Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Nuo ohjeet on tarkoitettu siihen, kun ihminen alkaa tuntea olonsa huonoksi. Jos itsekin jäisi kotiin sohvalle syömään sipsejä ja tuijottamaan Netflixiä, niin varmasti parin viikon päästä olo olisi paljon huonompi. Lenkille lähtö piristää heti. Ja kyllä aikuisen ihmisen on itse järjesteltävä asioitaan, etsittävä seuraa ja tekemistä. Nykyisin ihminen on niin passiivinen, että odottaa ratkaisujen tuleva kotiin itsestään. Nämä keskellä yltäkylläisyyttä masentuvat on kyllä laji sinänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noissakin maissa ne yksinjätetyt kuolevat hiljaa johonkin koloonsa tai tekevät itselopetuksen.

Miksi ne meikataan täällä lisääntymiskykyisiksi. Ei päävikageeneillä kuuluisi olla oikeutta päästä jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää miten ihmiset köyhissä maissa selviää, kun on vaan pakko hengissä säilymiseksi ja perheen elättämiseksi tehdä ne työt mitä suinkin on pienelläkin palkalla saatavilla eikä puhettakaan, että voisi masennukseen vedoten yhteiskunnan tuella jäädä sängyn pohjalle ja netin äärelle makoilemaan, kun ei työnteko yhtään innosta ja huvita.

Jokainen tuntemani vaikeasti masentunut kyllä selviytyi ja suoritti niin kauan kuin suinkin mahdollista, jotkut vuosikymmeniäkin, kunnes se seinä vain tuli vastaan eivätkä kyenneet enää liikkumaan mihinkään. Yksi näistä jo kirjaimellisesti kuoli sinne sängynpohjalle, kun lakkasi huolehtimasta itsestään. Kaverinsa löysivät.

Missään ei ole niin asiantuntemattomia ja jurpoja musta tuntuu -mielipiteitä kuin av:n masennusketjuissa. Masentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan sama ilmiö kuin monessa muussakin sairaudessa ja vaivassa, maataan sängyssä ja odotetaan, että lääkäri/hieroja/fysioterapeutti/lääke/hoito parantaa ongelman vaikka suurin työ olisi itsellä tehtävänä. 

Itsekin käyn keuhkokuumeessa ja sytostaattihoidon aikana ulkoilemassa. Se on vain tahdon asia.

Vierailija kirjoitti:

Nuo ohjeet on tarkoitettu siihen, kun ihminen alkaa tuntea olonsa huonoksi. Jos itsekin jäisi kotiin sohvalle syömään sipsejä ja tuijottamaan Netflixiä, niin varmasti parin viikon päästä olo olisi paljon huonompi. Lenkille lähtö piristää heti. Ja kyllä aikuisen ihmisen on itse järjesteltävä asioitaan, etsittävä seuraa ja tekemistä. Nykyisin ihminen on niin passiivinen, että odottaa ratkaisujen tuleva kotiin itsestään. Nämä keskellä yltäkylläisyyttä masentuvat on kyllä laji sinänsä. 

Ja näin. Malliesimerkki. Kun ihmisellä ei ole pienintä aavistusta asiasta, mutta silti hän kirjoittaa pitkän kommentin.  Huokaus. Mutta näitä sirpoja ja seijoja neuvoineen on maailma täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Nuo ohjeet on tarkoitettu siihen, kun ihminen alkaa tuntea olonsa huonoksi. Jos itsekin jäisi kotiin sohvalle syömään sipsejä ja tuijottamaan Netflixiä, niin varmasti parin viikon päästä olo olisi paljon huonompi. Lenkille lähtö piristää heti. Ja kyllä aikuisen ihmisen on itse järjesteltävä asioitaan, etsittävä seuraa ja tekemistä. Nykyisin ihminen on niin passiivinen, että odottaa ratkaisujen tuleva kotiin itsestään. Nämä keskellä yltäkylläisyyttä masentuvat on kyllä laji sinänsä. 

Kun minut rais*attiin niin ei sitä pahaa oloa saanut pois millään lenkillä, mutta ei kyllä netflixin ja sipsin tyyppisillä ratkaisuillakaan. Kai se masennus oli aika väistämätön. Tai no, tietysti superihmiset kokevat tuonkin vain pienenä hidasteena, josta on täysin toipunut kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää miten ihmiset köyhissä maissa selviää, kun on vaan pakko hengissä säilymiseksi ja perheen elättämiseksi tehdä ne työt mitä suinkin on pienelläkin palkalla saatavilla eikä puhettakaan, että voisi masennukseen vedoten yhteiskunnan tuella jäädä sängyn pohjalle ja netin äärelle makoilemaan, kun ei työnteko yhtään innosta ja huvita.

 

Tutkitusti ihmiset noissa oloissa eivät masennu eivätkä traumatisoidu kuten keskiluokkaiset länsimaalaiset. Tämä johtuu eroista yhteisällisyydessä. Traumatisoituminen ja masentuminen alkoi räjähdysmäisesti vasta, kun perheet ja yhteisöt pirstaloituivat ja ihmisten piti alkaa selvitä vaikeuksista ja pahoista asioista yksin.

