Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeasti niin masentuneita, jotka ei jaksa suihkussa edes käydä
22.11.2023 |
Otsikossa kysymykseni tiivistettynä. Sitä mietin kun jotkut sanovat suihkussa käymisen jo olevan suuri saavutus tai ylivoimainen este, että mitä tällaiset ihmiset tekevät? Onko kysymys väsymysoireyhtymästä tms jos sängystä ei pääse ylös päiviin tai viikkoihin? Vai kuluuko päivät jalkeilla mutta suihku ei vaan muuten kiinnosta? Kauanko tällainen masennuskausi voi kestää?
Kommentit (99)
Kärsin ajoittaista masennuksesta.
12v sitten kävin hän mennessä syvimmässä alhossani, joka oli vähällä viedä henkeni.
Turvauduin terveyskeskuksen apuun, josta merkittävin oli keskustelualue psyk. sairaanhoitajan kanssa. Lääkitys oli hyvä ensiapu myös, vaikka en pitänytkään sen sivuvaikutuksista.
Sairaanhoitajan mielestä suurin syy tilaani oli henkinen kuormitus, joka johtui oman luonteeni ja elämäntilanteeni yhteensopimattomuudesta. Kummallekaan ei ollut paljon tehtävissä ... Paras neuvo, jonka sain, oli olla itselleen armollisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jo lievässä/keskivaikeassa masennuksessa jäädä suihkussa käynti ja muu itsestään huolehtiminen.
Itselläni on yksinäinen ammatti, ei ole väliä, millainen peikko on.
Itseasiassa peseytyminen vaikeus on yksi niistä indikaattoreista, joilla tarkkailen vointiani.
Toinen on keskittymiskyky ja sen puute. Kerran vuodessa osallistun tehtävään, jossa pitää laskea laatikkoon 150 kpl asioita. Jos ei tee tahdo mitenkään onnistua laskeminen, tietää olevansa syvällä.
T:nimim. Assburger
Siis peseytyminen voi jäädä masennuksessa ensimmäisenä. Se haiseva, takkutukkainen työkaveri voi olla masentunut. Masentunut voi myös piristyä seurassa, joten masennus ei välttämättä näy muuten muille.
Kun viimeksi olin saikulla (5 kk) makasin vaan sängyssä, edes tv:tä en jaksanut katsoa. Kerran viikossa kävin kaupassa (pakko koska asun yksin eikä ole ketään kuka kävisi mun puolesta). Suihkussa kävin kerran-kaksi viikossa. Vaikka suihkun jälkeen oli aina hyvä ja fresh olo, edes se ei motivoinut käymään useammin suihkussa
Olen ollut tuossa tilassa. Myöhemmin eräs lääkäri ymmärsi, että tila johtui Srri lääkkeistä. Aiheuttavat lamaantumista ja masennuksen kaltaista tilaa.
Kun lääkktys aloitettiin työkyky ja jaksaminen tippui lääkkeeannoksenvahvuuden lisäämisen myötä. Mikään ei kiinnostanut ja nukkui 23h vuorokaudessa.
Toimintakyky palautui pikku hiljaa, kun lääkitys lopetettiin pois serotoniinivaikuttajista pois. Sitä ennen kokeiltiin eri merkkejä ja ihmeteltiin miksi mies ei virkisty.
Lopulta syyksi paljastui epätyypillinen neurologia eli adhd. Kun serotoniinia lisättiin aivot hidastuivat entisestään ja koko keho valui idle tilaan.
Voxra viimein ei sorkkinut serotoniinia vaan esti dopamiinin ja noradrenliinin takaisinoton. Tämä oli avain täysin uuteen elämään. Ja ikuisesti kiitollinen löydöstä.
Minulla siis SRRI myrkyt aiheuttivat tuollaisen lamaantumisen tilan. Kuka tietää moniako satoja neuroepätyypillisiä on "myrkytetty' saman kaltaiseen lamaantumiseen.
