Lue keskustelun säännöt.
Mies harkitsee muuttamista muualle arkipäiviksi
21.11.2023 |
Ollaan oltu kauan yhdessä ja aina oltu paljon yhdessä, lähes kaikki mahdollinen vapaa-aika. Usein todettu ettei erossa oleminen oikein meille sovi, riitoja tulee paljon helpommin. Muutama vuosi sitten oltiin muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja mies joutui työn takia muuttamaan edeltä, asuttiin nelisen kk eri paikoissa ja nähtiin sinä aikana 4-5 kertaa. Ei hyvä.
Nykyäänkin mies on keskimäärin 3 päivää viikosta pois ja vaikka siihen on tavallaan tottunut niin ei se kivaa ole kummallekaan. Miehellä päivät menee siellä töitä tehdessä ja nukkuessa, minulla sitten kaikki talon työt kotona. Ollaan ajateltu ettei enää siihen lähdetä että oltaisiin yhtään enempää erossa, päinvastoin mietitty vaihtoehtoja että nähtäisiin enemmän.
Ja nyt sitten miehelle tarjottiin hyvää työpaikkaa, muutaman tunnin ajomatkan päästä eli arkipäivät pitäisi asua siellä. Huomaan että hän haluaisi paikan ottaa, uusia haasteita ym. Saisi asunnon työnantajalta, mutta minä en saisi mennä sinne vapaapäiviksi tms, koska on ns. suljetulla alueella. Jos taas pitäisi ottaa asunto yleisiltä markkinoilta, tiedän miehen pihinä miehenä olevan näreissään isosta vuokrasta. Nyt kun meillä on talossa niin edulliset asumiskustannukset, että joku kaupunkiyksiön vuokra tuntuu lompakossa.
Tiedän että mua harmittaisi yksinäiset viikot kotona. Ja miestä harmittaisi olla erossa myös. Tiedän että riitoja tulisi enemmän ja varmasti mieskin tietää. Mutta kun tiedän että hän haluaisi paikan ottaa, en haluaisi ampua sitä alas.
Teenkö väärin jos en kerro suoraan, etten haluaisi hänen ottavan paikkaa vastaan?
Kommentit (210)
Entä jos miestä alkaa kaduttaa että ei ottanut paikkaa vastaan koska tiesi sinun siitä harmistuvan? Entä jos hän katkeroituu siitä?
En nyt tiedä onko teillä lapsia, ilmeisesti ei kun niitä ei aloituksessakaan mainittu. Jos ei ole, ei minusta ole järkevää suitsia toista liikaa elämässä. Jos hän haluaa katsoa tämän kortin niin anna katsoa. Sanotaanhan se jo laulussakin: "Joka päivä avaan oven sun mennä,ja se jää auki. Et oltais vapaat tietäen, onnellinen lintu pois ei lennä".
Minusta teidän tulee käsitellä sitä että miksi se erossa oleminen riitauttaa, miksi tulee mustasukkaisuutta. Se on teissä itsessä olevaa epävarmuutta ja hylätyksen tulemisen pelkoa. Kannattaa käsitellä sitä mieluummin kuin pyrkiä kaikin keinoin välttelemään elämässä asioita joita pelosta huolimatta haluaa kokea. Kokematta jääneet asiat yleensä lopulta harmittaa elämän loppupuolella kaikkein eniten..
Sen verran on omaa kokemusta aiheesta että minun työni vuoksi meillä mies joutuu olemaan paljon lasten kanssa yksin kotona. Yhteiskunta on asiassa sallivampi jos tilanne olisi toisinpäin. Näin päin ollessa saan paljon kritiikkiä osakseni mutta meille tämä sopii ja kaikki on hyvin. Meillä on suhteessa luottamusta, emme ole mustasukkaisia. Minä ajattelen asiaa niin että jos toinen joskus päättää haluta muualle, en voi sitä estää. Takaisin tuskin pääsee mutta vapaa on aina lähtemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en valehtelisi mutta en ottaisi kantaa. Kysyttäessä vastaisin sinnikäästi että on miehen oma päätös.
Jos suhde sitten menee mönkään niin menköön, mutta en silti haluaisi kontolleni toisen urapäätöksiä. Jos olisi lapsia niin sitten tilanne olisi tietysti eri.
Mikäli en jaksaisi talonhoitoa, niin muuttaisin itsekin muualle.
Jaa asia jo ratkesikin edellisellä sivulla. No hyvä niin. Ja ilmeisesti on perheellinen eli lapsia. Jos olisin lukenut loppuun, olisin vastannut eri tavalla. En todellakaan olisi hoitanut perhettä yksin ellen olisi eronnut.
Kyllä minä sen suljetun alueen tiedän, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Olen siellä käynyt, ja se vaati etukäteisilmoituksen että kuka on tulossa, miksi ja miten pitkäksi aikaa, ja se hyväksytettiin, päätös piti odottaa. Ja kun menin, portilla tarkistettiin henkkarit ja mahdolliset metallit ym ja tietysti tarkistivat luvista että saan mennä. Että ikävä tuottaa pettymys provoilijalle, mutta kyllä tällaisia alueita maailmassa on 😄 Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä en valehtelisi mutta en ottaisi kantaa. Kysyttäessä vastaisin sinnikäästi että on miehen oma päätös.
