Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen isä esittää epäilyksiä ettei lapsi olisi hänen
21.11.2023 |
Meille on syntymässä joulukuussa esikoinen ja nyt syksyn aikana mies on alkanut esittää yhtä useammin epäilyksiä ja vihjauksia siitä ettei lapsi olisi hänen. Hän sanoo ne aluksi vähän kuin vitsinä, että miten sitä koskaan voi olla varma isästä, mutta nyt myös aika suoraan esimerkiksi riidan aikana sanomalla "mistä mä edes tiedän onko sen mun". Yleensä mies lähtee noista tilanteista ja myöhemmin vähättelee koko tilannetta eikä halua puhua siitä.
Mitään syytä isyysepäilyksiin ei ole. Ollaan oltu vuosia yhdessä ja ihan yhdessä toivottu lasta. Isyydentunnustus olisi mahdollista neuvolassa, mutta sitäkään mies ei vielä ole halunnut tehdä. Eipä hän oikeastaan käynneilläkään olut mukanakaan.
Kommentit (379)
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut, että testi voidaan tehdä jos hän pitää sitä tarpeellisena?
Ei mitään "voidaan tehdä", vaan TEHDÄÄN.
Muutoin sama vinkuminen jatkuu joka riidan kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isyys pelottaa miestä. Onhan se suuri muutos ja joutuu jättämään vanhaa vapautta taakseen jossain määrin. Kyllä se siitä. Tehkää isyystesti. Saattaa olla jopa hyvä asia että miehellä nuinkin suuria tunteita nousee pintaan raskauden alla vaikka mukavaahan se tosin ei sinulle ole. Jos siis aiemmin ollut täysin kunnollinen mies.
Niin, isyystesti ja parisuhdeterapia on vähintä mitä tuossa voi tehdä. Valitettavan usein perusteettomien syytösten esittelijöillä ei ole itsellä puhtaat jauhot pussissa. Kannattaa ruveta rakentamaan turvaverkkoa ja valitettavasti varautua pahimpaan.
Vierailija kirjoitti:
Isyystestiä suositellaan nykyään kaikille, myös avioliitossa. Jos se on jäänyt lapsen synnyttyä tekemättä, sen voi testata myöhemminkin, omalla kustannuksella.
Kannattaa testata, niin ei tarvitse kinata tyhjästä, varsinkaan lapsen kuullen.
Kuka suosittelee ja missä?
Siis kenelle muka isyystesti on joku normi?
Ei meille ainakaan kukaan sellaista vihjannutkaan, missään vaiheessa. Ei oltu avioliitossa vaan isyys tunnustettiin ennen lapsen syntymää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata suostua isyystestiin, ei se vainoharhaiselle mitään auta.
Jos isä ei suostu tunnustamaan isyyttä, ei ole muuta vaihtoehtoa.
Miksi isän pitäisi tunnustaa isyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata suostua isyystestiin, ei se vainoharhaiselle mitään auta.
Jos isä ei suostu tunnustamaan isyyttä, ei ole muuta vaihtoehtoa.
Isyystesti nimenomaan kannattaa vaatia, vaikka mies tunnustasikin lapsen!
Esikoinen syntymässä joulukuussa... No teillä on molemmilla jännittävät paikat. Mies hermoilee ja ehkä tuleva vanhemmuus pelottaa. Ehkä tilanteessa on jotain lopullisuuden tuntua, joka on alkanut ahdistamaan. Ei ole mitenkään epätavallista. Miehille on vain tosi vaikea saada apua tuollaisiin tilanteisiin, kun ne eivät tunnetusti ikinä myönnä tai edes tiedosta, miksi ovat ahdistuneita.
