Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan
19.11.2023 |
Jos itsensä peseminen on jo liikaa niin millä voimavaroilla tämä ihminen vaivaisi pullataikinaa
Kommentit (1272)
Peseydyn useammin ja pukeudun paremmin kuin vuosiin. Silti masennus syvenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin viimeiset 20 v. makoillut sängynpohjassa valittamassa masennusta jos en olisi ottanut itseäni niskasta kiinni ja pakottanut aamuisin nousemaan ylös ja lähtemään töihin josta työstä en edes pitänyt. Ihminen pystyy aika paljoon jos on pakko eikä anna periksi. Se mikä ei tapa se vahvistaa.
Siinä mielessä kyllä, että pakottamisen seurauksena ennemmin tai myöhemmin tapahtuu jotain positiivistakin elämässä. Periksi antaja velloo siinä masennuksessa. Meillä kuitenkin on hyvin erilaiset fyysiset ja henkiset voimavarat. Vahvoilla on paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä.
Nämä ovat tosi vaarallisia neuvoja ja asenteita, kun ne sanotaan ihmiselle, joka on ylisinnikäs ja jo muutenkin tekee yli rajojensa. Sillä saa paljon pahaa jälkeä aikaan.
Pitäisi siis antaa inceleille neuvo, että kannattaa pistää koko elämä paskaksi ja hautautua neljän seinän sijaan suoltamaan vihapuhetta nettiin, kun ette saaneet naista itsellenne säällisen iän puitteissa?
Päihteidenkäyttö ei masennusta toki helpota mutta luulin ilmeisen typeränä että ensin kärsitään ja sitten turrutetaan itseään, ihminen kun luontaisesti hamuaa itselleen lohdutusta kun on paha mieli. Jostain syystä itse kukin päätyy ostamaan karkkia tai pelaamaan videopelejä suruissaan lenkille lähdön sijasta. Tai avaamaan oluen.
Tuo asenne on suuri syy miksi päihteidenkäyttäjät eivät saa tarpeeksi apua. Jos hoidettaisiin masennukset ja ahdistukset kunnolla niin häviää kyllä nopeasti ne turruttavat myrkyt työkalupakista. Se on fakta että jokainen päihteiden väärinkäyttäjä on masentunut. Heitä pitäisi sellaisina kohdella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin viimeiset 20 v. makoillut sängynpohjassa valittamassa masennusta jos en olisi ottanut itseäni niskasta kiinni ja pakottanut aamuisin nousemaan ylös ja lähtemään töihin josta työstä en edes pitänyt. Ihminen pystyy aika paljoon jos on pakko eikä anna periksi. Se mikä ei tapa se vahvistaa.
Siinä mielessä kyllä, että pakottamisen seurauksena ennemmin tai myöhemmin tapahtuu jotain positiivistakin elämässä. Periksi antaja velloo siinä masennuksessa. Meillä kuitenkin on hyvin erilaiset fyysiset ja henkiset voimavarat. Vahvoilla on paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä.
Nämä ovat tosi vaarallisia neuvoja ja asenteita, kun ne sanotaan ihmiselle, joka on ylisinnikäs ja jo muutenkin tekee yli rajojensa. Sillä saa paljon pahaa jälkeä aikaan.
Urbaani darwinismi ei eroa millään tavalla viidakossa tapahtuvasta.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa ihmisistä ei tiedä mitä oikea masennus on. Heille masennus tarkoittaa satunnaista maksimissaan päivän tai kaksi kestävää väsymystä (jolle ei löydy järkevää syytä) ja aikaansaamattomuutta. Tuollainen "masennus" voi todellakin hävitä puuhastelemalla jotain. Oikea masennus ei kuitenkaan häviä puuhasteluilla vaan se kestää niin kauan kuin se kestää. Tosin luonnossa liikkuminen voi auttaa hetkellisesti, ainakin itselläni.
Pitää tietenkin muistaa, että masennus on sangen usein itse päihteillä ja/tai lääkkeiden väärinkäytöllä aiheutettua. Ei ole missään tapauksessa sattumaa, että suurin, tai ainakin iso osa, mielenterveyspalveluiden asiakkaista on enemmän tai vähemmän päihdeongelmaisia.