Minä en tiedä neurologiastani mitään, mutta SSRI ei sovi vaan jumittaa mielen ja kehon. Voxra toimii ja pitää elävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä voi lukea, että on tosiaan aidosti masentuneita ja se voi todellakin imeä mehut ihmisestä.
Kukaan täällä ei silti oikein osaa konkreettisesti sanoa, että mistä se oma masennus kumpuaa. Tätä minä vähän ihmettelen. Kyllähän siihen nyt joku syy on. Ei kukaan muuten vain neutraalisti masennu. Lähtisikö masennus jos olisi paljon rahaa, vai kenties esim itselle hyvä parisuhde? Jossakinhan se syy on. Kyllä minä ainakin osaan aina elämässä eritellä että mikä minua masentaa, ketuttaa tai ahdistaa.
Minä jaksan käydä suihkussa joka päivä, mutta en jaksa pedata sänkyä. Se on todella vaikea homma minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tulla terveelle yllätyksenä että masennus on sairaus,eikä vain ohimenevä alakuloinen tila. Tekisi kaikille "hyvää" jos joutuisi kerran käymään siellä suossa. Oltaisiin vähän empaattisempia kanssa ihmisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietääkseni ole masentunut, mutta mä en ole suihkussa nyt käynyt kolmeen viikkoon.. Kyllä mä duunit ja arjen jutut hoidan, mutta suihkuun ei huvita mennä. Se on ylivoimainen ponnistus.
Mä sitten pyyhin kostealla liinalla päivittäin ihoni. Alapään pesän joka kerta kun tarpeilla käyn. Hiukset alkaa nyt vasta tuntumaan rasvaisilta, mutta ne on kiinni ja huivin alla päivät, niin ei kukaan kiinnitä huomiota.Ensi viikolla on kampaaja, niin hän pesee. Ihan normaalia rytmiä mulle.
Hyi h elvetti!
Mahtaa kuhina käydä huivin alla?
Mikä kuhina?
Mitä pidemmät pesuv
No ei täit liasta sikiä. Siihen tarvitaan täi, joka munii lisää täitä. Muniva täi ei piittaa siisteystasosta.
-eri
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös ollut sen verran masentunut etten ole jaksanut käydä suihkussa. En ole varma mistä se johtui. Tiesin että pitää peseytyä joten ehkä kerran viikossa huijasin itseni suihkuun vaatteet päällä jotta pääsisin sinne. Siitä sitten tietenkin sai vaatteet pois koska muuten suihkussa on tosi ikävä olla.
Myös hampaiden pesu tuntui aivan liian ylivoimaiselta ja turhalta. Olin pari vuotta liki kokonaan pesemättä hampaita ja siihen likaiseen kerrokseen hampaissa tottui. Sitten kun joskus yritti pestä hampaita niin se hampaiden puhdas tunne tuntui väärältä. Tuloksena muutamia reikiä ja suuri plakkikerros hampaissa sekä pari juurihoitoa.
Mullekin kuuma suihku on normaalisti ollut nautinto mutta masentuneena siitä ei vaan välittänyt.
Sain lääkityksen ja terapian ja nykyään voin paremmin. Olen yhä psykiatrisen poliklinikan asiakas ja syön yhä lääkkeitä ja olen keskivaikeasti masentunut. Jaksan pitää itsestäni jonkun verran huolta mutta en vieläkään koe sitä oikein tarpeelliseksi tai että olisin sen huolenpidon arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Täältä voi lukea, että on tosiaan aidosti masentuneita ja se voi todellakin imeä mehut ihmisestä.
Kukaan täällä ei silti oikein osaa konkreettisesti sanoa, että mistä se oma masennus kumpuaa. Tätä minä vähän ihmettelen. Kyllähän siihen nyt joku syy on. Ei kukaan muuten vain neutraalisti masennu. Lähtisikö masennus jos olisi paljon rahaa, vai kenties esim itselle hyvä parisuhde? Jossakinhan se syy on. Kyllä minä ainakin osaan aina elämässä eritellä että mikä minua masentaa, ketuttaa tai ahdistaa.
