Mies harkitsee muuttamista muualle arkipäiviksi
Ollaan oltu kauan yhdessä ja aina oltu paljon yhdessä, lähes kaikki mahdollinen vapaa-aika. Usein todettu ettei erossa oleminen oikein meille sovi, riitoja tulee paljon helpommin. Muutama vuosi sitten oltiin muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja mies joutui työn takia muuttamaan edeltä, asuttiin nelisen kk eri paikoissa ja nähtiin sinä aikana 4-5 kertaa. Ei hyvä.
Nykyäänkin mies on keskimäärin 3 päivää viikosta pois ja vaikka siihen on tavallaan tottunut niin ei se kivaa ole kummallekaan. Miehellä päivät menee siellä töitä tehdessä ja nukkuessa, minulla sitten kaikki talon työt kotona. Ollaan ajateltu ettei enää siihen lähdetä että oltaisiin yhtään enempää erossa, päinvastoin mietitty vaihtoehtoja että nähtäisiin enemmän.
Ja nyt sitten miehelle tarjottiin hyvää työpaikkaa, muutaman tunnin ajomatkan päästä eli arkipäivät pitäisi asua siellä. Huomaan että hän haluaisi paikan ottaa, uusia haasteita ym. Saisi asunnon työnantajalta, mutta minä en saisi mennä sinne vapaapäiviksi tms, koska on ns. suljetulla alueella. Jos taas pitäisi ottaa asunto yleisiltä markkinoilta, tiedän miehen pihinä miehenä olevan näreissään isosta vuokrasta. Nyt kun meillä on talossa niin edulliset asumiskustannukset, että joku kaupunkiyksiön vuokra tuntuu lompakossa.
Tiedän että mua harmittaisi yksinäiset viikot kotona. Ja miestä harmittaisi olla erossa myös. Tiedän että riitoja tulisi enemmän ja varmasti mieskin tietää. Mutta kun tiedän että hän haluaisi paikan ottaa, en haluaisi ampua sitä alas.
Teenkö väärin jos en kerro suoraan, etten haluaisi hänen ottavan paikkaa vastaan?
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
"Mistä luulet että riidat alkavat kun olette erillänne, tai mikä teidän välillänne muuttuu kun ette ole fyysisesti yhdessä? Tämän selvittäminen olisi nyt avain tilanteen ratkaisemiseksi. Jos mies alkaa vältellä oman uransa kehittämistä eteenpäin sen takia että pelkää riitojen lisääntyvän, ei se tee miehestäkään kovin tyytyväistä."
Miehen varsinaiset urakehityssuunnitelmat ovat ihan toisaalla. Tämä olisi vain väliaikainen sivuhyppäys hänelle ja sitten jatkaisi niitä oikeita suunnitelmia.
Ongelma erossa ollessa on ikävän aiheuttama harmi, ja se ettei mies ymmärrä että minä hoidan talon työt yksin iltaisin eikä minulla ole vapaa-aikaa kuten hänellä. Olen myös väsynyt tuosta syystä. Lisäksi mustasukkaisuuden lisääntyminen puolin ja toisin noiden muiden asioiden kärjistyessä. Ne on asioita jotka nousee esiin vain jos ollaan paljon erillään. Ap
Olisiko mitenkään mahdollista ottaa/saada minkäänlaista ulkopuolista apua noihin sinun kontollesi jääviin töihin, edes osaan niistä? Oletan, että ne ovat kotitöitä? Ehkä lasten kanssa tekemistä ja heistä & heidän tarpeistaan huolehtimista myös? Joku teini tai opiskelija tulisi varmasti muelellään silloin tällöin tekemään jotaun, pientä korvausta vastaan. 🙂 Esim. 10 e/h tuntipalkka, niin 8 h /kk (eli 2h viikossa) tekisi vain 80 e:n loven teidän kukkaroonne, jolloin miehesi uuden työn parempaa palkka jäisi silti paljon enemmän teille. 😉
Ei sinun tarvitse mukisematta hyväksyä sitä, että miehesi ottaa paremmin palkatun työn, josta ilosta myös sinun pitää "maksaa" omalla, lisääntyvällä ilmaisella työlläsi. 😒
Onneksi itse tiedän, etten ole läheisriippuvainen 😂
Ja kuten jo monesti olen kirjoittanut, niin olen kyllä joustanut aina, kun se on oikeasti ollut miehen työn tai uran takia tarpeen, tietenkin. Mies on opiskellut nykyisen ammatin aikuisena jo perheellisenä, sen jälkeen jatko-opiskellut, näihin jo on mennyt monta vuotta niin, että ollaan oltu viikot erillään. Kaikki muut jo kerrotut erillään asumiset ja olemiset sitten lisäksi, että on kyllä oltu erossa ihan riittävästi.