Jos mulle joku vastaisi noin niin selväksihän se kanta siinä tulee...
Vierailija kirjoitti:
Entä jos miestä alkaa kaduttaa että ei ottanut paikkaa vastaan koska tiesi sinun siitä harmistuvan? Entä jos hän katkeroituu siitä?
Mies saattoi hyvinkin ajatella että harmistuisin asiasta, mutta enemmän hän ajatteli omaa harmiaan ja ikäväänsä. Eikä varmasti tästä kadu tai katkeroidu, koska ei tosiaan ollut mikään The Työpaikka. Sanoi sen itsekin hoksanneensa että miksi edes miettiä, kun itse työ ja sen sisältö ei kiinnosta yhtään.
Ja me ollaan kyllä tehty ja menty, toteutettu muutamissa vuosissa sellaisia unelmia yhdessä, että ei tarvitse kuolinvuoteella katua! Samoin hän työelämässään. Sitä ei tarvitse pelätä, päinvastoin jossain kohtaa täytyy keksiä uusia unelmia, kun kaikki aiemmat on jo toteutettu 😊 Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja yksi syy miksi mies haluaisi paikan ottaa, on palkka. Ei se montaa satalappusta ole enempää kuin nytkään, mutta silti. Ja se taas on asia mikä minua välillä ottaa päähän, että mies on niin ahne rahan suhteen, vaikka nykytilanteessa pärjäämme taloudellisesti todella hyvin. Joskus aiemmin mies poltti itsensä loppuun, kun otti niin paljon lisätöitä, rahankiilto silmissä. Ja välillä miettii jonkun itselleen ihan vastenmielisen työn ottamista siksi, että siinä on parempi palkka kuin hänellä nyt. Minä en sitä ymmärrä. Ap
Jos hän on valmis uhraamaan sinut parin satalappusen vuoksi, niin vastaus on edessäsi.
Outoa että mies vaan lähtee ja muuttaa. Ilmoittaa aina yhtäkkiä. Työ on tärkeämpi kuin sä. Vaikka ymmärtää että rahaa tarvitaan, muuten hankalaa ilman sitä. Erohan tuo on! Riitoja ei kannata harrastella. Mies ei välitä tunteistasi? Ei neuvottele kauheasti? Kylmiskö vai liian käyntännönläheinen. Mitä jos olisi mies jonka kanssa ei tule näitä ongelmia jatkuvasti ja on sun luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenen etu näissä ratkaisee? Millä perusteella päätätte mikä työ otetaan vastaan ja mikä ei? Milloin perhe muuttaa mukana ja milloin ei? Paljonko katkeruutta aiheuttaa jos haluaa ottaa työn mutta puoliso kieltää? Ja paljonkohan aiheuttaa eroja? On selvä että ei kaikesta halua aina kieltäytyä kumppanin vaatimuksesta.
Vastaan omalta osaltani. Meillä nämä on menneet aika selkeästi aina. Jo nuorempina, jos kummallakaan ei ollut vakityötä ja mies sellaisen sai, muutettiin sinne. Oma ammattini työllistää helpommin missä vaan, niin ei ole sinällään ollut estettä muuttaa. Aikuisina, perheellisinä, sama juttu eli jos mies on saanut hyvän työpaikan ja muilla ei estettä muuttoon, niin ollaan lähdetty. Tosin kun lapset meni kouluun, ei enää noin vaan muuteltu. Silloin jos mies haikaili jonnekin muualle töihin, oli hänellekin selvää, että ei ole oikea aika. Ei siis katkeruuksia.
Pikemminkin on mennyt niin että olen rohkaissut häntä hakemaan jonnekin, minne ei ole edes uskonut pääsevänsä. Miestä kiinnostaa ura ja eteneminen, minä taas teen mielelläni sellaista työtä, jossa voin vaan sulkea läppärin työpäivän jälkeen murehtimatta sen enempää, eli en haluakaan olla esim. esimiestehtävistä. Olen yhdessä ollut ja se oli ok, riittävän pieni paikka jossa vastuuta ei ollut liikaa. Muista esimiestehtävistä olen kieltäytynyt. Meidän kohdalla homma ei toimisi, jos molemmat olisi yhtä urakeskeisiä. Tottakai minun pitää kuitenkin ynmärtää että toinen haluaa edetä, vaikka minä en.
Miehellä on ollut muutama ns.unelmatyöpaikka ja pitkään oli selvää molemmille että jos hän sinne pääsee, sitten muutetaan. Ja näin myös kävi, täällä nyt asutaan ja se oli hyvä päätös. Satuin saamaan tosi hyvän työpaikan, jossa viihdyn. Eli hetkeen ei muuteta 😊 Ja sen mieskin ymmärtää.
Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin kommentteja näihin kysymyksiin, ei tainnut vielä olla yhtään? Ap
Mun mies tahtoi joskus töihin pk-seudulle. Sanoin että tottakai saa muuttaa mutta mä ja lapset ei tulla mukaan. Ei muuttanut ja ei se varmaan katkera ole kun tuossa vieressä on yhäkin. Pk-seudulle en suostu muuttamaan koskaan, mieluummin vaikka ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kotona lasten kanssa ja niin kauan kun mies mahdollistaa sen ja talon niin hän saa olla töissä ja asua missä haluaa.
Tapoja ja suhteita on monia. Ja joskus kannattaa muuttaa työn perässä ja joskus ei. Ei sitä ulkopuoliset voi sanoa. Jokaisen oma asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että miksi ollaan muutettu? Me muutettiin ekan kerran paikkakuntaa miehen opiskelun takia. Sieltä miehen 6kk työsuhteen takia, sitten miehen vakituisen paikan takia. Sen jälkeen mä pääsin opiskelemaan ja mies ei halunnut jäädä lapsen kanssa kauas, muutettiin koko sakki. Pari vuotta siellä ja miehen opiskelun takia muutto. Kaksi muuttoa miehen työpaikan takia, sitten yksi yhteisen haaveen takia. Että on muuteltu. Mutta päätetty yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Outoa että mies vaan lähtee ja muuttaa. Ilmoittaa aina yhtäkkiä. Työ on tärkeämpi kuin sä. Vaikka ymmärtää että rahaa tarvitaan, muuten hankalaa ilman sitä. Erohan tuo on! Riitoja ei kannata harrastella. Mies ei välitä tunteistasi? Ei neuvottele kauheasti? Kylmiskö vai liian käyntännönläheinen. Mitä jos olisi mies jonka kanssa ei tule näitä ongelmia jatkuvasti ja on sun luona.
Tää ratkes jo
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja. Jos mies haluaa muuttaa, antaisin hänen mennä. Se on jo merkki. Sitten voi itse miettiä mitä haluaa. Jos kiellät niin siitä ei seuraa ainakaan mitään hyvää. BTDT.
Miksi tällaisissa ketjuissa aina ajatellaan niin mustavalkoisesti? Joko toinen muuttaa kysymättä mitään tai toinen kieltää? Eikö normisuhteessa asioista keskustella?
Vierailija kirjoitti:
Ai että miksi ollaan muutettu? Me muutettiin ekan kerran paikkakuntaa miehen opiskelun takia. Sieltä miehen 6kk työsuhteen takia, sitten miehen vakituisen paikan takia. Sen jälkeen mä pääsin opiskelemaan ja mies ei halunnut jäädä lapsen kanssa kauas, muutettiin koko sakki. Pari vuotta siellä ja miehen opiskelun takia muutto. Kaksi muuttoa miehen työpaikan takia, sitten yksi yhteisen haaveen takia. Että on muuteltu. Mutta päätetty yhdessä.
Samoin, omassa parisuhteessani ja perheessäni, mieluummin olemme muuttaneet koko perhe, eikä vain hän, jonka vuoksi muutetaan. Tosin on vaatinut meiltä sen, että lapset on hoidettu kotona kouluikään saakka, muuten olisi tullut heille liian rankaksi. Emmekä missään nimessä ole halunneet, että muutot kuormittaa lapsia.
En osaisi edes ajatella tilannetta, että jompikumpi aikuisista muuttaisi perheestä erikseen, työn takia. Ei meistä olisi siihen. Vaikka ymmärrän, että joskus siihenkin voi olla jollain tarvetta? Puhun siis vain omasta puolestamme.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, oletko ap koskaan tutustunut sairauteen nimeltä läheisriippuvuus?
Kuulostaa kyllä sairaalta. Varmaan paskalle kin pitää mennä yhdessä...
Tai sitten toinen nainen jätti 😂 ukko palaa takaisin häntä koipien välissä.
Vierailija kirjoitti:
Jaa että mies ihan itse päätti, että ei halua lähteä. Höpö höpö. Kyllä ap on polkenut jalkaa ja vetänyt mustiskilarit. Täällä sitten hymynaamojen kanssa kehtaa hihkua, kuinka mies ihan itse oli halunnut olla ottamatta työtä vastaan, koska haluaa olla 24/7 ap:n kanssa. Just joo.
Voi hyvä luoja mikä muusinuija taas kommentoimassa. Aapeen mies on nyt jo poissa kotoa puolet viikosta, ja vaikka molemmat tekisivät normityöaikaa niin 24/7 yhdessäolo ei olisi mahdollista.
Miten katkera omasta kylmästä etäsuhteestaan pitää olla, ettei ymmärrä monen muun toivovan tavallista parisuhdetta, joissa öisin nukutaan yhdessä ja muutenkin vietetään aikaa kimpassa?
Minä en valehtelisi mutta en ottaisi kantaa. Kysyttäessä vastaisin sinnikäästi että on miehen oma päätös.
Jos suhde sitten menee mönkään niin menköön, mutta en silti haluaisi kontolleni toisen urapäätöksiä. Jos olisi lapsia niin sitten tilanne olisi tietysti eri.
Mikäli en jaksaisi talonhoitoa, niin muuttaisin itsekin muualle.