Minun masennus lähtee huonosta itsetunnosta sekä lapsuuden traumoista. Syyt selvisivät 3 vuoden terapiassa, en niitä itse tajunnut. Ja kyllä minäkin tiedän, jos joku asia ketuttaa. Mutta kliinisesti masentuneen aivot eivät toimi normaalisti ja se juurisyyn löytyminen voi viedä aikaa vuosiakin vaikka siihen etsimiseen saisi apua.
Masennukseni ei poistuisi todellakaan rahalla, vaikka raha toki helpottaisi elämää kun ei tarvitsisi jatkuvasti stressata toimeentulosta. Masennukseni ei myöskään poistuisi tosta vaan hyvällä parisuhteella. Toki hyvä ja tukeva kumppani auttaisi elämässä ja voisi olla yhtenä tekijänä itsetunnon paranemisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystävien avulla mitään vaikutusta? Eli auttako rakastetuksi tulemisen kokemus, että joku välittää? Vai onko niin että ystävät kaikkoaa?
Onko sulla kyselyikä :D Kaikella VOI olla vaikutusta, mutta mikään ei varmuudella auta. Masennus on mutkikas sairaus.
Ei saa puhua masennuksesta kun ei tiedä, mutta kysyäkään ei saa. Ok.
Ei kukaan ole kieltänyt kysymistä. Kunhan vitsailin. Ei siitä tarvitse hermostua.
Minä hermostuin, minulla meni tunteisiin nyt, sivusta pahastuin.
Käytöksesi on epämiellyttävää. Ehdottaisin kognitiivista käyttäytymisterapiaa sulle, että saisit itsesi kuosiin ILMAN että sun pitää mukavitsailla toisille. Oletko muuten eläköitynyt sosiaali-ja terveyspuolelta? Vai vielä työelämässä? :(
Ilmainen vinkki: Kun huomaat toisen harmistuvan/loukkaantuvan, oikea tapa toimia on pahoittelu tai anteeksipyyntö. Ei epämiellyttävän käytöksen jatkaminen.
Vierailija kirjoitti:
Täältä voi lukea, että on tosiaan aidosti masentuneita ja se voi todellakin imeä mehut ihmisestä.
Kukaan täällä ei silti oikein osaa konkreettisesti sanoa, että mistä se oma masennus kumpuaa. Tätä minä vähän ihmettelen. Kyllähän siihen nyt joku syy on. Ei kukaan muuten vain neutraalisti masennu. Lähtisikö masennus jos olisi paljon rahaa, vai kenties esim itselle hyvä parisuhde? Jossakinhan se syy on. Kyllä minä ainakin osaan aina elämässä eritellä että mikä minua masentaa, ketuttaa tai ahdistaa.
Kyllä minä tiedän masennukseni syyt, mutta en jaksa eritellä. Useimmat syistä liittyy traumoihin. Niihin ei ole kuitenkaan hoitoa saanut, Suomessa traumaterapiaa harva saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näin masentuneella lääkitys sairauteensa vai ovatko niitä, jotka kieltäytyvät masennuslääkkeistä ja kärsivät koko ikänsä?
Mä sairastuin lääkityksen takia. Myöskin näitä, jotka ovat sairastuneet masennuslääkkeiden vuoksi, on paljon.
Sama täällä. Alkuperäiset ongelmat olisi varmaan alkaneet avautua ihan vaan sillä, että olisi joku vaan kuunnellut ja ollut läsnä, ehkä jopa ymmärtänytkin. Mutta me di ka li saa ti o.
Se oli lääkkeitä lääkkeiden perään. Ongelmat kasaantuu, peitettiin lääkkeillä alkuperäiset, päälle uusia. Lääkkeillä korjattiin lääkkeiden vaikutuksia. Parhaimmillaan oli 12-13 pilleriä päivässä. Niistä sitten aiheutui jo peruuttamattomia vaikutuksia, silti lääkärit ei suostu lopettamaan lääkityksiä, ainakaan ilman että menetät vastalahjana kaiken hoidon. Siitä syystä, että haluaisit aidosti parantua, syvältä pinnalle päin - ei toisinpäin.