 

Suomalaisethan suorastaan nauttii yksin- tai ihan vaan oman perheensä kesken olosta.

 

Enemmänkin kyse on elintasosairaudesta ja ennen kaikkea lääketehtaiden halusta saada mahdollisimman paljon lääkkeitä markkinoitua ja myytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan sama ilmiö kuin monessa muussakin sairaudessa ja vaivassa, maataan sängyssä ja odotetaan, että lääkäri/hieroja/fysioterapeutti/lääke/hoito parantaa ongelman vaikka suurin työ olisi itsellä tehtävänä. 

Itsekin käyn keuhkokuumeessa ja sytostaattihoidon aikana ulkoilemassa. Se on vain tahdon asia.

 

Jotkut ei vaan tajua, ei tule koskaan tajuamaan. Kuten tämä ylläoleva. Ei niin mitään ymmärrystä asiasta mutta "näkemystä" löytyy. Apua näitä terttukaarinoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää miten ihmiset köyhissä maissa selviää, kun on vaan pakko hengissä säilymiseksi ja perheen elättämiseksi tehdä ne työt mitä suinkin on pienelläkin palkalla saatavilla eikä puhettakaan, että voisi masennukseen vedoten yhteiskunnan tuella jäädä sängyn pohjalle ja netin äärelle makoilemaan, kun ei työnteko yhtään innosta ja huvita.

 

Tutkitusti ihmiset noissa oloissa eivät masennu eivätkä traumatisoidu kuten keskiluokkaiset länsimaalaiset. Tämä johtuu eroista yhteisällisyydessä. Traumatisoituminen ja masentuminen alkoi räjähdysmäisesti vasta, kun perheet ja yhteisöt pirstaloituivat ja ihmisten piti alkaa selvitä vaikeuksista ja pahoista asioista yksin.

 

Suomalaisethan suorastaan nauttii yksin- tai ihan vaan oman perheensä kesken olosta.

 

Ilmeisesti minä ja moni muu itsensä suomalaiseksi kuvitellut onkin jotain muuta. Tämä toisten puolesta tietämisen taso on jotain ihan käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

On aika ignoranttia sanoa, että ne jotka suosittelevat itsestään vastuunottoa eivät ole olleet masentunteita, koska moni masentunut on juurikin parantunut "itseään niskasta kiinni ottamalla", ja se on se syy suositella sitä. Vaikka se on varmaan kaikista pahimman ja myrkyllisimmän kuuloinen ohje masentuneen mielestä.

Ei kannata. Masentuneet suuttuu, kun lukevat, että joku on selvinnyt masennuksesta ottamalla rutiinit haltuun ja lopettanut itsesäälissä kieriskelyn

Suomessa on 1,3 miljoonaa yksinasuvaa, eli alle neljäsosa. Näistä osa on yksinasuvia omasta halustaan, osa omasta halustaan kokemansa kaltoinkohtelun jälkeen ja osa tahtomattaan. 

Traumatisoituminen ja masennus ei johdu siitä, että on yksin vaan siitä, että JÄÄ yksin tilanteessa, jossa tarvitsisi perheen ja yhteisön olemassaoloa toipuakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo ohjeet on tarkoitettu siihen, kun ihminen alkaa tuntea olonsa huonoksi. Jos itsekin jäisi kotiin sohvalle syömään sipsejä ja tuijottamaan Netflixiä, niin varmasti parin viikon päästä olo olisi paljon huonompi. Lenkille lähtö piristää heti. Ja kyllä aikuisen ihmisen on itse järjesteltävä asioitaan, etsittävä seuraa ja tekemistä. Nykyisin ihminen on niin passiivinen, että odottaa ratkaisujen tuleva kotiin itsestään. Nämä keskellä yltäkylläisyyttä masentuvat on kyllä laji sinänsä. 

Kun minut rais*attiin niin ei sitä pahaa oloa saanut pois millään lenkillä, mutta ei kyllä netflixin ja sipsin tyyppisillä ratkaisuillakaan. Kai se masennus oli aika väistämätön. Tai no, tietysti superihmiset kokevat tuonkin vain pienenä hidasteena, josta on täysin toipunut kuukaudessa.

Sinulle on käynyt tosi kamalasti, olen pahoillani. Silloin on tietysti selvää että tapahtunutta ei noin vain voi unohtaa. Oletko saanut traumaterapiaa?

Masennusta on monentasoista, lievempiin voi toimiakin ylös ulos ja lenkille. Olisi mahtavaa jos jokaisella masentuneelta olisi tukihenkilö joka kävisi hakemassa kävelylle ja leipomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan sama ilmiö kuin monessa muussakin sairaudessa ja vaivassa, maataan sängyssä ja odotetaan, että lääkäri/hieroja/fysioterapeutti/lääke/hoito parantaa ongelman vaikka suurin työ olisi itsellä tehtävänä. 