Elämä ei ole prinsessasatua ja joskus ihminen katuu yksinkertaisesti sitä, että lapsen syntymä on hyvin totaalinen juttu. Sitä ei voi noin vain peruuttaa. Sen sijaan, että mies jaksaisi olla sinulle tuki ja turva, hän kaipaa tilanteeseen, jossa kaiken voi aloittaa puhtaalta pöydältä, kaikki mahdollisuudet ovat avoinna, eikä tarvitse "lukita" itseään tiettyyn skenaarioon, joka on voimassa loppuiän.
Ero lapsen syntymän kynnyksellä kyllä on huono ratkaisu kaikille osapuolille. Se on pakenemista eikä mikään ratkaisu tilanteeseen. Ei hän pääse luistelemaan isyydestä, vaikka eroaisittekin. Sinä taas tarvitsisit kaiken mahdollisen tuen uudessa elämäntilanteessa. Sen hän on sinulle velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kyllä isyystesti olisi ollut aika jännä homma, kun testi tietysti olisi näyttänyt että lapsi ja isä ei ole biologista sukua. Meille se ei tosin olisi ollut mikään yllätys, koska lapsi tehtiinkin luovutetuilla sukusoluilla.
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen syntymässä joulukuussa... No teillä on molemmilla jännittävät paikat. Mies hermoilee ja ehkä tuleva vanhemmuus pelottaa. Ehkä tilanteessa on jotain lopullisuuden tuntua, joka on alkanut ahdistamaan. Ei ole mitenkään epätavallista. Miehille on vain tosi vaikea saada apua tuollaisiin tilanteisiin, kun ne eivät tunnetusti ikinä myönnä tai edes tiedosta, miksi ovat ahdistuneita.
Elämä ei ole prinsessasatua ja joskus ihminen katuu yksinkertaisesti sitä, että lapsen syntymä on hyvin totaalinen juttu. Sitä ei voi noin vain peruuttaa. Sen sijaan, että mies jaksaisi olla sinulle tuki ja turva, hän kaipaa tilanteeseen, jossa kaiken voi aloittaa puhtaalta pöydältä, kaikki mahdollisuudet ovat avoinna, eikä tarvitse "lukita" itseään tiettyyn skenaarioon, joka on voimassa loppuiän.
Ero lapsen syntymän kynnyksellä kyllä on huono ratkaisu kaikille osapuolille. Se on pakenemista eikä mikään ratkaisu tilanteeseen. Ei
Ensimmäisen lapsen syntymä on jännittävää ja ehkä pelottavaakin aikaa molemmille. Se ei oikeuta pas kaan käytökseen kumppania kohtaan.
Eikä tuollaisesta madosta ole tueksi vauva-aikana. Kiva imettää lasta univelkaisena ja kuunnella siinä ohessa tyhjiä syytöksiä. Varmasti helpompaa kaksin vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella surullista missä tilanteessa olet.
Itse sanoisin varmastikin, että joko teettää isyystestin ja samalla käy sukupuolitestissä koska nuo puheet kuulostavat siltä, että ei ole puhtaat jauhot pussissa ja jos ei ehdotus sovi, niin sitten on parasta alkaa valmistelemaan eroa vaikka vuoden kuluttua lapsen syntymästä, ettet joudu ihan yksin hoitamaan usein raskainta vaihetta. Sen jälkeen sitten mies saa jatkaa matkaansa ja sinulla on hyvä elämä odottamassa lapsen kanssa, et siihen tuollaista reppanaa tarvitse.Sukupuolitesti kannattaa kyllä jokaisen tehdä aika-ajoin. Nykyään on paljon kaikenlaista genderfluidia liikkeellä.
Itse käyn sukupuolitestissä parin kuukauden välein, kun en aina itsekään tiedä, enkä muista, olenko Mirkku, Markku, Musti vai Mirri.
Tuossa vaiheessa on raportoitu että mies voi käyttäytyä myös väkivaltaisesti raskaana olevaa kohtaan. Eli lyödä mahaan yms.