Sitten saa pyristellä yksin irti niin lääkkeistä, alkuperäisistä, kuin uusistakin ongelmista. Siinä sivussa elämä on ajanut ohi, ja ihmiset. Noh, eihän tässä oo mennyt kun yksi elämä hukkaan, mut mitäs pienistä. Olen alkanut hyväksyä että elämäni meni näin ja elän mitä jaksan ja miten. Oppipahan paljon, mm. ettei voi luottaa kuin itseensä. Etenkin ne isoimmat avun tarjoajat useimmiten saavat aikaan isoimmat vahingot. Ei siinä voinnissa tajunnut, että pitäisi edes kyseenalaistaa, etteikö lääkärit tahtoisi parastani. Näin jälkikäteen katsottuna on kuitenkin absurdia se määrä, mitä olen esim. erilaisia antipsykootteja syönyt ahdistukseen, jälkiseurauksien kanssa eläen. Ei voi luottaa kehenkään.
Mitä siitä jää jäljelle kun kaikki on viety? Ei ainakaan kovinkummoista toivoa. Ei ole itsearvostusta jäljellä tippaakaan, kun tästä kaikesta vielä syytellään, minä vain luotin mitä sanottiin. Kiinnostaako sitten aina yrittää edes selvitä? Ei. Välillä kyllä. Itse päässyt jo tähän vaiheeseen, että välillä toivoa näkyy, mutta ongelmien määrä jo niin lamaannuttava, että saa nähdä. Aika näyttää. Koitan vaan jaksaa.
NT
Vierailija kirjoitti:
Täältä voi lukea, että on tosiaan aidosti masentuneita ja se voi todellakin imeä mehut ihmisestä.
Kukaan täällä ei silti oikein osaa konkreettisesti sanoa, että mistä se oma masennus kumpuaa. Tätä minä vähän ihmettelen. Kyllähän siihen nyt joku syy on. Ei kukaan muuten vain neutraalisti masennu. Lähtisikö masennus jos olisi paljon rahaa, vai kenties esim itselle hyvä parisuhde? Jossakinhan se syy on. Kyllä minä ainakin osaan aina elämässä eritellä että mikä minua masentaa, ketuttaa tai ahdistaa.
Jos koko eletty historia on syynä, niin on aika työläs kirjoittaa julkista referaattia tänne, ainakaan ilman että tunnistettaisiin. Kirjoittaminenkin on raskasta näin isoista asioista, jos ymmärrät. Lamaantuneena myöskään mieli ei oikein jaksa vääntää omaa pään sisältöä ulkoisesti selkeiksi lauseiksi tuntemattomalle.
Lyhyesti vastaus on itselläni "koko historia".
Mitä enemmän yrittää, sitä enemmän asiat menee solmuun ja on isompi kuorma selvitettävää. Kun ei välttämättä ole edes sanoja kaikille asioille.
NT
Vierailija kirjoitti:
Täältä voi lukea, että on tosiaan aidosti masentuneita ja se voi todellakin imeä mehut ihmisestä.
Kukaan täällä ei silti oikein osaa konkreettisesti sanoa, että mistä se oma masennus kumpuaa. Tätä minä vähän ihmettelen. Kyllähän siihen nyt joku syy on. Ei kukaan muuten vain neutraalisti masennu. Lähtisikö masennus jos olisi paljon rahaa, vai kenties esim itselle hyvä parisuhde? Jossakinhan se syy on. Kyllä minä ainakin osaan aina elämässä eritellä että mikä minua masentaa, ketuttaa tai ahdistaa.
