Olen valehdellut elämässäni niin paljon, ettei mikään muille kertomani ole totta vaan elän rinnakkaistodellisuudessa. Mitä jos jään kiinni?

Mä en tykkää kun kysellään henkilökohtaisia ja sen takia vastaan jotain ympäripyöreitä. Nuorempana mua nolotti olla niin vanha (siis tyyliin 23-vuotiaana) ja kun näytin ikäistäni nuoremmalta, niin en korjannu ihmisiä, jos luulivat että olen 19 (esim yliopiston ekana vuonna, kun luultiin että olen suoraan lukiosta tullut). Tosin en mä ikinä ite kysy kenenkään ikää, niin kai sitä vain kaipaisi että muut olisivat samanlaisia, vähemmän uteliaita.

Ja 23 ei siis ole vanha, tuo oli tuota mun sen aikasta epävarmuutta 😅

Tietämättä tarkemmin ap: tarinan yksityiskohtia, uskokaa tai älkää, tämä on yleisempää kuin uskotaankaan. 

Meillähän on isot kaupungit, missä kukaan ei tunne toisiaan, täynnä ihmisiä jotka haluavat elää anonyymisti ja alunalkaen ovat ehkä lähteneet kotikonnuillaan pois juuri sen takia etteivät kestä sitä että kaikki tietää ja tuntee heidän todellisen minän ja tilanteen. Näin voidaan ikäänkuin aloittaa uusi elämä jopa eri persoonana tai ainakin uutena minänä.

Se meille ja heille sallittakoon. Tällaiseen toimintaan on usein inhimillinen syy, kukaan meistä ei ole täydellinen vaikka moni niin itsestään kuvittelee ja ainakin sellaisen kuvan muille haluavat antaa. 

Valehteleminen on kyllä taitolaji ja se pitää tehdä niin ettei siitä jää kiinni myöhemmin, eli esim sanoo lähtevänsä lomalla jonnekin etelän  aurinkoon ja sitten postaa itsestään kuvan someen paikallisilla joulutorilla. Tai yleensä päivittää tapahtumiaan viikottain someen, mutta siltä etelänmatkalta ei ole yhtään kuvaa, tai kertoo olevansa korkeasti koulutettu hyväpalkkainen, mutta jutut ja elämäntyyli kertoo samaanaikaan ihan jostain muusta. 

Ap kirjoitti: Lisäksi pelkään kiinnijäämistä paljon, jos tuntemani ihmiset puhuvat toisilleen ja olen kertonut jokaiselle eri valheen ja version itsestäni. 

Tuo ei tosin ole kovin taidokkaasti suunniteltu minäkuva. Mutta jotenkinhan tuosta on eteenpäin päästävä. Kun juttelet noille ihmisille nykyään omista asioistasi, ala pikkuhiljaa muovata juttuja tositilanteeseen tässä hetkessä ja mitä haluat tulevaisuudessa. Sillon muutkin keskittyy siihen. Opettele johdattelemaan keskustelua. Toisaalta jos joudut tilanteeseen että joku vihjaa että on kuullut toiselta että olet kertonut asian olleen xxxx tavalla, niin olet vaan ihan huuli pyöreänä, että ai jaa, no onpas jännä oisko se nyt ymmärtänyt vähän väärin kun mähän vaan tarkotin että oisin halunnu asian olevan xxx tavalla Höh, pitääpä oikeasta asia ja taas JOHDATTELE JUTTU MUUHUN. Ja esitä joku kysymys kysyjälle vaikka samasta asiasta tai siirrä sama juttu tulevaisuuteen miten vaikka haaveilet tapahtuvan tai mitä olet suunnitellut.  Näin käännät asiat tähänhetkeen tai suunniteltuun todellisuuteen. 

Mutsta ettet kerro jatkossa kauheasti yksityiskohtia itsestäsi, pysy hiukan etäisenä ja ympäripyöreänä. Sitten kun sinulla on joku niin läheinen kelle voit kertoa totuuden, aloita alusta, ole rehellinen.

Se että ei kerro kaikkea itsestään ei ole valehtelua, se on  järkevyyttä!

Kun tarpeeksi pitkään elää luomassaan rinnakkaistodellisuudessa niin kadottaa loppu viimein myös itsensä.

 Jospa vaan aloittaisit hänestä johon eniten itse luotat ja kerrot tämän saman kuin täällä.Ihminen on anteeksiantavainen kun joku sitä rehellisesti pyytää.

Myös itsekunnioituksesi takia ,valitse se vaikeampi tie.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin tulikin hyviä ohjeita siitä miten kannattaa alkaa kääntämään ulkokuvasnsa todellisuuteen. 

Älä kerro kaikkea itsestäsi. Opettele puhumaan ympäripyöreitä joissa ei ole mitään tarkkoja määritteitä, esim vuosilukuja, työnantajan nimiä, paikkakuntia, parisuhteen tarkkoja määritteitä tms....mistä nyt ikinä sitten puhutaan. 

