Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan
19.11.2023 |
Jos itsensä peseminen on jo liikaa niin millä voimavaroilla tämä ihminen vaivaisi pullataikinaa
Kommentit (1272)
Vierailija kirjoitti:
Vain holhousvaltiossa on varaa maata hiukset likaisina sohvalla kuukausikaupalla ja haaveilla eläkkeestä jo nuorena. Ei muualla voi heittäytyä sohvalle, kun ei sitä rahaa tule itsestään mistään. Tämä on aivan käsittämätöntä, että elintaso on parempi kuin koskaan, maa on mahdollisuuksia täynnä ja ihmiset masentuvat tämän hyvinvoinnin keskellä. Selvästikään hyvinvoinnin ja elintason lisääminen ei lisää koettua onnellisuutta ja tyytyväisyyttä tietyn pisteen jälkeen. Voidaan siis laskea rimaa sen suhteen ihan reippaasti.
P.S. Ihmistä ei voi korjata ulkoapäin, kyllä sen tekemisen pitää lähteä ihmisestä itsestään. Nämä kaikki mielenterveyspalveluiden vaatimukset eivät auta eksistentiaaliseen ahdistukseen. Jos pitäisi herätä aamulla halkoja hakemaan ja ruokaa etsimään, niin suurin osa ihmisistä parantuisi hupsista vaan.
Kyllä niitä "sohvalle heittäytyjiä" varmasti on muuallakin ja he kuolevat sitten niille sijoilleen. Samaa voit toki toivoa tänne.
Ja tästä "hyvinvoinnista" kovasti jauhetaan, mutta eipä sitä ja niitä upeita mahdollisuuksia ole esim. ihmisellä, joka on parikymmentä vuotta kasvanut väkivaltaisessa kodissa ja sen myötä sairastunut ja toimintakykynsä menettänyt. Väkisin toki moni yrittää pärjäillä ja puskea eteenpäin, sitä jaksaa sen ajan minkä jaksaa. Kunnes ei enää nouse edes sitä ruokaa etsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa ihmisistä ei tiedä mitä oikea masennus on. Heille masennus tarkoittaa satunnaista maksimissaan päivän tai kaksi kestävää väsymystä (jolle ei löydy järkevää syytä) ja aikaansaamattomuutta. Tuollainen "masennus" voi todellakin hävitä puuhastelemalla jotain. Oikea masennus ei kuitenkaan häviä puuhasteluilla vaan se kestää niin kauan kuin se kestää. Tosin luonnossa liikkuminen voi auttaa hetkellisesti, ainakin itselläni.
Pitää tietenkin muistaa, että masennus on sangen usein itse päihteillä ja/tai lääkkeiden väärinkäytöllä aiheutettua. Ei ole missään tapauksessa sattumaa, että suurin, tai ainakin iso osa, mielenterveyspalveluiden asiakkaista on enemmän tai vähemmän päihdeongelmaisia.
Masennuksesta puhutaan yleisesti aivan, kuin se olisi jokin tunnettu yhtenäinen sairaus. Masennusta ei voi kuitenkaan mitata kuin arviointilomakkeilla, joissa kysytään
Sinä joka teet noin hienoja analyysejä mitä sanoisit jostain, joka itse haluaa viettää melko aktiivivapaata elämää?
Jos tuollainen on kriteerinä, voidaan joku diagnosoida väärin perustein jopa. Joskus jopa tahallisesti, varsinkin jos on työtön.
Ja wau jos saadaan vielä muut uskomaan että henkilö on jotain... No jotain ihmeellistä mistä vaaraa itselleen tai muille niin wau voidaan saada jopa masennuslääkitys henkilölle, joka ei ole sitä. Tai jotain järeämpää. Paitsi siihen tarvitaan henkilön oma suostumus tietenkin. Hänen omalla näkemyksellä on merkitystä aika paljonkin. Tai pitäisi olla ellei ole pakkohoidossa.
Pakkohoitopapereita ei voi väärentää, tai luulisi ainakin niin, vaikka tuollaisestakin olen kuullut. Toivottavasti ihmiset ei sentään niin hulluja ja tyhmiä ole, että jos kuulevat että väärin perustein on tuollaiset paperit tehty, uskovat johonkin "se nyt oli pakko".
Pitäisi herätä, jos oli pakko, miksi piti tehdä noin järeitä asioita laittomasti rikoksia tehden ja perusoikeuksia rikkoen. Onnistuisi ihan lakien mukaan jos oikea aihe olisi.