Ja edelleen olen valmis joustamaan asioissa, jotka on tärkeitä ja tarpeellisia miehen suht isojen urasuunnitelmien takia, mutta tämä kun ei ole sellainen. Niin ei, en jaksa enkä tykkää. Jossain se minunkin raja menee. Ja saa mennä, kiitos kannustuksesta monelle kommentoijalle! 😊 Ap
En pystyisi rajoittamaan toisen työntekoa. Ei olisi mukava istua kotona ja ajatella, että tuokin tuossa nyt vieressä istuu ihan vaan minun takia, kun kielsin lähtemästä työkeikalle.
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi rajoittamaan toisen työntekoa. Ei olisi mukava istua kotona ja ajatella, että tuokin tuossa nyt vieressä istuu ihan vaan minun takia, kun kielsin lähtemästä työkeikalle.
Jos mies jättää menemästä työkeikalle niin oma on valinta. Voi valita sinkkuudenkin jos haluu
Oma parisuhde toimii ihan hyvin niin, että asutaan viikot eri kaupungeissa. Ei toki pidä alkaa tätäkään yleistämään, on varmaan iin paljon henkilöistä kiinni. Meillä jo lapsikin opiskelemassa pois kotoa ja nyt muutaman vuoden verran puoliso ollut töissä noin tunnin tunnin junamatkan päässä helsingissä. Minulla oma työpaikka täällä kotikaupungissa. Soitellaan, viestitellään ja viikonloppuna jompi kumpi matkaa toisen luo, useimmin toki puoliso tänne minun luokseni. Toimii meillä, tosin ollaankin aina oltu aika itsenäisiä ihmisiä. Parisuhdetta takana jo kaksikymmentä vuotta.
Musta olis ihanaa jos mies olisi pois joka toisen viikon ja joka toisen viikonlopun joten vaikea samaistua.
Vierailija kirjoitti:
Musta olis ihanaa jos mies olisi pois joka toisen viikon ja joka toisen viikonlopun joten vaikea samaistua.
Eikö aloituksessa ollut tilanne että toinen on pois joka viikko.
Ihmiset, parisuhteet on erilaisia. Jos kaipaa omaa aikaa yleensäkin niin etäsuhde sellaiselle on tietysti parempi kuin yhteistä aikaa arvostaville.
Näin just, ihmiset ja suhteet on erilaisia ja mikä sopii toiselle, ei ole toiselle mieluisaa.
Me ollaan oltu paljon yhdessä aina. Vapaapäivät, lomat ja muut aina yhdessä, se on ollut meille luontevaa alusta saakka. Onhan hän parasta seuraa 😉 Ja kun joustoa on vaadittu, olen joustanut. Mutta tosiaan, rajansa kaikella. Jos mies nyt olisi halunnut muuttaa toiselle paikkakunnalle viikoiksi, en olisi sitä hyvällä ajatellut, nimenomaan siksi, ettei tämä työ ole hänelle ns. tärkeä. Ja silti minuakin tärkeämpi?
Juurihan tännekin muutettiin, kun sai esimiestehtävän. Oli tänne halunnut vuosikaudet, ja sitten pääsi. Niin tuota, josko nyt sitten oltaisiin täällä.
Joka tapauksessa, minun mielipidettä ei tässä sitten tarvittukaan 😄 Mies oli taas pari päivää töissä ja oli siellä ja kotimatkalla päättänyt ettei ota tuota paikkaa vastaan. Aika tarkka sanamuotonsa oli, ettei halua olla minusta erossa yhtään enempää, eikä varsinkaan sellaisen työn takia, joka ei häntä työnä edes kiinnosta. Win win!
Kiva, että miehesi tuli järkiinsä. Kertomasi perusteella vaikutti siltä, että miehesi oli tekemässä ns. tyhmänylpeän ratkaisun. Hyvä, että perui. T. Se nainen, jonka mies asuu 350 km päässä. Odottelen häntä nytkin parhaillaan kotiin tulevaksi liukkaassa kelissä.
Vierailija kirjoitti:
Kiva, että miehesi tuli järkiinsä. Kertomasi perusteella vaikutti siltä, että miehesi oli tekemässä ns. tyhmänylpeän ratkaisun. Hyvä, että perui. T. Se nainen, jonka mies asuu 350 km päässä. Odottelen häntä nytkin parhaillaan kotiin tulevaksi liukkaassa kelissä.
No joo, tilanne oli itse asiassa juuri sellainen, kun arvelinkin. Työtilanteen junnaaminen paikallaan turhautti, ja tuo olisi ollut niin sanottu nopea apu siihen. Onneksi mietti, ennen kuin päätti 😄 Sanoin sitten toki miehelle, että en olisi halunnutkaan hänen lähtevän.