Jos joku kysyy, että mites sä aiemmin puhuit niin ja näin, niin sanot vaan että "nojoo, onhan tässä nyt ollu kaikenlaista ja että et nyt ihan noin sitä tarkoittanut, että olen varmaan puolihuolimattomasti puhunut epäselvästi, että olihan mulla ....niin ja näin.....

Keskity puheissasi tulevaisuuteen ja yleisiin asioihin,  niin vältyt ehkä siltä että joudut selittelemään sitä mitä olet joskus aiemmin esittänyt. 

Jos tulee hankala tilanne, käännä puhe muutaman diipa daaba ympäripyöreän vastauksen jälkeen kysyjään. Esitä hänelle kysymys niin hän e

Minulla on tuollainen tuttu. Ihmetyttää, että pitääkö hän todellakin muita niin tyhminä, että kuvittelee tuollaisen menevän läpi. Meneehän se hetken, mutta jossain vaiheessa nuo selittelyt alkavat toistumaan, ja kuulijalle tulee selväksi, että valehteluahan se on.

Minäkin arvostan rehellisyyttä hyvin korkealle, joten eihän arvot tuollaisen kanssa oikein kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Patologinen valehtelija siis. Mitä jos menisit hoitoon nyt ensi alkuun?

Lavrov lienee venäläinen vastine patologiselle valehtelijalle.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan -90 luvulla opiskelukaveri, ehkä vähän ujo, itsestään epävarma ilmeisesti myös hyvin yksinäinen henkilö pieneltä paikkakunnalta. Hän teki ilmeisesti (3v päätelmäni mukaan) juuri tuota että antoi muille kuvan ja kertoikin pitkiä tarinoita, ihan jostain muusta kuin mikä oli todellisuus. Hän mm panosti ihan kaikki vähät rahansa ulkonäköön ja antoi ymmärtää miten varakkaasta perheestä hän on, oli muka iso omakotitalo, iso uusi vene, autot, mökit jne. Hän kertoili jatkuvasti kuinka hän ja perheensä matkustelee jatkuvasti pitkin maailmaa. 

Hoksasin kyllä hyvin pian ettei tuo taida olla totta. Olen henkilö joka kuuntelee mitä toiset puhuu, muistan erittäin hyvin mitä kukakin sanoo missäkin tilanteessa ja osaan yhdistellä asioita. Näen myös helposti ns sanattomasta viestistä, eli ilmeet eleet ja äänensävy, kun joku valehtelee. Näistä ja ihan siitä, että hiihtoloman aikana sanoi olevansa etelän auringossa,

Tämä tapahtui ennen sosiaalista mediaa?

Nykyään on vähän vaikea selittää

miksi ei oo yhtään kuvaa lomalta instagramissa?

Kauramaitokuninkaan morsian voipi samaistua aloitukseen:)

"olen kertonut jokaiselle eri valheen ja version itsestäni."

Valehtelijalla pitää olla pirun hyvä muisti. Miten ihmeessä voit muistaa, mitä olet kenellekkin sanonut?

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin. Olen valehdellut työtilanteeni ja parisuhteeni. 

Teille valehtelijoille tiedoksi, että useimmiten totuus on kyllä toisten tiedossa. Noh tällaiset valehtelijat ovatkin yleensä aika yksinkertaisia tapauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Puutin on pärjännyt hyvin vaikka valehtelee koko ajan.

Mitä se nyt on valehdellut?

Vierailija kirjoitti:

"olen kertonut jokaiselle eri valheen ja version itsestäni."

Valehtelijalla pitää olla pirun hyvä muisti. Miten ihmeessä voit muistaa, mitä olet kenellekkin sanonut?

Niin ja kun nämä tyypit vielä sitten naureskelevat keskenään, että minkä version joku on heille tarinastaan kertonut. Kyllä nämä valehtelijat tunnetaan, kukaan vaan ei yleensä puutu asiaan. Olen saanut ihmisen lopettemaan valehtelun huomauttamalla aina, että miksi valehtelet, kerro totuus tai älä puhu ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä pahempi versio on ystävä tai sukulainen, joka kertoo jatkuvasti toisista valheita muille.

Esim. vanhempi joka valehtelee aikuisen lapsensa asioista muille sukulaisille tai omille ystävilleen. Ei vaikka kehtaa sanoa että lapsi on työtön tai sinkku tai juuri eronnut jne. vaan keksii sen sijaan tarinoita.

On kai pahanpuhuminenkin eräänlaista valehtelua. Pakko vääristellä asioita kurjaan suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olet siis tyypillinen vasemmmistolainen,  ei siis uutta auringon alla.  

Vasemmistolaisille eli Saatanisteille valehteleminen, pahuus, vääryys ja epärehellisyys ovat normaaleja asioita koska ne ovat perustuksia ko. agendalle eli mielisairaudelle.

No loputon vertailu toisiin ja rahasta uuvutukseen asti jauhaminen/urkkiminen ovat kyllä tyypillisiä piirteitä.