Hanki itsellesi ihana pyjama tai yöpaita, pehmoiset tohvelit tai torkkupeitto sitä sängyn pohjalla loikoilua varten. Anna itsellesi oikein lupa olla vaan ja möllöttää. Tee siitä suorastaan ylellinen luxushetki. Katsele ja nauti. Oikein tunne, kuinka maukasta on vaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Hanki itsellesi ihana pyjama tai yöpaita, pehmoiset tohvelit tai torkkupeitto sitä sängyn pohjalla loikoilua varten. Anna itsellesi oikein lupa olla vaan ja möllöttää. Tee siitä suorastaan ylellinen luxushetki. Katsele ja nauti. Oikein tunne, kuinka maukasta on vaan olla.
Kukapa tuota ei tietäisi? Kysymys olikin, miten saada intoa ja energiaa siihen, että jaksaisi ja huvittaisi tehdä muutakin kuin vaan olla ja möllöttää, kun mitä pidemmäksi aikaa sinne sängynpohjalla on käpertynyt loikoilemaan, sen suurempi kynnys sieltä on nousta.
Leipomisneuvot on täyttä hölynpölyä. Tässä taas kerran yksi tärkeimmistä asioista mikä itseäni on auttanut: lakkaa miellyttämästä muita, arvosta itseäsi, tee itsellesi hyvää, kuuntele itseäsi, hemmotele aina kun voit. Jos joku väittää että joku leipominen parantaa sinut ja muutenkin jatkuvasi morkkaa sinua, antaa ymmärtää sinun olevan niin tyhmä että et osaa itse tietää mikä sinulle on parasta ja tunkeutuu rajojesi yli toistuvasti: katkaise välit pysyvästi. Olet sen arvoinen!
Minä lepäsin eilen, lepään myös tänään koska kehoni niin kertoo. Ehkä huomenna pääsen lenkille. Lepo ja omantahtisuus on itselleni parhaimmat lääkkeet.
Tämä omien oikeuksien luettelo on ollut itselleni äärimmäisen tärkeä. Oma hyvinvointini saa olla itselleni tärkeämpää kuin muiden roskakorina ja sätkynukkena oleminen.
https://www.ratkori.fi/omat-oikeudet
https://psykat.net/blogi/omien-oikeuksien-julistus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On joitain päiviä jolloin pukeutuminenkin v1tuttaa, jokaikinen vaatekappale pistää vastaan niin paljon kuin mahdollista, paita on aina väärinpäin, housut juuttuu jalkoihin kiinni, parillisia sukkia ei löydy ja sukatkin pistää vastaan eikä mene jalkaan ilman hirveää taistelua. Aikaa palaa sitten pelkkään pukeutumiseen vaatteiden etsimisen ja vastaanhangoittelun takia minuuttikaupalla, jollei enemmänkin.
Tekee omien voimavarojen mukaan. Jos suihkussa käynti on liian vaativaa niin käyttää pesulappuja. Jos astioita ei jaksa tiskata käyttää kertakäyttöastioita. Jos hampaita ei jaksa harjata niin käyttää suuvettä. jne. Jos ei jaksa tehdä ruokaa syö valmisaterioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Niinpä. Ajan kanssa voi löytää oman elämänhalunsa uudelleen. Joko yksin ja/tai lääkityksen ja/tai terapian avulla. Mutta ei tuosta suurin osa toivu kuukaudessa tai edes vuodessa, millään kikkakonstilla. Etenkään, kun ne konstit eivät kiinnosta sillä hetkellä, mielellä on tärkeämpää tekemistä = prosessoida asiaa.
Otan osaa rakkaimpasi menetykseen <3"
Lopeta kuitenkin parantumisen tyrkyttäminen. On ok jos ei koskaan toivu lapsensa menettämisestä. Minusta tämä on ihan luonnollista. Kaikkien ei tarvitse olla superpositiivisia työsuorittajia ja elämässä menestyjiä ollakseen arvokkaita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Keksi kiinnostavaa tekemistä, kun masentaa. Jokainen on jostain asiasta kiinnostunut. Vaikka ihan pienestäkin näpertelystä.
Kirjoita vaikka parempana päivänä vihkoon tai lapulle ylös mieleesi tulevia asioita, joita tykkäät tehdä hyvänä päivänä. Sitä voi sitten silmäillä ja valita sopiva tekeminen huonona päivänä.
Kannattaa myös muistaa, että sairaaloissa ja kodeissa makaa lukemattomia määriä sellaisia ihmisiä, lapsista vanhuksiin, jotka mielellään nousisivat sängystä ylös ja tekisivät jotain, mutta eivät pysty, koska ovat sidottuja sänkyynsä esim. jonkun sairauden tai muun syyn takia. Joten nouse ylös, koska voit nousta ja koita tuntea kiitollisuutta siitä, että voit.
