myös itsestä huolen pitäminen voi olla ylivoimainen ponnistus?
Voisiko olla ihan jotain semmoistakin ja sitten vaan annetaan se masennusdiagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap, ei ole kyse väsymysoireyhtymästä vaan masennuksesta. Masennus lamauttaa pahimmillaan ihan täysin. Itsellä meni ennen sairaalaan joutumista 3 vkoa sängyssä, nukuin vaan. Sairaalaankin jouduin (pääsin) lähinnä sen vuoksi etten ollut syönyt enkä saanut nesteitä. Tätä ennen olin yrittänyt hakea apua pitkään enkä sitä mistään saanut. Vasta osastohoidon (tiputus) jälkeen alettiin ottamaan tosissaan ja huolestumaan.
Mikä sinua auttoi palaamaan arkeen?
Alussa ei mikään. Olin niin huonossa kunnossa että masennuslääkkeetkin kävi akuutin aikuispsykiatrian työntekijä tuomassa päivittäin, samalla kun sosiaalityöntekijän kanssa alkoivat perkaamaan koko kertynyttä vyyhtiä läpi. Mulla oli myös tilanne että laskut oli jääneet maksamatta, vuokrat rästiin ja ulosotto ja asunnottomuus oli uhkana. Mun taustalla on lapsuudesta pahoinpitelyä ja seksuaalista väkivaltaa ja hylkäämiskokemuksia joita olin sitten paikannut aikuisena liiallisella juomisella ja työteolla, hukutin tuskaani niihin niin kauan kunnes kroppa teki totaalisen stopin. En juuri muistakaan tuosta ajasta paljon, on menty niin sumussa ja itsetuhoisuudessa. Mulla hoidot, lääkitykset ja terapiat kesti kaikkinensa 8 vuotta ja nyt ollut jo vuosikausia "jaloillani", saanut perheen, olen töissä ja arki sujuu silloinkin kun vastoinkäymisiä. Muistan noilta pahemmilta ajoiltani sellaisia hetkiä jolloin toivoi vain ettei uniltansa herää mutta silti samassa hetkessä toivoi, että joku veisi tän ahdistuksen ja tuskan pois ja saisin vielä elää normaalia elämää, että en halua luopua elämästä näin nuorena.
En. Ihan itekseen pitää pärjätä.