Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisellä on voimattomuus- ja masennusoireita raudanpuutteen vuoksi, ei hän virkisty milliäkään treenaamalla ja pitämällä yllä rutiinia vaan rauta-arvojen korjaamisella. Sama kokee jodinpuutosta, kilpirauhasen vajaatoimintaa jne. Niin kauan, kun arvot ovat pielessä, oireet ovat päällä, teet mitä tahansa (et välttämättä jaksa tehdä mitä tahansa). 

https://www.duodecimlehti.fi/duo10942

Kilpirauhasen toiminnan muutosten on pitkään tiedetty vaikuttavan mielialaan. Siitä sen sijaan ei ole oltu perillä, kuinka yleisestä ilmiöstä on kyse.

Vastatakseen tähän kysymykseen taiwanilaiset tutkijat poimivat terveystietokannasta satunnaistetusti miljoonan henkilön tiedot, joista he analysoivat vakavan masennustilan sekä kilpirauhasen vajaatoiminnan ja liikatoiminnan diagnoosit vuodesta 2005 vuoteen 2010.

Vakavaa masennusta sairastavilla kilpirauhasen vajaatoiminta (1,20 %) ja liikatoiminta (2,46 %) oli yleisempää kui

 

Nämähän tulisi aina heti ensimmäisenä tutkia. Ja luulisi, että jokaisella vakavasti masentuneella on nämä katsottukin.

Se on pelko. Toivottomuus. Näköalattomuus. Siinä sille voimansa antaa. 

 

Olen sairaslomalla opettelemassa noita tunteita, jotta voisin parantua masennuksesta eikä tarvitsisi kokea tätä sairautta enää myöhemmin elämässä uudelleen. Kaikkein huonoin vaihtoehto olisi pakolla yrittää painaa ne taas piiloon. Tai sitten ainakin toimisin vastoin psykiatria ja terapeuttia. 

Nämähän tulisi aina heti ensimmäisenä tutkia. Ja luulisi, että jokaisella vakavasti masentuneella on nämä katsottukin.

Luulo ei ole tiedon väärti. Meidän käypähoidossa on ohje, jonka mukaan kilpirauhassairaan lääkitys annostellaan sen mukaan, että arvot ovat viitteissä eikä potilaan voinnin mukaan. Omalla kohdallani se tarkoittaa työkyvyttömyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Juna tai köysi ratkaisee masentuneen ongelmat lopullisesti. Ei tarvitse jäädä miettimään asioita enää ja ei tarvitse syödä lääkkeitä tai kertoa omista asioista muille. Siis ei muuta kuin junan alle rohkeasti tai köysi kaulaan niin ongelmat ratkeavat.

Kyllä moni suihkuun menoon kykenemätön näin tekisikin, mutta kun ei sinne suihkuunkaan pääse niin millähän resursseilla sitä junaradalle taaplaa ja köyttä alkaa rasvailla. Kun ei ole tahdon asia niin ei vaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Kuka on pakottanut sinut omaishoitajuuteen vaikka et jaksa? Ja on täysin eri asia työuupumuksessa "Ottaa itseään niskasta kiinni" eli suomeksi sanoen ruoskia itseään tekemään asioita vaikka on jo ylittänyt sillä kaikella tekemisellä omat voimavaransa, kuin ottaa itseään niskasta kiinni masentuneena, kun on vaan kuukausia maannut sängyssä eikä edes suihkussa käy.

Sinulla on moni asia ollut masennuksen taustalla, ei vain läheisten menetys. Ja ihan ohiksena vielä sanon, että työuupumus ja masennus ovat eri asioita. Voivat olla yhdellä ja samalla ihmisellä ja limittyä toisiinsa, mutta ne ovat eri asioita.

En ole hän. Enkä ole ollut omaishoitaja, mutta olen ollut tilanteessa, jossa on ollut pakko hoitaa läheistä henkilöä, koska hänellä ei ole ketään muutakaan. Ei varmastikaan täysin ainutlaatuinen tilanne. 

Nyt, kun tuo läheinen on menehtynyt, minulla ei ole ketään, joka hoitaisi minua v

Omaishoitajuus on ihan eri asia kuin esim tuollainen tilapäinen sairaalajakson jälkeinen auttaminen.

Minä olen kokenut ihan samoin: Helsinki ei ole yhteisöllinen paikka. Ei se kieltämällä parane ja veikkaan myös että täällä on paljon yksinäisyyttä asiasta johtuen. Ihmettelen miksi ihmiset haluavat elää näin, ajattelin itse muuttaa pois. Pitemmän päälle varmasti itsekin masentuisin.