En näe että mun pitäisi miettiä pätkääkään, kuinka huonosti joillain on tai ei ole. Normaalia myötätuntoa toki, mutta omat tekemiseni ei ikinä riipu, eikä pitäisi riippua siitä, mitä joku toinen pystyy tai ei pysty tehdä. Esim. en urheile, jos en halua vaikka kuinka sinulla olisi kerrottavana sydäntäsärkevä tarina ihmisestä, joka ei voi tehdä sitä tai tätä jostain syystä. Sitä paitsi, itselläni on muita kamaluuksia esim. olen ollut ihan törky rikosten ja vääryyksien kohde sellaisten ihmisten taholta, joilla enemmän valtaa. Älä tule pätkääkään sanomaan, että mistä pitäisi olla kiitollinen, mitä pitäisi tehdä tai kuinka positiivinen pitäisi olla.
Monilla on huonommin asiat, monilla pahemmin, mutta älä edes yritä tulla mulle kertomaan miten mun asiat on tai miten pitäisi suhtautua niihin. . Varsinkaan kun et edes niistä törky rikoksista mitä tehty! Jotkut yrittävät omia ihmisen jopa niin että määrittelevät miten pitää tai saa suhtautua vastoinkäymisiin tai oikeastaan omassa tapauksissa sabotointeihin tai rikoksiin. Tuo vasta on törkeyden huippu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus tuskin syntyy sormia napsauttamalla, vaan on prosessi ja tarvitaan tukku huonoja valintoja. Kun antaa vajota itsensä riittävän syvälle, niin pinnalle pääseminen on lopulta yhtä vaikeaa kuin laihduttaminen.
Masennus todella syntyy usean asian seurauksena. Muu syyllistäminen oli sitten sitä perus turhanpäiväistä sontaa mitä tältä palstalta voi odottaakin. Lapset ja nuoretkin voivat olla masentuneita ja itsetuhoisia. Ovatko he tehneet huonoja valintoja? Syytätkö heitäkin?
Aika moni masentuu koulukiusaamisesta. Samat kiusaajat jatkavat valitsemallaan tiellä myös aikuisena tällä palstalla, näissä keskusteluissa. Miksi heitä ei kehoteta muuttumaan ja parantumaan?
Kiusaaja, ota itseäsi niskasta kiinni!
Jokainen emämänilosanomaa ja vireyden sanomaa on hyvä vaan ja menee toitottamaan sitä henkilöille, jotka sitä haluavat ja tarvitsevat. Älä mene jauhamaan paskaa ja toteuttamaan parannuksia jopa rikoksin jollekin, joka vaan haluaisi sylkäistä sun päälle ja sanoa sen äffällä alkavan sanan ja syystäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On joitain päiviä jolloin pukeutuminenkin v1tuttaa, jokaikinen vaatekappale pistää vastaan niin paljon kuin mahdollista, paita on aina väärinpäin, housut juuttuu jalkoihin kiinni, parillisia sukkia ei löydy ja sukatkin pistää vastaan eikä mene jalkaan ilman hirveää taistelua. Aikaa palaa sitten pelkkään pukeutumiseen vaatteiden etsimisen ja vastaanhangoittelun takia minuuttikaupalla, jollei enemmänkin.
Tätä tapahtuu ihan jokaiselle, tai ainakin valtaosalle, joten turhaa sen perusteella kuvitella olevansa jotenkin uniikki lumihiutale ja oikeutettu yhteiskunnan tukemana olemaan tekemättä vaan mitä huvittaa, jos ylipäätään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On joitain päiviä jolloin pukeutuminenkin v1tuttaa, jokaikinen vaatekappale pistää vastaan niin paljon kuin mahdollista, paita on aina väärinpäin, housut juuttuu jalkoihin kiinni, parillisia sukkia ei löydy ja sukatkin pistää vastaan eikä mene jalkaan ilman hirveää taistelua. Aikaa palaa sitten pelkkään pukeutumiseen vaatteiden etsimisen ja vastaanhangoittelun takia minuuttikaupalla, jollei enemmänkin.
Tätä tapahtuu ihan jokaiselle, tai ainakin valtaosalle, joten turhaa sen perusteella kuvitella olevansa jotenkin uniikki lumihiutale ja oikeutettu yhteiskunnan tukemana olemaan tekemättä vaan mitä huvittaa, jos ylipäätään mitään.