Kai ne masennuksen syyt löytyvät joistain elämän vastoinkäymisistä, traumoista, tyytymättömyydestä, omasta persoonasta ja tavoista reagoida asioihin sekä aivokemioista. Olipa syy mikä tahansa niin se on aina masentuneelle ja lähipiirille raskasta. Mielestäni masentuneen ihmisen mielentilaa on vaikea ymmärtää jos ei ole sitä itse kokenut. Itse nuorena ihmettelin kun yksi kaveripiiristä oli masentunut enkä ymmärtänyt miksi tai millaista se on ennenkuin itse masennuin. Myöhemmin diagnoosiksi tuli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja elämä onkin ollut yhtä vuoristorataa. Mieli ja tunteet reagoivat herkästi ja nopeasti sekä iloihin että suruihin ja niiden hallitseminen on lääkityksestä huolimatta erittäin haastavaa ja elämä on molemmissa äärilaidoissa suurta kärsimystä. Itse olen tullut siihen tulokseen että kausittaiset masennukseni eivät poistuisi vaikka olisi kuinka paljon tahansa sitä rahaa tai muuta kivaa, eikä elämä olisi pidemmässä juoksussa yhtään helpompaa tai tyydyttävämpää. Eli mielestäni oma temperamentti ja luonne ja miten reagoi asioihin sekä elämänaikaiset kokemukset ja tilanteet ovat syitä siihen että jotkut masentuu. Toki masennuksen syy voi löytyä myös jostain fyysisestä sairaudesta.
Jos tiedettäisiin, mistä masennus johtuu, masennuksen voisi parantaa. Masennuksesta parantuminen ei todellakaan ole noin suoraviivaista ja yksinkertaista. Itselläni on neljä kertaa diagnosoitu keskivaikea masennus ja kerran vaikea masennus.
Näin jälkikäteen luulen olleeni jo lapsena masentunut, vaikkakaan sitä ei vielä silloin tunnistettu eikä diagnosoitu. Omalla kohdallani masennusta on aiheuttanut varmaankin perimä, sillä toinen vanhemmistani sairasti masennusta ja teki itsemurhan. Muita masennusta aiheuttavia tekijöitä ovat kohdallani olleet lapsuuden traumat ja kaltoinkohtelu sekä nuoruusiällä kehittynyt huomattava sosiaalisten tilanteiden pelko.
Masennus on niin monimuotoinen sairaus, ettei sitä pysty tässä lyhyesti käsittelemään. Mutta hyvää pohdintaa masennuksesta tässä ketjussa on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ollut sen verran masentunut etten ole jaksanut käydä suihkussa. En ole varma mistä se johtui. Tiesin että pitää peseytyä joten ehkä kerran viikossa huijasin itseni suihkuun vaatteet päällä jotta pääsisin sinne. Siitä sitten tietenkin sai vaatteet pois koska muuten suihkussa on tosi ikävä olla.
Myös hampaiden pesu tuntui aivan liian ylivoimaiselta ja turhalta. Olin pari vuotta liki kokonaan pesemättä hampaita ja siihen likaiseen kerrokseen hampaissa tottui. Sitten kun joskus yritti pestä hampaita niin se hampaiden puhdas tunne tuntui väärältä. Tuloksena muutamia reikiä ja suuri plakkikerros hampaissa sekä pari juurihoitoa.
Mullekin kuuma suihku on normaalisti ollut nautinto mutta masentuneena siitä ei vaan välittänyt.
Sain lääkityksen ja terapian ja nykyään voin paremmin. Olen yhä psykiatrisen poliklinikan asiakas ja syön yhä lääkkeitä ja olen keskivaikeasti masentunut. Jaksan pitää itsestäni jonkun ve
Et pessyt hampaita kahteen vuoteen? Hyi helvetti!
Voi jo lievässä/keskivaikeassa masennuksessa jäädä suihkussa käynti ja muu itsestään huolehtiminen.
Itselläni on yksinäinen ammatti, ei ole väliä, millainen peikko on.
Itseasiassa peseytyminen vaikeus on yksi niistä indikaattoreista, joilla tarkkailen vointiani.
Toinen on keskittymiskyky ja sen puute. Kerran vuodessa osallistun tehtävään, jossa pitää laskea laatikkoon 150 kpl asioita. Jos ei tee tahdo mitenkään onnistua laskeminen, tietää olevansa syvällä.
T:nimim. Assburger