Piut paut vaan tälläisille kyykäärmeille.

Vierailija kirjoitti:

Seuraa tv:stä miten poliitikot ei vastaa kysymykseen johon he eivät halua vastata vaan jaarittavat jotain muuta ja kiertävät sen asian mihin toimittaja tilaa vastausta. 

Itse olen oppinut niin työelämässä kuin siviilissäkin selviämään monissa tilanteissa sillä että seuraan tarkasti tilanteen dynamiikkaa, keskustelun etenemistä ja opetellut johdattelemaan keskustelua haluamaani suuntaan. On paljon asioita joita ei voi kertoa ja pitää myös muunnella joskus totuutta, mutta se pitää pystyä verhoamaan niin että ei suoranaisesti valehtele, vaan antaa muiden ymmärtää asia siihen suuntaan mihin itse haluaa.

Esimerkkitilanne työpaikalta:

Inhoan yli kaiken sitä kun työpaikalla oletetaan meidän olevan hyhtä suurta perhettä, suurin osa on yltiöavoimia ja tuovat julki kaikki omat henk koht asiat, tulot ja menot.  --- Pomo pyytää neukkaripöydän ääressä kaikkia vuorotellen kertomaan joulunajan suunnitelmansa. Minulla ei

Kyllä kaikki muut tuossa huomaavat, että sinä välttelet puhumista. Mutta kohteliaisuuttaan he eivät jää inttämään kanssasi, vaan jättävät sinut rauhaan ja siihen uskomukseen, että olet onnistuneesti hämännyt heitä.

Vierailija kirjoitti:

Kun tarpeeksi pitkään elää luomassaan rinnakkaistodellisuudessa niin kadottaa loppu viimein myös itsensä.

Höpö höpö, kyllä jokainen ihminen tietää syntymästä kuolemaan kuka  ja millainen on. Ei itseään voi kadottaa, oma persoona ja historia kulkee aina mukana, ellei tule jotain päävammaa (kuten jossain elokuvissa) ja unohtaa kaiken menneisyydestään. 

Ihan turha on kirjoitella noita vanhoja kliseitä joissa ei ole mitään perää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin. Olen valehdellut työtilanteeni ja parisuhteeni. 

 

Teille valehtelijoille tiedoksi, että useimmiten totuus on kyllä toisten tiedossa. Noh tällaiset valehtelijat ovatkin yleensä aika yksinkertaisia tapauksia. 

No ei tietenkään ole!!! Miten totuus voisi olla tiedossa esim 500 km päässä asuvilla iäkkäillä vanhemmillani tai kummitätillä tai lapsuudenaikaisilla tutuilla joita tapaan kerran vuodessa. 

Ei pidä yleistää asioita eikä kirjoitella niitä tänne kun ette yhtään tiedä mitä näiden tarinoiden taustalla on.

Latsokaas lapsikullat kun kaikki ei elä siten että viikottain postataan koko elämä someen ja tiedotetaan koko maailmalle kaikki elämänkäänteet. 

Vierailija kirjoitti:

"olen kertonut jokaiselle eri valheen ja version itsestäni."

Valehtelijalla pitää olla pirun hyvä muisti. Miten ihmeessä voit muistaa, mitä olet kenellekkin sanonut?

 

Niin, valehtelu on taitolaji, siihen ei yksinkertaiset ihmiset pysty. Useinhan ei niin kovin älykkäät ovatkin niitä raatorehellisiä joiden suusta pyrskähtelee millon mitäkin "totuuksia" vaikkei niitä olisi edes soveliasta tai tarpeellista sanoa. Laulavat kaikki henk koht asiat pitkin lähipiiriä tai jopa pitkin maailmaa maailmaa ja sitten ihmettelevät kun ovat pulassa niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"olen kertonut jokaiselle eri valheen ja version itsestäni."

Valehtelijalla pitää olla pirun hyvä muisti. Miten ihmeessä voit muistaa, mitä olet kenellekkin sanonut?

 

Niin, valehtelu on taitolaji, siihen ei yksinkertaiset ihmiset pysty. Useinhan ei niin kovin älykkäät ovatkin niitä raatorehellisiä joiden suusta pyrskähtelee millon mitäkin "totuuksia" vaikkei niitä olisi edes soveliasta tai tarpeellista sanoa. Laulavat kaikki henk koht asiat pitkin lähipiiriä tai jopa pitkin maailmaa maailmaa ja sitten ihmettelevät kun ovat pulassa niiden kanssa.

No kerrohan esimerkkeinä sellaisia patologisia valehtelijoita, joita ihailet ja pidät esikuvinasi. He kun ovat niin älykkäitä eivätkä yhtään yksinkertaisia ihmisiä. Löytyykö ex-kuninkaallisista tai  ex-salarakas-media-atleeteista tai ex-lentoemännistä tällaisia esikuvallisia älykkäitä valehtelevia ihmisiä, joiden ulostulot ovat yhtä koomista koukerointia.