Jaa. Ei ole tapahtunut minulle. Ei terveenä eikä masentuneena. Luotan silti enemmän lääkärin diagnosointikykyyn kuin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On joitain päiviä jolloin pukeutuminenkin v1tuttaa, jokaikinen vaatekappale pistää vastaan niin paljon kuin mahdollista, paita on aina väärinpäin, housut juuttuu jalkoihin kiinni, parillisia sukkia ei löydy ja sukatkin pistää vastaan eikä mene jalkaan ilman hirveää taistelua. Aikaa palaa sitten pelkkään pukeutumiseen vaatteiden etsimisen ja vastaanhangoittelun takia minuuttikaupalla, jollei enemmänkin.
Tätä tapahtuu ihan jokaiselle, tai ainakin valtaosalle, joten turhaa sen perusteella kuvitella olevansa jotenkin uniikki lumihiutale ja oikeutettu yhteiskunnan tukemana olemaan tekemättä vaan mitä huvittaa, jos ylipäätään mitään.
Sanoinkos minä yhtään mitään yhteiskunnan tuella makoilusta tämän perusteella? En sanonut. Sinä hyökkäsit heti voimakkaan ennakkoasenteesi kanssa väittämään tuollaista. Taidat olla juuri sellainen myrkyllinen tyyppi, jonka takia kunnon ihmiset masentuvat tässä muutenkin tylyssä maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vain holhousvaltiossa on varaa maata hiukset likaisina sohvalla kuukausikaupalla ja haaveilla eläkkeestä jo nuorena. Ei muualla voi heittäytyä sohvalle, kun ei sitä rahaa tule itsestään mistään. Tämä on aivan käsittämätöntä, että elintaso on parempi kuin koskaan, maa on mahdollisuuksia täynnä ja ihmiset masentuvat tämän hyvinvoinnin keskellä. Selvästikään hyvinvoinnin ja elintason lisääminen ei lisää koettua onnellisuutta ja tyytyväisyyttä tietyn pisteen jälkeen. Voidaan siis laskea rimaa sen suhteen ihan reippaasti.
P.S. Ihmistä ei voi korjata ulkoapäin, kyllä sen tekemisen pitää lähteä ihmisestä itsestään. Nämä kaikki mielenterveyspalveluiden vaatimukset eivät auta eksistentiaaliseen ahdistukseen. Jos pitäisi herätä aamulla halkoja hakemaan ja ruokaa etsimään, niin suurin osa ihmisistä parantuisi hupsista vaan.
Noh jos nyt mietitään niin ihmisten vapaa-aika tulee lisääntymään joka tapauksessa työelämän muuttuessa pitkällä aikavälillä. Siitä voi olla iloinenkin että vihdoin päästään sieltä joka-aamuisesta halkojen hakemisesta tilaan jossa olemassaolo, lämpö, ruoka ja turva on itseisarvo, ei asia joka pitää hiellä ja verellä ansaita. Mitähän käy masennukselle ja ahdistukselle tuolla tulevaisuudessa?
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ovat nyt tietynlaisia koekaniineja että mitä se hyvä elämä on kun työ ja raadanta ei ole sen keskiössä. Mistä asioista ihminen ja ihmisen itsetunto ja hyvinvointi rakentuvat? Maailma, tiede ja tutkimus kehittyvät ja ihmisten ymmärrys itsestään kasvaa. Pystymme tarjota koko ajan parempaa apua ja elämänlaatua masentuneillekin. Vai pitäisikö kuitenkin palata ajassa takaisin ja asuttaa heidät korpimökkeihin halkoja hakkaamaan? Kyllähän sekin voi joitakin auttaa...
Mietin kuitenkin että jos yhteiskunta on täynnä mahdollisuuksia, miksi meillä edes on masentuneita? Miksi on valtavasti sellaisia ihmisiä jotka tuntevat että niitä mahdollisuuksia omalla kohdalla ei ole? Jokin tuolla nyt sakkaa pahasti, peilikuva näyttää väärin.
Yksi syy on se että suomalainen yhteiskunta on paikoitellen liian mustavalkoinen. Suurin osa eläkeläisistä (esim mt-syyt) haluaisivat kokemukseni mukaan tehdä osa-aikaisesti töitä. Mahdollisuutta tähän on kuitenkin tarjolla liian vähän. Mentaliteetti on joko täydellinen horjumaton panos yritykselle ja yhteiskunnalle tai ei mitään. Työstä sivuun jääminen aiheuttaa häpeää tässä hampaiden kiristelyn luvatussa maassa, harvemmin kukaan ylpeänä ilmoittaa olevansa tk- eläkkeellä. Jos työkyvyttömiä alkaa olemaan parisataa tuhatta niin asiaa kannattaa alkaa pikku hiljaa tarkastella vakavasti. En sano että tietäisin ratkaisuja.