Masennuksesta puhutaan yleisesti aivan, kuin se olisi jokin tunnettu yhtenäinen sairaus. Masennusta ei voi kuitenkaan mitata kuin arviointilomakkeilla, joissa kysytään ihmisen ajatuksia tulevaisuudestaan, mielialansa muutoksista, itsetunnostaan, minäkuvastaan jne. Se on yhtä lääketieteellinen häiriö määritelmällisesti kuin vaikka sosialismi, jota voidaan aivan samoin myös tutkia arviointilomakkeilla eli kyselytutkimuksen menetelmin. Kuten masennus, myös sosialismi on kuitenkin laaja käsite, joka voi tulkitsijasta riippuen pitää sisällään 1800-luvun utopiasosialismia, marxilaista sosialismia tai sosiaaliliberalismin suuntauksia. Siis mitä tahansa anarkismista valtiojohtoiseen marxilais-leninismiin ja sosiaalireformistisiin liikkeisiin. Ja kuten masennuksen, myös sosialismin yhteyksiä aivojen rakenteellisiin ja toiminnallisiin keskimääräisiin eroihin voidaan mitata kuten myös masennukseen liittyviä geneettisiä assosiaatioita, jotka ovat molemmissa käsitteellisissä rakennelmissa joskus tilastollisesti merkitseviä, mutta efektikooltaan heikkoja ja täten kliinisesti hyödyttömiä. Et voi tunnistaa sen enempää sosialistin kuin masentuneenkaan aivoja verrokeista, minkä takia et voi aivokuvantamismenetelmiä etkä mitään muitakaan biomarkkereita hyödyntää diagnostiikassa.
Masentunutta ei voi oikeasti tunnistaa edes oiretasolla luotettavasti monista muista häiriöistä, minkä takia masentuneille kohdistuneet spesifit neuvot ja toimintaohjeet eivät voi mitenkään toimia kaikilla. Psykiatristen häiriöiden luotettavuutta eli sitä, kuinka yhteneväisesti psykiatrit tietyssä ajankohdassa tunnistavat häiriön toisistaan riippumatta oireiden perusteella, mitataan yleensä kappa-arvolla. Esimerkiksi Regier et al (2013) arvioivat tukimuksessaan DSM-5 Field Trials in the United States and Canada, PartII: Test-Retest Reliability of Selected Categorical Diagnoses masennuksen reliabiliteetiksi realistisissa olosuhteissa kappa-arvolla mitattuna 0.28, mikä on käytännössä olematon. Verrattuna DMS-IV masennuksen reliabiliteetti laski rajusti, vaikka masennuksen diagnostiset kriteerit eivät muuttuneet. Tämän tutkijat arvioivat johtuneen siitä, että tutkimuksessa reliabiliteettia ei arvioitu äärimmäisen valikoiduilla potilasaineistoilla ja erittäin koulutettujen kliinikoiden toimesta, kuten ICD-tautiluokituksessa tehdään tai DSM-IV oltiin tehty. Kyseisen tutkimuksen perusteella on mieletöntä puhua realistisissa olosuhteissa sellaisesta sairaudesta kuin masennus, koska suurin osa annetuista diagnooseista on niin epäyhteneväisiä. Masennus sekoittuu usein post-traumaattisen stressihäiriön, alkoholismin, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön sekä lukuisten muiden häiriöiden kanssa. Lisäksi suurin osa masennuksesta on muuta kuin vakavaa masennusta, ja suurin osa ns. masentuneista kykenee jokseenkin normaaliin elämään eikä makaa päiväkausia sängyssä. Vakavaa masennusta eli määrittämätöntä vetämättömyyttä ja alakuloisuutta sairastaa arviolta 11-20 % masennuspotilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat tosi vaarallisia neuvoja ja asenteita, kun ne sanotaan ihmiselle, joka on ylisinnikäs ja jo muutenkin tekee yli rajojensa. Sillä saa paljon pahaa jälkeä aikaan.
