Olen valehdellut elämässäni niin paljon, ettei mikään muille kertomani ole totta vaan elän rinnakkaistodellisuudessa. Mitä jos jään kiinni?
Ymmärrän että saattaa kuulostaa oudolta, mutta valehteleminen ja siitä kumpuava tunne tuovat minulle turvaa, sillä voin piilottaa itseni ja oman rikkinäisen identiteettini valheiden taakse. Olen tehnyt tätä jo vuosia, mutta nyt vasta hiljattain olen alkanut tajuta ettei kukaan oikeastaan tiedä kuka olen. Lisäksi pelkään kiinnijäämistä paljon, jos tuntemani ihmiset puhuvat toisilleen ja olen kertonut jokaiselle eri valheen ja version itsestäni. En tiedä onko tästä ulospääsyä.
Kommentit (62)
Niin minäkin. Olen valehdellut työtilanteeni ja parisuhteeni.
Surullinen juttu.
Jos siis kuolisit tänään, niin kukaan ei oikeasti olisi tuntenut sinua?
Kannattaa vaikka terapian kautta alkaa opetella siihen, että päästää ihmisiä lähelleen.
Kaikkea ei toki tarvitse kertoa kaikille, mutta jos pitää jopa valehdella se kertoo paljon.
Ja miksi ihmeessä olet valehdellut eri ihmisille eri asioita, en tajua?
Vierailija kirjoitti:
Surullinen juttu.
Jos siis kuolisit tänään, niin kukaan ei oikeasti olisi tuntenut sinua?
Kannattaa vaikka terapian kautta alkaa opetella siihen, että päästää ihmisiä lähelleen.
Kaikkea ei toki tarvitse kertoa kaikille, mutta jos pitää jopa valehdella se kertoo paljon.
Ja miksi ihmeessä olet valehdellut eri ihmisille eri asioita, en tajua?
Pelkään kuolevani ennen sukulaisiani. Silloin saisivat tietää avoliitostani ja työttömyydestäni.
Ei ap
No, voithan alkaa purkaa valhetta totuudeksi hiljalleen. Esim jos olet valehdellut että olet ollut parisuhteessa, niin hups, ero tuli. Älä nyt stressaa, kyllä tästä tien uloskin valehtelet totuuteen päin. Sitä paitsi kaikkihan me annetaan sellainen ruusuisempi kuva itsestämme kuin olemme. Missä menee raja?
Yksi tuttu on tällainen ja hän ilmeisesti luulee, että muut uskovat hänen juttujaan. Voi kertoa, että eivät usko. Kaikki tietävät, että hän valehtelee kaiken, muttemme jaksa ruveta vääntämään hänen kanssaan.
Hän itse siis luulee vielä olevansa ovela ja fiksu, mutta jää aina valheistaan kiinni. Vähän yksinkertaisempi kaveri.
Tästä pahempi versio on ystävä tai sukulainen, joka kertoo jatkuvasti toisista valheita muille.
Esim. vanhempi joka valehtelee aikuisen lapsensa asioista muille sukulaisille tai omille ystävilleen. Ei vaikka kehtaa sanoa että lapsi on työtön tai sinkku tai juuri eronnut jne. vaan keksii sen sijaan tarinoita.
Et ole yhtä paha kuin ne, jotka valehtelevat muista ihmisistä.
Ala pikkuhiljaa taivuttaa juttuja kohti totuutta. Jos et ole valehdellut pankille tai verottajalle, niin kyllä se siitä.
Pitäisikö osa tutuista sitten jättää niin, että lähdet eri teille, kuten somessa joutuu joskus tekemään. Ja voit tavoittaa oman itsesi. Miten muistat kenelle tuli kerrottua ja mitä, ettei mene sekaisin. Ei ole pakko kertoa kaikkia asioitaan. Ehkä joku hyväksyy sun puutteet, eikä arvostele, ei hajota. Arvostelevassa seurassa ei olekaan hyvä olla. Sellainen joka on positiivinen ja ymmärtävä, olisi varmaan mukavampi.
Oot jäänyt kiinni jo monta kertaa jos oot vuosia jatkanut. Kaikki tietää että puhut soopaa mutta sitä ei sulle kerrota koska näin pääsee helpommalla
Narsisti? Joku muu persoonallisuushäiriö?
Olen tavannut yhden, jolla oli niin traumaattinen lapsuus, että alkoi sen tähden elää valhemaailmassa ja puhui siitä monille.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti? Joku muu persoonallisuushäiriö?
Narsisti tai muu vastaava ei myönnä virheitään ja tuskin lähtee pohtimaan toimintatapojaan.
Totta kai olet jäänyt kiinni jo monta kertaa. Ihmiset eivät vaan sano sitä, kun eivät jaksa puuttua asiaan. Ei ole mitään menetettävää, joten sama vaikka alkaisit jo puhumaan totta.
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut yhden, jolla oli niin traumaattinen lapsuus, että alkoi sen tähden elää valhemaailmassa ja puhui siitä monille.
Tämä. Ei näissä aina ole taustalla joku ihmisen pahuus tai luonnehäiriö, voi joskus olla myös tällainen keino selviytyä traumojen tai oman pahan olon kanssa.
Ap, olet vaan hikinen nörtti, joka istuu koneen ääressä keksimässä juttuja. Kaikki tietää. Ihminen, jolla on muutakin elämää, ei voi kusettaa ihan kaikkea.
Minulla on juuri tuollainen tuttu, jolle on maailmanloppu, jos hänen ympärillään olevat ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Sillä silloinhan selviää, että he tuntevat aivan erilaisen ihmisen. Patologista valehtelemistahan se on, ja hänelläkin on traumaattinen lapsuus. Lapsuus ei kuitenkaan anna anteeksi sitä kaikkea pahaa mitä hän on valehtelullaan tehnyt. Ja minulle ei ole selvinnyt tietääkö tämä tuttuni edes mitä rehellisyys on. Se tuntuu olevan hänelle aivan vieras konsepti. Hänellehän on muodostunut normaaliksi muotoilla maailma oman mielensä mukaan.
Pelkäät että ihmiset eivät hyväksy sinua puutteinesi, ja siksi yrität muokata itsestäsi täydellistä, joka varmasti hyväksytään. Täysipäiset ihmiset hyväksyvät kyllä sen, että ihminen on inhimillinen puutteineen. Tuo kaikki peittelysi on todennäköisesti aivan turhaa. Päinvastoin, sinusta todennäköisesti tykättäisi enemmän, kun olisit se inhimillinen ja uskottava ihminen, johon muut haluaisivat tutustua.
Toki saatat elää sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka ovat hyvin tuomitsevia ja pahantahtoisia, ilkeitä. Silloin on inhimillistä, että mitään puutteita itsessä ei ole varaa myöntää ja paljastaa, ettei niitä käytetä sinua vastaan. Jos näin on, niin silloin ei puhuta yllä mainituista täyspäisistä ihmisitä, ja asia hoituu vaihtamalla lähipiiri ystävällisempiin ihmisiin.
Patologinen valehtelija siis. Mitä jos menisit hoitoon nyt ensi alkuun?