Mies vaikuttaa psykoottiselta ja ainakin tietojen valossa on juuri niitä oireita kantava "isä", joka on kenties potentiaalinen vaara sinulle ja lapselle. Mutta ehdottomasti hänet pitää saada maksamaan teoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niistä joille isyystesti on tehty, yli 30% ei olekaan ollut biologinen isä. Ei ihme, että epäilyttää.
Mun lasteni isä kans tempaisi tuulesta tuollaiset epäilyt. Selvisi että oli itse juossut vieraissa ja kuvitteli siksi että minäkin petän. Teetin isyystestit ja sen jälkeen potkaisin pettäjän pihalle. Lapset luonnollisesti olivat hänen, enhän ollut 10 vuoteen ollut toista miestä edes halaus etäisyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain olen elämässä oppinut niin sen, että puolisoaan syyttä epäilevällä ihmisellä harvoin on puhtaat jauhot omassa pussissaan.
Surullistahan tuo toki on että sinä riskeeraat henkesi yhteisen jälkeläisen saamiseksi ja toinen länkyttää joutavia solvauksia. Itse eroaisin.
Tämä on viisas kommentti.
Tuli kanssa heti mieleen, että hänellä itsellään on joku toinen. Vaikea sanoa, mikä on tilanne, kun ei teitä tunne. Voihan olla myös, että mielialassa on tapahtunut jotain. Jos mies käyttäytyy jotenkin uhkaavasti tms., kannattaa ottaa puheeksi neuvolakäynnillä.
Minä vielä päälle nelikymppisenä saan kuulla omalta isältäni ajoittain, että "tiedä ootko mun lapsi ollenkaan" tai "kuka sen tietää kenen lapsi olet". Ja olen ihan hänen äitinsä näköinen. Tämä epäilys alkoi äitini mukaan raskausaikana ja tuskimpa loppuu ikinä. Perinnön hän on testamentannut lapsilleni. En tajua logiikkaa, että epäilee etten ole hänen lapsensa, mutta lapsenlapsia on ikävä ja saa kuulemma nähdä heitä liian harvoin. Ollut hirveä isä minlle ja sisaruksilleni, parempi olisi ollut, jos äiti olisi ottanut eron jo raskausaikana.
Vierailija kirjoitti:
Minä vielä päälle nelikymppisenä saan kuulla omalta isältäni ajoittain, että "tiedä ootko mun lapsi ollenkaan" tai "kuka sen tietää kenen lapsi olet". Ja olen ihan hänen äitinsä näköinen. Tämä epäilys alkoi äitini mukaan raskausaikana ja tuskimpa loppuu ikinä. Perinnön hän on testamentannut lapsilleni. En tajua logiikkaa, että epäilee etten ole hänen lapsensa, mutta lapsenlapsia on ikävä ja saa kuulemma nähdä heitä liian harvoin. Ollut hirveä isä minlle ja sisaruksilleni, parempi olisi ollut, jos äiti olisi ottanut eron jo raskausaikana.
Eikö tämmöiset ole helppo vaientaa ihan sillä perustason kaupallisella dna-testillä?
Kun höpinä alkaa niin testi esiin käsilaukusta ja sylkinäytteet postiin.
Miksi vuosi pitäisi kenenkään epäilyksiä tai epätietoisuutta sietää turhaan?
Mies todennäköisesti pettää itse, kun syyttää sinua siitä.
Jos ette ole aviossa, kannattaa muuttaa erilleen ennen lapsen syntymää, niin saat helpommin yksinhuoltajuuden.
Mies toki isyystesteihin ja lisäksi psykologille.
Alue: Aihe vapaa
Isyystestiä suositellaan nykyään kaikille, myös avioliitossa. Jos se on jäänyt lapsen synnyttyä tekemättä, sen voi testata myöhemminkin, omalla kustannuksella.
Kannattaa testata, niin ei tarvitse kinata tyhjästä, varsinkaan lapsen kuullen.