Pitäisi siis antaa inceleille neuvo, että kannattaa pistää koko elämä paskaksi ja hautautua neljän seinän sijaan suoltamaan vihapuhetta nettiin, kun ette saaneet naista itsellenne säällisen iän puitteissa?
Mistä päättelit näin?
Jos ette halua masentua, niin kannattaa pitää ruutuaika minimaalisena, ettei maailma näyttäydy liian lohduttomana. Kummasti masentuneet löytävät tiensä tänne, skandaalilehtien sivuille tai kuuntelemaan youtubeen huru-ukkoja ja akkoja. Tai sitten vaihtoehtoisesti klassisen lonkeropullon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy yrittää mennä ongeman ytimeen ja yksin se ei onnistu, lääkäriin. Kävely kyllä auttaa paljonkin, en tiedä kun en oo koskaan ollut masentunut etten pääse sängystä ylös. Kävely auttaa jos pieni depis päällä.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain pakottaa itsensä, muuten on edessä työkyvyttömyyseläke.
Olen itse masentunut ja ahdistunut. Pahasti. Mutta joka päivä raahaan itseni töihin jossa voin välillä unohtaa oman tilanteeni.
Älkää antako itsellenne mahdollisuutta toimettomuuteen. Sieltä nouseminen voi olla melkeinpä mahdotonta.
Voi kun pääsikin eläkkeelle! Mun elämä on ollut rankkaa traumojen täytteistä paskaa ja fyysistä sairastelua vuosikaudet. Tämä tietenkin vaikuttanut mielenterveyteen jo niin paljon että mulla on itse*urhasuunnitelma valmiina toteutukseen.
Tk-lääkärin kirjoittama pitkä B-todistus on surullista luettavaa. Olin hyvin avoin kertoessani mitä kaikkea pahaa olen joutunut kokemaan.
Silti Kela ei myönnä edes sairauspäivärahaa mistään eläkkeistä puhumattakaan. Sillä ei ole merkitystä ettet pääse suihkuun, kuntouttavaan työtoimintaan sinun on mentävä. Tätä ne yrittävät minullekin tyrkyttää. Aivan sairasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus tuskin syntyy sormia napsauttamalla, vaan on prosessi ja tarvitaan tukku huonoja valintoja. Kun antaa vajota itsensä riittävän syvälle, niin pinnalle pääseminen on lopulta yhtä vaikeaa kuin laihduttaminen.
Masennus todella syntyy usean asian seurauksena. Muu syyllistäminen oli sitten sitä perus turhanpäiväistä sontaa mitä tältä palstalta voi odottaakin. Lapset ja nuoretkin voivat olla masentuneita ja itsetuhoisia. Ovatko he tehneet huonoja valintoja? Syytätkö heitäkin?
Tavallista aaveeta. Kun toteaa faktan, se on syyllistämistä.
Et vastannut kysymykseen ja uhriudut. Se tosin kertoo että mielipiteesi ei pohjaudu mihinkään kestävään ja lähemmin tarkasteltavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain pakottaa itsensä, muuten on edessä työkyvyttömyyseläke.
Olen itse masentunut ja ahdistunut. Pahasti. Mutta joka päivä raahaan itseni töihin jossa voin välillä unohtaa oman tilanteeni.
Älkää antako itsellenne mahdollisuutta toimettomuuteen. Sieltä nouseminen voi olla melkeinpä mahdotonta.
Voi kun pääsikin eläkkeelle! Mun elämä on ollut rankkaa traumojen täytteistä paskaa ja fyysistä sairastelua vuosikaudet. Tämä tietenkin vaikuttanut mielenterveyteen jo niin paljon että mulla on itse*urhasuunnitelma valmiina toteutukseen.
Tk-lääkärin kirjoittama pitkä B-todistus on surullista luettavaa. Olin hyvin avoin kertoessani mitä kaikkea pahaa olen joutunut kokemaan.
Silti Kela ei myönnä edes sairauspäivärahaa mistään eläkkeistä puhumattakaan. Sillä ei ole merkitystä ettet pääse suihkuun, kuntouttavaan työtoimintaan
Sinun pitää kertoa oireista! Koko oirehistoriasi siitä asti kun tapahtumat alkoivat (lapsuus?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus tuskin syntyy sormia napsauttamalla, vaan on prosessi ja tarvitaan tukku huonoja valintoja. Kun antaa vajota itsensä riittävän syvälle, niin pinnalle pääseminen on lopulta yhtä vaikeaa kuin laihduttaminen.