Päinvastoin, en odota enää kenenkään apua, kun ei siitä ole tähänkään mennessä ollut mitään hyötyä. Joko selviydyn tästä itse oikeaan ongelmaan pureutuen tai kuolen yrittäessäni.

Iso osa ihmisistä ei tiedä mitä oikea masennus on. Heille masennus tarkoittaa satunnaista maksimissaan päivän tai kaksi kestävää väsymystä (jolle ei löydy järkevää syytä) ja aikaansaamattomuutta. Tuollainen "masennus" voi todellakin hävitä puuhastelemalla jotain. Oikea masennus ei kuitenkaan häviä puuhasteluilla vaan se kestää niin kauan kuin se kestää. Tosin luonnossa liikkuminen voi auttaa hetkellisesti, ainakin itselläni.

Pitää tietenkin muistaa, että masennus on sangen usein itse päihteillä ja/tai lääkkeiden väärinkäytöllä aiheutettua. Ei ole missään tapauksessa sattumaa, että suurin, tai ainakin iso osa, mielenterveyspalveluiden asiakkaista on enemmän tai vähemmän päihdeongelmaisia.

Veikkaan, että suurimmalta osalta masentuneita löytyy joku ihan validi pohjasyy. Akoholistivanhemmat, kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä lapsena jne. Sitten on suoritettu normaalia elämää, kunnes tapahtuu jotain, mikä on kantokyvylle liikaa.

Rutiinit on hyvät. On hyvä yrittää löytää jostain mielihyvää. Mutta on myös ihan hyvä sairastaa se masennus, eikä pakottaa itseään reipastumaan takaisin suorittajaksi hoitamatta pohjasyytä.

Vierailija kirjoitti:

Masennuksessa pitäisi pyrkiä tunnistamaan se, mikä masentaa ja sitten muuttamaan asioita, kuten olosuhteita ja ajatusmalleja.

Joo. Entäs sitten kun tietää mikä masentaa eikä asialle voi tehdä yhtään mitään? Lapsesi kuolee ja masennut siitä. Miten muutetaan olosuhteita ja ajatusmalleja häh? Ärsyttää kun kaikki tuntuvat kuvittelevan, ettei kenelläkään ole syytä masennukselle, se vaan putkahtaa.kun sille syylle EI VOI TEHDÄ MITÄÄN niin paljonpa kiinnostaa kävelylenkit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksessa pitäisi pyrkiä tunnistamaan se, mikä masentaa ja sitten muuttamaan asioita, kuten olosuhteita ja ajatusmalleja.

Joo. Entäs sitten kun tietää mikä masentaa eikä asialle voi tehdä yhtään mitään? Lapsesi kuolee ja masennut siitä. Miten muutetaan olosuhteita ja ajatusmalleja häh? Ärsyttää kun kaikki tuntuvat kuvittelevan, ettei kenelläkään ole syytä masennukselle, se vaan putkahtaa.kun sille syylle EI VOI TEHDÄ MITÄÄN niin paljonpa kiinnostaa kävelylenkit.

Niinpä. Ajan kanssa voi löytää oman elämänhalunsa uudelleen. Joko yksin ja/tai lääkityksen ja/tai terapian avulla. Mutta ei tuosta suurin osa toivu kuukaudessa tai edes vuodessa, millään kikkakonstilla. Etenkään, kun ne konstit eivät kiinnosta sillä hetkellä, mielellä on tärkeämpää tekemistä = prosessoida asiaa. 

Otan osaa rakkaimpasi menetykseen <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksessa pitäisi pyrkiä tunnistamaan se, mikä masentaa ja sitten muuttamaan asioita, kuten olosuhteita ja ajatusmalleja.

Joo. Entäs sitten kun tietää mikä masentaa eikä asialle voi tehdä yhtään mitään? Lapsesi kuolee ja masennut siitä. Miten muutetaan olosuhteita ja ajatusmalleja häh? Ärsyttää kun kaikki tuntuvat kuvittelevan, ettei kenelläkään ole syytä masennukselle, se vaan putkahtaa.kun sille syylle EI VOI TEHDÄ MITÄÄN niin paljonpa kiinnostaa kävelylenkit.

Terapia auttaa muuttamaan ajatusmalleja ja myös hahmottamaan, että mikä olosuhteissa on vialla ja mitä niille on tehtävissä. Joskus olosuhteille voi tehdä paljonkin, eli vaikkapa luopua ihmissuhteista jotka vievät voimat ja ylläpitävät masennusta, ja joskus taas ei voi, jolloin on muutettava omaa ajattelua. 

Masennus tuskin syntyy sormia napsauttamalla, vaan on prosessi ja tarvitaan tukku huonoja valintoja. Kun antaa vajota itsensä riittävän syvälle, niin pinnalle pääseminen on lopulta yhtä vaikeaa kuin laihduttaminen.