En voi neuvoa enkä ehkä edes suositellakaan liikkumista ja leipomista kenellekään, juuri tuosta syystä että tiedostan olevan ihmisiä, joille jopa hampaidenpesu tai kenkien laittaminen jalkaan on joinakin päivinä lujan takana. Joku ei pääse sängystä ylös, kun olotila on niin raskas ja kaikki tuntuu turhalta.

Itseäni sen sijaan voin patistaa menemään ulos ja liikkumaan - ja niin totta totisesti teenkin, joka päivä menen ulos ja vedän happea syvälle keuhkoihini, teen pihatöitä raikkaassa ulkoilmassa, pieniä tai suuria juttuja kuten puunkantoa, kissan hiekkalaatikon putsausta, portaiden harjausta, roskien lajittelua ja vientiä. Kun olen viisi minuuttia ollut ulkona, hyötyliikkunut ja aloittanut vaikkapa lumityöt, niin oloni on jo kohentunut huomattavasti. Mielialani on vaihtunut tympeydestä/alakulosta/apatiasta kiitollisuuteen. Liikkuminen palkitsee nautinnolla, se on kehon omaa feedbackia.

Joinakin päivinä on ohjelmassa leipominen. Se on joka kerta asia, joka pelastaa koko päiväni. Teen suht pienen leipä- tai pullataikinan, koska asun yksin. Mikään suurleipoja en siis ole. Myös itsetehty pizza kohottaa mielialan. Pizzataikinan teen jo edellisenä päivänä ja jätän jääkaappiin yöksi. Leivonnaiset maistuvat hyvin ja tupa tuoksuu iltaan saakka elämältä ja yltäkylläisyydeltä.

Totta tosiaan, eihän tätä suositella voi kenellekään, mutta näin se minulla vielä toistaiseksi vörkkii. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juna tai köysi ratkaisee masentuneen ongelmat lopullisesti. Ei tarvitse jäädä miettimään asioita enää ja ei tarvitse syödä lääkkeitä tai kertoa omista asioista muille. Siis ei muuta kuin junan alle rohkeasti tai köysi kaulaan niin ongelmat ratkeavat.

 

Kyllä moni suihkuun menoon kykenemätön näin tekisikin, mutta kun ei sinne suihkuunkaan pääse niin millähän resursseilla sitä junaradalle taaplaa ja köyttä alkaa rasvailla. Kun ei ole tahdon asia niin ei vaan ole.

Neliraajahalvaantuneet erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Nämähän tulisi aina heti ensimmäisenä tutkia. Ja luulisi, että jokaisella vakavasti masentuneella on nämä katsottukin.

Luulo ei ole tiedon väärti. Meidän käypähoidossa on ohje, jonka mukaan kilpirauhassairaan lääkitys annostellaan sen mukaan, että arvot ovat viitteissä eikä potilaan voinnin mukaan. Omalla kohdallani se tarkoittaa työkyvyttömyyttä. 

Lääkäreitä on erilaisia. Kannattaa vaihtaa toiseen, jos nykyinen ammattitaidottomasti tuijottaa vaan tiukasti viitearvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja kyllä, yritin masentuneena olla yhteisöllinen mutta valitettavasti asun pääkaupunkiseudulla missä ihmiset ovat mitä ovat."

Hyvällä asenteella pääsee yleensä pitkälle. 

Hyvä asenne on tosiasioiden kieltäminen? Pääkaupunkiseutu (se sama paikka, jossa ei edes tarjota bussissa omaa paikkaa mummoille tai raskaanaoleville) onkin yhteisöllisyyden mekka?

No jos sinun mielestä tosiasioiden kieltäjä liikkuu hyvällä asenteella niin... En jaksa edes vängätä Helsingin yhteisöllisyydestä, mutta sen uskon että jos asenne on se että helsinkiläiset on mitä on ja ihan turha yrittää heidän kanssa mitään yhteisöllistä, niin tuskin ainakaan edesauttaa asiaa. Tuskin monikaan yhteisö haluaa toivottaa tervetulleeksi negatiivisia ennakkoluuloja omaavaa henkilöä.

Et itse anna kovin hyvää kuvaa helsinkiläisestä yhteisöllisyydestä, joka olisi masentuneelle hyväksi. Tervehenkinen ja muista välittävä vastaus olisi aika erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Se pitää saada pois, jotta on taas terve. "

Kuulostaa tosi yksinkertaiselta. Sanohan vielä millä sen saa pois?

