Olen valehdellut elämässäni niin paljon, ettei mikään muille kertomani ole totta vaan elän rinnakkaistodellisuudessa. Mitä jos jään kiinni?

Varmasti tuosta on ulospääsy olemassa. Mutta ei se helppoa tietenkään ole. Jos päädyt käyttämään terapiaa apuna, niin kuka tahansa terapeutti ei välttämättä osaa hoitaa tuollaista, kun ei ole kyse perusmasennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut yhden, jolla oli niin traumaattinen lapsuus, että alkoi sen tähden elää valhemaailmassa ja puhui siitä monille.

Tämä. Ei näissä aina ole taustalla joku ihmisen pahuus tai luonnehäiriö, voi joskus olla myös tällainen keino selviytyä traumojen tai oman pahan olon kanssa.

 

Tai ihan vain häpeä. Ei tarvita mitään suurta traumaakaan, jos kokee epäonnistuneensa elämässä eikä siksi kehtaa myöntää totuutta kenellekään.

Minäkin koen epäonnistuneeni, mutta en osaa valehdella, joten selviytymisstrategiani on toisenlainen - yksinkertaisesti olen erakoitunut ja välttelen ihan kaikkia entisiä tuttavia. Tänäänkin näin marketissa yhden tutun vuosien takaa ja lähdin toiseen suuntaan karkuun ennen kuin hän huomasi minua.

En tiedä onko tämäkään strategia sen parempi loppupeleissä.

Vierailija kirjoitti:

No, voithan alkaa purkaa valhetta totuudeksi hiljalleen. Esim jos olet valehdellut että olet ollut parisuhteessa, niin hups, ero tuli. Älä nyt stressaa, kyllä tästä tien uloskin valehtelet totuuteen päin. Sitä paitsi kaikkihan me annetaan sellainen ruusuisempi kuva itsestämme kuin olemme. Missä menee raja? 

Ap:n ei tarvitse miettiä missä raja menee. Jos hän joutuu pelkäämään, että hänen läheisensä vaihtavat kokemuksia keskenään, ja siten ap:n valheet paljastuvat, niin silloin raja on ylitetty jo vuosia sitten. Ap ei nyt puhu pienistä valkoisista valheista, vaan kutakuinkin kaikki mitä suusta tulee ulos, on muokattua totuutta. Ja se vaikuttaa ap:n elämään jo ratkaisevan suuresti. Raja on jossain niin kaukana takana, ettei sitä enää edes näy.

Ei sinulla ole mitään hätää. Käännät vain moitteet kehuiksi ja heikkoiudet vahvuuksiksi. Katso mallia itänaapurista ja Trumpista. Sinulla voi olla loistava tulevaisuus perussuomalaisten äänestäjänä, sekä oikeistohallitusten ja diktatuurien tukijana ympäri maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä pahempi versio on ystävä tai sukulainen, joka kertoo jatkuvasti toisista valheita muille.

Esim. vanhempi joka valehtelee aikuisen lapsensa asioista muille sukulaisille tai omille ystävilleen. Ei vaikka kehtaa sanoa että lapsi on työtön tai sinkku tai juuri eronnut jne. vaan keksii sen sijaan tarinoita.

No eiköhän tuollainen ihminen, joka muokkaa itseään koskevat jutut mieleisellään tavalla, muokkaa myös muista puhuessaan juttujaan oman etunsa suuntaan.

Minulla oli aikoinaan -90 luvulla opiskelukaveri, ehkä vähän ujo, itsestään epävarma ilmeisesti myös hyvin yksinäinen henkilö pieneltä paikkakunnalta. Hän teki ilmeisesti (3v päätelmäni mukaan) juuri tuota että antoi muille kuvan ja kertoikin pitkiä tarinoita, ihan jostain muusta kuin mikä oli todellisuus. Hän mm panosti ihan kaikki vähät rahansa ulkonäköön ja antoi ymmärtää miten varakkaasta perheestä hän on, oli muka iso omakotitalo, iso uusi vene, autot, mökit jne. Hän kertoili jatkuvasti kuinka hän ja perheensä matkustelee jatkuvasti pitkin maailmaa. 

Hoksasin kyllä hyvin pian ettei tuo taida olla totta. Olen henkilö joka kuuntelee mitä toiset puhuu, muistan erittäin hyvin mitä kukakin sanoo missäkin tilanteessa ja osaan yhdistellä asioita. Näen myös helposti ns sanattomasta viestistä, eli ilmeet eleet ja äänensävy, kun joku valehtelee. Näistä ja ihan siitä, että hiihtoloman aikana sanoi olevansa etelän auringossa, näin hänet solariumissa (hän ei nähnyt minua), oli myös vaalentanut hiuksiaan jotta näyttää rudkeammalta ja hiukset on palanu auringossa. Tai joku muu oli nähnyt hänet naapurikaupungissa kun sanoi olleensa taas jossain "Köpiksessä kaupunkilomalla".