Tsemppiä odotukseen, toivottavasti matka sujuu turvallisesti 😊 Ap
En tajua jotain noita saamiasi kommentteja. Ikään kuin vaimon ainoa tehtävä olisi mahdollistaa miehelle kaikki mitä mies keksii haluta? Nainen niiaa ja hoitaa kaiken yksin ja odottaa kiltisti ja mies hilluu jossain vaikka maailman tappiin? Lisäksi joillain kommentoijilla ei näy olevan faktatietoa siitä mitä irl tarkoittaa läheisriippuvuus.
Vierailija kirjoitti:
En tajua jotain noita saamiasi kommentteja. Ikään kuin vaimon ainoa tehtävä olisi mahdollistaa miehelle kaikki mitä mies keksii haluta? Nainen niiaa ja hoitaa kaiken yksin ja odottaa kiltisti ja mies hilluu jossain vaikka maailman tappiin? Lisäksi joillain kommentoijilla ei näy olevan faktatietoa siitä mitä irl tarkoittaa läheisriippuvuus.
Mutta ap:han on toiminut ja toimi juuri näin? Nyt hän helpottuneena kirjoittaa että mies itse päätti olla lähtemättä eikä hänen tarvinnut sanoa omaa mielipidettään ensin, vaan pääsi vaan komppaamaan miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua jotain noita saamiasi kommentteja. Ikään kuin vaimon ainoa tehtävä olisi mahdollistaa miehelle kaikki mitä mies keksii haluta? Nainen niiaa ja hoitaa kaiken yksin ja odottaa kiltisti ja mies hilluu jossain vaikka maailman tappiin? Lisäksi joillain kommentoijilla ei näy olevan faktatietoa siitä mitä irl tarkoittaa läheisriippuvuus.
Mutta ap:han on toiminut ja toimi juuri näin? Nyt hän helpottuneena kirjoittaa että mies itse päätti olla lähtemättä eikä hänen tarvinnut sanoa omaa mielipidettään ensin, vaan pääsi vaan komppaamaan miestä.
No ei. Sovittiin miehen kanssa että puhutaan asiasta sitten, kun hän tulee kotiin. Koska näistä aina puhutaan yhdessä, kaikki aiemmatkin viikot erossa-asumiset ym on yhdessä sovittu, ei mies niitä yksin ole päättänyt koskaan.
Ja nyt olin päättänyt sanoa hänelle suoraan, että en halua hänen ottavan tuota työtä vastaan. Mutta hän oli jo itsekin todennut, ettei halua olla entistäkin enemmän pois kotoa, ja erossa. Silti mielipiteeni sanoin, ja oltiin molemmat tyytyväisiä 😄 Ap
Hyvä että tämä ratkesi positiivisesti!
Kenen etu näissä ratkaisee? Millä perusteella päätätte mikä työ otetaan vastaan ja mikä ei? Milloin perhe muuttaa mukana ja milloin ei? Paljonko katkeruutta aiheuttaa jos haluaa ottaa työn mutta puoliso kieltää? Ja paljonkohan aiheuttaa eroja? On selvä että ei kaikesta halua aina kieltäytyä kumppanin vaatimuksesta.
Kuin sä olet noin kiinni puolisossasi? Etkö sä oikeasti kykene tekemään mitään ilman ukkoasi? Sinähän olet unohtanut tyystin omat juttusi. Et sä voi koko ajan elää toisen kautta. Tekstissäsi huokuu riippuvuussuhde. Sun kannattaisi nyt mennä vaikka terapiaan työstämään noita riippuvuusasioita. Ihan vain senkin takia, että näen eron teidän tulevaisuudessa. Ukkosi olisi valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle ilman sinua, mutta sinä et osaisi elää ilman ukkoasi. Kertoo jotain. Ainakin sen, että teistä kahdesta sinä olet se riippuvainen.
Ja toi "suljettu alue" puhe ukoltasi on hevonkukkua. Ei oikeasti halua sua mukaansa. Anna sen mennä. Ja voihan olla, että on iskenyt silmänsä uuteen. Johonkin työkaveriin.
Jaa että mies ihan itse päätti, että ei halua lähteä. Höpö höpö. Kyllä ap on polkenut jalkaa ja vetänyt mustiskilarit. Täällä sitten hymynaamojen kanssa kehtaa hihkua, kuinka mies ihan itse oli halunnut olla ottamatta työtä vastaan, koska haluaa olla 24/7 ap:n kanssa. Just joo.
Eihän sitä pariskunta saa, vaan se joka asuu työpaikkakunnalla erossa puolisosta ja perheestä.