Ohis 

Eihän siihen mitään takuita ole? Muuten ei olisi kroonisesti masentuneitakaan eikä masennustyökyvyttömyyseläkkeitäkään. 

- se, jolta kysyit

 

Onko masennuksen takia myönnetty työkyvyttömyyseläke sinun mielestä joku peruste sille, että masennuksesta ei välttämättä koskaan tule parantumaan?

Eläke on vain virallinen päätös. Ihmisten terveys elää ja muuttuu jatkuvasti. Myös työkyvyttömyyseläkeläinen voi parantua. 

Puhumme eri asiasta. Eläkepäätöksiä ei myönnettäisi, jos kyseessä olisi sairaus, josta jokainen parantuu ajassa x. 

 

Ei ole olemassa mitään aikaa X, jolloin masennuksesta paranee. Eläke voidaaan myöntää esim. jos on uusiutuva masennus ja ajatellaan että jos jatkaa työntekoa, niin masennus todennäköisesti uusii. Silloin ei ole varmaa että tulisiko se masennus edes uusiutumaan, vaikka työt jatkuisikin. Silloin ymmärretään että on riski että työ suurentaa riskiä sairastua uudestaan. Ei tarkoita siis sitä että ei voisi parantua. 

Tässä omassa piirissäni nähdyt "tilapäiset" hoitajaa erittäin kuormittavat ja sitoneet kuolevan läheisen hoitojutut ovat kestäneet puoli vuotta ja toinen kaksi vuotta. Sitten päälle suru ja väsymys, kun hoidettava on menehtynyt.

Teille, jotka ette usko että voitte koskaan parantua masennuksesta:

Se on masennus, sairas mieli, mikä saa teidät uskomaan niin.

Tämä on yksi ensimmäisiä asioita mitä lähes jokaisessa hoitomuodossa yleensä kerrotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juna tai köysi ratkaisee masentuneen ongelmat lopullisesti. Ei tarvitse jäädä miettimään asioita enää ja ei tarvitse syödä lääkkeitä tai kertoa omista asioista muille. Siis ei muuta kuin junan alle rohkeasti tai köysi kaulaan niin ongelmat ratkeavat.

 

Kyllä moni suihkuun menoon kykenemätön näin tekisikin, mutta kun ei sinne suihkuunkaan pääse niin millähän resursseilla sitä junaradalle taaplaa ja köyttä alkaa rasvailla. Kun ei ole tahdon asia niin ei vaan ole.

 

Neliraajahalvaantuneet erikseen.

Täyttä todellisuutta joillekin masentuneille. Usko tai älä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämähän tulisi aina heti ensimmäisenä tutkia. Ja luulisi, että jokaisella vakavasti masentuneella on nämä katsottukin.

Luulo ei ole tiedon väärti. Meidän käypähoidossa on ohje, jonka mukaan kilpirauhassairaan lääkitys annostellaan sen mukaan, että arvot ovat viitteissä eikä potilaan voinnin mukaan. Omalla kohdallani se tarkoittaa työkyvyttömyyttä. 

Lääkäreitä on erilaisia. Kannattaa vaihtaa toiseen, jos nykyinen ammattitaidottomasti tuijottaa vaan tiukasti viitearvoja.

Nyt sitten voi kertoa tähän niitä lääkäreitä nimeltä niin varaan ajan välittömästi. Vain harva lääkäri suostuu toimimaan käypähoitoa vastaan.

Sain viimeksi puolen tunnin luennon käypähoidon sisällöstä eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Ihan turha, vaikka konkreettisesti itkin siellä ja sanoin, etten tule ikinä tällä hoidolla takaisin työkuntoon ja kysyin, mitä jos lääkäri olisi itse samassa tilanteessa ja lähtisi työ ja elinvoima. Ei kuulemma voi mitään ja sanoi vielä, etten ole lainkaan ainoa, jota tämä koskee. 

Vierailija kirjoitti:

Se on pelko. Toivottomuus. Näköalattomuus. Siinä sille voimansa antaa. 

 

Olen sairaslomalla opettelemassa noita tunteita, jotta voisin parantua masennuksesta eikä tarvitsisi kokea tätä sairautta enää myöhemmin elämässä uudelleen. Kaikkein huonoin vaihtoehto olisi pakolla yrittää painaa ne taas piiloon. Tai sitten ainakin toimisin vastoin psykiatria ja terapeuttia. 