Emme koskaan paljastaneet hänelle että tajuamme mistä on kyse. Hän oli todella mukava, ystävällinen ja ainakin itse ymmärsin jo tuossa iässä, että hän tarvitsi nuo tarinat tullakseen hyväksytyksi ja kuuluakseen joukkoon. Se oli hänen selviytymisstrategia.

Itseasiassa olen monesti miettinyt mitä hänelle kuuluu ja olisi kiva tavata.

Olet siis tyypillinen vasemmmistolainen,  ei siis uutta auringon alla.  

Vasemmistolaisille eli Saatanisteille valehteleminen, pahuus, vääryys ja epärehellisyys ovat normaaleja asioita koska ne ovat perustuksia ko. agendalle eli mielisairaudelle.

Ymmärrän sinua. 

Olen itsekin valehdellut elämässäni jo lapsuudesta saakka millon mitäkin, mutta olen jakanut esim parisuhdetarinani niin että niille joiden kanssa elin nuoruuteni jonnekin 90 luvun puoliväliin he tietää sen totuuden mutta hiukan muunnellun loppuelämän tarinan. Sitten taas toisella puolella Suomea olevat uudet aikuisiän tuttavuudet tietää toisen totuuden nuoruusvuosistani. Nämä tuttuni eivät ole koskaan missään tekemisissä.

Tämä vaan siksi että itsekin vähän häpeän ja suren sitä miten elämäni meni parisuhderintamalla ihan toisin kuin olisin toivonut. 

Joskus minua ärsyttää joka helkkarin asialla leveilevä ja joka-asiassa ns "paremmaksi pistävä" lapsuudenaikainen ystäväni joka on ns kultalusikkasuussa syntynyt ja sitä usein esilletuova. Olen valehdellut hänelle monesti ulkomaanmatkoistani tai ainakin niiden kestosta ja sisällöstä sekä monesta muusta. En vaan siedä sitä hänen ainaista itsekehuaan ja oman erinomaisuuden ja leveän elämäntyylinsä korostamista ja jossain vaiheessa sitten ihan spontaanisti valehtelin hänelle sujuvasti. Ehkä tämäkin kumpusi minun heikosta itsetunnosta, en tiedä.

Aiemmin tulikin hyviä ohjeita siitä miten kannattaa alkaa kääntämään ulkokuvasnsa todellisuuteen. 

Älä kerro kaikkea itsestäsi. Opettele puhumaan ympäripyöreitä joissa ei ole mitään tarkkoja määritteitä, esim vuosilukuja, työnantajan nimiä, paikkakuntia, parisuhteen tarkkoja määritteitä tms....mistä nyt ikinä sitten puhutaan. 

Jos joku kysyy, että mites sä aiemmin puhuit niin ja näin, niin sanot vaan että "nojoo, onhan tässä nyt ollu kaikenlaista ja että et nyt ihan noin sitä tarkoittanut, että olen varmaan puolihuolimattomasti puhunut epäselvästi, että olihan mulla ....niin ja näin.....

Keskity puheissasi tulevaisuuteen ja yleisiin asioihin,  niin vältyt ehkä siltä että joudut selittelemään sitä mitä olet joskus aiemmin esittänyt. 

Jos tulee hankala tilanne, käännä puhe muutaman diipa daaba ympäripyöreän vastauksen jälkeen kysyjään. Esitä hänelle kysymys niin hän ehkä unohtaa sinun asian ja keskittyy itse puhumiseen. Hyvin monet tykkää olla keskustelun keskipisteenä ja puhua itse. 

Sitten voi jollekin uteliaalle sanoa suoraan, että "sorry, mä en nyt välittäs jauhaa näitä henkilökohtaisia (tai vanhoja) juttuja" ja taas johdatat puheen muuhun.

Itse ainakin olen hyvin voimakkaalla yksityisyyden suojalla varustettu ja siksi pidän hyvin tarkasti kiinni siitä mitä edes lähipiiri minusta tietää, joten jos /kun olen jotain valehdellut en jää siitä kiinni.