Masennus todella syntyy usean asian seurauksena. Muu syyllistäminen oli sitten sitä perus turhanpäiväistä sontaa mitä tältä palstalta voi odottaakin. Lapset ja nuoretkin voivat olla masentuneita ja itsetuhoisia. Ovatko he tehneet huonoja valintoja? Syytätkö heitäkin?
Tavallista aaveeta. Kun toteaa faktan, se on syyllistämistä.
Et vastannut kysymykseen ja uhriudut. Se tosin kertoo että mielipiteesi ei pohjaudu mihinkään kestävään ja lähemmin tarkasteltavaan.
En sinällään ottanut asiaan kantaa tai tarjonnut masentuneille parannuskeinoa, vaan totesin, että kyseessä on prosessi, joka olisi syytä saada katki alkuvaiheessa. Eli sama pätee kuin päihteiden käyttöön, ylipainoon ja likipitäen kaikkiin ongelmiin. Sitten kun maito on maassa, elämä on myös usein pilalla ja tarvitaan ammattiapua.
Määrittele masennus. Eli jos käy kävelyllä ja leipoo ei ole masentunut? Mietin tuossa äskettäin, että mikä on normaali työtön?
Onko se sellainen eritin aktiivinen työtön vai millainen?
Kuulin että eräästä valehdeltiin olevan vakavasti masentunut kun "Ei tehnyt mitään".
Se ei mitään oli siis, ei käynyt työssä, ei harrastanut mitään. Muista asioista ei voitu väittää, että ei tehnyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Määrittele masennus. Eli jos käy kävelyllä ja leipoo ei ole masentunut? Mietin tuossa äskettäin, että mikä on normaali työtön?
Onko se sellainen eritin aktiivinen työtön vai millainen?
Kuulin että eräästä valehdeltiin olevan vakavasti masentunut kun "Ei tehnyt mitään".
Se ei mitään oli siis, ei käynyt työssä, ei harrastanut mitään. Muista asioista ei voitu väittää, että ei tehnyt mitään.
Itse olin työtön pitkään 15 vuotta sitten ja säästin rahaa mm. leipomalla sämpylät itse.
Minäkin olen huolehtinut itsestäni, liikkunut, syönyt hyvin, levännyt, meditoinnut, pärjännyt työelämässä, ollut sosiaalinen, tutkiskellut itseäni, käynyt terapiassa.. ja pitkälle noilla pääsinkin. Saanut paljon onnea ja hyviä hetkiä.
Mutta kun se trauma on peräisin ihan vauva-ajoilta, niin se on risti mitä ei aina osaa eikä jaksa kantaa. Luovuttaminen ei ole koskaan ollut mielessä, mutta ymmärrän tosi hyvin sen kun kaikki on kunnossa, mutta mikään ei ole kunnossa olon.. se musertaa joskus päiviksi sängyn pohjalle ja mikään piiska ei siinä tilannetta auta. Silloin kokemuksen mukaan annan tunteen ja uupumksen olla. Sitä mitä itse usein kaipaan, on seura ja välittäminen noina aikoina. Kahvit yhdessä ystävän kanssa, juttelua, pikku kävely, ystävä pyytää yhdessä kauppaan, katsotaan leffa tms..
Älä jätä ketään yksin! Vaikka toinen vetäytyisikin, tai esittää kaiken olevan ok.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt miten se parantaa oloa että ei käy suihkussa? Jos makaa likaisena sängyssä niin varmasta olo on paska. Elämä on valintoja masentuneenakin!
No ei sen ole tarkoituskaan parantaa oloa, siinä vaiheessa ei vain enää välitä mistään.
Lääkkeet täytyy syödä, olen kokenut. Kyllä sinne suihkuun meno jonain päivänä onnistuu. Silloin ei tarvitse leipoa, vaan voi palkita itsensä vaikka pullakahveilla jossain lähikuppikassa.Yleensä pienet repäisyt johtavat hyvän kierteeseen. Ja kotiakin voi siuvota vaikka 15 minuuttia päivässä. Kyllä se siitä pikkuhiljaa kohenee.