 

Ei kukaan ole sanonutkaan että "paina pakolla piiloon se tunne/ajatus". Asiaa kannattaa kuitenkin ehdottomasti käsitellä ja työstää, jos parantua haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Nämähän tulisi aina heti ensimmäisenä tutkia. Ja luulisi, että jokaisella vakavasti masentuneella on nämä katsottukin.

Luulo ei ole tiedon väärti. Meidän käypähoidossa on ohje, jonka mukaan kilpirauhassairaan lääkitys annostellaan sen mukaan, että arvot ovat viitteissä eikä potilaan voinnin mukaan. Omalla kohdallani se tarkoittaa työkyvyttömyyttä.

Tuossakaan tilanteessa luulo ei ole tiedon väärti. Mikä saa sinut ajattelemaan, että vointisi paranee varmasti jos aloitat kilpirauhaslääkkeet? Viitearvoissa olevia hormoneita ei pidä lähteä korjaamaan, koska usein keho vähentää entisestään omaa tuottoa pyrkiessään pysymään tasapainossa ja silloin lääkkeen määrää joutuu ajan mittaan kohottamaan ja lääkkeestä tulee elinehto. Lisäksi lääkärille tuottaa ongelmia, mikäli hän lähtee tekemään päätöksiä jotka eivät perustu hoitosuosituksiin. Lääkäri on kuitenkin aina vastuussa, jos kokeilu ei mene hyvin. En tiedä millaiset arvot sinulla on ja miten on tutkittu tai hoidettu, mutta taustalla voi olla muitakin syitä kuin kilpirauhassairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juna tai köysi ratkaisee masentuneen ongelmat lopullisesti. Ei tarvitse jäädä miettimään asioita enää ja ei tarvitse syödä lääkkeitä tai kertoa omista asioista muille. Siis ei muuta kuin junan alle rohkeasti tai köysi kaulaan niin ongelmat ratkeavat.

 

Kyllä moni suihkuun menoon kykenemätön näin tekisikin, mutta kun ei sinne suihkuunkaan pääse niin millähän resursseilla sitä junaradalle taaplaa ja köyttä alkaa rasvailla. Kun ei ole tahdon asia niin ei vaan ole.

Taaplaako ruokakauppaan, keittiöön, jääkaapille? Vessanpöntölle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämähän tulisi aina heti ensimmäisenä tutkia. Ja luulisi, että jokaisella vakavasti masentuneella on nämä katsottukin.

Luulo ei ole tiedon väärti. Meidän käypähoidossa on ohje, jonka mukaan kilpirauhassairaan lääkitys annostellaan sen mukaan, että arvot ovat viitteissä eikä potilaan voinnin mukaan. Omalla kohdallani se tarkoittaa työkyvyttömyyttä. 

Lääkäreitä on erilaisia. Kannattaa vaihtaa toiseen, jos nykyinen ammattitaidottomasti tuijottaa vaan tiukasti viitearvoja.

Nyt sitten voi kertoa tähän niitä lääkäreitä nimeltä niin varaan ajan välittömästi. Vain harva lääkäri suostuu toimimaan käypähoitoa vastaan.

Älä jauha paskaa. Liity vaikka facen kilppariryhmään, niin sieltä saat varmasti nimiä, jotka on sinun paikkakunnallasi tai lähistöllä. Mitä helkuttia sä teet esim nimillä, jotka toimii kunnallisella vaikka toisella puolella Suomea? En jaksa hetkeäkään uskoa, että varaisit sellaiselle aikaa. Ja tiedät itsekin, ettet niin tekisi. Ole aloitteelinen ja tee, äläkä vaan valita.

Vierailija kirjoitti:

On aika ignoranttia sanoa, että ne jotka suosittelevat itsestään vastuunottoa eivät ole olleet masentunteita, koska moni masentunut on juurikin parantunut "itseään niskasta kiinni ottamalla", ja se on se syy suositella sitä. Vaikka se on varmaan kaikista pahimman ja myrkyllisimmän kuuloinen ohje masentuneen mielestä.

Vuosikymmeniä masennuksesta kärsineenä sanoisin että nimenomaan ne jotka ovat olleet masentuneita, tietävät että alussa ei voi vaatia liikaa. Joten kehoitukset itsensä niskasta kiinni ottamisesta pitää ajoittaa myöhempään ajankohtaan. Ensin pitää saada sitä tukea että se vapiseva ihmisraunio kykenee edes seistä jaloillaan. Sitten sen jälkeen, kun oikea aika on - voi alkaa vaatia sitä vastuunottoa.