Missä kohtaa se rohkeus astuu kuvioon tuossa tarinassa ?. Itse en ikipäivänä haluaisi tai uskaltaisi elää valheessa . Vai tarkoittaako nimenomaan , että pitää olla röyhkeyttä ja rohkeutta alunperin valehdella ihmisille  . Minä arvostan ystävissä ja kumppaneissa rehellisyyttä ja vaadin sitä myös itseltä . Tämä tuo minulle varmuutta ja rohkeutta . Opettele ihmeessä pois huonosta tavasta ja muuta vaikka uudelle paikkakunnalle jos tarve , niin saat aloittaa puhtaalta pöydältä . Läheisille kannattaa rohkeasti kertoa totuus . 

Tämä "valehtelemisen sietämätön keveys" on mielenkiintoinen asia. Voisin kirjoittaa siitä  kirjan ja siitä missä kaikessa olen valehdellut tai ainakin lipsautellut valkoisia valheita puolivuosisataa kestäneen elämäni aikana.

Näistä mikään ei ole sellainen joka vahingoittaisi toisia, pikemminkin sellaisia joiden turvin pääsen vähän helpommalla tai vältän isommat hankaluudet, en aiheuta muille kärsimystä tai huolestuneisuutta, saavutan itselleni jotain hyvää tai peittelen omaa epäonnistumistani tai asiaa jota häpeän.

Joissakin tilanteessa voin sanoa että valehtelu tai ainakin asioiden kertomatta jättäminen tuntuu voimaannuttavalta. Olen aina, lapsesta saakka, ollut hyvi itsenäinen ja myös tarkka yksiryisyydestäni. Joskus olen huomannut oikein myhäileväni sisäisesti sillä, että minulla on paljon asioita mitä joku henkilö x tai kukaan ei tiedä minusta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sinulla ole mitään hätää. Käännät vain moitteet kehuiksi ja heikkoiudet vahvuuksiksi. Katso mallia itänaapurista ja Trumpista. Sinulla voi olla loistava tulevaisuus perussuomalaisten äänestäjänä, sekä oikeistohallitusten ja diktatuurien tukijana ympäri maailmaa.

Kiitos. Äänestän siis Trumpia ja kaikki on hyvin.

Kun jotain 10 vuotta valehdellut kaikesta, niin miten sitä edes muistaa kaikkia valheitaan? Alkaa varmasti tulemaan jo senkin takia kärähdyksiä.

Ja sitten kiva kun kukaan ei voi luottaa sinuun ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan -90 luvulla opiskelukaveri, ehkä vähän ujo, itsestään epävarma ilmeisesti myös hyvin yksinäinen henkilö pieneltä paikkakunnalta. Hän teki ilmeisesti (3v päätelmäni mukaan) juuri tuota että antoi muille kuvan ja kertoikin pitkiä tarinoita, ihan jostain muusta kuin mikä oli todellisuus. Hän mm panosti ihan kaikki vähät rahansa ulkonäköön ja antoi ymmärtää miten varakkaasta perheestä hän on, oli muka iso omakotitalo, iso uusi vene, autot, mökit jne. Hän kertoili jatkuvasti kuinka hän ja perheensä matkustelee jatkuvasti pitkin maailmaa. 

Hoksasin kyllä hyvin pian ettei tuo taida olla totta. Olen henkilö joka kuuntelee mitä toiset puhuu, muistan erittäin hyvin mitä kukakin sanoo missäkin tilanteessa ja osaan yhdistellä asioita. Näen myös helposti ns sanattomasta viestistä, eli ilmeet eleet ja äänensävy, kun joku valehtelee. Näistä ja ihan siitä, että hiihtoloman aikana sanoi olevansa etelän auringossa,

Jos olisitte joku kerta sanoneet "kuule, ei sun tarvi meille mitään esittää" niin ootko varma että olis vaikuttanut negatiivisesti?

Vierailija kirjoitti:

Olet siis tyypillinen vasemmmistolainen,  ei siis uutta auringon alla.  

Vasemmistolaisille eli Saatanisteille valehteleminen, pahuus, vääryys ja epärehellisyys ovat normaaleja asioita koska ne ovat perustuksia ko. agendalle eli mielisairaudelle.

Väität siis tosissaan että kaikki palstalaiset ovat vasemmistolaisia?

TOIVOTTAVASTI JÄÄT KIINNI!

Raamattu tuomitsee voimakkaasti kaikenlaisen valehtelun. Psalmista julistaa, että Jumala tuhoaa valheenpuhujat (Psalmit 5:6; ks. Ilmestys 22:15). Raamatussa

Sananlaskujen 6:1619:ssä luetellaan seitsemän asiaa, joita Jehova inhoaa. Valheellinen kieli ja väärä todistaja, joka laskettelee valheita, on mainittu tuossa

luettelossa painokkaasti. Miksi? Siksi, että Jehova vihaa sitä vahinkoa, jonka valhe aiheuttaa. Tämä on yksi syy, miksi Jeesus sanoi Saatanaa valehtelijaksi ja tappajaksi. Hänen valheensa syöksivät ihmiset kurjuuteen ja kuolemaan. (1. Mooseksen kirja 3:4, 5; Johannes 8:44; Roomalaisille 5:12.)