Vain holhousvaltiossa on varaa maata hiukset likaisina sohvalla kuukausikaupalla ja haaveilla eläkkeestä jo nuorena. Ei muualla voi heittäytyä sohvalle, kun ei sitä rahaa tule itsestään mistään. Tämä on aivan käsittämätöntä, että elintaso on parempi kuin koskaan, maa on mahdollisuuksia täynnä ja ihmiset masentuvat tämän hyvinvoinnin keskellä. Selvästikään hyvinvoinnin ja elintason lisääminen ei lisää koettua onnellisuutta ja tyytyväisyyttä tietyn pisteen jälkeen. Voidaan siis laskea rimaa sen suhteen ihan reippaasti.
P.S. Ihmistä ei voi korjata ulkoapäin, kyllä sen tekemisen pitää lähteä ihmisestä itsestään. Nämä kaikki mielenterveyspalveluiden vaatimukset eivät auta eksistentiaaliseen ahdistukseen. Jos pitäisi herätä aamulla halkoja hakemaan ja ruokaa etsimään, niin suurin osa ihmisistä parantuisi hupsista vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vain holhousvaltiossa on varaa maata hiukset likaisina sohvalla kuukausikaupalla ja haaveilla eläkkeestä jo nuorena. Ei muualla voi heittäytyä sohvalle, kun ei sitä rahaa tule itsestään mistään. Tämä on aivan käsittämätöntä, että elintaso on parempi kuin koskaan, maa on mahdollisuuksia täynnä ja ihmiset masentuvat tämän hyvinvoinnin keskellä. Selvästikään hyvinvoinnin ja elintason lisääminen ei lisää koettua onnellisuutta ja tyytyväisyyttä tietyn pisteen jälkeen. Voidaan siis laskea rimaa sen suhteen ihan reippaasti.
P.S. Ihmistä ei voi korjata ulkoapäin, kyllä sen tekemisen pitää lähteä ihmisestä itsestään. Nämä kaikki mielenterveyspalveluiden vaatimukset eivät auta eksistentiaaliseen ahdistukseen. Jos pitäisi herätä aamulla halkoja hakemaan ja ruokaa etsimään, niin suurin osa ihmisistä parantuisi hupsista vaan.
Masennus yleistyy sitä mukaa, kun ihmiset ruokkaivat itseään kaikella negatiivisella. Tältäkin palstalta positiivisen hyvän mielen ketjun löytäminen on kuin yksisarvista metsästäisi. Niitä ei ole, vaan suurinpiirtein kaikki lokeroituu likipitäen henkisen väkivallan alle.
Masennukseen kuuluu itsesyytökset ja epäonnistumisen tunne siitä, ettei pääse edes sinne suihkuun. Maassa makaavan potkiminen ei auta.
Jos haluaa oikeasti auttaa (mihin ei tietenkään ole velvollinen) niin parasta on mennä lempeästi auttamaan se masentunut suihkuun, lenkille, kastella kukat, viedä ruokaa, siivota jne.
Jos on annettavana pelkkä itsestäänselviä neuvoja niin paras apua on pitää suunsa kiinni.
Olen itse noussut masennuksesta ja ennen masennusta olin tunnollinen, mutta hauskaa seuraa oleva sosiaalinen mallikansalainen. Kuin oppikirjasta oli ruokailut, liikunnat, harrastukset, levon määrä jne.
En masentunut huonojen elintapojen, laiskuuden, vastuuttomuuden tai vastaavan takia. Masennuin koska lapsuuteni oli liian rankka ja ympäristö kylmä.
En usko että olisin masentunut, ellen olisi muuttanut Helsinkiin, josta puuttuu tarpeeksi suuri yhteisöllisyys ja luontokaan ei ole ihan samanlainen rauhan tyyssija, johon olen tottunut. Pinnallinen, suorittava, urbaani ympäristö ei ole ihanteellinen jos elämä alkaa tuntua puristavalta.