Toinen masennusta levittävä asia on yhteisöllisyyden puute. Joku jossain kommentissa joskus sanoi suurinpiirtein että yhteiskuntaa ja palveluja pitäisi rakentaa ja kehittää niin että ihmiset kohtaisivat mahdollisimman paljon toisiaan, että välillämme olisi mahdollisimman paljon vuorovaikutusta. Täällä pärjää päivästä toiseen liian helposti niin ettei tarvitse vaihtaa sanaakaan kenenkään kanssa. Ei ihmekkään että syntyvyyskin laskee. Yksiöihin muutetaan lapsuudenkodissa homehtumaan muuhun maailmaan nähden hirvittävän nuorina. Kuinkahan monen masennusta sekin on vain pahentanut? Itse nostan käden pystyyn.
Minun on vaikea, mahdotonkin keksiä paikkaa johon mennä aikuisena ilman ostopakkoa, jossa olisi luontevaa jutella (entuudestaan tuntemattomien) ihmisten kanssa tai olla vain. Tälle oli termi jota en muista. Ei ihme että ihmiset käyvät baareissa.
Kyllä näillä eväillä ihminen pysyy melankolisena ja masentuneena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki itsellesi ihana pyjama tai yöpaita, pehmoiset tohvelit tai torkkupeitto sitä sängyn pohjalla loikoilua varten. Anna itsellesi oikein lupa olla vaan ja möllöttää. Tee siitä suorastaan ylellinen luxushetki. Katsele ja nauti. Oikein tunne, kuinka maukasta on vaan olla.
Kukapa tuota ei tietäisi? Kysymys olikin, miten saada intoa ja energiaa siihen, että jaksaisi ja huvittaisi tehdä muutakin kuin vaan olla ja möllöttää, kun mitä pidemmäksi aikaa sinne sängynpohjalla on käpertynyt loikoilemaan, sen suurempi kynnys sieltä on nousta.
Minä sain sen lääkityksellä. Ei se tosin minua siitä masennuksesta parantanut.
Vierailija kirjoitti:
Keksi kiinnostavaa tekemistä, kun masentaa. Jokainen on jostain asiasta kiinnostunut. Vaikka ihan pienestäkin näpertelystä.
Kirjoita vaikka parempana päivänä vihkoon tai lapulle ylös mieleesi tulevia asioita, joita tykkäät tehdä hyvänä päivänä. Sitä voi sitten silmäillä ja valita sopiva tekeminen huonona päivänä.
Kannattaa myös muistaa, että sairaaloissa ja kodeissa makaa lukemattomia määriä sellaisia ihmisiä, lapsista vanhuksiin, jotka mielellään nousisivat sängystä ylös ja tekisivät jotain, mutta eivät pysty, koska ovat sidottuja sänkyynsä esim. jonkun sairauden tai muun syyn takia. Joten nouse ylös, koska voit nousta ja koita tuntea kiitollisuutta siitä, että voit.
Fuck you. Mitäpä, jos sinä nyt tuntisit kiitollisuutta siirä, että et ole masentunut. Kyllä minä mielummin kävisin asiantuntijatyössäni ja maksaisin edelleen parikymmentätuhatta euroa vuodessa veroja, jos vaan pystyisin. Jostain syystä se ei vaan tapahdu pelkällä motivaatiolla tai kiitollisuudella.
Jos ei ole sen vertaa edes yritystä niin on menetetty tapaus. Autan vain ihmisiä jotka auttavat itseään.
Raudanpuutteessa oli samoja oireita. Ei olisi jaksanut edes suihkussa käydä. Kaupassakäynti oli kuin maraton.
Keksi kiinnostavaa tekemistä, kun masentaa. Jokainen on jostain asiasta kiinnostunut. Vaikka ihan pienestäkin näpertelystä.
Kirjoita vaikka parempana päivänä vihkoon tai lapulle ylös mieleesi tulevia asioita, joita tykkäät tehdä hyvänä päivänä. Sitä voi sitten silmäillä ja valita sopiva tekeminen huonona päivänä.
Kannattaa myös muistaa, että sairaaloissa ja kodeissa makaa lukemattomia määriä sellaisia ihmisiä, lapsista vanhuksiin, jotka mielellään nousisivat sängystä ylös ja tekisivät jotain, mutta eivät pysty, koska ovat sidottuja sänkyynsä esim. jonkun sairauden tai muun syyn takia. Joten nouse ylös, koska voit nousta ja koita tuntea kiitollisuutta siitä, että voit.