Ex-aviomieheni oli tuollainen. Pakonomaista valheita valheiden perään ja minä hölmönä uskoin kaiken tiettyyn pisteeseen asti kunnes kaikki paljastui. Ero tuli ja mielenterveyteni ei ole vieläkään parantunut vuosienkaan jälkeen toisen valheiden ja kaksoiselämän paljastuttumisen aiheuttamasta shokista. Luottamus kaikkiin ja kaikkeen mureni.

On ollut todella raskas tie rakentaa luottamus siihen mitä näkee ja kuulee. Tämän takia pidän jatkuvaa valehtelua pahimpina asioina mitä ihminen voi läheiselleen tehdä. Se tuhoaa muut ihmiset ympäriltään, kuten muutkin riippuvuudet tekevät. 

Jos valehtelu on pakonomaista, ei siihen auta kuin pitkäkestoinen terapia. Ei sitä pysty itse vain päättämään, että teenpä nyt näin. Onko se sellaista ap? Et pysty lopettamaan, aina vaan lipsahtaa uusi vale? Hakeudu terapiaan, siihen tarvitaan lääkärinlausunto ensin ja sitten voit hakea kuntoutusta eli terapiaa Kelan lomakkeella. 

Lapsuudessaan traumatisoituneet tekevät tätä, valehdellaan kaikesta, ihan tyhjänpäiväisistäkin asioista, eikä onnistu lopettamaan. Trauma voi olla mitä vaan, tarkoitan että terapiaa ei kannata siksi vältellä että pelkää paljastuvan jotain aivan hirveää omasta lapsuudesta. Trauma voi olla mitä vaan, hyvin usein tunneperäisiä asioita. Tässä aika tiivistetty artikkeli.

https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009145407.html

Seuraa tv:stä miten poliitikot ei vastaa kysymykseen johon he eivät halua vastata vaan jaarittavat jotain muuta ja kiertävät sen asian mihin toimittaja tilaa vastausta. 

Itse olen oppinut niin työelämässä kuin siviilissäkin selviämään monissa tilanteissa sillä että seuraan tarkasti tilanteen dynamiikkaa, keskustelun etenemistä ja opetellut johdattelemaan keskustelua haluamaani suuntaan. On paljon asioita joita ei voi kertoa ja pitää myös muunnella joskus totuutta, mutta se pitää pystyä verhoamaan niin että ei suoranaisesti valehtele, vaan antaa muiden ymmärtää asia siihen suuntaan mihin itse haluaa.

Esimerkkitilanne työpaikalta:

Inhoan yli kaiken sitä kun työpaikalla oletetaan meidän olevan hyhtä suurta perhettä, suurin osa on yltiöavoimia ja tuovat julki kaikki omat henk koht asiat, tulot ja menot.  --- Pomo pyytää neukkaripöydän ääressä kaikkia vuorotellen kertomaan joulunajan suunnitelmansa. Minulla ei ole mitään suunnitelmia koska taloustilanne on huono, elän yksin, olen joulun yksin enkä halua muiden tietävän tilannettani. Joten iloisella äänensävyllä kerron, että "eipä tässä nyt ihmeitä, ihan perinteistä, mietittiin tossa että jos säät sallii niin lähtiskö käymään vaikka Tallinnassa, ei taida viitsiä nyt maalle lähteä ajelemaan". Eli en kerro mitään konkreettista. Samaan hengenvetoon, ennenkun kukaan ehtii tehdä lisäkysymyksiä, heitän pallon seuraavalle kollegalle, (jonka tiedän puhuneen jo viikkoja miten lähtevät Lappiin), käännän katseeni fyysisesti häneen  "mut Pirjon matka Lappiin hiihtelemään kuulosti ihanalta, meettekste  lentäen vai ajatteko omalla autolla? ja näin Pirjo jatkaa juttua, muut kiinnostuvat hänen tarinasta ja kukaan ei kysy minulta enää mitään. Eli siirrän huomion toisaalle. 

Tätä taktiikkaa voi soveltaa hyvin moniin tilanteisiin niin isommassa porukassa kuin kahdenkeskenkin.

Puutin on pärjännyt hyvin vaikka valehtelee koko ajan.